17. heinäkuuta 2018

Katuminen ei kannata - vai kannattaako?

Kadutko jotain? Jos kadut, mitä?

Tämä kysymys esitettiin Napakymppi -ohjelmassa juhannuksena, ja siitä virisi silloin hyvä keskustelu kotisohvalla.

Kysymys jäi kuitenkin kummittelemaan mieleeni ja vaati perusteellisempaa analyysia.

En kadu mitään

Automaattivastaukseni on, etten kadu mitään elämässäni. Vaikka jokin asia olisi tuntunut todella pahalta sen ollessa ajankohtainen, koen kuitenkin oppineeni kaikesta jotain ja jokainen kokemus on johdattanut minut siihen, missä nyt olen. Pelottaa hieman edes ajatella, missä olisin nyt ilman noita kokemuksiani. Millaista elämäni olisi, jos...

Mutta en halua alkaa jossitella ja katumus tunteena on mielestäni niin ikävä, etten todellakaan halua lähteä sille tielle. Mutta sitten taas toisaalta...

Onko pakko oppia kantapään kautta? Voisiko elämäni olla parempaa tällä hetkellä, jos plakkarissa olisi muutama trauma vähemmän? Olisiko jotain voinut oppia helpommin? Olisinko voinut oppia jo pienemmästä töytäisystä sen sijaan, että odotan kaiken pamahtavan lopulta päin pläsiä?

Tai ehkä kadun sittenkin

Kun uppouduin miettimään, onko jotain mitä kadun ja mitä todellakin olisi kannattanut tehdä toisin tai jättää kokonaan tekemättä, löysin toki asioita. Elämäni olisi todennäköisesti silti onnellista nyt, vaikka olisin jäänyt ilman niitä kokemuksia ja oppiläksyjä - tai mistä sitä ikinä oikeasti tietää.

Jos nyt olisi pakko katua jotain, niin katuisin liian pitkää sinnittelyä tilanteissa, jotka ovat epätyydyttäviä.

Toisaalta sinnikkyys on ihailtavaa, mutta joissain tilanteissa luovuttaminen vaatii suurempaa rohkeutta kuin taisteleminen.

Liian pitkään sinnittely

Hyvä esimerkki sinnittelystä on toimimaton parisuhde. Kuinka kauan tulee yrittää saada homma toimimaan? Milloin on oikea aika heittää hanskat tiskiin? Entä kumpi on ihailtavampaa: toimimattomassa parisuhteessa sinnittely vai ero ja sen tuoma toivo uudesta mahdollisuudesta?

Näin jälkiviisaana voin todeta, että en ehkä sinnittelisi niin kauan avioliitossani. Ottaisin aiemmin härkää sarvista ja tekisin ongelmille jotain. Hakisin rohkeasti ulkopuolista apua, kun omat keinot eivät riitä. Jos sekään ei auttaisi, pistäisin pillit pussiin. Sitten ei tarvitsisi katua vuosia, joita tuli vietettyä suhteessa, joka ei kuitenkaan ollut kokonaisuudessaan sitä mitä halusin. Olisin päässyt aiemmin tavoittelemaan sitä, mitä oikeasti haluan.

Se suhde kesti kymmenen vuotta eikä loppu ollut kaunis. Ongelmien juuret olivat kasvaneet liian syvälle, joten erosta ei selvinnyt siististi eikä hyvissä väleissä. Mutta elämästäni piti kaatua moni muu asia ennen kuin lopulta uskalsin päästää tuosta suhteesta irti. Kun kaikki muukin elämässäni kaatui, oli jotenkin helpompaa heittää suhdekin samaan romukoppaan. 

Liian pitkään sinnittely - taas

Toinen asia, joka tuli mieleeni miettiessäni katumuksen aiheita, oli toinen suhde. Se ei niinkään kaduta aikana, jonka siihen kulutin, vaan siinä kuinka suuren trauman mieleeni ja kehooni tuo suhde lopulta jätti.

Sekin suhde olisi pitänyt osata lopettaa aiemmin. Puhaltaa peli poikki, kun tilanne oli vielä jotenkin pelastettavissa. Kun ei ollut vielä muuta panoksena kuin särkynyt sydän, joka olisi korjaantunut niin paljon ripeämmin kuin se ihmisraunio, jonka suhde lopulta jätti jälkeensä.

En itse asiassa tiedä, paranevatko sen suhteen jättämät haavat koskaan. Sen verran syvältä ne viilsivät ja horjuttivat luottamustani lähimmäiseen. Eikä valitettavasti edes riitä, että se suhde olisi vaikuttanut vain minun ja toisen osapuolen elämään, vaan tuho on ulottunut paljon laajemmalle kuin olisin ikinä uskaltanut arvatakaan. Kärsin edelleen tuon suhteen jälkipyykistä, jos en päivittäin, niin ainakin viikoittain.

Sanotaan, että aika korjaa ja parantaa. Todellakin toivon, että aika korjaisi tämänkin haavan. Arpi siitä varmasti jää, mutta kuinka näkyvä, se jää nähtäväksi, sillä paranemisprosessi on vielä kesken.

Katuminen ei kannata

Vaikka nyt keksinkin katumuksen aiheita, olen edelleen sitä mieltä, että katuminen ei kannata. Panostan mieluummin siihen, että korjaan nyt mitä on korjattavissa.

Ehkä kulkemani tie oli kuitenkin se oikea, vaikka se kivikkoiselta välillä tuntuikin. Se tie kuitenkin lopulta johdatti minut tähän pisteeseen. Saan voimaa siitä, kun ajattelen, mitä kaikkea olen oppinut valinnoistani ja kokemuksistani, enkä missään nimessä halua kääntää tuota voimaa lannistavaksi katumuksesi.

Oppiläksyni tähän mennessä 

Epätyydyttävässä tilanteessa ei kannata roikkua loputtomiin. Elämä on liian arvokas ja lyhyt haaskattavaksi. Jokaisesta päivästä pitäisi pystyä nauttimaan.

Tee tänään se, mitä olet lykännyt.

Lopeta tänään sen tekeminen, joka sinun olisi pitänyt lopettaa jo ajat sitten.

Pyri elämään ilman katumusta, ja jos kaduttaa, korjaa tilanne. Anna itsellesi mennyt anteeksi ja jatka eteenpäin.

Tee tästä päivästä parempi kuin eilisestä.


Haluatko jatkossa tekstit suoraan sähköpostiisi joka maanantaiaamu?
Tilaa Nyt on aika -viikkokirje.

Lisäksi saat heti ohjeen onnistuneen päivän luomiseen, sillä oikea aika aloittaa on juuri nyt.


Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä. 

10. heinäkuuta 2018

Mitä kadut?

Kadutko jotain?

Jos kadut, mitä?

Jos et halua katua, mieti miten voisit tästä eteenpäin ajatella asiasta jotenkin toisella tavalla. Sen sijaan, että kadut, voisitko ajatella asiaa esimerkiksi elämänkokemuksena tai oppiläksynä?

Jos kadut jotain tekemättä jätettyä, tee asialle jotain nyt, tai ainakin lupaa itsellesi, ettet enää jatkossa jätä tärkeitä asioita tekemättä tai sanomatta.



Haluatko jatkossa tekstit suoraan sähköpostiisi joka maanantaiaamu?
Tilaa Nyt on aika -viikkokirje.

Lisäksi saat heti ohjeen onnistuneen päivän luomiseen, sillä oikea aika aloittaa on juuri nyt.


Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä. 

3. heinäkuuta 2018

Elämäni ensimmäinen kunnon loma - ehkä

Minulla ei ole pitkään aikaan ollut kunnon lomaa.

Kouluaikojen kesälomista on jo vierähtänyt tovi. Opintojen oheiset kesät ovat menneet töissä, pääsykokeisiin lukiessa tai lopputyötä tehdessä. Työelämään siirryttyäni lyhyet työsuhteet ja pätkäsopimukset ovat pitäneet huolen siitä, että lomia ei ole ollut.

Vuonna 2004 olin kymmenen päivän ulkomaanmatkalla. Sen jälkeen on ollut muutama maksimissaan viikon mittainen mökkireissu ja viimeisestä sellaisestakin on jo vähintään kuusi vuotta.

Muutama vuosi sitten olin reilun vuoden työttömänä, mutta en pysty laskemaan sitä lomaksi, sillä se oli yksi elämäni stressaavimmista ajanjaksoista. Mutta hyötyä siitäkin koitui, kun peruspäivärahalla sinnittely sai minut vihdoin motivoitumaan kuuden kuukauden puskurin säästämiseen.

Loma jo nurkan takana

Nyt paahdettuani töitä 19 kuukautta putkeen alkaa loma vihdoin häämöttää. Elämäni ensimmäinen palkallinen neljän viikon kesäloma on nyt enää kahdeksan viikon päässä, mutta minun on vieläkin hieman vaikea uskoa sitä.

Pelkästään se, että kalenteriini on nyt merkitty neljä viikkoa vapaata, josta joku vielä maksaa minulle palkkaa, tuntuu oudolta. Lisäksi pelkään, että joku jollain tavalla vie lomani pois - ettei se syystä tai toisesta toteudukaan.

Epäuskoni ja osaamattomuuteni lomailussa tekee loman suunnittelusta todella vaikeaa. Miten suunnitella mitään niin kauas ennakkoon, kun on opetellut elämään päivän kerrallaan. Toisaalta pelottaa lyödä mitään lukkoon, sillä mitä jos elämäntilanteeni ehtii vielä muuttua ennen lomaa.

Taidan uskoa lomaani vasta sitten, kun se oikeasti tapahtuu.

Oma elämä vain viikonloppuisin ja lomilla

Joidenkin mielestä elämästä voi nauttia vain vapaalla.

Jos sinusta vain viikonloput, lomapäivät ja arkipyhät ovat omaa elämääsi, se tarkoittaa, että hyödynnät vuoden päivistä alle 40 prosenttia elämiseen. Loput reilu 60 prosenttia heität hukkaan työpäivän takia.

Tuostakin ajasta osa heittää sunnuntain (tai sitä vastaavan työpäivää edeltävän päivän) hukkaan, sillä eihän siitä voi nauttia, kun seuraavana päivänä pitää taas mennä töihin. Tulevasta työviikosta murehtiminen aloitetaan heti sunnuntaina herättyä.

Minusta olisi painajaismaista, jos elämästä voisi nauttia vain perjantai-illasta lauantai-iltaan. Ilmankos ihmiset valvovat viikonloppuisin, sillä muutenhan elämä valuu hukkaan. Toisaalta toiset eivät tunnu mitään muuta tekevänkään vapaapäivinään kuin nukkuvan. Nautintonsa ja tapansa elää kullakin.

Elän elämääni joka päivä

Koska minulla ei ole 34 ikävuoteen mennessä ollut lainkaan normaaleja vuosilomia, en ole oppinut elämään sen ajatusmallin mukaan, että voin nauttia elämästä vain lomilla.

Pelkkä ajatuskin kauhistuttaa, että olisin joutunut odottamaan näin kauan voidakseni vihdoin nauttia elämästä - neljän viikon ajan - palatakseni sitten taas sorvin ääreen kärsimään.

Koen lomattomuuden olleen tavallaan siunaus, sillä minun on ollut pakko oppia nauttimaan elämästä ja toteuttamaan haluamiani asioita arjessa opiskelujen ja töiden ohessa, sillä mitään muuta ei ole ollut kuin arkea.

Elän elämääni täysillä 52 viikkoa vuodesta enkä vain lomien ja vapaapäivien ajan. 

Jokainen hetki on elämääsi

Elämäsi on nyt. Jokainen viikko ja jokainen päivä on sinun elämääsi - myös se aika, jonka vietät töissä.

Onneksi töissäkin vietetystä ajasta voi nauttia. Jos käyttäisin 40 tuntia viikosta kärsimiseen, olisi se minusta aika lailla hukkaan heitettyä aikaa.

Olen ehtinyt tehdä kaikenlaisia töitä pikaruokaravintolan kassasta siivous-, myynti- ja toimistotöihin, ja viimeisimpänä jakanut postia ja ollut työnjohtotehtävissä. Olen oppinut, että kaikenlaisista töistä voi nauttia keskittymällä työn hyviin puoliin. Asenne ja oma suhtautuminen asioihin on ratkaiseva.

Nauti joka päivä

Nauti toki lomastasi, kun sen aika koittaa, mutta elämä on nyt - joka ikinen päivä ja hetki, joten älä anna yhdenkään päivän kulua ilman, että olisit elänyt ja nauttinut elämästäsi.


Haluatko jatkossa tekstit suoraan sähköpostiisi joka maanantaiaamu?

Lisäksi saat heti ohjeen onnistuneen päivän luomiseen, sillä oikea aika aloittaa on juuri nyt.


Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä. 

26. kesäkuuta 2018

Kysymyspatteristo kesälomaan valmistautuvalle

Suunnittelu


Suunnitteletko lomaasi etukäteen?

Milloin yleensä aloitat suunnittelun?

Odotukset


Mitkä ovat odotuksesi seuraavaa lomaasi kohtaan?

Mitä haluaisit seuraavassa lomassasi olevan erilaista edelliseen lomaasi verrattuna?
Mitä kenties enemmän? 
Mitä vähemmän?

Kriteerit 


Mitkä ovat sinun kriteerisi onnistuneeseen lomaan?

Olisiko vaatimuksiasi tarvetta madaltaa?



Haluatko jatkossa tekstit suoraan sähköpostiisi joka maanantaiaamu?

Lisäksi saat heti ohjeen onnistuneen päivän luomiseen, sillä oikea aika aloittaa on juuri nyt.


Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä. 

19. kesäkuuta 2018

Älä anna elämän lipua ohi

Jäät varmasti joskus jumiin ajatuksiisi.

Mitä enemmän mietit, sitä syvemmälle olemassa oleviin tai jopa vain kuviteltuihin ongelmiin uppoat. Luot mielessäsi kauhukuvia, kuvittelet mörköjä sängyn alle tai piirrät piruja seinille.
Elämä lipuu helposti ohi murehtiessa. Itsekin käytin ennen valtavasti aikaa murehtimiseen, kunnes tulin allergiseksi jossittelulle.

Älä anna jossittelun loputtoman virran viedä sinua

Jossitteluallergiani on äitynyt jo niin pahaksi, etten nykyään enää edes kestä kuunnella urheiluselostuksia. Kuulen niissä vain loputtoman spekuloinnin, että jos x niin sitten y tai jos z niin sitten q ja tulen hulluksi tuollaista kuunnellessa. Jätän kisat katsomatta ja kuuntelematta ja selvitän tulokset sitten jälkikäteen - jos kiinnostaa.
Minulle jossittelu ja spekulointi eivät aiheuta kutkuttavaa jännitystä vaan stressiä, sillä olen opettanut mielelleni, että sellainen on täysin turhaa. Esimerkiksi tulevaisuuden kuviteltuja ongelmia on turha murehtia nyt.

Elämä ohi murehtiessa

Tulevaisuudessa on sama vika kuin kotisohvan penkkiurheilussa - lopputulos ei ole sinun käsissäsi. Voit toki pyrkiä vaikuttamaan omaan tulevaisuuteesi nykyhetken valinnoillasi, mutta konkreettisesti se on ulottumattomissasi tällä hetkellä.

Ethän anna elämäsi valua hukkaan tulevaisuuden kuviteltujen ongelmien takia. Jos haluat velloa ongelmissa, keskity mieluummin ajankohtaisten asioiden ratkaisemiseen.

Luo parempi tulevaisuus nyt

Ainoa ajankohta, jolloin voit vaikuttaa asioihin, on tässä ja nyt. Tämän hetken ajatuksesi ja niiden aktivoimat teot ja sanat luovat tulevaisuutesi.
Kun huomaat murehtivasi, palauta itsesi nykyhetkeen ja käytä energiasi niiden asioiden käsittelyyn, jotka voit ratkaista tai joille voit tehdä jotain konkreettista juuri sillä hetkellä.

Mitä jos nauttisit asioista nyt, sen sijaan että murehdit niiden mahdollista menettämistä tulevaisuudessa?

Entä mitä voisit tehdä nyt pienentääksesi menettämisen riskiä tai kauhuskenaarion toteutumisen todennäköisyyttä?

Mitä voisit tehdä juuri nyt luodaksesi itsellesi paremman huomisen?


Haluatko jatkossa tekstit suoraan sähköpostiisi joka maanantaiaamu?

Lisäksi saat heti ohjeen onnistuneen päivän luomiseen, sillä oikea aika aloittaa on juuri nyt.


Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä. 

12. kesäkuuta 2018

Apua, mitä jos...

Tällä viikolla pyydän sinua kiinnittämään huomioita mielesi murheisiin ja pelkoihin.

Huomaathan, että sinun ei tarvitse erikseen alkaa miettiä huoliasi, vaan pyydän sinua vain havainnoimaan, kun jokin murhe alkaa pyöriä mielessäsi.

Huolien ja murheiden käsittely

Kun huomaat jonkun asian pyörivän mielessäsi, ota paperia ja kynä ja kirjoita murheesi ylös. Kyseessä voi olla vaikka:
  • tekemätön tehtävä
  • päätettävä asia
  • huoli jostain menneestä tai tulevasta

Voitko tehdä jotain asialle?


Kun olet kirjoittanut paperille, mistä oikeastaan on kyse, mieti, voitko tehdä asialle jotain.

Kyllä

Jos voit tehdä asialle jotain, mieti, mitä konkreettista voisit tehdä ja kirjoita ratkaisuvaihtoehdot muistiin. Sitten vain valitset yhden vaihtoehdoistasi ja aloitat huolesi nujertamisen sillä.

Ei

Jos et oikeasti voi tehdä asialle yhtään mitään, sinun pitää vain oppia elämään sen kanssa ja odottaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Unohda tai hyväksy

Voi olla, että jo asian kirjoittaminen auttaa sinua unohtamaan koko jutun. Kirjoittamalla ikään kuin ulkoistat murheesi aktiivisesta muististasi paperille. Kun murheesi on tallessa paperilla, mielesi vapautuu miettimään muita juttuja kuten vaikka ratkaisua ongelmaasi.

Kirjoittaminen auttaa myös näkemään asian toisesta näkökulmasta - ikään kuin ulkopuolelta, mikä auttaa hyväksymisessä ja irtipäästämisessä.
Yllättävän monet, etenkin pienet mutta myös suuret, huolet ja murheet ratkeavat tai raukeavat itsestään, kunhan vain lakkaamme märehtimästä niitä ja annamme ajan kulua.

On parempi käyttää aikansa ja keskittää ajatuksensa niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa.


Haluatko jatkossa tekstit suoraan sähköpostiisi joka maanantaiaamu?

Lisäksi saat heti ohjeen onnistuneen päivän luomiseen, sillä oikea aika aloittaa on juuri nyt.


Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

5. kesäkuuta 2018

Minkä eteen olet valmis tekemään kaikkesi?

Joidenkin asioiden eteen on valmis näkemään hieman enemmän vaivaa kuin toisten. 

Sinunkin elämässäsi on varmasti asioita, joiden saavuttaminen on vaatinut sinnikkyyttä ja määrätietoisuutta. Tällaisia voivat olla esimerkiksi opinahjoon pääseminen, työpaikan saaminen, unelmapuolison sitouttaminen, fyysinen kunto tai vaikka jokin opittu taito. 

Yksi esimerkki asiasta, jonka eteen ollaan valmiita tekemään paljon, on jälkikasvun hankinta. Jotkut käyttävät siihen valtavasti aikaa ja taloudellisia resursseja ja viimeisetkin oljenkorret. Niin suuressa kaipuussa saattaa puolisokin mennä vaihtoon, kun itse jälkikasvu on se päätavoite.

Ajankäyttö ja vaivannäkö paljastavat sinut


Kun mietin asiaa omalla kohdallani, tajusin että selkein asia, jonka eteen olen valmis näkemään vaivaa, on onnellinen parisuhde. Aika, jonka olen kuluttanut erilaisissa deittipalveluissa, miesten kanssa viestitellessä ja treffeillä käydessä, on valtava.

Jos olisin käyttänyt sen ajan johonkin muuhun, olisin voinut saavuttaa jo jotain suurta tai edes oppia jonkin taidon. Mutta parisuhde nyt vain sattuu olemaan sellainen asia, jota oikeasti haluan. Kaipaan toista puoliskoa, jonka kanssa vain on hyvä olla. 

Haluaisin myös oppia vetämään leukoja, mutta panostus siihen on minimaalinen verrattuna puolison etsintään.

Haluaisin oppia japania, mutta koen sen olevan vaikeampaa kuin sen oikean löytäminen, vaikka järki sanookin, ettei asia varmastikaan ole niin.

Haluaisin vähän sitä sun tätä, mutta ne asiat, joita oikeasti haluan, jyräävät kyllä kaiken muun alleen. Treffeille järjestän aina lopulta aikaa, jos toinen vain vaikuttaa yhtään potentiaaliselta.

En halua olla sinkku, joka ei halua olla sinkku, mutta joka ei tee mitään muuttaakseen parisuhdestatustaan. Pakotan itseni aktiivisesti tapaamaan uusia ihmisiä. Helpompaahan se olisi jäädä kotiin nauttimaan elämän muista osa-alueista. Silloin ei ainakaan tule torjutuksi.

Tai voisihan sitä odottaa, että se oikea vain yllättäen kävelee vastaan jonain päivänä, mutta minä en ole halukas jättämään asiaa tuollaisen sattuman varaan. Kaikista kohtaamisista on kuitenkin mahdollista saada jotain elämäänsä. Vaikka puolisoa ei löytyisikään, saan ainakin kuulla mielenkiintoisia elämäntarinoita ja oppia paljon uutta ihmisistä ja heidän ajattelustaan ja käytöksestään.

Toki välillä mietin, että mihin sitten sen kaiken kumppanin etsintään käyttämäni ajan sijoitan, kun se oikea löytyy. Mutta vastaus siihen kysymykseen on helppo - voin käyttää sen suhteen kehittämiseen ja ylläpitoon. Mutta vapautuisiko silloin resursseja - tahdonvoimaa, päättäväisyyttä, sinnikkyyttä ja määrätietoisuutta -  jonkin muun unelman tavoittelemiseen? Mikä se voisi olla?

Mikä on elämäsi heikoin lenkki?


Elämänsä voi jakaa itselle sopiviin osa-alueisiin. Minulle luontainen jako tällä hetkellä on:
  • koti
  • henkinen terveys
  • fyysinen terveys
  • parisuhde
  • ystävät 
  • talous 
  • työ / opiskelu
  • vapaa-aika

Jos haluaa nopeasti tuloksia elämänlaatuunsa, kannattaa alkaa kohentaa sitä osa-aluetta, jossa on suurimpia puutteita.

Parisuhde on oman elämäni suurin epäkohta tällä hetkellä, koska sitä ei ole. 

Kun saisin parisuhdeasian kuntoon, uskon, että seuraavana asialistallani olisi työ, joka omalta osaltaan vaikuttaa vahvasti talouteen, mutta myös henkiseen ja fyysiseen terveyteen ja vapaa-aikaan.

Missä asioissa sinä huomaat itsessäsi periksiantamattomuutta?
Minkä eteen sinä olet valmis tekemään kaikkesi?


Haluatko jatkossa tekstit suoraan sähköpostiisi joka maanantaiaamu?
Tilaa Nyt on aika -viikkokirje.

Lisäksi saat heti ohjeen onnistuneen päivän luomiseen, sillä oikea aika aloittaa on juuri nyt.


Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

29. toukokuuta 2018

Mitä sinä haluat?

Tällä viikolla pyydän sinua kiinnittämään huomiota siihen, mihin panostat ja käytät aikasi.

Ajankäyttösi ja vaivannäkösi paljastavat, mitä sinä oikeasti pidät tärkeänä.

Onko jokin asia,
  • jolle revit aikaa, oli tilanne melkein mikä tahansa?
  • jota edistät säännöllisesti, vaikka tuntuisi, ettei asia etene mihinkään?
  • jossa olet sinnikäs vastoinkäymisistä huolimatta?
  • jossa kokeilet aina jotain uutta, kun vanhat keinot eivät tuo tulosta?
  • jonka oikeasti haluat toteutuvan, et vain tiedä milloin ja miten, mutta jatkat kunnes saavutat haluamasi?

Mitä pidit aiemmin tärkeänä?


Mitä tällaisia asioita sinulla oli aiemmin? Minkä eteen teit kaikkesi, kunnes saavutit sen?

Jos menneessä saavuttamasi asiat ovat vieläkin tärkeitä sinulle, annatko niille niiden ansaitseman huomion ja arvostuksen tänäkin päivänä, vai olisiko tarpeen tehdä muutos?



Haluatko jatkossa tekstit suoraan sähköpostiisi joka maanantaiaamu?
Tilaa Nyt on aika -viikkokirje.

Lisäksi saat heti ohjeen onnistuneen päivän luomiseen, sillä oikea aika aloittaa on juuri nyt.


Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

22. toukokuuta 2018

Kun mikään ei koskaan onnistu ja kaikki menee aina pieleen

Kun saan viikkokirjeeni tai blogini lukijalta kysymyksen tai ongelman, johon hän kaipaisi ratkaisua, ilahdun suunnattomasti, sillä rakastan haasteita ja auttamista. Usein viestin luettuani ensimmäinen ajatukseni kuitenkin on, että kunpa saisin tämän ihmisen nenäni eteen. Haluaisin niin kovasti päästä esittämään hänelle tarkentavia kysymyksiä, jotta saisin todellisen ongelman selville.

Aina kaikki tai ei mikään koskaan


Useimmiten asiat esitetään todella ylimalkaisesti. Yleistetään sanoilla kuten 
  • aina
  • kaikki
  • kukaan
  • koskaan
  • milloinkaan
  • mikään
  • ikinä

Ensinnäkään en usko, että esitetyt asiat ovat niin mustavalkoisia, että joku asia oikeasti tapahtuisi joko aina tai ei koskaan.

Yleistäminen on suosittu tehokeino, jota käytetään yleisesti kommunikoinnissa tai asioiden esittämisessä, mutta se toimii valitettavan harvoin - ainakaan jos haluaa jotain rakentavaa saada aikaiseksi. Olet varmasti itsekin huomannut negatiivisen vaikutuksen, jos olet aloittanut palautteen antamisen sanoilla "sinä et koskaan..." tai "sinä aina...".

Kehuissa ja positiivissa asioissa yleistäminen saattaa tuntua liioittelulta eikä siksi niin uskottavalta, mutta toki joskus se on ihan paikallaan. Kuka nyt ei haluaisi kuulla olevansa aina yhtä ihana ja rakastettava.

Haluatko varmasti juuri sitä?


Sen lisäksi, että en usko esitetyn asian olevan ihan niin mustavalkoinen kuin on annettu ymmärtää, en usein usko, että esitetty asia on se todellinen ongelma.

Ongelma on jossain syvemmällä, tai se koskee jotain tyystin toista asiaa, mutta kun todellista ongelmaa ei nähdä tai ei haluta nähdä, on helpompi syyttää jotain toista näennäistä ongelmaa. Jotain, mistä on helpompi saada ote. 

Hyvä esimerkki tästä on, että pitäisi laihtua viisi kiloa, jotta voisi olla onnellinen. Tällöin kaikki huomio laitetaan painonpudotuksen saavuttamiseen eikä siihen, miten ja mistä ylipäänsä tuntea onnellisuutta. Pahoittelen, jos seuraava paljastukseni tuottaa sinulle pettymyksen, mutta voin vakuuttaa sinulle, että viiden kilon pudotus ei tuo sinulle kaipaamaasi kokonaisvaltaista onnen tunnetta.

Toinen yleinen murehtimisen aihe tuntuu olevan aikaansaamattomuus. On joku asia, jota ei vain millään saada tehtyä tai se jää aina viime tippaan.

Joskus kyse on vain siitä, että asia pitää asettaa itselleen ensin sopivan kokoisiin palasiin tai luoda konkreettiset tavoitteet.

Mutta joskus asian pitäisi vain antaa olla ja jättää tyystin tekemättä. Ei tarvitse etsiä aikaa, vaan on vain osattava päästää irti asiasta, joka ei ole kiireinen eikä tärkeä eikä siten tekemisen väärtti.

Mitä oikeasti haluat muuttaa?


Yleistämisen, näennäisen ongelman esittämisen ja harhauttamisen takia on monesti todella haastavaa lähteä vastaamaan lukijan kysymykseen. Kun kysymys ei ole tarkka, on erittäin epätodennäköistä, että vastaukseni osuisi maaliin ja olisi suora vastaus siihen, mitä lukija kysyy.

Haluan kuitenkin ehdottomasti jatkossakin yrittää parhaani mukaan vastata lukijoideni esittämiin kysymyksiin. Kovasti toivon, että esittämäni vastakysymykset saavat aikaan ahaa-elämyksiä, joiden avulla kysyjä pääsee oikean ongelman jäljille. 

Mikä on oikea ongelma?


Tarkentavien vastakysymysteni tarkoitus ei ole mitenkään vähätellä esitettyjä ongelmia, vaan haluan vain varmistaa, että energiaa ja aikaa käytetään oikean ongelman ratkaisemiseen.

On turha pohtia, minkä värisen tai edes minkä auton ostaa, jos oikea valintatilanne on enemmänkin, kannattaako autoa edes hankkia vai voisiko sittenkin jokin muu liikkumismuoto olla parempi.

Tai miten saisin itseni käymään kolme kertaa viikossa salilla, jos oikeasti lähtisin niin paljon mieluummin vaikka uimaan, tanssitunnille tai lenkkipolulle.

Tai miten nyt vihdoin laihtuisin sen viisi kiloa, kun oikea ratkaisu olisi oppia hyväksymään ja rakastamaan itseään juuri sellaisena kuin nyt on.

Mikä on sinun ongelmasi?


Minkä koet olevan sinun suurin kompastuskivesi tällä hetkellä omannäköisen elämän luomisessa tai mihin sinä kaipaat apua juuri nyt? Saat jätettyä aihetoiveesi tai kysymyksesi blogin palautelomakkeen kautta.




Haluatko jatkossa tekstit suoraan sähköpostiisi joka maanantaiaamu?
Tilaa Nyt on aika -viikkokirje.

Lisäksi saat heti ohjeen onnistuneen päivän luomiseen, sillä oikea aika aloittaa on juuri nyt.


Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

15. toukokuuta 2018

Aina kaikki vai ei mitään koskaan?

Tälle viikolle saat yksinkertaisen havainnointitehtävän.

Kiinnitä huomiota siihen, missä tilanteissa yleistät asioita eli käytät sanoja kuten
  • aina
  • kaikki
  • kukaan
  • koskaan
  • milloinkaan
  • ikinä

Huomioi yleistävät sanat niin puheessasi, kirjoituksessasi kuin ajattelussasi.

Kun huomaat käyttäväsi tai haluavasi käyttää yleistävää sanaa, mieti, onko se oikeasti paikallaan vai voisitko käyttää jotain tilannetta paremmin ja oikeammin kuvaavaa termiä.

Havainnoinnin myötä alat varmasti myös kiinnittää huomiota, kun muut yleistävät. Riippuen mistä tilanteesta on kyse, voit ehkä ystävällisesti kyseenalaistaa heidän sanavalintansa.

Harvoin asiat ovat niin mustavalkoisia kuin puheessamme annamme ymmärtää. Rikasta maailmaasi ja kommunikaatiotasi lukemattomilla eri harmaan sävyillä ja anna itsesi yllättyä tarkemman viestinnän positiivisista vaikutuksista.




Haluatko saada joka maanantaiaamu parasvointia sähköpostiisi?

Tilaa Nyt on aika -viikkokirje. Saat lisäksi heti ohjeen onnistuneen päivän luomiseen, sillä oikea aika aloittaa on juuri nyt.


Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

8. toukokuuta 2018

Parempi elämä 5 minuutissa

Kerroin viime viikolla yksinkertaisesta harjoituksesta, jossa kirjoitat viisi minuuttia unelmaelämästäsi.

Olen tehnyt kyseistä tai vastaavaa harjoitusta jo useamman kerran, mutta nyt vasta otin sen säännölliseen ohjelmaani.

Aikaisemmin tuo harjoitus on jotenkin lannistanut. En ymmärtänyt, miksi ihmeessä ajattelisin omaa unelmaelämääni. Eikö siitä vain masennu, kun ei sitä kuitenkaan erittäin todennäköisesti voi saavuttaa.

Kuitenkin jos vaihtoehtoisesti lähden epäuskoni takia pienentämään unelmaani sellaiseksi, että koen sen voivani saavuttaa, se ei ole enää unelmani, eikä se siten inspiroi.

Iloinen jälleenkohtaaminen


Viimeisin kohtaaminen tuon harjoituksen kanssa oli pari kuukautta takaperin Varapuun valmennuksessa, jossa kehotettiin jatkamaan harjoituksen tekoa kerran kuussa. Kerrankin olin kuuliainen ja merkitsin harjoituksen kalenteriini neljän viikon päähän, jotta muistaisin tehdä sen. 

Tehtyäni harjoituksen ensimmäisen kerran kotona valmennuksen jälkeen tuntui kuin olisin vihdoin oivaltanut, mistä koko harjoituksessa on kyse. Merkitsin sen jälleen kalenteriini neljän viikon päähän, mutta tehtyäni sen nyt kaksi kertaa neljän viikon välein tuntuu tuo aikaväli liian harvalta. 

Haluan ehdottomasti miettiä unelmaelämääni useammin, kun nyt olen vihdoin tajunnut, mistä tuossa harjoituksessa on kyse. Seuraavaksi kokeilen tehdä harjoitusta viikon välein, kunnes asiat alkavat kunnolla hahmottua ja kirkastua ja viikon väli alkaa tuntua liian tiheältä.

Harjoituksen toistamisessa on se idea, että huomaat, mitkä toiveet pysyvät. Pikku hiljaa alat löytää sen, mitä oikeasti syvällä sisimmässäsi haluat. Alat huomata paremmin tilaisuuksia, joissa voit ottaa askeleita oikeaan suuntaan.

Toki joskus tulee otettua harha-askeleita tai tulee takapakkia, mutta siitä ei tule lannistua. Se on oppimisenpaikka, jotta jatkossa olet vielä varmempi siitä, mikä on oikea suunta. 

Olen jo matkalla


Tehtyäni tuon harjoituksen nyt kolme kertaa kahden kuukauden aikana oivalsin, että olen jo edennyt kohti unelmaelämääni. En ole vielä päässyt unelmaani, mutta olen päässyt lähemmäksi sitä, ja tajusin, että se on tämän harjoituksen idea ja voima ja siksi haluan nyt ehdottomasti jatkaa sen tekoa säännöllisesti. Ehkä jatkossa muutoksia parempaan tapahtuu vielä joutuisammin.

Muistan vielä aiempina vuosina kirjoittamiani tekstejä unelmaelämästäni ja yllätyin kuinka samanlaisena näen yhä edelleen unelmaelämäni. Voisi kuvitella unelmien muuttuvan, kun elämäntilanteet muuttuvat, mutta monet asiat ovat kuitenkin pysyneet samana vuosien varrella harjoitusta tehdessä.

Oikeat suuntaviivat


Toki jotkut unelman yksityiskohdat muuttuvat ja jotkut asiat tarkentuvat. Viimeksi harjoitusta tehdessäni epäröin miettiessäni kodistani näkyvää maisemaa. Halusin kirjoittaa merinäköalalla, mutta mietin, että kaipa se voisi olla järvikin. Että miksi sen täytyy olla meri. Hetken epäröityäni päätin kirjoittaa järvi- tai merimaisemalla, mutta heti sen kirjoitettuani alkoi tuntua pahalta ja vedin järvivaihtoehdon äkkiä yli. Sitten pystyin taas jatkamaan unelmaelämäni kuvailua.

Ilmeisesti unelmani on merimaisema, vaikka järjellä ajateltuna minulle kelpaisi tai riittäisi järvimaisemakin. Mutta kyllähän nuokin sanat, miten asiasta nyt kirjoitan, paljastavat, että koen järven olevan tyytymistä, eikä unelmaelämä ole tyytymistä. Jostain sisältäni kumpuaa halu merimaisemaan, mitä en pysty järjellä selittämään. Jokin vain vetää merta kohden, ja nyt kun ajattelen elämääni, niin kyllä minulla on parempi olo meren läheisyydessä kuin sisämaassa. Merimaisema tuntuu oikealta.

Älä odota, vaan tee nyt, mitä voit


Toinen iso oivallus oli, että vaikka unelmaelämäni puitteet ovat hulppeat, se ei estä minua toteuttamasta unelmaelämäni toimintoja jo nyt, vaikkakin sitten vaatimattomimmissa olosuhteissa. Siten pääsen välittömästi toteuttamaan ainakin osia unelmaelämästäni.

Unelmassani aloitan aamuni joogalla isolla lämmitetyllä terassilla samalla merimaisemaa ihaillen.

Edelleen unelmoin päivieni aloittamisesta joogalla, vaikka fakta on, että useimmat aamuni aloitan nykyään joogalla. Olen vihdoin toteuttanut sen osan unelmastani. Siihen meni vuosia, mutta nyt se on todellisuutta.

Siitä lähtien kun aloitin joogan harrastamisen vuonna 2010, haaveilin, että joskus aloittaisin aamuni joogalla. Vuodet kuluivat eikä asialle tapahtunut mitään. Ensin en kokenut, että osaamiseni olisi mahdollistanut sen kotona tehtäväksi ja aikatauluni eivät antaneet myöden käydä aamuisin kodin ulkopuolella ohjauksessa.

Sitten kun nettipalvelut mahdollistivat ohjauksen missä tahansa, minulla ei ollut kotonani tarvittavia puitteita. Joko ei ollut tilaa tai jos oli tilaa, ei ollut omaa rauhaa.

Lopulta sain tarvittavat puitteet eli riittävän ison asunnon ja oman rauhan. Sisustin olohuoneeni siten, että keskelle lattiaa jäi iso tyhjä tila. Esittelen sen vieraille tanssilattiana (missä tarkoituksessa sitä toki myös käytän), mutta ensisijainen idea tyhjässä tilassa on, että mahdun levittämään siihen joogamaton ja ojentamaan kädet ja jalat joka suuntaan ilman että tarvitsee varoa mitään.

Nyt joogaan melkein joka aamu. Minulla ei ole merimaisemaa, mutta aika lailla kaikki muu minulla on unelmani siitä osasta. Lisäksi voin tarvittaessa sulkea silmäni ja kuvitella maiseman. Mutta tuossa asiassahan pääasia on tekemisessä. Miksi odottaisin sitä unelmien asuntoa isolla terassilla ja merimaisemalla, kun voin toteuttaa unelmani jo nyt joka aamu tämänhetkisessä elämäntilanteessani.

Nauti siitä, mitä sinulla on


Toinen asia, josta muistan haaveilleeni aiempina vuosina, oli vaatehuone. Unelmassani vaatehuoneessani on kattoikkuna, meikkipöytä ja se on niin suuri, että siellä on ilo valmistautua päivään ja pukeutua.  

Nykyään minulla on vaatehuone! On ollut jo viimeiset kolme vuotta ja rakastan sitä.

Tänä keväänä olen vielä siivonnut sitä rankalla kädellä, joten nyt se alkaa vihdoin myös olla sellainen, että sinne on ilo mennä. Vaatteet ovat siististi järjestyksessä ja vaatevarastoni alkaa pikkuhiljaa olla nautinnollinen, eli vaatteet ovat sellaisia, joista tykkään ja joissa on hyvä olla. Tavoitteena on saada siivottua kaikki ylimääräinen, ahdistava ja epämukava pois.

Kattoikkunaa ei ole eikä tule tähän asuntoon, mutta ehkä kun lamppu palaa, voin ostaa kirkkaamman version tilalle.

Valmistaudu unelmaelämääsi


Olen itseasiassa todennut, että mitä enemmän karsin ja siivoan, sitä enemmän viihdyn kodissani. Unelmassanikin kotini on siisti. Kaikelle on paikka ja löydän kaiken tarvittaessa. Eikä minun tarvitse odottaa unelma-asuntoani sen saavuttaakseni.

Jos en nyt opettele uusia tapoja toimia maallisen omaisuuteni kanssa, ei muutos tapahdu silmänräpäyksessä, vaikka siirtäisin tämän kaiken huomenna unelmakämppääni. Ei muutto ole avain siistimpään elintapaan. Todennäköisesti samat kasat kertyisivät edelleen keittiön pöydälle.

Haluttu elintapa on opeteltava nyt tässä hetkessä. Kun teen tästä kodista viihtyisän ja siistin ja luon kaikelle oman paikkansa, voin vain siirtää ne toimintatavat joku päivä unelma-asuntooni.

Viisiminuuttisilla voit saada valtavan muutoksen aikaan


Juon joka aamu vastajauhetuista pavuista valmistettua kahvia. Mielestäni se makunautinto verrattuna suodatinkahviin on siihen kuluvan muutaman minuutin arvoinen.

Tuollaisilla pienillä asioilla olen lähtenyt rakentamaan unelmaelämääni. Etenen kohti unelmaani pienin askelin, mutta etenen. Itseasiassa joka päivä kirjaimellisesti vähintään viiden minuutin ajan, sillä käytän joka päivä vähintään viisi minuuttia karsimiseen. Tällä hetkellä työn alla ovat epämääräiset paperikasat. Voin myöntää suoraan, että ne ahdistavat, mutta kun pilkon työn viiteen minuuttiin päivässä, pystyn siihen.

Etenen kohti unelmaani aktiivisesti vähintään viisi minuuttia päivässä ja päiväni koostuu jo monesta unelmaviisiminuuttisesta. 

Ehkä jonain päivänä päiväni kaikki viisiminuuttiset ovat unelmaelämääni.

Olisiko sinun aika ottaa ensimmäinen viisiminuuttinen nyt ja tehdä unelmaelämäharjoitus. Viisi minuuttia on niin lyhyt aika, että väitän sen löytyvän jokaiselta.

Kun vain uskallat valjastaa viisi minuuttia unelmointiin säännöllisesti, vaikutus elämääsi voi olla maaginen. Uskallatko kokeilla?



Haluatko saada joka maanantaiaamu parasvointia sähköpostiisi?

Tilaa Nyt on aika -viikkokirje. Saat lisäksi heti ohjeen onnistuneen päivän luomiseen, sillä oikea aika aloittaa on juuri nyt.



Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.