18. syyskuuta 2018

Mistä on hyvät aamut tehty

Mieti vapaapäivien aamujasi ja vertaa niitä arkiaamuihisi - mitä eroa huomaat?

Mitä sellaista sallit tai suot itsellesi vapaapäivinä, johon sinulla ei arkisin muka ole aikaa?

Tai onko arkiaamuissasi jotain, mikä jää puuttumaan vapaapäivien aamuista?

Aamurutiinien top 5

Tähänastinen tutkimusmatkani omaan hyvinvointiini on johtanut viiteen aamurutiiniin, joista muodostuu minun täydellinen arkiaamuni. En välttämättä tee kaikkia viittä aina, mutta useimpina aamuina kyllä, sillä niiden avulla saan loistavan startin päivään.

Aamusivut

Aamusivut kirjoitan joka ikinen arkiaamu, ja myös vapaapäivien aamuina, jos vain olen kotona.

Poikkeus vahvistaa säännön. Jos vietän vuodesta muutaman yön mökillä, olen jättänyt aamusivuvihkoni kotiin. Mutta yleensä yhden väliin jääneen aamun jälkeen tunnen jo pakottavaa tarvetta palata aamusivujeni pariin, joita olen kirjoittanut nyt jo yli kolme ja puoli vuotta.
Kirjoitan aamusivut, koska koen saavani edellisen päivän ja yön kuonat ulos ja pääsen aloittamaan päivän kirkkaalla mielellä. Lisäksi saan ulos kaikki mieltäni vaivaavat asiat ja saatan keksiä ratkaisuja edellispäivän ongelmiin alitajuntani käsiteltyä keskeneräisiä asioita yön yli.

Tähän rutiiniin minulla menee noin 20 minuuttia, tai jos oikein pahasti jumitan, kuluu kolmen sivun kirjoittamiseen puolisen tuntia.

Öljypurskuttelu

Öljypurskuttelu on toinen tapa aamusivujen lisäksi, josta en luovu kuin vieraskoreudesta.

Olen kirjoittanut aiheesta ensimmäisen kerran blogissani huhtikuussa 2015, ja tuosta tekstistä päätellen olen ylläpitänyt tätä tapaa ilman pidempiä katkoksia jo nelisen vuotta. Hyvä minä!

Enkä aio kovin helpolla tästäkään tavasta luopua, sillä edut ovat niin valtavat: kauniin valkoiset puhtaalta tuntuvat hampaat, joihin ei kerry hammaskiveä lainkaan. Minut koukutti aikoinaan jo pelkkä puhtauden tunne, mutta otan valkoisuuden ja hammaskivettömyyden ilolla ja avosylin vastaan enkä koskaan enää päästä irti.

Liikunta

Harrastan liikuntaa säännöllisesti, sillä ilman sitä kroppani jumiutuu ja saan kärsiä päivittäisistä säryistä. Koen onneksi myös liikkumisen iloa, mikä myös motivoi, mutta kyllä minulle suurempi motivaatiolähde on kivuttomuus.

Jos oloni pysyisi erinomaisena niin fyysisesti kuin henkisesti ilman liikuntaa, voisin hyvinkin sijoittaa sille varaamani ajan johonkin muuhun, kuten kirjoittamiseen. Mutta koska koen liikunnan olevan niin valtava hyöty sekä keholleni että mielelleni, sijoitan mielelläni siihen minimissään viisi tuntia viikossa.

Liikun aamuyöllä ennen töitä, koska muulloin en yksinkertaisesti saa itseäni liikkeelle.

Aamiainen

En ole ikinä ymmärtänyt, miten jotkut pärjäävät tai edes haluavat lähteä liikkeelle ilman aamiaista. Rakastan syömistä - etenkin aamuisin, kun ei ole syönyt mitään moneen tuntiin.

Jos jättäisin aamiaisen syömättä, minua heikottaisi ja vatsani pitäisi pian niin kovaa meteliä, etten kuulisi musiikkia murinalta. Matalan verensokerin takia mielenikin olisi matala ja päänsärky todennäköisesti jo odottelisi nurkan takana.

Lisäksi olen oppinut, että jos sinnittelen kovin pitkään syömättä, vatsani kostaa ikävillä vatsakivuilla ja turvotuksella, joka yleensä kestää koko loppupäivän, vaikka lopulta söisinkin jotain. Aamiainen on siis aivan ehdoton hyvinvoinnin kulmakivi minun elämässäni.

Käytännössä aamiaiseni on kaksijakoinen. Aamusivujen ja öljypurskuttelun jälkeen nautin aamujuomani, jonka perusraaka-aineet ovat ruokalusikallinen limemehua, teelusikallinen jodioitua Himalajan suolaa ja seitsemän desiä huoneenlämpöistä suodatettua vettä.

Kiinteän aamiaisen vuoro on vasta liikunnan jälkeen, mutta vapaapäivien aamuina, joina en harrasta liikuntaa, nautin kiinteän aamiaisen suoraan aamujuoman perään.

Kylmä latte & tietokone

Aamiaisen jälkeen nautin aamukahvini eli cold brew latten. Sen kanssa istuudun tietokoneen ääreen edistämään omia juttujani.

Tähän rutiiniin minulla on arkiaamusta riippuen käytettävissä 30-60 minuuttia. Tuon ajan käytän joko kirjoittamiseen tai johonkin muuhun tärkeään, joka on sen päivän agendalla.

Tämäkin aamurutiini on muodostunut kokemuksen kautta, sillä olen todennut, aivan kuten liikunnan kanssa, että kirjoittaminenkaan ei onnistu minulta töiden jälkeen iltapäivisin. Jos haluan kirjoittaa päivän aikana, minun on tehtävä se aamuisin ennen töitä ja muita menoja.

Paras mahdollinen startti päivään

Nämä viisi rutiinia luovat minun parhaat aamuni ja tämän kaiken teen siis ennen palkkatöitä, jotka alkavat klo 6:30.

Aamurutiinieni järjestys on lukittu, sillä aina edellinen tukee seuraavaa. Aamusivut käynnistävät ajatustoiminnan, liikunta käynnistää kehon, aamiainen antaa energiaa ja sitten lopulta mieli ja keho virkeänä on hyvä edistää omia tavoitteitaan.

Puoli tuntia ennen töihin lähtöä aloitan lähtövalmistelut, joihin kuuluu laittautuminen, eväiden pakkaaminen ja niiden ohessa musiikin kuuntelu. Hyvän mielen musiikki toimii aamujeni loppusilauksena, jotta pääsen lähtemään hyvällä energialla töihin.

Olenpa joskus päässyt tanssimaan hitaitakin keittiössä aamukuudelta, minkä jälkeen lähdin töihin erittäin leveä hymy kasvoillani ja kevyin askelin.

Mitkä rutiinit (ja poikkeamat rutiinista) loisivat sinulle parhaan mahdollisen startin arkipäivään?


Haluatko jatkossa tekstit suoraan sähköpostiisi joka maanantaiaamu?
Tilaa Nyt on aika -viikkokirje.

Lisäksi saat heti ohjeen onnistuneen päivän luomiseen, sillä oikea aika aloittaa on juuri nyt.


Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

11. syyskuuta 2018

Oman ajankäytön optimointia

Kun tiedät, mihin todellisuudessa kulutat aikasi, on helpompi alkaa tehdä tietoisia muutoksia.

Jos et vielä tiedä, mihin aikasi kuluu, lue viime viikon teksti ja seuraa ajankäyttöäsi viikon ajan ennen kuin palaat tämän tekstin pariin.

Ajankäytön seurannan tulosten hyödyntäminen

Kun olet tehnyt viikon ajan seurantaa, sinulla alkaa olla jo suhteellisen hyvä kuva siitä, mihin aikasi kuluu.

Nyt on aika miettiä, miltä haluaisit elämäsi näyttävän ja mihin haluaisit aikasi kuluttaa. 

Arkiaamuista nautinnollisia

Mitä kaikkea sinun arki-aamuihisi kuuluu nyt?
Minkä haluaisit olevan toisin nykytilanteeseen verrattuna?

Kun tiedät, mitä muutoksia haluat tehdä aamuihisi, selvitä, kuinka paljon niiden asioiden tekemiseen kuluu aikaa tai kuinka paljon aikaa haluat niille varata.

Nyt kun tiedät, kuinka kauan sinulla menee minkäkin asian tekemiseen, laske, monelta sinun pitää herätä viimeistään, jotta ehdit tehdä kaiken pakollisen ennen kuin sinun on aloitettava päivän askareet oli se sitten palkkatyö tai vaikka opiskelu.

Laske myös, monelta sinun pitää herätä, jotta ehdit tehdä kaiken, minkä haluat.

Varaa riittävästi aikaa yöunille

Kun tiedät heräämisaikasi, laske siitä taaksepäin riittävä aika yöunille.

Kun varaat kahdeksan tuntia unille, sinulla on mahdollisuus ehtiä nukkua 7,5 tuntia eli viisi täyttä unisykliä.

Neljä unisykliä eli kuuden tunnin unet on ehdoton minimi, mitä suosittelen, jolloin nukkumiselle on varattava 6,5 tuntia. Ainakin minulla sekä fyysinen että mentaalinen toimintakyky romahtavat, mikäli unet jäävät toistuvasti alle kuuden tunnin. Toki valtavan eron huomaa selvästi vasta, kun on ensin päässyt nauttimaan riittävistä yöunista.

Riittävistä yöunista seuraava olotila terveysvaikutuksineen on niiden viemän ajan arvoinen aina - ehdottomasti.

Iltarutiinit tukemaan unta ja aamuja

Kun olet päättänyt nukkumaanmenoaikasi, on aika muokata iltarutiinit tukemaan sitä.

Mitä sinun pitää tehdä iltaisin ennen nukkumaanmenoa?
Mitä kaikkea haluaisit tehdä?

Kuinka kauan niiden asioiden tekemiseen menee?

Monelta sinun tulee aloittaa iltarutiinit, jotta ehdit ajoissa nukkumaan?

Unelmoi, suunnittele, toteuta - ja toista

Kuten huomaat, hyvä alku päivälle pohjaa edellisillan rutiineihin ja kaikki lähtee liikkeelle suunnittelusta.
  1. Mieti, mitä haluat: mikä on nykytilanne ja minkä haluat olevan erilaista?
  2. Selvitä, mitä siihen vaaditaan. (resurssit)
  3. Tee suunnitelma, miten ideaalisi on mahdollista toteuttaa.
  4. Toteuta suunnitelmasi (tai ainakin ryhdy tekemään muutoksia sen toteuttamiseksi, jos ero nykytilanteeseen verrattuna on liian suuri, että muutos onnistuisi kertarykäyksellä).
  5. Tee tarvittaessa muutoksia, kun elämäntilanteesi tai ideaalisi muuttuvat.
Ensi kerralla kerron omista vakiintuneista aamurutiineistani, joilla käynnistän itseni ja luon hyvän pohjan päivälle.

Nyt on sinun aikasi luoda itsesi näköiset arkiaamut, jotka antavat sinulle parhaan mahdollisen startin uuteen päivään, ja toimivat iltarutiinit tukemaan onnistuneita aamuja.


Haluatko jatkossa tekstit suoraan sähköpostiisi joka maanantaiaamu?
Tilaa Nyt on aika -viikkokirje.

Lisäksi saat heti ohjeen onnistuneen päivän luomiseen, sillä oikea aika aloittaa on juuri nyt.


Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

4. syyskuuta 2018

Tiedätkö, mihin päiväsi kuluvat?

Oletko tällä hetkellä tyytyväinen siihen, miten aikasi käytät?

Varaatko riittävästi aikaa yöunille, jotta ehdit palautua kunnolla ja heräät energisenä uuteen päivään?

Miten aamutoimesi sujuvat?

Millaista vapaa-aikasi on, vai onko sitä?

Myöhästeletkö?

Jos sinusta tuntuu, että sinulla on usein kiire ja ajanhallintasi on olematonta, yksi yksinkertainen syy tähän on se, että et vain tiedä, kuinka kauan sinulla menee mihinkin. Miten voisitkaan olla aikataulussa, jos et edes tiedä, kuinka paljon aikaa sinun tulisi varata kunkin asian hoitamiseen.

Ajankäytön seuranta

Kun haluat saada oman aikasi ja siten oman elämäsi haltuun - ainakin niin haltuun, kuin se on mahdollista saada - ensimmäinen askel on oman ajankäytön seuranta. Tiedän, että se kuulostaa vaivalloiselta ja aikaa vievältä, mutta on vaikea korjata jotain ennen kuin on selvittänyt, missä on vika. Lisäksi viikon seurantaan kuluva aika on lyhyt ja vaiva on pieni verrattuna siitä saatavaan hyötyyn.

Ajankäytön seurannan kautta saat selville, kuinka kauan sinulla oikeasti menee minkäkin asian tekemiseen arjessasi, ja opit, missä kohdin arviosi heittää eniten todellisuudesta.

Aamujen kiire ei ole mikään ihme, jos kuvittelet olevasi lähtövalmis puolessa tunnissa, mutta valmistautumiseen kuluukin lähemmäksi tunti. Tai jos kuvittelet ehtiväsi pysäkille viidessä minuutissa, kun totuus on lähempänä kymmentä minuuttia.

Jotta voit alkaa suunnitella toimivaa arkea ja hyvää ajankäyttöä, on sinun ensin selvitettävä, kuinka kauan minkäkin asian tekemiseen oikeasti menee. Sen jälkeen voit päättää, kuinka paljon haluat kuhunkin asiaan kuluttaa aikaa.

Voisitko tehdä jonkin asian tehokkaammin, jotta siihen kuluisi vähemmän aikaa?
Toisaalta haluaisitko käyttää johonkin asiaan enemmän aikaa tai tehdä jotain, mitä et ole aiemmin lainkaan ehtinyt tehdä?

Seuraa ajankäyttöäsi viikon ajan

Tyyli ajankäytön seurannalle on vapaa. Toiset vannovat perinteisen paperin ja kynän nimeen ja toiset luottavat nykyteknologiaan. Tärkeintä on, että teet asiasta itsellesi mahdollisimman helppoa ja vaivatonta.

Toimivin seurantatapa riippuu myös siitä, missä seurantaa teet. Oma suosikkini tietokonetyöskentelyn jatkuvaan seurantaan on Toggl, ja sen puhelinapplikaatio toimii näppärästi myös arkitoimien seurantatyökaluna. 

Pienissä osissa vai kertarysäyksellä?

Koska jatkuva ajankäytön seuranta on suhteellisen vaivalloista, voit jakaa homman osiin ja aloittaa seurannan siitä elämän osa-alueesta, johon kaipaat eniten muutosta tai johon voit helpoiten itse vaikuttaa.

Työ-, vapaa-aika vai koko elämä

Jos käyt palkkatöissä, on helppoa jakaa vuorokausi työ- ja vapaa-aikaan.

Jos yksityis- ja työelämäsi sekoittuvat, voi olla ihan paikallaan seurata koko valveillaoloaikaa, jotta opit, kuinka kauan sinulla menee työpäivästä yksityisasioihin ja toisinpäin - tai kuinka paljon päivästä ylipäänsä todellisuudessa menee mihinkin.

Iltarutiinit

Jos koet suurimmaksi ongelmakohdaksi nukkumaanmenon, seuraa töiden tai koulun jälkeistä ajankäyttöä.

Mihin aikasi kuluu?
Kuinka kauan sinulla oikeasti menee  nukkumaanmenovalmisteluihin?
Kuluuko aikaasi johonkin tarpeettomaan?

Aamurutiinit

Jos ongelmakohtasi ovat enemmänkin päivien alut, aloita seuranta niistä.

Kuinka kauan sinulla menee ennen kuin pääset sängystä ylös herätyksen jälkeen?

Kuinka kauan kuluu aamiaisen valmistukseen ja syöntiin vai eikö sellaiseen ole lainkaan aikaa? Jos et syö arkisin aamiaista, kellota viikonloppuna, kuinka paljon sellaisen valmistukseen ja syömiseen kuluu aikaa, jotta tiedät, kuinka paljon arkiaamuihin tulisi varata sille aikaa.

Kuinka kauan sinulla menee valmistautumiseen?
Mahdollisten eväiden valmisteluun?
Tavaroiden pakkaamiseen?
Onko sinulla koira, jota tulee ulkoiluttaa?
Lapsia, joita tulee auttaa aamutoimissa?

Työpäivät

Jos koet, että työpäiväsi kaipaavat ryhtiliikettä tai haluaisit vain tietää, mihin työpäiväsi kuluvat, tee seuranta siellä.

Aina, kun toiminta vaihtuu

Suosittelen, että teet seurantaa siten, että teet merkinnän aina kun vaihdat tekemistä. Näin toimien myös huomaat parhaiten, jos poukkoilet paljon eri asioiden välillä.

Kun teet töissä merkinnän aina kun vaihdat työtehtävää, huomaat erittäin nopeasti, kuinka pirstaleinen työpäiväsi on. Ainakin omalla kohdallani ajankäytön seuranta on opettanut pysymään yhden tehtävän parissa jatkuvan poukkoilun sijasta. Yhteen asiaan kerralla keskittyminen pidemmän aikaa kuitenkin voittaa tehokkuudessa multitaskingin mennen tullen.

Toinen vaihtoehto ajankäytön seurantaan on merkitä vartin välein, mitä on tekemässä, mutta koska jatkuvat keskeytykset eivät ole millään tavalla hyvä asia, suosittelen ehdottomasti, että jaksotat seurannan luontaisen tekemisen etkä kellon mukaan.

Ajankäytön seurantalomake

Jotta et pääsisi vetoamaan seurantatyökalun puutteeseen, tein sinulle valmiin seurantalomakkeen, jota voit hyödyntää suoraan tai muokata omaan tarpeeseen sopivammaksi (pdfxls).

Lomakkeessa on kokonainen viikko 15 minuutin aikaväleillä ja itse innostuin hyödyntämään tuota myös toimivamman arkiaikataulun suunnitteluun.

Tee se ja ylläty tuloksista

Vaikka sinusta tuntuisi siltä, että tiedät, mihin aikasi kuluu, suosittelen tekemään seurantaa. Tulokset todennäköisesti yllättävät. Lisäksi jo pelkkä tietoisuus siitä, että tarkkailet tekemisiäsi, voi riittää saamaan toivomasi muutoksen aikaan.

Tsemppiä seurantaan!


Haluatko jatkossa tekstit suoraan sähköpostiisi joka maanantaiaamu?
Tilaa Nyt on aika -viikkokirje.

Lisäksi saat heti ohjeen onnistuneen päivän luomiseen, sillä oikea aika aloittaa on juuri nyt.


Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

28. elokuuta 2018

Miten saada liikunta osaksi arkea

Sananlaskun mukaan hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Se pitää paikkansa - myös silloin kun haluat saada liikunnan osaksi arkirutiinejasi.

Suunnittele onnistumisesi

Suunnittelu kannattaa aloittaa siitä, mikä on rajoittavin tekijä, oli se sitten aika, paikka tai jokin muu resurssi tai miellytys.
  • Milloin sinun on mahdollista harrastaa liikuntaa? 
  • Missä? Kotona, lähisalilla, lenkkipolulla vai vaikka lasten harrastuspaikan läheisyydessä?
  • Kenen kanssa? Yksin vai puolison tai kaverin kanssa vai porukassa?
Loppujen lopuksi sinun tulee löytää vastaukset seuraaviin kysymyksiin:
  • Mitä teet?
  • Yksin vai seurassa?
  • Missä?
  • Milloin?
En odota, että sinulla on kaikki vastaukset valmiina nyt heti, sillä jotkut asiat selviävät vain kokeilemalla, eikä siinä ole mitään väärää. Pääasia on, että teet jotain, sillä jostain on aina aloitettava. Ilman kokeilua on mahdotonta löytää itselleen toimivinta tapaa liikkua säännöllisesti.

Valmistele onnistumisesi

Kun olet päättänyt, mitä teet, missä, milloin ja kenen kanssa, on aika valmistella onnistuminen:
  • Suunnittele liikunta mukaan viikoittaiseen aikatauluusi
  • Hanki tarvittavat varusteet
  • Tee lähteminen itsellesi mahdollisimman helpoksi

Miten minä sain liikunnan osaksi arkeani


Selkeä tavoite


Määrittelin tavoitteekseni kolme salitreeniä viikossa. Se on ideaalini, jonka ympärille sijoitan muun liikkumisen kuten joogan ja arkiliikunnan.

Liikunta osaksi arkirytmiä


Liikun joka viikko samalla perusrytmillä. Kuntosalilla käyn maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin aamuyöllä klo 3-4 välisenä aikana. Muina aamuina minulla on halutessani mahdollisuus harrastaa joogaa, ja teenkin sitä normaalisti ainakin tiistai- ja torstaiaamuisin.

Kun aikataulu on sama joka viikko, sitä ei tarvitse erikseen miettiä, ja siten siitä on myös helpompi pitää kiinni. Poikkeustilanteiden kuten vaikka lomien ja sairastelujen jälkeen paluu arkeen on myös helpompaa, kun voi vain jatkaa vanhaa hyväksi todettua rytmiä.

Tarvittavat resurssit


Jotta nykyinen liikuntarytmini ylipäänsä on mahdollinen, minun piti vaihtaa salijäsenyyteni sellaiselle salille, jolle pääsee vuorokauden ympäri.

Treenin tuloksellisuuden ja mielekkyyden ylläpitämiseksi vaihdan kuntosaliohjelmaa neljän viikon välein.

Joogaharrastuksen onnistuminen kotona vaati joogamaton ja Yogaian jäsenyyden lisäksi harrastuksen huomioinnin sisustuksessa eli riittävän suuren tyhjän tilan, jossa ylipäänsä mahtuu joogaamaan joutumatta varomaan liikkeitään.

Kaikki valmiina


Vaikka nautin treenistä ja aikaisista aamuista, en missään nimessä väitä, että salille lähtö arkiaamuna ennen kello kolmea on aina miellyttävää, joten minun on pitänyt tehdä siitä mahdollisimman helppoa itselleni.

Uusin oivallukseni on, että pyykkäyksen jälkeen en enää lajittele treenivaatteitani vaatelajin mukaan vaan valmiiksi vaatekerroiksi, jotka sisältävät kaiken tarvittavan kuten housut, paidan, alusvaatteet ja hikipyyhkeen.

Kaikki muu salitreenissä tarvittava, kuten kengät ja treeniohjelma, minulla on valmiina salirepussa. Edeltävänä iltana nostan repun ja sen päivän vaatekerran esille. Aamulla pukeudun, täytän juomapulloni ja otan kotiavaimien vierestä myös salin kulkukortin mukaani.

Jooga-aamujakin varten minulla on vaatteet valmiina, joogamatto on olohuoneessa sohvan vieressä jemmassa ja joogapalikat käden ulottuvilla siitä paikasta, johon joogamattoni levitän.

Aamujuoman nauttimisen aikana valitsen joogatunnin, mutta valintaprosessi on helppo ja nopea, sillä useimmiten päädyn lempiohjaajani vetämään tuntiin, jolla varmistan, että sekä kehoni että mieleni tulee saamaan hyvää osakseen.

Testaa ja kokeile, kunnes löydät toimivan tavan liikkua


Älä väkisin yritä jotain, mikä ei yksinkertaisesti toimi. Minä yritin aivan liian kauan saada itseäni salille töiden jälkeen ja viikonloppuisin, kunnes tajusin miettiä muita ratkaisuja. Lopulta olin valmis kokeilemaan salilla käyntiä aamuisin ennen töitä, vaikka se tarkoittikin hulluun unirytmiin siirtymistä, sillä työni alkaa klo 6:30.

Löysin kuin löysinkin tähän elämäntilanteeseen toimivan säännöllisen liikuntarytmin, jossa harrastan liikuntaa arkiaamuisin kello kolme. Sinunkin toimivin aikarytmisi on todennäköisesti jokin muu kuin ehkä ensisijaisesti ajattelet, mutta se selviää parhaiten kokeilemalla.

Älä enää lykkää, vaan aloita nyt


Tiedän, että alku on hankala. Usko pois, minä todellakin tiedän. Niin monta kertaa olen jo pudonnut säännöllisen liikunnan kelkasta ja aloittaminen lihaskipuineen on kirjaimellisesti erittäin tuskallista. Mutta mieluummin kärsin lihaskipuja kuin päänsärkyä ja niska-, hartia- ja selkävaivoja. Mieluummin nautin liikunnan aiheuttamasta hyvästä olosta kuin kärsin liikkumattomuudesta seuraavasta jäykkyydestä ja henkisestä morkkiksesta.

Aloituskynnys on vain ylitettävä. Älä vaadi itseltäsi liikaa, mutta älä vaadi liian vähääkään. Sinä tuskin yllät tavoitteeseesi heti, tai sitten et haasta itseäsi tarpeeksi. Minäkin annoin itselleni useamman kuukauden aikaa saavuttaa kolmen viikkotreenin tavoitteeni. Annoin keholleni ja arjelleni aikaa sopeutua muutokseen.

Tärkeintä kuitenkin on, että kun tippuu kyydistä, antaa sen itselleen anteeksi ja jatkaa taas matkaa heti kun mahdollista. Taukoja kyllä tulee aina: sairaslomia, lomia, juhlia, pyhiä. Tärkeintä on vain jatkaa.

Kun löydät omat syysi liikkua, opit sivuuttamaan tekosyysi. Teet sen, mitä sinun on tehtävä oman fyysisen kuntosi eteen.

Sinun ei pidä tehdä niin kuin muut - jollet halua. Etsi ja löydä se tapa liikkua, joka toimii sinulle ja josta sinulle tulee hyvä olo. Vain sitä kautta liikunnasta tulee unen ja syömisen veroinen arkirutiini, joka vain yksinkertaisesti kuuluu elämääsi - ilman mitään poikkeuksia.





Haluatko jatkossa tekstit suoraan sähköpostiisi joka maanantaiaamu?
Tilaa Nyt on aika -viikkokirje.

Lisäksi saat heti ohjeen onnistuneen päivän luomiseen, sillä oikea aika aloittaa on juuri nyt.


Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

21. elokuuta 2018

Oletko tyytyväinen fyysiseen kuntoosi?

Oletko tyytyväinen fyysiseen olemukseesi ja kuntoosi tällä hetkellä?

Minkä arvosanan antaisit itsellesi asteikolla 1-10?

Mitä pitäisi muuttua, jotta voisit antaa itsellesi paremman arvosanan?

Mitä tekemällä tai tekemättä jättämällä olosi tai ilmeesi kohentuisi varmasti erittäin nopeasti?

Mikä voisi olla seuraava askeleesi kohti fyysisesti parempaa vointia?
Mitä enää odotat?




Haluatko jatkossa tekstit suoraan sähköpostiisi joka maanantaiaamu?
Tilaa Nyt on aika -viikkokirje.

Lisäksi saat heti ohjeen onnistuneen päivän luomiseen, sillä oikea aika aloittaa on juuri nyt.


Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

14. elokuuta 2018

Lukio ei ole aikalisä vaan ponnahduslauta - kun sen osaa hyödyntää

Virheistään voi oppia, ja niitä voi yrittää korjata. Valitettavasti kelloa ei kuitenkaan voi kääntää taaksepäin eikä tehtyä saa tekemättömäksi eikä tekemätöntä tehdyksi.

Omilla opeillaan voi kuitenkin yrittää valistaa seuraavaa sukupolvea, vaikka kuitenkin näyttää siltä, että jokaisen täytyy tehdä omat virheensä. Se ei kuitenkaan estä minua yrittämästä auttaa.

Haluan antaa sen avun, jota itse olisin aikoinaan kaivannut, ja näin jälkiviisaana pystyn sanomaan, että olisin sitä myös ehdottomasti tarvinnut.

Kadun, etten tavoitellut haluamaani

Suurin katumuksen aiheeni on, etten lukion jälkeen uskaltanut lähteä tavoittelemaan sitä, mitä oikeasti halusin. Kadun sitä, etten osannut ottaa asioista selvää riittävän ajoissa enkä siten osannut tehdä fiksumpia valintoja.

Valitsin valinnaiset kurssit sen mukaan, mikä oli helppoa ja missä oli kiva opettaja. Vaikka jokin oppiaine kiehtoikin, en valinnut sitä, jos en pitänyt opettajasta. Hauskuus ja helppous ovat joissain asioissa hyviä valintaperusteita, mutta lukiossa se koitui kohtalokseni.

Lukion lopussa koin tuhonneeni mahdollisuuteni haluamilleni aloille, ja tyydyin etenemään sillä tiellä, jonka olin erittäin hatarin ja huonoin perustein viitoittanut itselleni.

Kadun, etten miettinyt ajoissa, mitä haluan

Koska lukiossa tehdyt valinnat määrittelivät sen, mihin suuntaan lähdin, toivon, että olisin ollut viisaampi aloittaessani lukion. Toivon, että minulla olisi ollut selkeänä mielessä, mihin tähtään.

Kunpa joku olisi pakottanut minut lukemaan jatko-opintojen valintaoppaat läpi ja miettimään tosissaan, mille alalle haluan töihin. Sitten en olisi ollut niin eksyksissä ja olisin osannut paremmin valita oppiaineet, joihin kannattaa panostaa.
Tähtäsin lukiossa vain kirjoituksiin, ja se oli suuri virhe. Hyvät paperit eivät lohduta, jos opiskellut aineet ovat vääriä siihen nähden, mihin lukiosta haluaisi jatkaa.

Kirjoitukset eivät ole koko elämä

Mutta sinä, joka olet juuri nyt lukiossa tekemässä valintoja, jotka määrittelevät tulevaisuuttasi - toivon, että pysähdyt miettimään niitä hiukan tarkemmin kuin minä aikoinaan tein. Et ole lukiossa hankkiaksesi ylioppilaslakin, sillä sellaisen voi ostaa kuka tahansa kaupasta ilman mitään ylioppilaspapereita.

Olet toivottavasti lukiossa luomassa ponnahduslautaa haluamaasi tulevaisuuteen, jossa pääset tekemään sitä, mitä sinä rakastat ja mikä saa sinut eloon joka ikinen päivä, kun tulevaisuudessa lähdet töihin.

Toivon, että pysähdyt nyt miettimään, mihin suuntaan sinun kannattaa ponnahduslautasi rakentaa ja mistä palasista sen rakennat, jotta pääset juuri sinne, minne haluat. Edellisessä tekstissäni oli kysymyksiä, joiden avulla voit alkaa miettiä, mikä olisi sinulle oikea suunta.

Mutta jos olet hukassa ja päädyt tekemään samat virheet kuin minä, muista, ettei se ole maailmanloppu. Ylioppilaskirjoitukset eivät ole elämän tärkein asia, vaikka lukion opettajat saavatkin sen tuntumaan siltä. Elämässä on niin paljon muutakin. Minäkin päädyin lopulta töihin alalle, josta lukion lopussa haaveilin - muutaman mutkan kautta ja hieman eri tavalla, mutta joka tapauksessa pääsin kokeilemaan sitä, eikä se sitten kuitenkaan ollut täysin minun juttuni.

Valitse tie, joka kiehtoo, vaikka se olisi vaikeakulkuinen

Elämä ei kaadu lukiossa tehtyihin vääriin ainevalintoihin. Mutta jos on mahdollisuus tehdä oikeita valintoja, miksi ei tekisi niin. Tai ainakin tekisi hyvin perusteltuja valintoja.

Helppo tie harvemmin on se oikea tie. Haasteet ja kasvumahdollisuudet tuovat onnistumisen kokemuksia ja ilon hetkiä. Uuden oppimisen ilo vie paljon pidemmälle kuin tasaisen puurtamisen tyydytys.

Uskalla unelmoida suuria.
Haasta itsesi ja kurkota tähtiin.

Anna elämän yllättää sinut positiivisesti ja seuraa mielenkiinnolla, mihin valitsemasi tie sinut johdattaa. Ei ole oikeaa eikä väärää tietä - on vain vaihtoehtoja.

Minkä vaihtoehdon sinä valitset?


Haluatko jatkossa tekstit suoraan sähköpostiisi joka maanantaiaamu?
Tilaa Nyt on aika -viikkokirje.

Lisäksi saat heti ohjeen onnistuneen päivän luomiseen, sillä oikea aika aloittaa on juuri nyt.


Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

7. elokuuta 2018

Lukiolainen - vältä tämä virhe

Onneksi olkoon tuore lukiolainen! Miltä nyt tuntuu? Koetko olevasi aikuisuuden kynnyksellä?

Ennen kuin uppoudut opintoihisi ja alat tähtäämään parin vuoden päässä siintäviin kirjoituksiin, pysähdy hetkeksi ja vastaa alla oleviin kysymyksiin. Toivoisin niin kovasti, että joku olisi esittänyt minulle nämä kysymykset, kun itse aloitin lukion vuoden 2000 elokuussa.
  • Oletko jo miettinyt, mitä töitä haluaisit päästä tekemään opintojen jälkeen?
  • Tiedätkö, millaisen koulutuksen haluamasi työt vaativat?
  • Oletko selvittänyt, mitä sinun kannattaa opiskella lukiossa, jotta sinulla on parhaat mahdollisuudet päästä haluamallesi alalle opiskelemaan?
Jos vastauksesi yhteenkään kysymykseen on kielteinen, nyt on oikea aika alkaa miettiä vastauksia. 

Onko joku ammatti tai ala, joka kiehtoo?

Jos koet olevasi hukassa elämäsi suunnan kanssa, nyt on hyvä aika alkaa selvittää, mitä vaihtoehtoja on olemassa:
  • Laajenna maailmankuvaasi ja selvitä, mitä kaikkea voi opiskella.
  • Täytä erilaisia ammatinvalintakyselyitä ja ota niiden tulokset uteliaana ja avoimin mielin vastaan.
  • Puhu aiheesta kavereidesi kanssa. Kysy heidän suunnitelmistaan ja pyydä perusteluja valinnoille. Ystävilläsi voi myös olla mielipide siitä, missä sinä voisit olla hyvä.
  • Kysele sukulaisilta ja tuttavilta, miten he päätyivät nykyiseen työhönsä. Tai tiedätkö edes, mitä he oikeasti tekevät työkseen?
  • Kulje maailmalla aistit terävinä ja havainnoi, mitä kaikkea ihmiset tekevät työkseen.
  • Tai onko mielessäsi kenties jokin jo olemassa oleva tai potentiaalisesti vasta muotoutumassa oleva ongelma, jonka sinä haluaisit ratkaista tulevaisuudessa?
Selvitystyön lopputuloksena sinulla olisi hyvä olla mietittynä muutamia ammatteja, aloja tai opintovaihtoehtoja, jotka sinua voisivat kiinnostaa.

Sitten tehtäväsi on vielä selvittää, mitä vaaditaan, jotta niitä pääsee opiskelemaan.

Näiden tietojen perusteella sinun on jo huomattavasti helpompaa tehdä ainevalintoja lukiossa, kun tiedät, mihin tähtäät - tai ainakin sinulla on jokin suunnitelma tehtynä.

Lukioon ei kannata mennä yleissivistyksen takia

Lukion on toki tarkoitus olla yleissivistävä, mutta siellä on kuitenkin sen verran valinnanvapautta, että valinnoillasi voit jos et nyt kokonaan tukkia niin ainakin tehokkaasti estää tai hidastaa etenemistäsi johonkin tiettyyn suuntaan kirjoitusten jälkeen.

Nyt kun vielä käyt pakollisia kursseja läpi, on hyvä alkaa pohtia, mihin suuntaan haluat edetä lukiosta. Lukio on turha käydä pelkästään kirjoituksiin tähdäten. Kirjoitukset tulevat nopeammin kuin arvaatkaan, ja vaikka niiden tärkeydestä kuinka toitotettaisiin lukiossa, ne ovat vain yksi etappi matkasi varrella.

Tietysti mielesi voi vielä muuttua monta kertaa sen suhteen, mitä haluat isona tehdä, eikä siinäkään ole mitään väärää. Totesin vain itse kantapään kautta, että olisi ollut hyvä miettiä edes hieman, mihin lukio-opinnoillaan on tähtäämässä.

Lukioaikaa ei kannata ottaa puhtaasti aikalisänä, jolloin ei tarvitse miettiä elämäänsä ja sitä mihin suuntaan haluaa edetä. Jos koet olevasi hukassa suunnan kanssa, sinun tulee hyödyntää lukioaika aktiivisesti sen miettimiseen, mitä haluat. Älä jätä miettimistä kirjoitusten jälkeiseen aikaan.

Se, että on jokin tavoite mietittynä, auttaa myös opiskelumotivaation ylläpidossa. On huomattavasti helpompi motivoida itseään opiskeluun, kun on jotain, mihin tähtää sillä kaikella työllä ja vaivalla.

Kun nyt hieman pysähdyt miettimään, millä perusteella teet oppiainevalintasi, saat lukiosta ja ylioppilaskirjoituksista oivan ponnahduslaudan haluamaasi tulevaisuuteen.


Haluatko jatkossa tekstit suoraan sähköpostiisi joka maanantaiaamu?
Tilaa Nyt on aika -viikkokirje.

Lisäksi saat heti ohjeen onnistuneen päivän luomiseen, sillä oikea aika aloittaa on juuri nyt.


Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

31. heinäkuuta 2018

Mitä tehdä kun stressaa

Kun stressaa ja tekemättömät työt ynnä muut asiat painavat päälle, mitä teet? Mitkä ovat sinun selviytymiskeinosi?

Suunnittelemalla rentoa vapaa-aikaa

Tiedän. Jotkut saavat stressiä suunnittelusta, tai pelkästään jo suunnittelun ajattelemisesta. Siitä, että pitäisi ennakoida, sopia jotain ja tehdä merkintä kalenteriin.

Minulla suunnittelu toimii täysin päinvastoin. Kun saan asian vihdoin merkittyä kalenteriin ja suunniteltua tarkemmin, huono stressi asiaa kohtaan laukeaa.

Ei suunnittelu tietenkään kaikkea stressiä pois vie, mutta tässä kohtaa onkin tärkeä tehdä jako hyvän ja huonon stressin välillä. Huono stressi vie yöunet ja lamaannuttaa. Hyvä stressi tuo virtaa ja auttaa sinua saamaan asioita aikaan.

Kun stressaa, on aika istua alas ja suunnitella

Oivallan sen aina uudestaan. Kun asiat pyörivät päässä ja tuntuu, että on aivan liikaa tekemistä aikaan suhteutettuna, paras apu silloin on vain istua alas ja suunnitella. Se auttaa aina.

Ensin selvitän, mikä on deadline. Esimerkiksi milloin kirjastokirjan laina-aika umpeutuu, milloin blogiteksti pitää julkaista, milloin hakemus pitää jättää tai milloin tentti on.

Seuraavaksi selvitän, mitä pitää ehtiä tekemään ennen deadlinea.

Esimerkkinä kirjan luku:
  1. Kuinka monta sivua luettavaa on jäljellä?
  2. Kuinka paljon se on jaettuna jäljellä olevilla päivillä? 
  3. Onko kyseinen sivumäärä käytännössä mahdollista lukea jäljellä olevassa ajassa muu elämä huomioon ottaen?
  4. Jos ei, voiko lainan uusia?
  5. Jos ei voi uusia, olenko valmis maksamaan sakkoja vai jätänkö kirjan nyt vain lukematta ja palaan siihen ehkä myöhemmin?
Joskus deadline joustaa tai sitä voi perustellusta syystä lykätä, mutta monesti se on omasta tai ulkopuolisesta voimasta kiveen hakattu. Hakuajat päättyvät ilmoitettuina aikoina ja tenttikin on silloin kun se on. Viikkokirjeen haluan julkaista joka maanantai klo 5.

Tällaisissa tapauksissa tehdään paras, mitä sen hetkisillä resursseilla on käytettävissä olevassa ajassa mahdollista tehdä. Toipuvana perfektionistina joudun monesti toitottamaan itselleni, että se on riittävän hyvä, jotta uskallan päästää irti ja esimerkiksi painaa julkaise-painiketta.

Nujerra huono stressi suunnittelulla

  1. Aseta tavoite
  2. Selvitä tai aseta deadline
  3. Suunnittele vaadittavat askeleet, tai jos projekti on iso tai tuntematon niin vähintään ensimmäinen askel
  4. Aseta deadline ensimmäiselle askeleelle
  5. Toimi, kunnes tavoite tai deadline on saavutettu

Askeleiden määrittely on ehdotonta

Tavoitteen ja deadlinen asettamisen jälkeen on ehdottoman tärkeää, ettei lopeta suunnittelua siihen. Minut sellainen suunnitelma ainakin lamaannuttaa. Tavoite on pilkottava pienempiin kokonaisuuksiin, jotka mieleni pystyy hahmottamaan konkreettisiksi toimiksi.

Teen askeleista kirjallisen suunnitelman, jonka avulla hahmotan tehtävän kokonaisuudessaan. Aina ei toki ole mahdollista hahmottaa kokonaisuutta alussa, ja vaikka hahmottaisikin, matkan varrella saattaa tulla muutoksia suunnitelmiin.

Yksi askel kerrallaan

Suunnitelman teon jälkeen ryhdyn etenemään tavoitetta kohti yksi askel kerrallaan.

Yksi askel tarkoittaa jotain konkreettista, helposti käsiteltävää asiaa - ikään kuin yksi suupala. Yksi askel ei voi olla, että lue kirja, vaan pikemmin lue yksi luku, kymmenen sivua tai vaikka 15 minuuttia.

Yksi askel ei ole julkaistu blogiteksti, vaan minulla prosessin ensimmäinen askel on miettiä tekstin aihe. Seuraava konkreettinen askel on kirjoittaa tekstin luonnos, mutta sitä ennen olen yleensä antanut aiheen ensin hieman muhia mielessäni.

Toki aiheen miettiminen ja luonnoksen kirjoittaminen saattavat tapahtua samanakin päivänä, mutta luonnoksen kirjoittaminen ei onnistu ennen kuin aihe on päätetty. Asiassa on edettävä askel kerrallaan eikä yrittää mennä perse edellä puuhun.

Yksi askel eikä maraton

Yhteen askeleeseen kerrallaan keskittyminen auttaa stressinhallinnassa. Niin kauan kuin mietin asiaa pelkästään lopputavoitteen näkökulmasta tai vain liian isona kokonaisuutena, huomaan, että mitään ei tapahdu. Sabotoin vain turhaan oman toimintakykyni yrittämällä haukata liian ison palan kerralla.

Kun pilkon projektin tai tavoitteen pienempiin kokonaisuuksiin, voin huijata itseni hoitamaan koko asian yhden päivän aikana. Mutta ennen kuin saan määriteltyä ensimmäisen askeleen, en yleensä saa edes aloitettua. 

Deadline jokaiselle askeleelle

Jotta sen ensimmäisen askeleen saa otettua, kannattaa sillekin asettaa aikaraja. Milloin viimeistään ensimmäinen askel pitää ottaa, jotta ehdit tavoitteeseen aikarajaan mennessä? Entä toinen?

Jos tavoitteen koko prosessiketju on tuttu, kuten minulla viikkokirjeen kirjoittaminen, aloitan aikarajojen miettimisen loppupäästä. Kun julkaisu on maanantaiaamuna viideltä, milloin on hyvä olla sitä edeltävän askeleen deadline? Entä sitä edeltävän?

Jos mitään ei tapahdu hyvästä suunnittelusta huolimatta

Jos mitään ei kuitenkaan tapahdu, etkä ota suunnittelemiasi askeleita, kyseenalaista, haluatko oikeasti tavoittelemaasi asiaa?

Jos haluat, onko määrittelemäsi ensimmäinen askel oikeasti ensimmäinen askel vai yritätkö hypätä asioiden edelle? Pitäisikö kenties tapahtua jotain vielä ennen sitä? Tai onko ensimmäinen askel vain liian epätarkasti määritelty, jotta osaisit ryhtyä toimiin?

Vai onko kyse vain epäonnistumisen pelosta?


Lue myös:
Jäävätkö tavoitteet saavuttamatta? - 7 yleistä virhettä tavoitteiden asettelussa


Haluatko jatkossa tekstit suoraan sähköpostiisi joka maanantaiaamu?
Tilaa Nyt on aika -viikkokirje.

Lisäksi saat heti ohjeen onnistuneen päivän luomiseen, sillä oikea aika aloittaa on juuri nyt.


Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

24. heinäkuuta 2018

Osaatko nauttia vapaa-ajastasi?

Onko sinun helppo päästää irti töistä vapaa-ajallasi?
Onnistutko siinä sekä vapaapäivinä että arkisin?

Pitääkö sinun tehdä jotain tiettyä, jotta osaat rentoutua ja nauttia?

Mitä teet kaikista mieluiten vapaa-ajallasi? Mitkä ovat suosikkiajanviettotapojasi?




Haluatko jatkossa tekstit suoraan sähköpostiisi joka maanantaiaamu?
Tilaa Nyt on aika -viikkokirje.

Lisäksi saat heti ohjeen onnistuneen päivän luomiseen, sillä oikea aika aloittaa on juuri nyt.


Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

17. heinäkuuta 2018

Katuminen ei kannata - vai kannattaako?

Kadutko jotain? Jos kadut, mitä?

Tämä kysymys esitettiin Napakymppi -ohjelmassa juhannuksena, ja siitä virisi silloin hyvä keskustelu kotisohvalla.

Kysymys jäi kuitenkin kummittelemaan mieleeni ja vaati perusteellisempaa analyysia.

En kadu mitään

Automaattivastaukseni on, etten kadu mitään elämässäni. Vaikka jokin asia olisi tuntunut todella pahalta sen ollessa ajankohtainen, koen kuitenkin oppineeni kaikesta jotain ja jokainen kokemus on johdattanut minut siihen, missä nyt olen. Pelottaa hieman edes ajatella, missä olisin nyt ilman noita kokemuksiani. Millaista elämäni olisi, jos...

Mutta en halua alkaa jossitella ja katumus tunteena on mielestäni niin ikävä, etten todellakaan halua lähteä sille tielle. Mutta sitten taas toisaalta...

Onko pakko oppia kantapään kautta? Voisiko elämäni olla parempaa tällä hetkellä, jos plakkarissa olisi muutama trauma vähemmän? Olisiko jotain voinut oppia helpommin? Olisinko voinut oppia jo pienemmästä töytäisystä sen sijaan, että odotan kaiken pamahtavan lopulta päin pläsiä?

Tai ehkä kadun sittenkin

Kun uppouduin miettimään, onko jotain mitä kadun ja mitä todellakin olisi kannattanut tehdä toisin tai jättää kokonaan tekemättä, löysin toki asioita. Elämäni olisi todennäköisesti silti onnellista nyt, vaikka olisin jäänyt ilman niitä kokemuksia ja oppiläksyjä - tai mistä sitä ikinä oikeasti tietää.

Jos nyt olisi pakko katua jotain, niin katuisin liian pitkää sinnittelyä tilanteissa, jotka ovat epätyydyttäviä.

Toisaalta sinnikkyys on ihailtavaa, mutta joissain tilanteissa luovuttaminen vaatii suurempaa rohkeutta kuin taisteleminen.

Liian pitkään sinnittely

Hyvä esimerkki sinnittelystä on toimimaton parisuhde. Kuinka kauan tulee yrittää saada homma toimimaan? Milloin on oikea aika heittää hanskat tiskiin? Entä kumpi on ihailtavampaa: toimimattomassa parisuhteessa sinnittely vai ero ja sen tuoma toivo uudesta mahdollisuudesta?

Näin jälkiviisaana voin todeta, että en ehkä sinnittelisi niin kauan avioliitossani. Ottaisin aiemmin härkää sarvista ja tekisin ongelmille jotain. Hakisin rohkeasti ulkopuolista apua, kun omat keinot eivät riitä. Jos sekään ei auttaisi, pistäisin pillit pussiin. Sitten ei tarvitsisi katua vuosia, joita tuli vietettyä suhteessa, joka ei kuitenkaan ollut kokonaisuudessaan sitä mitä halusin. Olisin päässyt aiemmin tavoittelemaan sitä, mitä oikeasti haluan.

Se suhde kesti kymmenen vuotta eikä loppu ollut kaunis. Ongelmien juuret olivat kasvaneet liian syvälle, joten erosta ei selvinnyt siististi eikä hyvissä väleissä. Mutta elämästäni piti kaatua moni muu asia ennen kuin lopulta uskalsin päästää tuosta suhteesta irti. Kun kaikki muukin elämässäni kaatui, oli jotenkin helpompaa heittää suhdekin samaan romukoppaan. 

Liian pitkään sinnittely - taas

Toinen asia, joka tuli mieleeni miettiessäni katumuksen aiheita, oli toinen suhde. Se ei niinkään kaduta aikana, jonka siihen kulutin, vaan siinä kuinka suuren trauman mieleeni ja kehooni tuo suhde lopulta jätti.

Sekin suhde olisi pitänyt osata lopettaa aiemmin. Puhaltaa peli poikki, kun tilanne oli vielä jotenkin pelastettavissa. Kun ei ollut vielä muuta panoksena kuin särkynyt sydän, joka olisi korjaantunut niin paljon ripeämmin kuin se ihmisraunio, jonka suhde lopulta jätti jälkeensä.

En itse asiassa tiedä, paranevatko sen suhteen jättämät haavat koskaan. Sen verran syvältä ne viilsivät ja horjuttivat luottamustani lähimmäiseen. Eikä valitettavasti edes riitä, että se suhde olisi vaikuttanut vain minun ja toisen osapuolen elämään, vaan tuho on ulottunut paljon laajemmalle kuin olisin ikinä uskaltanut arvatakaan. Kärsin edelleen tuon suhteen jälkipyykistä, jos en päivittäin, niin ainakin viikoittain.

Sanotaan, että aika korjaa ja parantaa. Todellakin toivon, että aika korjaisi tämänkin haavan. Arpi siitä varmasti jää, mutta kuinka näkyvä, se jää nähtäväksi, sillä paranemisprosessi on vielä kesken.

Katuminen ei kannata

Vaikka nyt keksinkin katumuksen aiheita, olen edelleen sitä mieltä, että katuminen ei kannata. Panostan mieluummin siihen, että korjaan nyt mitä on korjattavissa.

Ehkä kulkemani tie oli kuitenkin se oikea, vaikka se kivikkoiselta välillä tuntuikin. Se tie kuitenkin lopulta johdatti minut tähän pisteeseen. Saan voimaa siitä, kun ajattelen, mitä kaikkea olen oppinut valinnoistani ja kokemuksistani, enkä missään nimessä halua kääntää tuota voimaa lannistavaksi katumuksesi.

Oppiläksyni tähän mennessä 

Epätyydyttävässä tilanteessa ei kannata roikkua loputtomiin. Elämä on liian arvokas ja lyhyt haaskattavaksi. Jokaisesta päivästä pitäisi pystyä nauttimaan.

Tee tänään se, mitä olet lykännyt.

Lopeta tänään sen tekeminen, joka sinun olisi pitänyt lopettaa jo ajat sitten.

Pyri elämään ilman katumusta, ja jos kaduttaa, korjaa tilanne. Anna itsellesi mennyt anteeksi ja jatka eteenpäin.

Tee tästä päivästä parempi kuin eilisestä.


Haluatko jatkossa tekstit suoraan sähköpostiisi joka maanantaiaamu?
Tilaa Nyt on aika -viikkokirje.

Lisäksi saat heti ohjeen onnistuneen päivän luomiseen, sillä oikea aika aloittaa on juuri nyt.


Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.