26. kesäkuuta 2013

Kosketuksen voima

Jokainen kaipaa kosketusta. Aivan jokainen.

Aiheeseen tutustuessani löysin todella mielenkiintoisen tutkielman kosketuksen merkityksestä.

Tässä muutamia poimintoja ja suoria lainauksia kyseisestä Jukka Koposen pro gradu -tutkielmasta. Vaikka tulikin hieman pidempi artikkeli, niin suosittelen lämpimästi lukemaan loppuun saakka.

Kosketus


Vaikuttaa positiivisesti
> immuunijärjestelmään
> hengitykseen
> verenkiertoon
> kognitiivisiin kykyihin

Lisäksi aivojen hypotalamuksessa erittyy oksitosiinia, joka on sekä välittäjäaine että rauhoittava hormoni.

Oksitosiini vaikuttaa suorasti tai epäsuorasti mm.
> verenpaineeseen
> sykkeeseen
> vatsan ja suoliston toimintaan
> tunteisiin

Lisäksi oksitosiini
> rentouttaa
> alentaa aggressiivisuutta
> ylläpitää tasapainoa ihmisen elimistössä

Kosketusmuodoista hieronta alentaa stressihormonien määrää ja lisää endorfiinin erittymistä elimistössä. Endorfiini vähentää kipua ja lisää hyvänolontunnetta. Matala endorfiinitaso on yhteydessä depressioon.

Jos ei ole ihmistä, jota koskettaa, voi turvautua eläinten, esineiden tai itsensä kosketteluun.

Lemmikkien koskettaminen


Lemmikin omistavat vanhukset elävät muita pidempään ja heillä on vähemmän sydän- ja verisuonitauteja. Lemmikin silittäminen madaltaa verenpainetta ja pulssia ja vähentää stressiä.

Vaikutukset ovat toki vastaavat muillakin väestöryhmillä eikä vain vanhuksilla. Jokainen hyötyy eläinten koskettamisesta.

Esineiden koskettaminen


Seuraava oli mielestäni niin mielenkiintoista tekstiä, että alla suoria lainaus tutkielmasta:

Morris esittää, että ihminen voi kosketustarpeessaan turvautua myös erilaisiin esineisiin, jotka saattavat jäljitellä esimerkiksi jotakin lapsuudessa saatua kosketuskokemusta. Hänen mukaansa tupakka on eräs tällainen esimerkki ”esinehellyydestä”. Tupakan imeminen muistuttaa hänestä vahvasti vauvan äidin rinnan imemistä oraalisena kosketusmuotona ja sen rauhoittava vaikutus voi perustua samaan kuin tutti vauvalla. Lisäksi tupakassa on äidin rinnan tavoin mukana lämpöelementti ja imeskeltävän savun voi ajatella muistuttavan äidin lämmintä maitoa. Tupakan kaltaista suuhun liittyvää kosketusnautintoa tarjoavat hänen mukaansa myös purukumi (vrt. äidin nänni), erilaiset juomat kylmänä ja kuumana mukista ja pullosta – varsinkin pillillä nautittuna – sekä heinänkorsien ja helminauhojen hypistely huulilla.

Edelleen kosketuksen korvikkeina saattavat hänen mukaansa toimia myös muut kehoa kosketuksella stimuloivat keinot, kuten pehmolelujen syleily, tyynyt, sängyt, sohvat, nojatuolit, erilaiset vartaloa hyväilevät vaatteet ja kuumat kylvyt. Vesisängyissä ja kuumissa kylvyissä on Morriksen mukaan erityisen paljon jäljitelty kohdun kaltaista olotilaa, ja television kaikenlaisten ilmiöiden seuraaminen lasin takaa pehmeästä nojatuolista käsin muistuttaa äidin sylin turvaa pienenä lapsena pelottavaa ulkomaailmaa vastaan. Vaatteiden hypistely ja esimerkiksi käsien pitäminen taskussa taas ovat aikuisillakin yleisiä turvallisuuden ja hyvän olon tavoittelemisen keinoja.

Itsensä koskettaminen


Viimeinen keino saada kosketusta osakseen ilman muiden ihmisten tai esineiden apua on itsekoskettelu. Aiemmin esille tulleessa Fieldin tutkimuksessa tupakoitsijat olivat hyötyneet siitä, että aina tupakanhimon tullessa he hieroivat käsiään ja korvanlehtiään. Field luettelee myös muutamia ”huonoja” tapoja kosketella itseään kuten kynsien pureskelun, hiusten sipaisun ja sivelyn ja pakkomielteisen käsienpesun.

Morris sanoo, että monet itsekoskettelun tavat jäljittelevät toisen ihmisen hellää kosketusta ja ne tapahtuvat useimmiten kädellä ja kohdistuvat päähän. Käden painaminen poskea vasten, peukalon tai etusormen pitäminen huulilla, leuan tai ohimon tukeminen ja hiusten pyyhkäisy muistuttavat kaikki joko rakastavaisten koskettelun muotoja tai pienenä lapsena koettujen turvallisten kosketusmuotojen toistoa (esim. sormien ja huulten kosketus vs. äidin rinnan hapuilu ja imeminen, jne.). Useimmiten itsekoskettelu ilmenee jossakin stressaavassa tilanteessa ja sillä haetaan lohdutusta ja turvaa: Esimerkiksi naiset saattavat kauhistuessaan nostaa käden tai molemmat kätensä poskelle ja kynsien pureskelu on tuttu vaiva stressaantuneille ihmisille. Käsien ristiminen yli rinnan taas helpottaa ja tuo turvaa yleensä hieman uhkaavissa tai vieraissa sosiaalisissa tilanteissa.

Muita itsekoskettelun tapoja ovat Morriksen mukaan käden puristaminen toisella kädellä, jalkojen ristiminen (vrt. käsien ristiminen), jalkojen syleily ja niiden nostaminen rintaa vasten. Seksuaalisessa käyttäytymisessä tunnetuin itsehellyyden muoto on masturbointi.

Kosketuksella ylläpidät terveyttä


Monien allergioiden ja erilaisten sairauksien synnyn uskotaan myös johtuvan kosketuspuutteesta. Jotkut sairaudet voivat itsessään aiheuttaa koskettamattomuutta ja sitä kautta epäedullisia seurauksia (esim. autistiset lapset eivät useimmiten halua kosketeltavan itseään), mutta useissa tapauksissa tutkijat pitävät koskettamattomuutta itse sairauden synnyn syynä. Esimerkiksi astman, dermatiitin (ihotulehdus) sekä sydän- ja verisuonitautien ja kosketuspuutteen välillä on havaittu yhteyksiä. Sairastuneet lapset ovat usein perheestä, joissa äiti on koskettanut heitä hyvin vähän tai ei ollenkaan. Vastaavasti hierontahoidolla on saatu lievitettyä esim. astman oireita, ja paljon toisten ihmisten kanssa kontaktissa olevat (esim. avioliitossa elävät) näyttävät sairastuvan harvemmin esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin.

Kosketus ja itsetunto


Tutkijat ovat myös löytäneet joitakin yleisluontoisia yhteisiä piirteitä vähän kosketteleville ihmisille. Heidän on raportoitu esimerkiksi olevan ahdistuneempia, jännittyneempiä sekä tyytymättömämpiä omaan kehoonsa kuin paljon koskettavat. Lisäksi heillä on todettu enemmän epäilyksiä toisia ihmisiä kohtaan, enemmän sosiaalista eristäytyneisyyttä ja tiukemmat ja autoritaarisemmat uskonnolliset käsitykset. Paljon koskettelevilla (ei välttämättä kuitenkaan paljon kosketusta vastaanottavilla, kirj. huom.) taas on havaittu yhteisinä piirteinä mm. vahva ”ego”, dominoivat piirteet luonteessa ja vähäinen taipuvaisuus syyllisyydentunnon kokemiseen.

Andersenin ym. tutkimus vahvisti, että vähän koskettelevilla on yhtäläisyyksiä myös kommunikointitavoissa: He ovat esimerkiksi vähemmän puheliaita, sulkeutuneempia, välttelevät enemmän kommunikointia ja heillä on matalampi itsearvostus kuin paljon koskettelevilla. Tutkimuksen tulokset myötäilivät aiempien tutkimusten samansuuntaisia tuloksia, vaikkakin siinä tutkittiin vain sukupuolten välistä kosketusta. Tutkimuksessa oli mukana 4000 yliopisto-opiskelijaa Yhdysvalloista.

Lue lisää Kosketuksen merkityksestä.

Etenkin, jos sinulla on lapsia tai työskentelet lapsien kanssa, niin tutkielmasta löytyy mielenkiintoisia juttuja, mm. väite, että kosketuspuute lapsuudessa johtaa fyysiseen väkivaltaan aikuisena ja että kehonkosketuksen puutteen uskotaan olevan oleellinen tekijä, kun puhutaan tunne-elämän häiriöistä kuten masennus, autismi, ylivilkkaus, seksuaaliset poikkeamat, huumeriippuvuus, väkivalta ja aggressiivisuus.


Mitä tästä opimme


Kosketa! Ja anna koskettaa!

Halaa. Paijaa. Käperry syliin. Ja kuten edellä opimme ei ole niin väliä mitä koskettaa, kunhan koskettaa.

Kosketuksella on oikeasti voima, sekä ennalta ehkäisevä että parantava voima. Hyödynnä sitä, sillä se voima on helposti kaikkien käytettävissä.

25. kesäkuuta 2013

Läsnä lähimmäiselle -harjoitus

Kun kohtaat lähimmäisen, ole oikeasti läsnä kaikilla aisteillasi.
Katso. Kuuntele. Kosketa. Haista. Maista.

Katso silmiin.
Kuuntele miltä hän kuulostaa, mitä hän puhuu.
Kosketa kädelläsi tai tunnen hänen kehonsa sinun kehollasi.
Haista miltä hän tuoksuu.
Ja jos olette erittäin läheisissä väleissä, voit vielä maistaa miltä hän maistuu :-)

Itse rakastan hetkiä puolison kanssa, kun toinen tai molemmat on heräämässä. Rauhallinen läsnäolon hetki heti herättyä on mielestäni paras aloitus päivälle.

Kohtaaminen eron jälkeen on toinen tärkeä läsnäolon hetki. Mitä toiselle kuuluu? Miten hän voi? Mitä hän kenties kaipaa tai tarvitsee sillä hetkellä? Missä voisin kenties auttaa? Miten voisin osoittaa, että olen iloinen kohtaamisesta? Miten voisin osoittaa hänelle tunteeni, niin että viesti oikeasti menee perille?

Pyrin myös olemaan läsnä eron hetkellä, sillä en voi tietää mikä jää viimeiseksi kohtaamiseksi.

Ole läsnä muille


On tärkeää olla päivittäin läsnä lähimmäisille. Tiedätkö oikeasti mitä puolisollesi kuuluu? Oletko perillä lastesi ajatuksista ja menemisistä?

Ja kun mennään oman kodin ulkopuolelle, tiedätkö mitä perheenjäsenillesi, sukulaisillesi ja ystävillesi kuuluu ja miten heillä menee?  Olisiko aika ottaa yhteyttä ja olla läsnä. Läsnäolo onnistuu myös puhelimitse. Toinen kyllä aistii ja vaistoaa oletko oikeasti läsnä.

Ketä voit tänään ilahduttaa läsnäolollasi? Kuka on läsnäolosi tarpeessa nyt?

Ole läsnä itsellesi


On myös erittäin tärkeää olla läsnä itselleen. Mitä sinulle kuuluu? Miten voit? Mitä haluat? Mitä tarvitset?

Olisiko korkea aika pysähtyä kuuntelemaan itseään ja ottaa omat tarpeensa huomioon. Sinä olet elämäsi tärkein ihminen. Olethan läsnä myös itsellesi.

Lue lisää läsnäolosta.


24. kesäkuuta 2013

Kiitollisuusharjoitus 2

Kiitollisuus elämästä


Olet varmasti kokenut lukemattomia asioita. Tavannut tuhansia ihmisiä. Oppinut monia asioita. Omistanut järkyttävän määrän tavaroita ja vaatteita.

Nyt on aika olla kiitollinen siitä kaikesta mitä on ollut.

Kirjoita lista kaikista asioista, joista olet elämässäsi kiitollinen.

Mitä olet oppinut, nähnyt, kuullut, tehnyt, ihmiset elämässäsi, mitä osaat, mitä omistat, missä olet onnistunut, unohtumattomia hetkiä, ikimuistoisia kokemuksia...

Käytä listan kirjoittamiseen vähintään 15 minuuttia tai niin kauan kun keksit uusia asioita listaan. Lue lista läpi kerran viikossa neljän viikon ajan, ja lisää sinne uusia mieleen tulevia asioita.

Lisäksi on hyvä pitää päiväkirjaa kaikista päivittäisistä kiitollisuuden aiheista. Lue lisää Kiitollisuusharjoituksesta.

23. kesäkuuta 2013

Päämäärä ja tavoite?!

Sain sähköpostiini viestin, jossa mainostettiin ensi vuoden kalentereita. Innostuin. Rakastan kalentereita. Ne kuvastavat aina uuden alkua, uusia mahdollisuuksia ja elämän jatkumoa.

Kun tilaisin nyt, saisin vielä alennusta.

Ainutkertainen tilaisuus vai mainos?


Sähköposti oli tietenkin mainos. Kyseessä oli markkinointikikka. Kun tilaan nyt tiettyyn päivään mennessä, saan alennusta normaalihinnasta ja vielä jonkun kaupanpäällisen. Kaikki keinot olivat käytössä.

Iski stressi. En osannut valita minkä kalenterin haluan. Ja päätös pitäisi tehdä annetussa aikarajassa.

Valinnan vaikeus


Sivustolla, jossa kalenterit olivat myynnissä, ei mielestäni ollut riittävästi informaatiota. Olisin halunnut nähdä miltä itse kalenterisivu näyttää, mutta saatavilla oli vain kansikuva.

Annoin asian olla siksi aikaa kun menin töihin, jossa kylläkin huomasin välillä jatkavani pähkäilyä.

Googletin, josko netistä olisi löytynyt edellisvuoden kalentereiden sisälehdistä kuvia. En löytänyt.

Sitten mietin vaihtoehtoa, että tilaisin kaikki, jotka miellyttävät. Valitsisin parhaan itselleni ja antaisin muut lahjaksi. Hyvä, mutta kallis vaihtoehto.

Kunnes tajusin oman tyhmyyteni.

Tavoite?


Sähköposti oli harhauttanut minut päivän agendastani. Mielessäni ei todellakaan ole ollut paperikalenterin hankinta, koska en koe sellaiselle tänä päivänä enää käyttöä. Käytän sähköistä kalenteria ja tykkään sen muokattavuudesta.

Sähköposti johti tavoitteeseen: Minkä kalenterin haluan?

Onneksi heräsin tästä koomasta ennen tilausta, sillä oikeastihan minun tavoitteeni sähköpostin kohdalla oli: Haluanko kalenterin vai en? Tarvitsenko kalenterin?

En tarvitse. En halua.

Vielä sain vahvistettua tätä päätöstä sillä, että kaupanpäällinen ei edes ollut sellainen jonka haluan. Ja kun tilaukseen lisää postimaksut, ne syövät annetun alennuksen.

Jään siis tyytyväisenä odottamaan kalenterien saapumista kirjakauppoihin. Voin sitten käydä katsomassa miltä kyseessä olevat kalenterit näyttävät sisältä, ja tehdä hankintapäätöksen, mikäli koen sille tarvetta.

Selkeä tavoite ja päämäärä


Olin helpottunut. Olin päässyt eroon mahdottomalta tuntuvasta valintatilanteesta muistamalla oikean tavoitteeni.

Mieli harhautuu erittäin helposti. Etenkin, kun sinulle myydään jotain. Luulet, että dilemmasi on, minkä valitset annetuista vaihtoehdoista, kun oikeasti päätettävänäsi on ottaako vai eikö.

Selvisin tuosta kalenterihämäyksestä. Saa nähdä mitä sitä seuraavaksi harhautuu miettimään ja pohtimaan ulkoapäin tulevan ärsykkeen johdosta. (Tämä on yksi erittäin hyvä syy olla medialakossa.)

Onko sinulle koskaan käynyt näin? Miten sinä selvisit? Vai lankesitko?


17. kesäkuuta 2013

mitä - MITÄ - MITÄ!

Kirjoittelin tänään mun yrityksen missiota, visiota ja arvoja. Kivaa oli.

Visioksi hahmottui tällainen tämän päivän mietinnän jälkeen:
Parasvointivalmennus on vuonna 2033 maailman johtava internetissä maailmanlaajuisesti kymmenellä eri kielellä hyvinvointivalmennusta tarjoava yritys, joka työllistää 213 ihmistä ja auttaa miljoonia ihmisiä voimaan paremmin.

Eikös kuulostakin hienolta. Minusta ainakin :-)

Mutta sitten... sitten alkoi pään sisällä väittely, kun kriitikko pääsi äänen:

"Mitä sä oikein kuvittelet! Miten sä kuvittelet oikeasti voivasi toteuttaa ton? Miten?"

"Niin, oishan se hienoa... Mutta olet oikeassa, en mä tiedä miten..."

"Hähää, ei susta oo siihen. Et sä edes tiedä miten sä sen toteutat."

"Niin, jos mä tekisin näin... tai näin... tai ehkä näin... voisko se sitten onnistua..."

"Ei, kyllä se on mahdotonta! Täytyyhän sun tietää, että MITEN sä sen teet! Miten? MITEN?"

Onneksi kello löi 17.45 mikä tarkoitti sitä, että oli aika valmistautua ja lähteä salille.

Kiireessä salille polkiessa (jotta ehtii Cycling-tunnille, älytöntä eikö totta :-) musiikit pauhas korvissa ja olin hyvällä fiiliksellä. Ikään kuin oma spinning-tunti ennen itse spinning-tuntia. Ja varmasti mulla oli paremmat musiikit ;-)

Siinä polkiessa se sitten välähti. Ei mun tarvii tietää miten. Mun tarvii tietää vain mitä. Ei mun tarvii tietää MITEN! Riittää kun mä tiedän MITÄ mä haluan. Ja sen mä tiedän!

On se kumma, miten tuollainen asia pääsee unohtumaan, vaikka sitä on nyt tässä jo kohta kolme vuotta tankattu mieleen. Riittää kun tietää MITÄ HALUAA ja sitten mikä on ensimmäinen askel kohti sitä.

Ja mun ei tarvii tietää mitä mä haluan loppuelämäni tehdä. Nyt riittää, että mä tiedän mitä mä seuraavaksi haluan tehdä.

Mikä helpotus. Mä voin lähteä toteuttamaan mun visiota. Mun ei tarvii tietää miten. Mutta mä tiedän mitä :-)

Ja vaikka en sitä ikinä saavuttaisi, niin ainakin olen yrittänyt ja matka on varmasti ollut kokemisen arvoinen. Ei muuta kuin nokka kohti ensimmäistä askelta :-)


15. kesäkuuta 2013

Kun suunnitelma menee pieleen on aika tehdä uusi suunnitelma

Sain viikko sitten idean. Olisi kiva lähteä mökille. Pyysin ystävän autoineen seurakseni, niin matkustus hoituisi kätevästi. Lähtö olisi perjantaina töiden jälkeen ja paluu sunnuntaina ennen maanantain töitä.

Maanantai-iltana ystävä, joka oli lomalla, oli lähdössä kaverinsa luokse maalle. Varmistin, että onhan viikonloppusuunnitelmamme vielä voimassa. Kyllä on, hän vakuutteli.

Torstaina sain ystävältäni viestin. Kysyin, koska hän on palaamassa Helsinkiin. Vastaus kuului: lauantaina. No mites meidän suunnitelma perjantain mökkireissusta. "Joo, ei nyt jaksa." Just.

Arvaatko, että harmitti. Kyllä! Suoraan sanottuna v-tutti.

Minun tapani purkaa pahoja tunteita, on itkeminen. Muutaman kyynelen siinä vuodatin. Meni ehkä joku vartti, että olin rauhoittunut ja tehnyt uudet suunnitelmat. Lähtisin yksin mökille ja olisin siellä samalla pidempään, koska mulla ei ollut tarvetta olla Helsingissä kuin vasta perjantaina.

Muutos on uskomaton aikaisemmasta. Aiemmin olisin varmasti märehtinyt pidempään. Ollut suuttunut. Loukkaantunut. Pettynyt. Pahimmassa tapauksessa jättänyt kokonaan menemättä, kun toinen peruu.

Jotain kasvua on tapahtunut, kun nyt pystyin pääsemään harmituksesta yli minuuteissa ja vielä tekemään uudet, entistä paremmat suunnitelmat.

Totesin vain, että nyt en jaksaa enää märehtiä. Ei vain jaksa. Se on turhaa, siitä tulee paha mieli, eikä se johda mihinkään hyvään. Tulee vain lähetettyä kiukkuisia viestejä ystävälle.

Turha jäädä märehtimään asiaa jolle ei voi mitään. Parempi keskittyä ratkaisuihin ja miettiä, miten asian voisi toteuttaa toisin, kun suunnitelma A ei toiminutkaan.

Loppujen lopuksi sain kuitenkin kyydin kotiovelta :-)

Jotkut miettii aina valmiiksi jo suunnitelma A:n lisäksi myös B:n ja C:n ja ehkä vielä D:n, E:n... Taisin minäkin tätä aikoinaan harrastaa, mutta minusta se oli rankkaa. Se ei ole kovin mieltä piristävää miettiä mikä kaikki voisi mennä vikaan - päinvastoin.

Olen opetellut elämään hetkessä. Teen yhden suunnitelman ja jos se ei toteudu, teen toisen. Tai jos joku menee mönkään matkan varrella, mietin siinä tilanteessa mikä on paras vaihtoehto korjata tilanne.

Monesti tällaisiin tilanteisiin törmää tapahtumien järjestämisessä. Kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan: jotain puuttuu, jokin ei toimi, aikataulut mättää. Näistä tilanteista olen ammentanut paljon oppia siihen, että keskitytään tavoitteeseen ja tehdään ja toimitaan parhaalla mahdollisella tavalla mitä siinä tilanteessa on mahdollista.

Valmennustapahtumissa tärkeintä on keskittyä asiakkaan kokemukseen. Sillä ei ole mitään merkitystä, jos joku asia on minun mielestäni mennyt pieleen, jos asiakkaalla ei ole asiasta tietoa. Asiakkaan ei tarvitse tietää mikäli jokin on mennyt mönkään, jos se ei suoraan hänelle näy.

Jos taas asia vaikuttaa asiakkaan kokemukseen, siitä voi olla hyvä vääntää vitsiä - kääntää asia jotenkin huumorin puolelle ja siten voitoksi.

Parhaani aina teen - niin omassa elämässäni kuin asiakkaidenkin kokemuksen luomisessa.

Tässä on hyvä ohje, jonka mukaan toimia:
1. Mikä on tavoite?
2. Miten tavoitteeseen voidaan päästä näissä olosuhteissa parhaalla mahdollisella tavalla?


12. kesäkuuta 2013

Helppoja rentoutumisvinkkejä

Kirjoitin aiemmin läsnäolosta, ja sen yhteydessä kerroin muutamia rentoutumisvinkkejä.

Tässä lisää helppoja rentoutumisvinkkejä

  • Hymyile.
  • Naura.
  • Halaa.
  • Sulje silmät ja keskity rauhalliseen hengitykseen.
  • Sulje silmät, hengitä rauhallisesti ja kiinnitä huomio kehoosi. Tuntuuko jossain jännitystä? Jos tuntuu, keskitä huomiota sinne rentouttaaksesi sen kehon osan.
  • Ihaile luontoa - katso, kuuntele, tunne, haista.
  • Liiku luonnossa luonnosta nauttien - kävele, pysähdy - katso, kuuntele, tunne, haista.
  • Loikoile riippumatossa / sohvalla / sängyssä / lattialla / nurmikolla / kalliolla / rannalla... ja nauti elämästä siinä hetkessä.
  • Kosketa eläintä - silitä, rapsuta.
  • Leiki - eläimen, lapsen, ystävän, puolison... kanssa.
  • Harrasta rauhallista joogaa.
  • Venyttele.
  • Sauno.
  • Kuuntele musiikkia.
  • Käperry syliin.
  • Vietä läheinen hetki jonkun kanssa.
  • Vietä intiimi hetki jonkun kanssa.
  • Unelmoi ja rakenna pilvilinnoja.

Erittäin mielelläni kuulen mitkä ovat sinun lempitapasi rentoutua. Kerro ja jaa vinkkisi kommentoimalla alle. Jaetaan hyvää eteenpäin :-)

11. kesäkuuta 2013

Piristä puhelulla

Kuinka usein puhelimen soidessa soittaja on ystäväsi, joka kyselee kuulumisiasi?

Kuinka usein sinä soitat jollekin vain kysyäksesi kuulumisia?

Ole kiinnostunut ihmisestä - eikä vain siitä mitä hän voi tarjota


Viimeksi kun puhuin isäni kanssa puhelimessa, hän totesi, että soitan vain kun haluan jotain. Se sattui. Onko se totta? En osaa sanoa. Sen tiedän, että soitan todella todella harvoin isälleni. Aivan liian harvoin. Mutta vastavuoroisesti, hänkin soittaa minulle todella todella harvoin. Emme ole kovin läheisiä, ja tällä menolla meistä ei myöskään koskaan tule läheisiä.

Ystäväni sai puhelun kaveriltaan, joka kysyi voisiko tulla käymään. Sopii, vastasi ystäväni, mutta lisäsi, ettei hänellä valitettavasti ole mitään tarjottavaa tällä hetkellä kun rahat on loppu näin palkkapäivän alla. Meni hetki ja kaveri soitti uudestaan ilmoittaakseen, ettei tulekaan. Meneekin jonkun toisen luokse... Niinpä niin. Kyse ei ollutkaan seuran kaipuusta...

Yhteys toiseen ihmiseen


Äidin kanssa meillä on ollut haasteita suhteessamme. Ex-mieheni totesi hiljattain, että me molemmat kyllä rakastetaan toisiamme ja välitetään toisistamme, mutta me emme vain osaa sitä suullisesti ilmaista kun tapaamme. Hän ehdotti, että kirjoittaisin taas vaihteeksi kirjeen äidilleni, että saisimme viestinnän käyntiin tauon jälkeen. Mietin asiaa...

Meni jonkun aikaa. En kirjoittanut kirjettä. Lopulta äitiä oli niin kova ikävä, että tartuin rohkeasti luuriin ja soitin kysyäkseni voinko tulla heti käymään. Äiti oli tietenkin ihmeissään, mutta suostui.

Pari tuntia myöhemmin hiljattain syntyneet väärinkäsitykset oli korjattu, minulla oli tavoitteet selvillä mitä seuraavaksi aion tehdä, ja lisäksi sovittuna mökkireissu seuraavalle viikonlopulle äidin kanssa.

Vertaistuen voima


Lauantai-aamulla oli huono fiilis väsymyksen takia. Olin nukkunut aivan liian vähän, vain noin viisi tuntia ja se tuntui. Olen todella huono toimimaan liian vähillä unilla.

Yhteistyökumppanin kanssa oli sovittu palaveri klo 11. Kiemurtelin ja häpesin. En ollut lainkaan valmistellut palaveriaiheita eikä minua oikeasti huvittanut edes palaveerata, kun väsymyksen seurauksena usko tulevaisuuteen ja kyseessä olevaan projektiin oli heikko.

Puhelimeni soi 10.59 ja palaverikaveri soitti innoissaan. Kerroin tilanteeni ja siirsimme palaverin seuraavalle päivälle. Puhuimme kuitenkin aiheista, jotka olivat sillä hetkellä minulle ajankohtaisia henkilökohtaisessa elämässä ja yhteisestä projektistamme ja siihen liittyvistä päätöksistä ja mahdollisista ongelmakohdista.

Tuntia myöhemmin oloni oli loistava ottaen huomioon energiatasoni. Vaikka väsytti, niin uskoin jälleen tulevaisuuteen ja olin innoissani yhteydestä, jonka olin löytänyt yhteistyökumppanini kanssa. Jokaisen palaverin ja tapaamisen jälkeen uskoni siihen, että haluan tehdä yhteistyötä hänen kanssaan kasvaa. Joidenkin kanssa vain yksinkertaisesti synkkaa ja ajatukset käy yksiin. Mutta sitä ei saa selville muuten kuin puhumalla!

Puhelun jälkeen lähetin vielä tekstiviestikiitoksen. Puhelu oli varmasti pelastanut päiväni. Ja seuraavana päivänä saimme käytyä läpi palaveriaiheet palauttavien 10 tunnin yöunien jälkeen.

Koska soittaa?


En halua häiritä ihmisiä. Se on ollut yksi syy, miksi en soita. Todella tyhmä syy. Nyt olen päässyt tuon syyn yli järkeilemällä, että puhelimeen vastaavalla on myös vastuu. Ihmisen pitää osata olla vastaamatta puhelimeen ja laittaa puhelin äänettömälle, jos puhelusta häiriintyy.

Toki mielestäni on hyvä noudattaa jotain sääntöjä siinä, mihin aikaan ihmisille soittelee. Itse tiedät parhaiten, mitä vuorokausirytmiä ystäväsi noudattaa, mutta hyvä yleissääntö, jota itse noudatan, on etten soita mihinkään ennen klo 9 arkiaamuna, jollei erikseen ole ilmoitettu aikaisemmasta puhelinajasta.

Työkaveri kertoi, että hänelle oli kerran soitettu ennen aamukahdeksaa työasioissa. Minusta aivan järkyttävää! Jos soittaa ennen aamukahdeksaa, niin kyse on oltava elämästä tai kuolemasta tai sinun on 100 prosentin varmuudella tiedettävä, että toinen osapuoli on hereillä ja työn touhussa, mikäli kyse on työasiasta.

Kerran työhaastattelussa minulta kysyttiin, että jos minulle soitetaan aamuyöstä, niin olenko valmis tulemaan aamuvuoroon töihin. Vastasin rehellisesti, että sori, minulla on puhelin öisin kiinni, joten ette voi soittaa minulle aamukolmelta ja hälyttää töihin. Arvaat varmaan, etten saanut kyseessä ollutta työpaikkaa. Mutta enpä myöskään menettänyt yörauhaani ja kallisarvoisia unia. Siinä meni minun rajani, mitä olen valmis tekemään. Yöuniani ette vie!

Puhelu voi pelastaa päivän - jopa myyntipuhelu


Kun ystävä soittaa, se voi pelastaa päivän tai ainakin piristää huomattavasti. Minulla on ollut niitäkin päiviä, kun puhelinmyyjä on tuonut iloa päivääni. Joskus sattuu vain niin loistava myyjä kohdalle, että vaikka en ostaisikaan mitään tai kokisi hänen tarjoamiaan palveluita tarpeelliseksi, niin puhelu voi siitä huolimatta olla niin loistava, että olen paremmalla tuulella puhelun päätyttyä kuin ennen puhelua.

Myönnän, että joskus olen myös ostanut jotain mitä en tarvitsisi, vain siitä syystä, että myyjä on ollut niin loistava.

Odotettu puhelu tai saapumatta jäävä puhelu


Pahinta on kun joutuu odottamaan puhelua. Joku on luvannut soittaa... ja odotat... ja odotat.. mutta mitään ei kuulu. Jos lupaat soittaa, soita!

Sitten on tietenkin myös tilanteet, kun olet esimerkiksi käynyt työhaastattelussa, ja odotat että ilmoitetaan tulitko valituksi. Pahinta on jos ei sanota tarkkaa päivää, vaan joudut odottamaan useamman päivän. Voi sitä odottamisen tuskaa. Ja voi sitä tuskaa tai riemua, joka purkautuu puhelun jälkeen.

Soita - tänään - nyt


Kenelle sinä voisit soittaa tänään, ja kysyä kuulumisia? Kuka voisi ilahtua puhelustasi? Kenelle se voisi olla päivän huippuhetki? Varmasti löytyy joku, jolle puhelusi on erittäin tärkeä. Mieleeni tulevat ainakin isovanhemmat ja vanhemmat.

Itselläni tulee nyt mieleen sisarukset. Heille voisi soittaa useammin. Soitankin tänään pikkusiskolleni Tampereelle ja kysyn kuulumisia. Kenelle sinä soitat?

Kiitollisuusharjoitus

Kirjoita muistiin joka ilta viikon ajan vähintään 3-5 asiaa, josta olet sinä päivänä kiitollinen.

3-5 kiitollisuuden aihetta


Minimissään 3-5 kiitollisuuden aihetta, mutta mitä enempi sen parempi. Tavoitteeksi voi ottaa vaikka 10 kiitollisuuden aihetta päivittäin. Tai päiväkirjan sivu täyteen joka päivä. Mutta vähintään 3-5 asiaa joka ikinen ilta.

Kirjoita


Paras vaihtoehto on ihan perinteinen paperipäiväkirja, johon kirjoitat käsin kynällä. Mutta jos haluat olla nykyaikaisempi, on tähän tarkoitukseen myös olemassa ihan omia puhelinapplikaatioita.

Jos et jostain syystä halua kirjoittaa, mikä kuitenkin olisi se parempi vaihtoehto, niin voit myös vain ajatella kiitollisuuden aiheitasi. Esimerkiksi illalla kun menet nukkumaan, niin viimeisenä ennen nukahtamista, ajattele kaikkia asioita, joista olet sinä päivänä kiitollinen. On ihana nukahtaa, kun pää on täynnä kiitollisuuden ajatuksia.


7 päivää


Tee tätä harjoitusta yhtäjaksoisesti vähintään viikon ajan. Havaitse positiiviset muutokset mielentilassasi.

Monet kokevat tämän harjoituksen niin miellyttävänä, että jatkavat sitä automaattisesti vaikka seitsemän päivää tulee täyteen. Ja syytä olisikin jatkaa. En keksi siitä mitään negatiivista, että ajattelee joka päivä asioita, joista on kiitollinen elämässään. Tästä harjoituksesta ei voi seurata mitään muuta kuin hyvää!


Mistä olla kiitollinen?


Jokaisella on asioita, joista olla kiitollinen. Toisille niitä tulee helpommin mieleen kuin toisille. Tässäkin harjoitus tekee mestarin. Joku voi kokea, että toisilla on enemmän asioita, joista olla kiitollinen. Mutta jokaisella joka tätä lukee, on jo monta aihetta kiitollisuuteen.

Esimerksi:
- osaat lukea
- osaat suomea
- sinulla on laite, jolla surffata netissä
- sinulla on toimiva nettiyhteys käytössä
- sinulla on aikaa surffata internetissä
- olet kiinnostunut omasta hyvinvoinnistasi

Minä olen tänään kiitollinen siitä, että sain tämän blogitekstin kirjoitettua :-)
Heräsin hyväntuulisena.
Kävin aamulla treenaamassa kuntosalilla.
Sali oli oikein loistavasti varusteltu ja hieno paikka.
Palautusjuoma maistui herkulliselle.
Aamulla ei satanut, joten pääsin kuivana salille ja kotiin.
Lounas oli oikein maittava ja terveellinen.
jne.

Valveillaoloaikaa on vielä 9 tuntia jäljellä, joten saan 3-5 asiaa helposti täyteen tänään. Aivan kuten kaikkina muinakin päivinä. Aivan kuten sinäkin saat.

Mistä sinä olet tänään kiitollinen?