28. maaliskuuta 2017

Vision kautta tavoitteisiin ja päivittäisiin tapoihin

Kun haluat saada asioita aikaan ja päästä elämässäsi eteenpäin, sinun on ensin päätettävä, mitä ylipäätään haluat saada aikaan ja minne haluat päästä.


Päätä määränpää ensin


Sinun on ensin päätettävä matkan määränpää, ennen kuin voit suunnitella, miten, milloin ja kenen kanssa sinne menet ja mitä otat mukaan. Sama pätee tavoitteiden kanssa.

Jos aloitat suunnittelusi valitsemalla matkustustavaksi junan, rajoitat matkakohteitasi kohtuuttoman paljon. Kaikkialle ei pääse junalla, joten turhaan karsit mahdollisuuksiasi päättämällä kulkuvälineen ensin.

Matkakumppanin valintakaan ensimmäisenä ei ole fiksua, sillä sekin rajoittaa matkakohteita. Ehkä hän ei pidäkään rantalomasta, tai ei haluakaan kiivetä vuorelle.

Pakkaamista varsinkaan ei kannata aloittaa ennen kuin kaikki muu on päätetty. Kohdemaan sää ja siellä tehtävät aktiviteetit sekä matkustustapa vaikuttavat kaikki siihen, mitä tulee ottaa mukaan ja miten pakata.

Päätä siis matkakohde ensin täysin omien toiveidesi mukaan. Sitten voit selvittää, kuka voisi olla halukas lähtemään matkalle mukaan, miten sinne pääsee, ja lopuksi, mitä sinne kannattaa ottaa mukaan.

Matka vaatii valmisteluja


Sinun ei tarvitse päästä määränpäähäsi nyt heti, eikä sinun tarvitse myöskään tietää vielä, miten toteutat matkan. Kun oikeasti haluat jonnekin, sinun on vain edettävä askel askeleelta kohti tavoitettasi.

Ennen matkaa haluat ehkä oppia kohdemaan kielen alkeet, tai ehkä vain valitset matkaseurasi kielitaidon mukaan. Ehkä sinun on säästettävä matkaa varten muutama vuosi. Ehkä sinun tulee kohottaa kuntoasi, hankkia tarpeellisia varusteita ja huolehdittava rokotuksista. Lopulta sinun on ehkä matkustettava tavalla, joka pelottaa sinua.

Mutta kun oikeasti haluat jotain, mikään näistä asioista ei ole este, korkeintaan hidaste. Kun oikeasti haluat jotain, se ei myöskään haittaa, vaikka pääsisit sinne vasta 10 vuoden päästä. Onpahan jotain mitä odottaa ja mistä haaveilla.

Odotus on iso osa koko elämystä. Asia, jonka saamme heti tässä ja nyt, luo paljon laimeamman tunne-elämyksen, sillä emme ole ehtineet tehdä töitä sen eteen ja odottaa sitä.


Tavoitteiden luontiharjoitus à la Gary Kellar


Käyn tällä hetkellä läpi The Focus Coursea ja siellä on loistava tavoitteiden luontiharjoitus, joka oli muokattu Gary Kellarin kirjasta The One Thing.

Tämä harjoitus on mainio, koska siinä edetään selkeästi ja yksinkertaisesti tulevaisuudesta tähän päivään saakka. Saat loppujen lopuksi hahmotettua, mitä konkreettista voit tehdä jo tänään kaukana tulevaisuudessa häämöttävän tavoitteesi eteen.

Elämäsi osa-alueet


Jaa ensin elämäsi haluamiisi osa-alueisiin. Vaihtoehtoja ovat esimerkiksi:

  • henkisyys
  • henkinen hyvinvointi
  • ihmissuhteet
  • perhe
  • terveys
  • fyysinen hyvinvointi
  • työ
  • talous

Tärkeintä on, että jaottelet elämäsi sellaisiin osa-alueisiin, jotka puhuttelevat sinua eniten, ja sitten nimeät ne vielä siten, että ne tuntuvat omilta.

Harjoituksen ohjeistus


Vaikka tämän tehtävän voi tehdä suhteellisen helposti ja nopeasti, suosittelen kuitenkin, että suhtaudut siihen rennon vakavasti. Tämä tehtävä voi avata silmäsi sen suhteen, mihin suuntaan haluat lähteä elämääsi viemään.

Harjoitusta varten valitse yksi elämäsi osa-alue, jonka tiimoilta käyt läpi kaikki kuusi kysymystä.

Riittää hyvin, jos käyt yhden elämän osa-alueen läpi päivässä. Toki voit tietenkin tehdä kaikki myös kerralla, mutta varmista silloin, että kaikki osa-alueet saavat yhtä paljon aikaa ja energiaa.

Kirjoita vastauksesi ylös, jotta pystyt palaamaan niihin myöhemmin.

Tavoitteiden luontiharjoitus


Valitse ensin mille elämäsi osa-alueelle olet luomassa tavoitteita.

  1. Mikä on yksi asia, jota haluan tehdä, joka haluan olla tai jonka haluan omistaa jonain päiväni tällä elämäni osa-alueella?
  2. Minkä yhden asian voin tehdä seuraavan viiden vuoden aikana päästäkseni tavoitteeseeni
  3. Minkä yhden asian voin tehdä seuraavan vuoden aikana päästäkseni viiden vuoden tavoitteeseeni?
  4. Minkä yhden asian voin tehdä seuraavan kuukauden aikana päästäkseni vuoden tavoitteeseeni
  5. Minkä yhden asian voin tehdä seuraavan viikon aikana päästäkseni kuukauden tavoitteeseeni
  6. Minkä yhden asian voin tehdä tänään päästäkseni seuraavan viikon tavoitteeseeni? 

Tavoitteita kohti päivittäin


Näin helposti sait luotua vision, päivätavoitteen, ja lyhyemmän ja pidemmän aikavälin tavoitteet.

Toki tavoitteet eivät yksinään tuo tulosta, vaan tarvitaan myös täytäntöönpanoa ja toimintaa. Siksi laadin sinulle ohjeen päiväsuunnitelman tekoon.



Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

21. maaliskuuta 2017

Sisäinen rauha saavutettu - vuosikatsaus 2017

Sanotaan, että tulee elää tässä hetkessä. Olla kiitollinen ja nauttia siitä mitä on. Olla tyytyväinen juuri tässä ja nyt.

Mutta sen lisäksi tulee tähdätä koko ajan korkeammalle, asettaa tavoitteita ja tavoitella mahdottomia.

Näiden kahden näennäisesti ristiriitaisen asian saamisessa sopivaan tasapainoon riittää opettelemista ja työnsarkaa varmasti loppuelämäksi, mutta koen päässeeni uudelle tasolle viimeisen vuoden aikana.


Oma tontti kunnossa


Asiat ovat tällä hetkellä todella hyvin. Joku voisi olla toista mieltä katsoessaan elämääni ulkopuolelta, mutta itse tunnen rauhan sisälläni, minkä johdosta elämäni yksinkertaisesti vain tuntuu paremmalta nykyään.

Huolto ja ylläpito


Omasta mielestäni olen saavuttanut jotain, kun olen oppinut valitsemaan mitä minä haluan ja mikä on minulle hyväksi.

Pidän parempaa huolta itsestäni pyrkimällä varmistamaan kaikissa tilanteissa ensin, että minulla on hyvä olla. Konkreettisimmallaan se tarkoittaa sitä, että jos minulla on nälkä, syön; jos jano, juon; ja jos minua väsyttää, pyrin järjestämään kunnon yöunet mahdollisimman pian.

Lisäksi pyrin tekemään asioita, joiden tekemättä jättäminen harmittaisi tulevaisuudessa. Tällaisia ovat muun muassa päiväkirjan kirjoittaminen ja liikunta. Niistä saatava hyöty ei ole yhtä välitön kuin syömisestä ja juomisesta, mutta nautin niiden tekemisestä ja tiedän, että ne tekevät minulle hyvää henkisellä ja fyysisellä tasolla. Ne toimivat ikään kuin ongelmien ennaltaehkäisynä.

Puolustus


Olen saanut rakennettua omaa puolustusmuuriani vahvemmaksi. Välitän vähemmän, jos lainkaan, siitä mitä muut minusta ajattelevat. Keskityn siihen, että olen itse tyytyväinen itseeni. Käyttäydyn oikeudenmukaisesti ja reilusti. Olen ystävällinen.

Olen myös opetellut pitämään puoliani. Jos joku läheinen sanoo pahasti, uskallan sanoa, että nyt ei tuntunut hyvältä. En jätä asioita hautumaan, vaan pyrin käsittelemään ne mahdollisimman pian. Monestihan tilanteet ovatkin vain väärinkäsityksiä, joiden pohjalta ei kannata olettaa mitään eikä varsinkaan rakentaa mitään suurempaa ongelmaa.

Suhteet rajanaapureihin


Olen oppinut nauttimaan ihmisistä. Uskallan puhua vieraille, moikata naapureita ja tuoda julki mielipiteeni.

Uskallan olla oma itseni ja hyväksyn sen, jos joku ei pidä minusta.

Uskallan kysyä kysymyksiä ja olla tyhmä. Vain siten minulla on mahdollisuus oppia uutta.

Tarjoan apua, ja olen myös valmis pyytämään ja ottamaan vastaan apua.

Annan anteeksi omat ja toisten virheet. Vahinkoja sattuu, mutta kun kyse on tärkeästä asiasta, on minun edelleen vaikea hyväksyä välinpitämättömyyttä ja huolimattomuutta.

Sanon kiitos, kannustan ja kehun, kun on aihetta, vaikka vain jotain pientäkin. Jos joku pelastaa päiväni, kerron sen hänelle. Hän on ansainnut kuulla sen.

Jos näen jotain kaunista, totean sen ääneen. Elämä nimittäin on paljon hauskempaa, kun voi hymyillä, moikata ja heittää läppää, myös ihan vieraidenkin kanssa.

Ilolla juuri nyt


Nautin asioista tässä ja nyt. En säästele juhla-astiastoa juhliin, joita en välttämättä koskaan järjestä, vaan käytän parhaita astioitani arjessa. En pihtaa kauniita serviettejä jättääkseni niitä tuleville sukupolville perinnöksi.

Olen opetellut käyttämään kauneinta, ihaninta ja sitä omaa suosikkia. Jos se kuluu, hajoaa tai katoaa, ei voi mitään. Mutta ainakin se antoi minulle iloa sen hetken.

Saattaa nimittäin käydä niin, että se ei enää tuota minulle iloa puolen vuoden tai vuoden päästä, tai ehkä enää koskaan. Joten jos en nauti siitä nyt, se ei tule ehkä koskaan täyttämään tehtäväänsä elämässäni.

Nyt kun se tuottaa iloa, nyt sitä pitää käyttää ja nyt siitä pitää nauttia.

Elämä on nyt, eikä sitten kun.

Kohti mahdotonta


Vaikka pääasiassa pyrin elämään tätä päivää, ohjaavat unelmat kuitenkin elämääni.

En vain osaa tyytyä ja pysähtyä tähän, mitä nyt on. Olen aina etsimässä jotain muuta, kaipaamassa jotain muutosta. Asiat voi aina tehdä paremmin ja tehokkaammin. Elämästä voi aina nauttia enemmän.

Parhaimpina päivinä ajattelen suuria, tähtään korkealla ja uskon siihen, että pystyn joskus saavuttamaan unelmani. Haluan uskoa, että minusta on johonkin suureen, tai ainakin suurempaan kuin mitä tällä hetkellä olen ja teen.

Samalla kuitenkin muistan, että asiat on hyvin myös nyt. Jotkut asiat ovat loistavasti, jotkut ihan ok, ja joissakin olisi parantamisen varaa. Mutta pääpiirteissään kaikki on suhteellisen hyvin.

Pidän mielessä, että tämän päivän sanat ja teot luovat tulevaisuuteni. Se mitä kylvän tänään, sitä niitän huomenna. En ole vielä oppinut tätä kaikilla elämäni osa-alueilla niin hyvin kuin haluaisin, mutta elämä on matka. Minulla on vielä aikaa oppia, tai ainakin toivon niin.


Elä ja nauti nyt


Huomista ei kukaan pysty lupaamaan, joten siksi on elettävä ja nautittava juuri nyt, tässä hetkessä.

Mutta ei saa myöskään unohtaa tulevaisuutta, vaan sitä tulee suunnitella ja valmistella kuin eläisi ikuisesti ja kaikki olisi mahdollista.

Kun opit elämään tämän ristiriidan kanssa, saavutat sisäisen rauhan ja onnen.

Siitä minun tunnuslauseenikin muistuttaa Nyt on aika -viikkokirjeen lukijoita jokaisen kirjeen lopussa: Unelmat vievät huomiseen, mutta elämä on tehty elettäväksi tässä ja nyt.

Muista aina, että kaikki on mahdollista ja kaikki on hyvin - juuri nyt.

Ensi viikolla kerron sinulle mainiosta tavoitteiden luonti -harjoituksesta, jonka avulla saat helposti luotua samalla kertaa suuren visiosi, pitkän ja lyhyen aikavälin tavoitteet kuin myös päivittäiset tapasi.



Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

14. maaliskuuta 2017

Onko sinulla suunnitelma poikkeustilanteisiin?

Onko elämässäsi joskus tilanteita, jolloin tekisi mieli vedota force majeureen eli suurempaan voimaan tai ylivoimaiseen esteeseen tai tapahtumaan, joka estää sinua toimimasta normaalisti?

Minulla on ollut sellainen tilanne nyt liian monta kertaa muutaman kuukauden sisällä.


Missä menee armollisuuden ja laiskuuden raja?


Sairastuin loppiaisena kesken isoisäni 95-vuotissyntymäpäiväjuhlien. Seuraavana päivänä olin yli 39 asteen kuumeessa, enkä kirjaimellisesti pystynyt muuhun kuin perustarpeiden tyydytykseen: nukuin, join, söin ja kävin vessassa. En edes jaksanut viihdettä kuluttaa.

Sen verran energiaa kuitenkin oli, että jaksoin hiukan murehtia. Maanantaiaamuna klo 5 pitäisi olla viikkokirje lukijoiden sähköpostissa. Miten ihmeessä saan sen hoidettua?

Kuinka sairas pitää olla, jotta voi luistaa lupauksesta?


Lauantain hurahtaessa ohi nukkuessa jatkoin pohdintaani sunnuntaiaamuna. Jaksanko laittaa kirjeen? Ymmärtäisivätkö lukijat, jos sanon olleeni kipeä? Lähetänkö silti jonkun lyhyen viestin, vaikka en lähettäisikään kirjettä? Olisiko se parempi, kuin olla kokonaan lähettämättä mitään?

Lopulta otin itseäni niskasta kiinni, hain kannettavan tietokoneeni sohvalle, ja lähetin alkuviikosta kirjoittamani viikkokirjeluonnoksen sähköpostiini luettavaksi. Mutta vain lähetin. En tehnyt asialle sillä hetkellä sen enempää.

Sen sijaan jatkoin taistelua mielessäni. Teenkö kirjeen loppuun vai skippaanko ensi viikon sairastumiseen vedoten? Jos vetoan sairastumiseen, laitanko jonkun viestin siihen liittyen vai mainitsenko asiasta vasta seuraavassa kirjeessä? Kuinka moni lopettaa tilaamisen, jos yksi viikko jää välistä?

Sunnuntaina kuume jäi reiluun 38 asteeseen ja jaksoin jo katsoa hetken telkkariakin miehen seurana.

Iltapäivällä lopulta rohkaisin mieleni ja luin alkuviikolla kirjoittamani luonnoksen. Onnekseni sain yllättyä positiivisesti. Teksti oli sen verran valmista kauraa, että päätin runnoa sen loppuun.

Tein muutaman korjauksen, lähetin kirjeen oikolukijalle ja sanoin, että asialla on kiire. Pitäisi olla jo luettu.

Hän onneksi ehti auttaa. Tein vaadittavat korjaukset ja ajastin kirjeen maanantaiaamulle.

Jos olisin ollut terve, olisin varmasti editoinut kirjettä vielä enemmän. Mutta totesin kuitenkin, että se oli siinä tilanteessa jo riittävän hyvä ja sai kelvata. Oli se ainakin huomattavasti parempi kuin olla lähettämättä kirjettä.

Älä jätä tärkeitä asioita viime tippaan


Sillä kertaa selvisin säikähdyksellä. Oikeastaan murehdin asiaa turhaan koko viikonlopun.

Sain kuitenkin taas hyvän muistutuksen siitä, että asioita ei todellakaan kannata jättää viime tippaan. Enkä onneksi ollutkaan täysin jättänyt. Olin kirjoittanut ja editoinut kirjettä alkuviikosta ja se oli käytännössä katsoen jo valmis. Kuumehöyryissä en vain lauantaina muistanut, mihin jamaan kirje oli jäänyt.

Jos minulla ei olisi ollut loppusilausta vaille valmista luonnosta, tilanne olisi ollut aivan toinen. Mitään uutta en olisi tuona viikonloppuna saanut aikaan, joten silloin todennäköisesti olisi jäänyt viikko välistä, tai minun olisi pitänyt lähettää vain joku lyhyt viesti.

Olisinko siinä tapauksessa ollut laiska? Vai olisiko kuume ollut hyvä syy? Olisin kuitenkin voinut tehdä sen aiemmin enkä jättää viime tippaan.

Mielestäni pitää olla täysin kykenemätön kirjoittamaan, jotta viikkokirjeen lähettämättä jättäminen on ok. Syyt ovat yleensä aina tekosyitä. Eikö totta? Esimerkiksi se, että jotain ei kerkeä, on yleensä vain huonoa suunnittelua.

Vielä viimeinen näpäytys


Pikakelataan loppiaisesta seitsemän viikkoa eteenpäin. Perjantaiaamuna herätessäni oloni on nuhainen. Töihin päästyäni alan palella. Olo on huono, mutta koska on suhteellisen helppo työpäivä ja viikonloppu edessä, päätän taistella loppuun. Suomalaista sisua vai tyhmyyttä, sen voi jokainen päättää itse.

Kun työaika lopulta päättyy, ryntään kotiin peiton alle. Perjantai-ilta menee levätessä, samoin koko lauantai. Minulla on kuumetta, nuha, kurkkukipua ja häiritsevimpänä oireena kova päänsärky.

Siinä lauantaina kuumeessa sohvalla maatessa kiroan taas hiljaa mielessäni lähestyvää viikkokirjeen deadlinea. Miten voi olla mahdollista, että olen jälleen samassa tilanteessa.

Onneksi oloni kohenee sen verran sunnuntaiksi, että jaksan aamulla istuutua tietokoneen ääreen ja tehdä mitä on tehtävä. Jälleen kerran saan olla kiitollinen siitä, että kirje on jo loppusilausta vaille valmis.

Opinko jotain?


Olin joulu-helmikuun välisenä aikana yhteensä kolme kertaa kuumeessa. Opinko jotain? Tai ehkä vielä tärkeämpi kysymys esitettäväksi on: muutinko jotain?

Onnekseni vastaukseni on kyllä!

Prioriteetti numero yksi


Olen priorisoinut viikkokirjeen lähetyksen tärkeimmäksi asiaksi elämässäni tällä hetkellä. Se tulee hoidettua, tuli mikä tuli. Kuten todettua, sen hoidan vaikka kuumeessa sohvan pohjalla.

Kyse ei ole ulkopuolisesta pakosta tai vaatimuksesta, vaan omasta päätöksestäni. Kun olen luvannut jotain, haluan pitää lupaukseni.


Puskurin rakennus 


Ihannetavoite on, että kirjeitä olisi varastossa valmiina odottamassa lähetystä. Eli jos jollain viikolla en syystä tai toisesta pysty kirjoittamaan, voisin vain kaivaa valmiin jutun varastosta ja lähettää sen.

Aikoinaan aloittaessani kuukausikirjeen lähetyksen, sain kirjeen valmiiksi aina vasta juuri ennen lähetyshetkeä. Kun ryhdyin kirjoittamaan viikkokirjettä, otin tavoitteeksi ajastaa sen viimeistään edellisenä iltana, ja onnistuinkin siinä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, jolloin jätin ajastuksen maanantaille.

Haaveilin, että kirje olisi valmis ennen viikonloppua, mutta siihen en koskaan kyennyt. Jätin viimeistelyn aina edelliseen päivään eli sunnuntaille.

Mikä muuttui


Otin nyt vihdoin opiksi sairastumisista ja olen saanut rakennettua viikon puskurin. Eli kun sinä luet tätä kirjettä, minulla on jo ensi viikon kirje valmiina odottamassa lähetystä ja sitä seuraavan viikon kirje työn alla.

Force majeure


Vielä ei ole tullut vastaan ylivoimaista estettä, joka olisi estänyt viikkokirjeen lähetyksen. Toki toivon, ettei sellaista tilannetta tulekaan vastaan, mutta elämä on ihmeellistä, eikä koskaan tiedä etukäteen mitä tapahtuu.

Siksi jätänkin sinut nyt pohtimaan omaa elämääsi:

  • Onko elämässäsi asioita, joita ei vain voi jättää tekemättä, tai joita et haluaisi jättää tekemättä?
  • Miten olet tällä hetkellä varautunut poikkeustilanteisiin?
  • Miten voisit varautua jatkossa?
  • Onko sinun mahdollista rakentaa jonkinlainen puskuri tai varajärjestelmä, joka antaa joustoa poikkeustilanteiden varalle?
  • Milloin teet sen?


Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

7. maaliskuuta 2017

Käytätkö aikasi oikeisiin asioihin?

Tiesitkö, että ajankäyttösi paljastaa tämän hetken todelliset prioriteettisi?

Jos et ole tällä hetkellä tyytyväinen siihen, mihin aikasi käytät, toimit todennäköisesti arvojesi vastaisesti.

Asiat, joihin käytät eniten aikaa, saavat myös automaattisesti eniten huomiotasi. Tästä johtuen oma kallisarvoinen aika kannattaa suunnata asioihin, joita oikeasti arvostat eniten.


Henkilölle, jolle työ on kaikki kaikessa, ei tuota mitään ongelmaa tehdä pitkää työviikkoa. Jollekulle toiselle taas vähäisenkin ylityön tekeminen voi aiheuttaa suuria tunnontuskia, sillä hän kokee sen heti olevan pois itseltä, perheeltä tai joltain muulta työtä tärkeämmältä asialta.

Mihin käytät aikasi?


Jos nyt katsot viikon taaksepäin, mitä sillä ajanjaksolla nousee esiin?

  • Mihin sinä käytit eniten aikaa?
  • Mikä jäi kenties liian vähälle huomiolle?
  • Minkä olisit kenties voinut jättää kokonaan pois?

Ehkä työ haukkaa ison osan ajastasi. Mutta entä ennen työpäivää ja työpäivän jälkeen, mitä teet silloin?

  • Ravitsetko itsesi hyvin?
  • Liikutko?
  • Rentoudutko?
  • Nukutko riittävästi?
  • Teetkö itsellesi mieleisiä asioita?
  • Pidätkö huolta sosiaalisista suhteistasi?

 Älä veikkaa vaan mittaa


Omaa ajankäyttöään on todella vaikea, jollei jopa mahdotonta arvioida, sillä yliarvioimme ikäviin asioihin kuluvaa aikaa ja aliarvioimme mukavien toimien viemää aikaa.

Osaatko esimerkiksi sanoa, kuinka monta minuuttia käytät päivässä sosiaaliseen mediaan? Tai kauan sinulla oikeasti menee töihin lähtöön valmistautumisessa? Entä kuinka monta minuuttia pyykkien ripustaminen vie? Tai suihkussa käyminen?

Omaa ajankäyttöään kannattaa seurata, jotta opit, kuinka kauan sinulla oikeasti menee kuhunkin toimeen. Perinteinen kynä ja paperi toimii hienosti lyhytaikaisessa, esimerkiksi päivän tai viikon seurannassa, mutta onneksi avuksi on myös kehitetty erilaisia applikaatioita.

  • Toggl:n avulla voi kätevästi pitää kirjaa omasta ajankäytöstä puhelin- ja tietokoneapplikaation avulla.
  • RescueTime seuraa automaattisesti ajankäyttöäsi tietokoneella eri ohjelmien ja internetsivustojen välillä.
  • Moment kertoo kuinka paljon on tullut vietettyä aikaa iOS-laitteella.

Jos tulos ei miellytä


Katso mihin käytät aikasi. Kuvastaako ajankäyttösi arvojasi ja prioriteettejasi - asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä?

Jos kyllä, upeaa. Jatka samaan malliin.

Jos ei, sinun on tehtävä muutos. Sinun on varattava ja annettava enemmän aikaa tärkeille asioille ja luovuttava jostain vähemmän tärkeästä.

Aina on aikaa tärkeille asioille


Päätä, mikä on sinulle tärkeää ja anna sen näkyä ajankäytössäsi.

Jos haluat ehtiä nukkua riittävästi, sinun on pidettävä kiinni nukkumaanmenoajastasi.

Jos haluat ehtiä liikkua, sinun on varattava aikaa liikunnalle ja pidettävä tuosta ajanvarauksesta kiinni. Sovi vaikka treffit kaverin tai puolison kanssa liikunnan merkeissä, jos kaipaat tsemppikaveria.

Jos haluat pitää parisuhteesi kunnossa, sinun on varattava aikaa olla täysin läsnä puolisollesi. Sama koskee tietenkin kaikkia ihmissuhteitasi, jotka haluat pitää kunnossa.

Muista kuitenkin, että sinun on ensisijaisesti pidettävä huolta itsestäsi. Jos sinä et huolehdi omasta hyvinvoinnistasi ja tarpeistasi, niin kuka sitten. Vain sinä itse tiedät parhaiten, mitä kaipaat juuri nyt.

Nyt on paras aika tehdä muutos


Tavoitteeni on saada sinut havahtumaan ja huomaamaan, käytätkö aikasi asioihin, jotka ovat oikeasti tärkeitä sinulle.

Voi olla, että todelliset prioriteettisi ovat jotain aivan muuta kuin mihin aikasi käytät. Silloin hakkaat turhaan päätäsi seinään ja ihmettelet, mikset saa aikaan tuloksia asioissa, joissa haluaisit ja sinulle tärkeät asiat luhistuvat kasaan.

Vasta kun toimintasi tukee prioriteettejasi, alat saada niitä tuloksia, joita haluat.

Nyt haastan sinut selvittämään mihin aikasi kuluu.
Käytätkö aikasi oikeisiin asioihin?
Vai olisiko ajankäytön muutos tarpeen?




Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.