Näytetään tekstit, joissa on tunniste ajanhallinta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ajanhallinta. Näytä kaikki tekstit

16. lokakuuta 2018

Mitä sinä tekisit kahdessa vuodessa?

Kaksi vuotta on pitkä aika:
  • 24 kuukautta
  • 104 viikkoa
  • 730 päivää
  • 17'520 tuntia.
Tuollaisessa ajassa ehtii jo paljon.

Mitä sinä haluaisit edistää seuraavan kahden vuoden aikana?

Haluaisitko panostaa enemmän ihmissuhteisiisi tai vaikka omaan hyvinvointiisi?
Haluaisitko oppia uuden taidon tai kehittää nykyistä osaamistasi?
Haluaisitko aloittaa ja/tai saattaa loppuun jonkin projektin?

5 minuuttia onnistuu keneltä vain

Vain viisi minuuttia päivässä on kahden vuoden aikana yhteensä jo reilu 60 tuntia.

Vartti päivässä on jo yli viikko eli 182,5 tuntia.

Puoli tuntia päivässä tekee jo 364 tuntia, mikä vastaa yhdeksää 40 tunnin työviikkoa. Sellaisessa ajassa ehtii tehdä jo hurjasti asioita, eikö totta?

Tee päätös ja aloita tänään

Minkä tavoitteen sinä haluaisit saavuttaa seuraavan kahden vuoden aikana?

Mitä kohti voisit edetä pienin askelin - vaikka vain 5-30 minuuttia päivässä? Vai voisitko edistää tavoitettasi jopa tunnin päivässä?

Kun aloitat tänään, olet kahden vuoden päästä ehkä jo saavuttanut unelmasi tai tavoitteesi - tai ainakin olet roimasti lähempänä.

Mitäpä jos vihdoin aloittaisit - vaikka nyt heti tai viimeistään myöhemmin tänään?




Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

9. lokakuuta 2018

Arjen helpottajat top 6

Arkipäivät toistuvat pääpiirteissään samanlaisina päivästä ja viikosta toiseen. Siksihän sitä arjeksi kutsutaankin.

Toistossa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Sinun ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan joka päivä, vaan voit toimia samalla hyvällä tavalla kuin edellisenäkin vastaavana päivänä. Viikko on loistava syklittäjä monille arjen toiminnoille.

Arjen helpottajat top 6

Seuraavaksi esittelen omia tapojani, joilla pyrin helpottamaan omaa arkeani ja tekemään sen toistuvista asioista helppoja ja sujuvia, tai ainakin vähemmän ärsyttäviä ja aikaa vieviä.

Tehtävien viikkokierto

Elämässäni toistuvat samat tehtävät ja rutiinit viikoittain. Helpottaakseni omaa arkeani olen suunnitellut, mitä teen minäkin päivänä omalla työajallani.

Niille aamuille, joina minulla on eniten aikaa ja paras energiataso, olen suunnitellut keskittymistä vaativia tehtäviä, kuten tämän viikkokirjeen kirjoittamista.

Ajankohdille, jolloin tiedän energiatasoni olevan alhaisempi, olen suunnittelut helpompia tehtäviä. Esimerkiksi perjantai-iltapäivisin minun on turha odottaa istuvani tietokoneen ääreen kirjoittamaan keskittyneenä, joten sen ajankohdan olen pyhittänyt siivoamiselle ja muille kotitöille. Siivoaminen ei vaadi suurta ajatustoimintaa, vaan voin tehdä sitä hyvää juomaa nauttien ja vaikka musiikkia kuunnellen. Palkintona pääsen viettämään viikonlopun puhtaassa kodissa.

Näin suunnitellen en vaadi itseltäni liikaa energiatasooni nähden ja toisaalta saan hyödynnettyä ne hetket, kun energiani riittävät niihin tärkeimpiin tehtäviin.

Viikon lounaseväät kerralla 

Syön töissä aina omia eväitä ja helpottaakseni tästä aiheutuvaa vaivaa, teen nykyään viikon lounaat kerralla (tai tarvittaessa kahdessa erässä). Kun kerran kokkaa, viisi annosta luonnistuu siinä missä yksikin.

Ja kyllä, syön saman lounaan joka päivä, mutta minua se ei haittaa. Vaihtelua tulee, kun hyödyntää kauden kasviksia ja pelkkiä mausteitakin muuttamalla saa jo ihmeitä aikaan.

Samat välipalat joka päivä

Sen lisäksi, että minulla on sama lounasruoka joka arkipäivä, minulla on myös samat välipalat. Kun niissä tapahtuu muutosta, se on toistaiseksi voimassa oleva muutos.

Nämä eväät teen edeltävänä iltana valmiiksi seuraavaa työpäivää varten, sillä ne eivät säily päivää pidempää hyvänä. Mutta teen ne ehdottomasti illalla, jotta säästyy kallisarvoista aamuaikaa, jolloin olen virkeimmilläni. Eväiden teko onnistuu kyllä rutinoituneesti myös työpäivän jälkeisessä tokkurassa.

Työvaatteiden kierto viikonpäivien mukaan

Ruoan lisäksi olen standardisoinut työvaatteeni. Niissä on sama kierto viikonpäivien mukaan, joten minun ei tarvitse käyttää aikaa sen miettimiseen, mitä laitan päälle.

Käsittääkseni sekä Steve Jobs aikoinaan että Barack Obama ainakin presidenttikaudellaan olivat myös yksinkertaistaneet vaatekaappiaan ja säästivät kallisarvoista päivittäistä päätöksentekokapasiteettia vaatteiden valinnasta hieman tärkeämpiin asioihin.

Riippumatta siitä kuka olet ja missä asemassa, arjesta kannattaa tehdä itselleen mahdollisimman helppoa ja vaivatonta ilman turhaa päätöksentekoa.

Aamurutiinien tarkistuspisteet

Olen miettinyt tarkkaan aamun aikatauluni, jotta ehdin tehdä kaiken. mitä haluan ennen töihin lähtöä.

Tällä hetkellä käytössäni on seuraavat tarkistuspisteet saliaamuina:
  • klo 2 herätys
  • klo 3 salille tai parhaimmillaan jo salilla
  • klo 4 takaisin kotona tai viimeistään lähtö salilta
  • klo 4:30 aamiainen tai parhaimmillaan jo tietokoneelle siirtyminen
  • klo 5 viimeistään tietokoneelle
  • klo 5:30 lähtövalmistelut, paitsi jos kirjoittaminen sujuu, nipistän vielä 10 minuuttia ja tanssin sitten vähemmän lähtövalmisteluiden ohessa :)
  • klo 6 lähtö töihin (kesäkelillä voi lähteä 6:10)
Kun toimin näiden tarkistuspisteiden mukaan, arkiaamuni sujuvat jouhevasti ja ehdin ajallaan töihin.

Cold brew eli kylmäuutettu kahvi

Uusin arjen helpottajani on cold brew eli kylmäuutettu kahvi.

Aiemmin valmistin aamun kahvikupillisen kuumalla vedellä aero pressissä ja jäähdytin sen ensin huoneenlämmössä ja sitten jääkaapissa, mutta nykyään saan kylmän latteni paljon pienemmällä vaivalla valmistamalla kahvin cold brew -menetelmällä.

Laitan kahvin jääkaappiin tekeytymään töiden jälkeen tai viimeistään ennen nukkumaanmenoa, jotta se on seuraavana aamuna valmis nautittavaksi.

Tämä säästää minulta arvokkaita minuutteja aamuisin ja olen nauttinut siitä, kun olen ollut salilla kymmenen minuuttia aikaisemmin, minkä johdosta pääsen lopulta tietokoneenikin ääreen aikaisemmin.

Ajan- ja vaivansäästö kahvinkeitosta aamuisin on tuntunut suoraan sanottuna joka-aamuiselta lottovoitolta. Lisäksi saan nauttia kahvini heti kun haluan, sillä minun ei tarvitse odottaa sen jäähtymistä 90 asteesta jääkaappikylmäksi. 

Millä tavoin sinä helpotat arkeasi?

Mitkä ovat sinun tapasi helpottaa arkeasi ja tehdä siitä nautinnollisempaa?

Missä kohden sinä voisit kenties säästää aikaa tekemällä asioita toisin kuin aiemmin?

Mihin haluaisit tuon säästyneen ajan käyttää?




Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

17. huhtikuuta 2018

Mille pohjalle rakennat päiväsi?

Miten ja millä aloitat päiväsi?
Millainen on aamurutiinisi?

Entä palveleeko nykyinen aamurutiinisi sinua riittävän hyvin?
Saatko sen avulla hyvän startin uuteen päivään, vai kaipaisiko rutiinisi kenties päivitystä tai tuunausta?

Mihin aamusi kuluvat?


Jos olet valmis selvittämään, mihin aamusi oikeasti kuluvat, kirjaa tällä viikolla vähintään yhden arkiaamusi kulku. Riippuen aamurutiiniesi pituudesta kirjaa muistiin vähintään 15 minuutin välein, mitä olet juuri silloin tekemässä. Toinen vaihtoehto on tehdä kirjaus aina kun vaihdat aktiviteettia.

Kun näet kirjallisesti normiaamusi rutiinit ja kuinka paljon niihin kuluu aikaa, sinun on helpompi huomata muutostarpeita.

Tämänhetkisten toimintamallien kyseenalaistaminen on paikallaan erityisesti, jos et saa haluamiasi tuloksia ja kaipaat muutosta nykyiseen olotilaasi.

Mitä sun juomapullossa on?


Ensi viikolla paljastan sinulle omat aamurutiinini eli saat vastauksen työkaverieni kysymykseen, mitä ihmettä vedän, kun olen niin energinen heti aamusta.





Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

27. helmikuuta 2018

Älä uhraa elämääsi työnteon alttarilla

Olen tehnyt liikaa töitä. Työpaikallani on nyt ollut jatkuvasti kymmenkunta ihmistä sairaslomalla, ja siihen päälle pyörivät vielä talvilomat. Noin viidenkymmenen hengen työyhteisössä yli viidesosan puuttuminen kyllä näkyy ja tuntuu.

Tottakai varamiehistö on käytössä niin hyvin kuin mahdollista ja välillä on saatu jopa hälytettyä muista yksiköistä porukkaa pelastamaan uppoamassa oleva laiva. Apukäsien avulla saamme sitten laivan kunnialla takaisin satamaan perjantaina ja voimme lähteä hyvillä mielin kotiin viikonlopun viettoon.

Itsekin venyin äärimmilleni parin viikon ajan. Tein uusia henkilökohtaisia ennätyksiä, kun työpäiväni venyivät yli 12 tuntisiksi. En ennen ollut edes ajatellut, että pystyisin niin pitkään päivään, mutta kyllähän se onnistuu, kun vain tekee mielen ja kropan vastalauseista välittämättä.

Ensimmäinen viikko vielä meni, mutta toisella viikolla sitten tyssäsi. Tein heti maanantaina yli 12 tuntia. Tiistaisin on onneksi poikkeuspäivä, jolloin työpäivä on vain viisi tuntia.

Keskiviikkoaamuna sanoin työkaverille, että on pakko lopettaa pitkien päivien teko ja sanoa ei, kun tarjotaan urakkaa. Häpeäkseni joudun kuitenkin myöntämään, että venyin jälleen tekemään yli 12 tunnin päivän.

Torstaiaamuna sanoin työkaverille uudestaan, että nyt on pakko sanoa ei. Harjoittelin jopa ääneen: ei, ei!

Niinhän siinä sitten kävi, että urakkaa tultiin taas tarjoamaan. Kakistelin hetken, ja sain kuin sainkin sitten lopulta sanottua ei. Olin tyytyväinen itseeni, mutta päivä oli kuitenkin niin rankka, että omakin osuus meni ylitöiksi ja päivä venyi yli yhdeksän tuntiseksi.

Perjantaina kroppani protestoi heti aamusta pahalla päänsäryllä, joten jouduin turvautumaan särkylääkkeisiin pitääkseni itseni työkykyisenä.

Taas tultiin tarjoamaan urakkaa. Katsoin esimiestä epäröivästi enkä saanut sanaa suustani. Lopulta hän sanoi, että sano vain ei, ja tein helpottuneena työtä käskettyä. Hän naurahti, ja sanoi hyvä.

Päänsärystä huolimatta hoidin oman tonttini kunnialla loppuun perjantaina kahdeksassa tunnissa. Ylitöitä toki siitäkin kertyi, kun työpäivän pituudeksi oli budjetoitu vain 7,5 tuntia.

Selvisin järkyttävästä työviikosta, mutta viikonloppu menikin sitten toipuessa. Lauantaina oli aivan kamala päänsärky koko päivän ja illalla puntaroin, otanko rentoutumiseen drinkin vai kolmiolääkkeen. Päädyin sitten voimakkaisiin särkylääkkeisiin ja lihasrentouttavaan ja painuin pehkuihin hyvissä ajoin.

Sunnuntaina olikin sitten taas hieman enemmän energiaa ja selvisin päivästä ilman särkylääkkeitä. Mutta en voi millään väittää, että viikonloppu olisi ollut kovin nautinnollinen, kun siitä yli puolet meni kropan toipuessa työviikon rasituksesta.

Raha vai vapaa-aika?

En ymmärrä, miten toiset jaksavat päivästä ja viikosta toiseen tehdä ylimääräistä. Hyvät rahathan siitä saa, kun tekee sekä omat että jonkun muun työt, mutta minun kroppani ei vain kestä sitä.

En ehdi palautua yön aikana seuraavaksi työpäiväksi. Lisäksi minulla ei jää energiaa eikä aikaa mihinkään muuhun elämässä, kun arki-iltojen lisäksi viikonloputkin menevät toipuessa. Ei se ole elämää.

Raha vai terveys?

Onhan se toki kiva tienata hieman enemmän, tai jopa paljonkin enemmän, jos tuota jaksaisi tehdä viikosta toiseen, mutta minä joudun toteamaan, että raha ei korvaa terveyttä.

Jos pilaan nyt taas terveyteni, en välttämättä saa sitä enää takaisin, tai ainakin toipumiseen voi mennä todella kauan. Siitä on kohta kuusi vuotta, kun vedin kroppani loppuun, koin fyysisen burnoutin ja jouduin lopulta totaaliseen liikuntakieltoon. Siinä kunnossa en pystyisi nykyistä työtäni tekemään.

Raha vai onni?

Rahalla ei myöskään pysty ostamaan onnea. Jos tekisin ympäripyöreitä päiviä, minulla olisi kyllä rahaa, mutta ei aikaa käyttää sitä. Tai sitten kaikki tienattu raha menisi työkunnon ylläpitämiseen, mikä ei sekään olisi minusta kovin mielekäs oravanpyörä.


Elämä - joka päivä

Minä haluan ehtiä elää omaa elämääni - mielellään joka päivä.

Haluan ehtiä olla sosiaalinen, niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Haluan ehtiä lukea kirjoja. Haluan ehtiä kirjoittaa. Haluan ehtiä harrastaa liikuntaa ja pitää huolta kehostani ilman, että säryt siihen pakottavat.

En tykännyt itsestäni silloin kun tein pitkää päivää. Olin väsynyt ja kiukkuinen, enkä jaksanut ottaa kontaktia saatikka jutella muiden kanssa. Ilo katosi elämästäni enkä enää nauttinut arjestani, jota leimasi jatkuva väsymys ja pahenevat säryt.

Toipuminen nukkumalla

Tällä hetkellä toivun edelleen tuosta rykäyksestä. Viime viikolla en tehnyt lainkaan ylimääräistä ja lähdin joka päivä etuajassa kotiin liukuman sallimissa rajoissa. Olen nukkunut paremmin ja enemmän kuin aikoihin. Luovuin suosiolla jopa kuntosalista, jotta sain nukuttua riittävästi.

Tiistaina vielä haukottelin aamusta iltaan enkä puhunut sanaakaan ylimääräistä.

Keskiviikko meni jo hieman paremmin. Jaksoin taas olla sosiaalinen töissä ja nauroin työkavereiden kanssa lounastauolla. Ihailin pakkasessa kimaltelevaa lumivalkoista luontoa.

Torstaina, kun minulla oli jo kaksi yli seitsemän tunnin yöunta takanani, pystyin jälleen tuottamaan tekstiä, niin kirjallista kuin suullistakin. Työkaverikin totesi, että alan taas olla oma itseni, kun puhua pälpätin.

Hyvin nukuttujen yöunien jälkeen ilo palasi pikku hiljaa elämääni. Palautin sen yksinkertaisesti nukkumalla.

Työ on vain työtä

Tämä oli minulle jälleen loistava muistutus. En enää uhraa elämääni työlle. Se ei ole sen arvoista. Elämässä on niin paljon muitakin asioita kuin työ. Toisaalta työkin sujuu paljon paremmin, kun elämän muut osa-alueet ovat kunnossa. Pidän itsestäni paljon enemmän virkeänä ja iloisena. Täynnä tarmoa ja intoa.

En valitettavasti jaksa tehdä toistuvasti useamman ihmisen töitä, vaikka kuinka haluaisin, sillä olisihan se hienoa auttaa ja tienata hyvin. Mutta minun on tyydyttävä siihen, että teen yhden ihmisen työt. Kaikki eivät tee edes sitä.

Haluan olla ylpeä siitä, että hoidan omat työni. Minun on taottava päähäni, etten ole huono työntekijä, kun en jaksa tehdä enempää kuin yhden ihmisen työt. Koen nimittäin ajoittain huonommuutta siitä enkä ymmärrä, miten jotkut jaksavat. Mutta on muistettava, että jokaisen tilanne ja tausta on eri. Minun on vain hyväksyttävä omat rajani ja kunnioitettava niitä. Kun kone on jo kerran ajettu loppuun, ei se enää toimi kuin uusi.

Minun vahvuuteni ovat muualla kuin suorittavassa fyysisessä työssä, sillä kyllä minun mieleni siihen pystyisi, mutta kroppani ei. Se sanoo sopimuksensa irti erittäin nopeasti, joten minun on parasta pitää se tyytyväisenä, sillä haluan jatkaa yhteistyötämme vielä pitkään.




Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

21. marraskuuta 2017

Seinäkalenteri tarpeen mukaan

Hiljattain sain kuulla hämmästelyä siitä, kuinka kirjakaupoissa oli jo lokakuussa esillä tulevan vuoden seinäkalentereita ja kuka ihme niitä enää edes käyttää.

Minä ainakin käytän. Tänä vuonna minulla on ollut kotona käytössä jopa neljä seinäkalenteria, joiden lisäksi aktiivisessa käytössä on ollut kolme taskukalenteria.

Tammikuusta saan käyttööni neljännen taskukalenterin ja lisäksi tarvitsen ainakin kolme uutta seinäkalenteria tulevalle vuodelle. Työpaikalla olevia kalentereita en edes laske näihin lukuihin mukaan, vaan puhun nyt ainoastaan kotonani käytössä olevista kalentereista.

Sitä oikeaa seinäkalenteria metsästämässä


Kotini työnurkkaukseen haluan ison vuosikalenterin viikkokirjeiden aiheiden suunnittelua varten. Koska kalenteri tulee olohuoneeni seinälle, tulisi sen myös miellyttää silmää.

Kävin katsomassa kalentereita muutamassa kirjakaupassa, mutta ostokynnys ei ylittynyt. Ensinnäkin värit eivät miellyttäneet ja toisekseen niissä oli pääasiassa vain päivänumero ja nimipäivät. Nimipäivistä en välitä tässä kalenterissa, vaan kaipaan enemmänkin tyhjää tilaa suunnittelulle ja muistiinpanoille.


Tulosta itse kalenteri


Sitten sain idean, että tulostan netistä jonkin valmiin kalenteripohjan. Jos jaan vuoden kuudelle paperille, saa siitä jo ihan mukavan kokoisen kalenterin.

Menin tutulle sivustolle, jolla saa tulostettua suomenkielisen kalenterin, mutta jouduin toteamaan, että vaihtoehtoina oli vain joko yksi kuukausi tai kaksitoista viikkoa per sivu. Jälkimmäinen vaihtoehto sopisi loistavasti 12 viikon vuoteen, mutta nyt halusin näkyviin koko vuoden kerralla. Lisäksi en saanut ulkonäöstä mieleistäni rajoitetuilla muokkausvaihtoehdoilla.

Tee itse kalenteri


Lopulta tajusin, että saan varmasti nopeiten ja helpoiten tehtyä haluamani kalenterin taulukkolaskentaohjelmassa.

Itseasiassa se kävi loppujen lopuksi jopa yllättävän helposti, kun käytti hyväksi ohjelman kopiointiominaisuutta. Kirjoitin vain kahden viikon päivämäärät ja sitten sainkin kopioitua koko loppuvuoden.


Omien tarpeiden mukainen kalenteri


Itse tekemäni kalenteri on mustavalkoinen, joten mikään väri ei ärsytä pidemmän päälle ja saan siihen piristystä värikkäillä post it -lapuilla, joita käytän suunnittelussa.

Viikkonumerot ovat sekä viikon alussa että lopussa, ja jokaisen päivän kohdalla on viikonpäivä, päivänumero ja kuukausi. Näin minun ei tarvitse katseella etsiä, mikä kuukausi tai viikonpäivä on kyseessä, sillä näen kaiken tarpeellisen tiedon yhdestä kohtaa.

Käytössä toki vasta näen, mitä kalenterista puuttuu tai mitä siinä ehkä on liikaa. Nyt se toki on niin yksinkertainen, etten usko siinä olevan mitään liikaa, vaan enemmänkin siitä ehkä puuttuu jotain tarpeellista.


Luo ympäristö, joka palvelee sinua


Tämä oli minulle hyvä muistutus, ettei tarvitse tyytyä siihen, mitä tarjotaan valmiina, jos se ei palvele tarpeita. Itselleen kannattaa luoda mielekäs ympäristö, jossa on helppo olla ja toimia ja joka ehkä jopa inspiroi sinua.

Pienellä vaivalla voit saada aikaan jotain, joka palvelee sinua paljon paremmin. Lisäksi itse tekemällä voi päästä jopa halvemmalla. Minulla ainakin oli jo kaikki tarvittava olemassa seinäkalenterin tekemiseen.


Päivitys onnistuu milloin vain


Itse tehdystä kalenterista on sekin etu, että sitä voi koska tahansa muokata, päivittää ja tulostaa uudestaan.

Kätevää siinä on myös se, että sen pystyy aloittamaan mistä päivästä tahansa.

Omatekoisessa kalenterissa uusi vuosi ja uuden alku voi olla milloin vain. Minulla se oli nyt marraskuun kuudes.

Koska sinun uusi kalenterivuotesi alkaa?

P.S. Tässä sinulle samainen kalenteri, jonka tein itselleni, mutta alkaen tästä päivästä. Voit tulostaa sen sellaisenaan (pdf-muoto) tai muokata omannäköiseksesi (excel-pohja).




Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

14. marraskuuta 2017

Miten valmistautua joulun viettoon

Alkaa olla korkea aika valmistautua joulun viettoon, enkä nyt tarkoita siivousta, koristelua, jouluruokien valmistusta tai edes lahjojen hankintaa vaan sitä, miten voit valmistautua jouluun luomalla tilaa joulurauhalle.

Minun konkreettinen tekoni joulurauhan luomiselle on suunnitella jouluviikkoihin lisää aikaa levolle ja rentoutumiselle eli luoda lisää vapaa-aikaa.


Miten luoda lisää vapaa-aikaa


Vapaa-ajan luominen on loppujen lopuksi aika yksinkertaista.


1. Päätä, mille ajanjaksolle haluat luoda lisää vapaa-aikaa.


Itse päätin keskittyä viikkoihin 51 ja 52, koska niille sijoittuvat joulunalusviikko ja joulupyhät.

2. Selvitä valitsemasi ajanjakson pakolliset tehtävät.


Valitsemillani viikoilla minulla on arkipäivät töitä, mutta mitään muita menoja noilla viikoilla ei onneksi ole, joten ainoastaan työpäivät ovat sen ajanjakson pakolliset tehtävät.

3. Karsi kaikki muu ylimääräinen valitsemaltasi ajanjaksolta.


Kaikki muu ylimääräinen tarkoittaa tässä tapauksessa sitä kaikkea muuta, millä arkesi normaalisti täytät, mutta joka ei ole välttämätöntä. Tähän kategoriaan kuuluvat muun muassa aikataululliset harrastukset ja menot, sillä nyt haluamme luoda aikataulutonta vapaa-aikaa, jolloin voit tehdä mitä ikinä mieleesi juolahtaa.

Nopeimmin ja tehokkaimmin saat tuloksia, kun aloitat karsimisen suurimmasta aikasyöpöstä.


Karsiminen ilman, että tulokset kärsivät


Minun tapauksessani suurimman aikasyöpön löytäminen on helppoa, sillä tiedän ajankäyttöseurantani perusteella, että palkkatyön jälkeen viikkotasolla eniten aikaani kuluu viikkokirjeen kirjoittamiseen.

Jotta saan vapautettua aikaa jouluviikoille, suunnittelen viikkokirjeen kirjoitusaikatauluni siten, että 18.12.-2.1. minun ei tarvitse lainkaan kirjoittaa viikkokirjettä. Teen kaikki tuolle ajanjaksolle normaalin aikataulun mukaan sijoittuvat kirjoitustehtävät jo etukäteen. Blogitekstin julkaisu jää tiistaiaamuihin, mutta kaiken muun pystyn tekemään ja ajastamaan etukäteen ja niin aion myös tehdä.

Jotta onnistun tavoitteessani, suunnittelen tekeväni kolmena viikkona tuplatyöt. En kuitenkaan jätä tuplaviikkoja kolmelle viimeiselle viikolle ennen joulua, vaan sijoitan ne tasaisesti jäljellä olevalle ajanjaksolle. Lisäksi voin mahdollisuuden tullen kiriä edelle aikatauluani, jotta minun ei oikeasti tarvitse minään viikkona tehdä kokonaan tuplatyötä.

Nyt on sinun vuorosi luoda lisää vapaa-aikaa


Jouluun on aikaa vielä reilu kuukausi, joten sinullakin on edelleen hyvin aikaa reagoida ja luoda jouluksi lisää vapaa-aikaa.

Mitä sinä voisit siivota pois jouluviikoilta? Onko arjessasi jotain toistuvaa, joka vie aikaasi, joten kun siirrät tai poistat sen, sinulle vapautuu aikaa levolle ja joulun vietolle?

Ehkä sinulle vapautuu aikaa jo sillä, että sinulla on lomaa töistä tai koulusta.

Jos sinulla ei ole mahdollisuutta lomaan, mieti mikä on se asia, jonka voisit jättää jouluviikoilta pois, jotta saisit sen ajan tuntumaan enemmän lomalta. Ehkä harrastuksesi on sellainen, jota sinun ei tarvitse kiriä, vaan voit vain jättää menemättä pari viikkoa.

En sano, etteikö joulun aikaan saisi harrastaa tai että en itse nauttisi viikkokirjeen kirjoittamisesta, mutta tauko tekee aina hyvää, ja halusin luoda tyhjiön, jossa minun ei ole pakko tehdä mitään. Halusin luoda tilaa luovuudelle ja ex tempore -jutuille.


Kohti joulurauhaa


Haastan sinut nyt miettimään, mikä on se asia, jonka sinä voisit siirtää pois jouluviikoilta. Minkä siirtämällä, delegoimalla tai deletoimalla sinä saisit luotua tilaa joulurauhalle, levolle, mietiskelylle ja ehkä uuden ideoinnille?

Luomasi vapaa-aika voi toimia lisäksi joululahjana läheisillesi. Toki se toimii myös loistavasti joululahjana itsellesi.

Aika, jolloin ei ole kiire, eikä pakko, ja jolloin voi olla oikeasti läsnä tilanteessa, on arvokas lahja kenelle tahansa suotuna.

Nyt on hyvä aika suunnitella, jotta tuo lahja onnistuu - kenelle ikinä tuon arvokkaimman lahjan sitten haluatkin antaa tänä jouluna.


Suosittelen luettavaksi myös: 
Omannäköinen joulu
Luo itsellesi joulurauha
Miten luoda joulu ilman stressiä



Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

15. elokuuta 2017

Viekö älypuhelin liikaa aikaasi?

Tällä kertaa vastaan lukijan kommenttiin liittyen älypuhelimen viihdekäyttöön:
Ei minua kiire vaivaa vaan ennemminkin saamattomuus ja sen jälkeen ajanpuute. 
Olen jäänyt tähän älykännykkään koukkuun niin paljon, että se hallitsee mun vapaapäivääni. Ei siis työpäivinä, vaan ihan vapaapäivänä. 
Jollen minä roiku Facebookissa niin sitten jossain muussa koukuttavassa paikassa kuten vaikkapa pelaamassa jotain karkkipeliä. Ja tämän aiheutti älykännykän maailma. 
Silloin kun mulla ei ollut tätä älykännykkää, niin toki olin netissä silloin tällöin, mutta se oli läppärillä, joka on muutoin aina täysin virraton paitsi silloin kun se laitetaan päälle ja istutaan tovi sen edessä.  
Mulla ei sitten olekaan juuri muuta pahetta, joten siksi suon tämän itselleni. Mutta se kostautuu aina silloin kun pitäisi tehdä jotain fiksua kotona. Vaikkapa siivousta tai ulkoilua. 
Eli summa summarum.. 
On vain otettava itseä niskasta kiinni ja asetettava yhtä tiukat rajat itselleni kuin mitä laitetaan pienille lapsille. Ei tässä muu auta. 


Taas koukussa


Makoilen riippumatossa parvekkeella puhelin kädessä. Ranteisiin ja sormiin sattuu, niska jumittaa ja varpaita palelee. Vessahätä on ollut jo jonkin aikaa ja nälkäkin kurnii vatsassa. Olin suunnitellut illalle joogaa ja ruoanlaittoa, mutta toisin kävi. En vain saanut lopetettua ja laskettua puhelinta kädestäni.

Edellinen vastaava tilanne oli kesällä 2016, mutta onneksi kesti vain muutaman päivän kunnes kyllästyin Marvel Puzzle Questiin. Vuonna 2014 innostuin Tetriksestä ja 2013 pelasin hetken Temple Runia. Kesällä 2011 hetkellisen riippuvuuden aiheutti Angry Birds. Minusta on jopa hieman pelottavaa ajatella, kuinka hyvin muistan ajankohdat ja mitä milloinkin pelasin.

Yleensä minun on ollut helppo perustella itselleni, miksi en halua käyttää kallisarvoista vapaa-aikaani pelien parissa, mutta tällä kertaa tilanne alkoi näyttää todella pahalta. Yritin puhua itselleni, yritin maanitella ja yritin käskeä: Hei, sun piti joogata. Menisit nyt ainakin suihkuun. Sun on ihan pakko syödä. Kati, sun pitää mennä nukkumaan! Lopeta!

Kun tartuin töissäkin puhelimeen tauoilla, totesin tilanteen olevan todella paha. Olin koukussa. Mutta toki juuri se on mobiilipeleissä ideanakin, että ne saavat pelaajan koukkuun.


Mihin haluat aikasi käyttää?


Riippuvuus ei ole koskaan hyvä asia. Onneksi todellisuus on aina ennemmin tai myöhemmin voittanut omassa elämässäni virtuaalitodellisuuden. Yleensä pääsen koukusta irti ihan vain sillä, että kysyn itseltäni, onko tämä sellainen asia, johon haluan aikani käyttää. Pelien ja sosiaalisen median kohdalla vastaus on aina tähän mennessä ollut ei, en halua. Elämässäni on tärkeämpiä asioita.

Saadaksesi itsesi mahdollisimman pian kuriin, voit yrittää pysäyttää hulluuden näiden kysymysten avulla:
  • Saatko oikeasti nautintoa älykännykän kanssa viettämästäsi ajasta?
  • Onko se toiminta (facebook, pelit yms.) oikeasti sitä, miten haluat vapaa-aikasi viettää?
  • Voisiko olla jotain muuta, josta nauttisit enemmän ja joka toisi enemmän hyvinvointia ja iloa elämääsi?
    • Perheenjäseniä?
    • Ystäviä?
    • Muita harrastuksia?
    • Ulkoilua?
    • Liikuntaa?
    • Kirjallisuutta?
    • Opiskelua?
    • Käsitöitä?
    • Maalausta?
    • Museoita?
    • Musiikkia?

Jos oikeasti nautit ajastasi puhelimella, voithan käyttää sitä ikään kuin palkintona: Saat pelata jonkun tietyn ajan, kunhan olet ensin tehnyt jotain, mitä vaikka normaalisti lykkäät.


Applikaatio todellisuuden toteamiseen


Jos sinulla on käytössä iOS-puhelin, Moment -applikaatio toimii loistavana ajankäytön seurantavälineenä, sillä se kertoo kaunistelematta kuinka paljon olet viettänyt aikaa puhelimellasi.

Meillä ihmisillä on yleensä tapana joko liioitella tai vähätellä asioita, joten oikeiden lukujen näkeminen on aika herättävää.

Toisaalta tämänkin applikaation voi nähdä pelinä. Sen tavoite tosin on päinvastainen muihin peleihin nähden. Jotta voittaisit tässä 'pelissä', sinun tulisi viettää mahdollisimman vähän aikaa puhelimellasi.

Ei rajoittamalla vaan aktiivisesti valitsemalla


En ensisijaisesti lähtisi vetämään rajoja, vaan etsimään sitä, miten sinä oikeasti haluat vapaa-aikasi viettää.

Lisäksi rajoja on helppo venyttää, jos ei kukaan tai mikään pakota niitä noudattamaan. Töissä tauko onneksi loppuu joskus, mutta kotona ei mikään pakota lopettamaan. Minun tapauksessani ainakin on parempi olla lainkaan aloittamatta.

Tai sitten voit asettaa ajastimen. Saat tehdä jotain vaikka 15 minuuttia eli kahvitauon verran. Sitten on lopetettava. Ainakin tältä kerralta, jos ei jopa lopullisesti.



Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

8. elokuuta 2017

Kun läheiset vievät kaiken ajan

Tämänkertainen lukijakysymys tulee Sirpalta:

Olen hapuillut oman elämäni parantamisessa jo vuoden ajan. 2013 alkanut työprojekti on hoidettu, mutta se vei voimani totaalisesti. 2016 menikin sitten sairastellessa. Nyt olisi todella aika huolehtia itsestä, mutta on niin vaikea olla antamatta aikaa läheisille.

Tilanne on tuttu varmasti monille. Oma jaksaminen on koetuksella, kun yrittää olla mieliksi kaikille. Eikä auttamisessa ja läheisille ajan antamisessa ole mitään väärää. Se vain on väärin, jos sen tekee oman hyvinvoinnin kustannuksella.


Tyydytä omat tarpeesi ensin


Kuvittele itsesi hyvin nukuttujen yöunien ja maittavan aamiaisen jälkeen. Mielesi on virkeä ja olosi loistava. Olet täynnä energiaa ja tarmoa.

Kuvittele sitten itsesi myöhään illalla rättiväsyneenä ja nälkäisenä. Maha kurnii kovaäänisesti, silmäluomet lipsuvat kiinni ja tunnet orastavan päänsäryn nälästä ja väsymyksestä johtuen.

Kummassa tilanteessa olet parempaa seuraa läheisillesi?

Kyllä, kyseessä on ääriesimerkki, mutta en usko, että se on kuitenkaan kaukana totuudesta. Itse ainakin olen antanut aikaa läheisilleni, kun vatsani on huutanut ruokaa ja nukkumaanmenoaikani on jo mennyt. En usko, että olen ainoa, jolla on vaikeuksia pitää kiinni omista rajoistaan, kun joku haluaa aikaani, vaikka edes omat perustarpeet eivät olisi tyydytetty.

Ensin on annettava itselle, jotta sitten on jotain annettavaa muille.

Kyse voi olla niinkin pienestä asiasta kuin vessahätä. Sinun on paljon helpompi keskittyä kuuntelemaan, mitä toisella on sanottavaa, kun et mieti mielessäsi koko ajan: Kauankohan toi vielä puhuu... Ois pakko päästä vessaan... Lopettaisikohan se ihan just, niin mun ei tarvii sanoa mitään...

Tuoko vai viekö yhdessä vietetty aika energiaa?


On myös hyvä pysähtyä kuulostelemaan, millainen olo sinulla on yhdessä vietetyn ajan jälkeen.

Onko sinulla tapaamisen jälkeen hyvä ja energinen olo? Olet virkistynyt ja hyvällä mielellä ja huomaat hymyn jämähtäneen kasvoillesi.

Vai tuntuuko, että sinusta on imetty kaikki energia ja elinvoima pois? Et oikein tiedä, mitä sinulle tapahtui, mutta hyvä olo sinulla ei ainakaan ole.


Sinun elämäsi, sinun aikasi


Kyseessä on sinun elämäsi, joten se on myös sinun valintasi, mihin aikasi käytät. Käytätkö sen ihmissuhteisiin, jotka verottavat sinua vai jotka auttavat sinua kukoistamaan.

Enkä sano, että kaikkien ihmissuhteiden pitää aina olla mukavia ja helppoja. Toisilta sinä opit jotain ja toisille sinä opetat jotain. Ystävät yleensä antavat palautetta, rohkaisua ja apua tarvittaessa. He kannustavat sinua, mutta toisaalta he myös uskaltavat kertoa, jos näyttää siltä, että olet tekemässä jotain tyhmää.

Jotkut ihmissuhteet taas haastavat meitä kehittymään ja kasvamaan, vaikka se ei aina tunnu hyvältä. Pieni kilpailu tai haaste on kuitenkin paikallaan, jotta emme jämähdä paikoillemme, vaan pyrimme jatkuvasti parempaan.

Lisäksi tarvitsemme elämäämme ihmisiä, jotka rohkeasti uskaltavat kertoa meille, jos olemme eksymässä väärälle polulle tai kaivamme itsellemme kuoppaa. Joku, joka tulee kertomaan, että nyt on aika lopettaa itsesäälissä kieriskely ja jatkaa matkaa.

On uskallettava sanoa ei


Joskus ihmissuhteet uuvuttavat meidät siksi, ettemme osaa sanoa niin yksinkertaista sanaa kuin ei.

Mutta jos pelkäät sanoa ei läheisellesi, voisin väittää, että siinä suhteessa on jotain epätasapainossa. Mitä pelkäät, että tapahtuu, jos sanot ei? Vastaus ei välttämättä miellytä, mutta se auttaa sinua korjaamaan suhteen tai poistumaan siitä.

Jos pelkäät, ettei sinusta enää pidetä, kun pidät yllä omia rajojasi ja huolehdit omasta hyvinvoinnistasi, mieti, onko sellainen ihmissuhde oikeasti ylläpitämisen arvoinen.


Oma hyvinvointi etusijalle


Läheisille ajan antaminen on tärkeää, mutta kysyjälle vastasin, että nyt on korkea aika laittaa Sirpa etusijalle.

Itsensä etusijalle laittaminen ei tarkoita, ettei sinulla voisi olla ja myös olisi aikaa läheisille, mutta jos et sinä, niin kuka sitten huolehtii sinun hyvinvoinnistasi ja jaksamisestasi. Joskus on vain osattava ja uskallettava sanoa muille ei, ja tehtävä sitä, mikä on itselle siinä hetkessä parasta ja tärkeintä.

Neuvoni sinulle, jonka tulee alkaa huolehtia itsestään paremmin, on tämä:

Mieti kolme asiaa, jotka sinä voisit tehdä päivittäin oman hyvinvointisi eteen.

Kolme hyvin pientä asiaa, jotta oikeasti ehdit ja voit tehdä ne päivittäin. Ne voivat liittyä ruokavalioon, lepoon, liikuntaan, henkisyyteen… Sinä tiedät parhaiten, mikä on jäänyt pahiten retuperälle ja siten kaipaa eniten huomiota tällä hetkellä elämässäsi.

Kirjoita nämä kolme pientä hyvinvointiasi lisäävää asiaa itsellesi muistiin.

Valitse niistä yksi ja tee se jo tänään, tai jos sen aika on tältä päivältä jo mennyt ohi, niin viimeistään huomenna.

Joten mitä haluat ja aiot tehdä tänään oman hyvinvointisi eteen?

Toivon todella, että teet sen. Et minun, etkä kenenkään muun vaan vain itsesi vuoksi, sillä sinä olet sen ansainnut.



Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

1. elokuuta 2017

Miten järjestää aikaa opinnoille

Tämän kerran lukijakysymyksen esittäjä on työssäkäyvä kahden alle kouluikäisen lapsen äiti, jolla on samanaikaisesti käynnissä sekä talonrakennusprojekti että opinnot uuteen ammattiin:

Vaikeinta ajankäytössä on saada opiskeluja eteenpäin. Tunnen olevani välillä hyvin uupunut. Iltaisin opiskelu on vaikeaa pitkän päivän jälkeen ja perhe-elämä vähän kärsii. On kuitenkin unelmani saada uusi ammatti ja töitä on tehtävä, ymmärrän sen. Olen hidas tekemään koulutöitä, koska ala on minulle uusi ja pohjatyötä pitää tehdä paljon.

Onko siis vinkkiä miten rakennan aikataulut järkevästi?



Liika on liikaa


Ensimmäinen ajatus kysymystä lukiessa oli "apua". Talonrakennus lasten ja työn ohella on jo iso urakka, mutta siihen päälle vielä opinnot uuteen ammattiin.

Jos sinä olet vastaavaa suunnittelemassa ja sinulla on mahdollisuus valita, keskity vain yhteen asiaan kerrallaan.

Kaiken ylimääräisen karsiminen


Kun ajasta on pulaa, tai oikeammin sanottuna, kun on liikaa tekemistä suhteutettuna käytettävissä olevaan aikaan, jota meille kaikille suodaan tasa-arvoisesti 24 tuntia vuorokaudessa, on karsittava kaikki ylimääräinen ja tarpeeton ja keskityttävä siihen, mikä on oikeasti tärkeintä juuri nyt.

Deletointi


Onko joitain asioita, jotka voit karsia kokonaan pois? Jotain mitä voit jatkossa vain jättää tekemättä? Tai asioita, jotka voisit jättää pois siksi aikaa, kun elämä on muutenkin jo täyttä?

Tarkastele omaa elämääsi kriittisesti. Missä ovat aikasyöpöt, joista voit luopua helposti ja suhteellisen kivuttomasti. Karsimislistalle tulisi päätyä kaikki ei tärkeä toiminta. Onko esimerkiksi tv-ohjelmia, jotka voisit jättää katsomatta tai lehtiä, jotka voisit jättää lukematta?

Delegointi


Joistain asioista et voi luopua kokonaan, mutta voit harventaa tai ulkoistaa niiden tekemisen, esimerkkinä kodin ruokaostokset ja siivous.

Minkä asian joku muu voisi tehdä sijastasi?


Asiat, joista ei saa karsia


Sen lisäksi, että huomaat, mistä voit karsia ja siten säästää aikaa, on ehdottoman tärkeätä myös huomioida, mistä ei kannata eikä saa karsia.

Tällaisessa tilanteessa helposti karsitaan esimerkiksi omista harrastuksista, parisuhde- ja perheajasta sekä unesta. Nämä vain eivät ole pitkällä tähtäimellä kovin fiksuja ratkaisuja. Uusi ammatti ja hieno talo kärsivät hiukan inflaatiota, jos perheesi muuttaakin muualle ja itse joudut sairaslomalle.

En halua pelotella, mutta haluan, että mietit valintojesi mahdollisia seurauksia. Emme ole robotteja tai superihmisiä ja sitten kun -elämän eläminen on todella riskialtista, kun meillä ei ole takeita kuin vain tästä hetkestä.

Vaikka projektin valmistuminen häämöttää tulevaisuudessa, en suosittele, että odotat ja ajattelet tilanteen sitten helpottavan. Kyllä sinun tulee pitää huolta jaksamisestasi joka päivä ja joka viikko sinnekin saakka.

Toki innostavat tavoitteet antavat energiaa ja auttavat jaksamaan, mutta valitettavasti meidän kehomme eivät toimi pitkään pelkästään innostuksella.

Riittävä uni ja hyvä ravinto ovat ehdottomia. Mitä paremmin pidät huolta itsestäsi, sitä paremmin jaksat.

Lisäksi elämä on tässä ja nyt. Pienet lapset kasvavat ja kehittyvät kovaa vauhtia, etkä halua menettää tätä kallisarvoista aikaa elämästäsi. He tarvitsevat äitiään nyt ja tässä, eikä vasta sitten kun talo on valmis ja uusi ammatti suoritettuna.


Aloita aamusi päivän tärkeimmällä tehtävällä


Onnistuneessa ajankäytössä tärkein asia hoidetaan ensimmäisenä ja saa parhaan energian. Kun kysyjän tilanne nyt on mikä on, ja kysymys oli miten saisi opinnoille aikaa, niin ehdotukseni tietenkin on aloittaa päivä sillä tärkeimmällä tehtävällä.

Onko mahdollista, että menisit iltaisin nukkumaan nykyistä aiemmin ja heräisit ennen kuin perheen aamutoimet alkavat? Järjestäisit itsellesi aamuisin 30-60 minuuttia aikaa häiriöttömään opiskeluun, tai edes 20 minuuttia. Kun muu perhe vielä nukkuu, saat paljon paremmin keskityttyä ja saat vähäisenkin ajan käytettyä tehokkaammin.

Et ehkä koe olevasi aamuihminen, mutta uskon, että jokainen on kuitenkin virkeämpi ja vastaanottavaisempi uuden oppimiseen aamulla yöunien jälkeen kuin illalla viimeisenä juuri ennen nukkumaan menoa.

Viikonloput


Viikonloppuisin ei ole päivätöitä, mutta kysymys ei kerro, ovatko viikonloput omistettu kokonaan talonrakennukselle.

Ehkä viikonloppuna voisi olla mahdollista järjestää pari pidempää pätkää opintoihin keskittymiselle. Toki lepo ja aika yhdessä perheen kanssa ovat myös tarpeen.

Aikalisä


Yksi vaihtoehto toki on, että jompikumpi projekti laitetaan jäihin, kunnes toinen on valmis.

Kun haluamme kaikki mulle heti nyt ja venytämme itsemme äärimmillemme jonkin tavoitteen eteen, riskeeraamme helposti kaiken muun tärkeän elämässämme. Paljon on mahdollista saavuttaa, mutta ei samanaikaisesti.

Jos yrittää saada kaiken kerralla, siitä voi joutua maksamaan kovan hinnan. Jos aikaa ei jää itselle ja perheelle, se voi kostautua menetettynä terveytenä ja ihmissuhteina.


Paras neuvo


Ehkä paras neuvo sinulle, jonka elämä on jo täynnä, on, että keskity aina täysillä siihen, mitä kullakin hetkellä teet. Monen asian samanaikainen tekeminen ei ole loppujen lopuksi tehokasta ja johtaa vain siihen, että elät sumussa, etkä muista jälkikäteen tästä ajasta mitään muuta kuin sen, että oli koko ajan kauhea kiire ja hirveästi tekemistä.

Jakamattomalla huomiolla ja keskittymällä yhteen asiaan kerrallaan saat parempia tuloksia ja nopeammin.

Mitä ikinä teetkin, muista aina pitää parasta mahdollista huolta itsestäsi. Sitä kautta kaikki muu on helpompaa.



Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

25. heinäkuuta 2017

Aina ei ole oikea aika

Toimiva ja tavoitteellinen ajanhallinta on sitä, että tietää, mikä on tärkein tehtävä milläkin hetkellä. Aina ei ole oikea aika reagoida tai tehdä jotain, vaikka asia tuntuisikin juuri sillä hetkellä kiireiseltä.

Tavoitteiden saavuttaminen vaatii myös keskeneräisyyden ja sotkun hyväksymistä ja sen, että pystyy toimimaan ja keskittymään sotkuista huolimatta.


Esimerkki oman elämäni sotkuista


Juon aamuisin ison mukillisen huoneenlämpöistä vettä, johon sekoitan limemehua, jodioitua ruususuolaa ja viherjauhetta.

En todellakaan tiedä, mitä yhtenä aamuna tapahtui, mutta kun olin laittamassa viherjauhepurkkia takaisin kaappiin, löysin sen seuraavassa hetkessä lattialta. Kansi oli auennut ja silmänräpäyksessä maailmani muuttui vihreäksi.

Pikainen tilannekartoitus


Onnekseni purkki putosi keittiön nurkassa, joten jauhetta ei ollut kulkuväylällä. Sitä oli vain matolla, keittiön penkillä, keittiön pöydällä ja pöydän alla, lehtipinojen päällä, kaapiston hyllyllä, lattialla, seinässä, jatkojohdon päällä...  Ihmettelin, miten purkissa vielä oli jotain, kun hienoa vihreää jauhetta tuntui olevan kaikkialla.

Vahinko tapahtui työaamuna, joten minulla ei ollut minkäänlaista mielenkiintoa saatikka ajallista resurssia ryhtyä siivoamaan. Totesin vain pikaisesti, että aiheuttamaani sotkua ei yhdellä rätin pyyhkäisyllä hoideta, eikä imurointi aamuyöstä kolmen aikaan myöskään ollut varteenotettava vaihtoehto.

Jätin siis sotkun keittiöön ja jatkoin normaalisti aamutoimiani.

Ylpeys sotkusta


Kului muutama päivä ja sain vieraan, jolle esittelin ylpeänä aikaansaamaani sotkua.

En tietenkään ollut ylpeä itse sotkusta, vaan siitä, että pystyin elämään sen kanssa.

Vierailupäivään mennessä keittiön siivoaminen ei ollut vielä noussut niin korkealle tärkeysjärjestyksessä, että olisin käyttänyt siihen kallisarvoista ja rajallista arkipäivieni aikaa. Olin ylpeä siitä, että pystyin keskittymään sen viikon tärkeisiin tehtäviin antamatta keittiön nurkan peittymisen viherjauheeseen haitata keskittymistäni.


Ei tärkeä eikä kiireellinen


Keittiön sotku on hyvä esimerkki ei tärkeästä, ei kiireellisestä asiasta. Toki se pamahti eteeni yllättäen ja vaikutti siksi kiireelliseltä asialta, mutta tarkemmin tarkasteltuna ei se sitä oikeasti ollut.

Koska asun yksin ilman kumppania, lapsia tai lemmikkieläimiä, oli sotku täysin oma ongelmani, ja jauheet pysyivät hienosti paikoillaan, kunnes siivosin ne pois viikonloppuna.

Jos olisin pudottanut purkin kulkuväylälle, asia olisi ollut kiireellisempi ja tärkeämpi, sillä silloin riskinä olisi ollut jauheen leviäminen koko asuntoon ja liikkumiseni keittiössä olisi hankaloitunut.

Oli toki kiva saada sotku siivottua pois, mutta tosiasia on, ettei se vaikuttanut elämääni mitenkään. Sotku vain muistutti minua kirjaimellisesti hukkaan heitetystä viherjauheesta.

Asiat tärkeysjärjestykseen


Ymmärrän, että voi ehkä olla vaikea ymmärtää, miten voin olla ylpeä siitä, että annoin aiheuttamani sotkun olla keittiössä useamman päivän. Minulle se on kuitenkin enemmän saavutus, että pystyin sietämään ja elämään sotkun kanssa antamatta sen vaikuttaa minuun, kuin että olisin siivonnut sen välittömästi.

Odotin, että tuli oikea aika, jolloin ei ollut muuta tärkeämpää tekemistä ja oli riittävästi aikaa käytettäväksi siivoamiseen.


Jos olisin reagoinut heti ja ruvennut siivoamaan, olisin pilannut työaamuni. Valitsin, että oli tärkeämpää tehdä aamutoimet ja sille aamulle suunnitellut tehtävät ja ehtiä töihin normaalisti. Keittiön siivoukselle en ollut budjetoinut aikaa sille aamulle.

Toki, niinä aamuina kun kaadan teet tai kahvit, tartun rättiin ja siivoan välittömästi. Silloin se on tärkeää ja kiireellistä, sillä neste kyllä tekee vahinkoa, jos sen jättää väärään paikkaan.

En ole sotkuinen vaan osaan priorisoida


Eikö ole lohdullista ajatella, että ehkä et olekaan esimerkiksi sotkuinen, vaan prioriteettisi vain ovat jossain muualla kuin kodin siistinä pitämisessä. Eikä siinä ole mitään väärää - pikemminkin päinvastoin.

On upea saavutus, että tietää, mikä on omassa elämässä tärkeää, ja osaa myös toimia omien arvojen ja prioriteettien mukaisesti oli tilanne mikä tahansa.



Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

4. heinäkuuta 2017

Tärkeä on tärkeämpi kuin kiireellinen

Kun suunnittelet elämääsi, sinun tulee keskittyä kiireettömiin tärkeisiin asioihin, sillä ne jäävät helposti kiireellisten tehtävien jalkoihin.

Kiireelliset asiat kyllä ilmaantuvat eteesi ilman suunnitteluakin, ja ne sinun on opittava torjumaan joko delegoimalla tai deletoimalla.


Sinun aikasi, sinun valintasi


Voit aina valita, mihin käytät aikasi.

Mikäli vetoat nyt, ettet voi valita, koska työ, lapset, harrastukset... muista, että olet nämäkin kaikki joskus valinnut. Kyllä, sinä olet. Joko olet tietoisesti ja aktiivisesti valinnut ne, tai sitten et vain ole osannut tai uskaltanut sanoa ei, kun niitä asioita on tarjottu elämääsi. Mutta valinta sekin on, kun ei kieltäydy siitä, mitä tarjotaan.

Nyt sinun on opittava elämään tähän saakka tekemiesi valintojesi kanssa siten, että saat elämästäsi sellaisen kuin haluat.

Lisäksi sinulla on mahdollisuus joidenkin asioiden osalta valita jatkossa toisin. Kaikkea ei kuitenkaan ole mahdollista muuttaa, sillä tehtyjä asioita ei saa tekemättömäksi, vaikka kuinka haluaisi tai toivoisi. Mutta paljon on varmasti muutettavissa, ja se mihin aina voit vaikuttaa, on se miten itse ajattelet asioista ja miten niihin suhtaudut.

Keskity tärkeisiin asioihin


Kun haluat elämäsi jatkossa olevan miellyttävää ja kiireetöntä, sinun on opittava keskittymään tärkeisiin ja kiireettömiin asioihin.

Jos käytät päiväsi kiireellisten asioiden parissa tulipaloja sammutellen, ei ole mikään ihme, että koet kiirettä ja stressiä. Sinusta saattaa jopa tuntua siltä, ettet koskaan ehdi mitään, kun elät jatkuvasti vain muiden tarpeisiin ja pyyntöihin reagoiden.

Ratkaisu tähän on viikkosuunnitelma, jonka avulla suunnittelet etukäteen, mihin aiot seuraavan viikon aikana keskittyä. Vaatii nimittäin suunnittelua ja päättäväisyyttä, että saat käytettyä aikasi itsellesi tärkeisiin asioihin. Mutta vain tärkeisiin ja kiireettömiin asioihin keskittymällä, saat elämässä aikaan sen, mitä sinä haluat.


Ajankäytön laatulohkot 


Dwight D. Eisenhowerin kehittämät ajankäytön laatulohkot, joissa asiat lajitellaan niiden tärkeyden ja kiireellisyyden mukaan, ovat mielestäni mainiot. Tämä jaottelu auttaa ymmärtämään, miksi koet stressiä, ja toisaalta se auttaa näkemään, mihin sinun tulisi jatkossa panostaa enemmän eli mikä on oikeasti tärkeätä.

Ei tärkeä ja kiireetön – hukkalohko 


Ei tärkeät, kiireettömät asiat ovat käytännössä merkityksetöntä viihdettä, jolla harhautamme itsemme oman elämän tärkeistä asioista ja päätöksistä. Saamme hetken helpotuksen sosiaalisesta mediasta, siivoamisesta tai vaikkapa suklaasta, mutta jossain vaiheessa on kuitenkin lopetettava lykkääminen ja palattava tärkeiden asioiden äärelle.

Toki näillekin asioille on aikansa ja paikkansa, mutta tietoisesti oikeaan aikaan valittuna ja kohtuudella nautittuna.

Ei tärkeä, mutta kiireellinen – harhautuslohko 


Ei tärkeät, mutta kiireelliset asiat harhauttavat meidät agendastamme. Konkreettinen esimerkki on puhelu, viesti tai sosiaalisen median ilmoitus. Se tapahtuu nyt, mutta asia ei välttämättä ole lainkaan tärkeä.

Kannattaa miettiä, voitko rauhoittaa jotkut hetket kokonaan. Yleensä on huomattavasti tärkeämpää keskittyä juuri käsillä olevaan asiaan tai fyysisesti läsnä oleviin ihmisiin kuin reagoida jatkuvasti ulkomaailman ärsykkeisiin.

Tärkeä ja kiireellinen – kriisilohko 


Mitä enemmän vietät aikaa tärkeiden ja kiireellisten asioiden parissa, sitä stressaantuneempi olet. Tähän lohkoon kuuluvat useimmiten kaikki ulkoapäin tulevat odotukset ja vaatimukset. Toki mitä kauemmin lykkäät omia tärkeitä, kiireettömiä asioita, sitä todennäköisemmin nekin tulevat lopulta tähän lohkoon.

Jos ulkoapäin tulevien tärkeiden ja kiireellisten asioiden hyökyaalto hukuttaa sinut alleen, sinun on yksinkertaisesti vain pysähdyttävä ja otettava aikaa suunnittelulle ja ajattelulle, jotta pääset pois paniikkitilanteesta.

Pohdi esimerkiksi seuraavia asioita:

  • Onko minun pakko tehdä nämä kaikki asiat? 
  • Voinko delegoida jotain?
  • Voinko luopua joistain vastuista kokonaan?
  • Voinko opettaa muut hoitamaan joitain asioita?
  • Mitä voin tehdä estääkseni jatkuvasti toistuvat samat kiireelliset ja tärkeät tehtävät?
  • Mille kaikelle voin ja aion jatkossa sanoa ei? 

Tärkeä ja kiireetön – laatulohko 


Tämä on tavoitealue, joten näitä asioita tehden sinun tulisi viettää eniten aikaa.

Tärkeitä ja kiireettömiä asioita ovat muun muassa:

  • nukkuminen
  • ruokailu
  • liikunta
  • omat harrastukset
  • perhe ja ihmissuhteet
  • kaikenlainen suunnittelu- ja kehitystyö
  • luovuus
  • itsensä kehittäminen
  • itsensä ilmaiseminen

Toki näistäkin asioista voi ajan myötä tulla kiireellisiä, jos lykkäät niitä riittävän kauan.

Tärkeiden, mutta kiireettömien asioiden laiminlyönti vaikuttaa suoraan hyvinvointiisi. Helppo esimerkki fyysisestä hyvinvoinnista on itsensä ravitseminen. Kun nälkä ei ole vielä huutava, jaksat tehdä ravitsevaa ruokaa. Mutta kun lykkäät nälän hoitamista tarpeeksi kauan, huomaat pian olevasi nälkäkuoleman partaalla, jolloin tartut vain johonkin helppoon ja nopeaan vaihtoehtoon terveellisyyttä ja järkevyyttä sen kummemmin pohtimatta.
Tärkeät, kiireettömät asiat pitävät meidät myös järjissämme ja tekevät meistä sen, mitä me parhaimmillamme olemme. Valitettavasti ne ovat myös niitä asioita, jotka todella helposti jäävät tärkeiden ja kiireellisten asioiden jalkoihin.

Ilta kavereiden kesken tuskin koskaan on kiireellinen asia, mutta tärkeä, aivan kuten aika ja läsnäolo kumppanin kanssa. Lapsen kuulumisten kuuntelu ei ole kiireellistä, mutta tärkeää, ja jos et kuuntele, asia saattaa pian muuttua kiireelliseksi, kun lapsi alkaa vaatia huomiota vähemmän mukavilla keinoilla.

Varaa aikaa tärkeille asioille joka päivä


Tee lista itsellesi tärkeistä asioista ja varaa joka päivälle aikaa omasta hyvinvoinnistasi huolehtimiseen.

Muista huomioida niin henkinen kuin fyysinen terveys ja ihmissuhteet kuitenkaan omaa kallisarvoista aikaa unohtamatta.

Pidä ensin huolta itsestäsi. Kun sinä voit hyvin, sinulla on myös paljon enemmän annettavaa muille.



Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

25. huhtikuuta 2017

Onnistuneen päivän suunnittelu

Kun olet ensin selvittänyt, käytätkö aikasi oikeisiin asioihin ja aloittanut päiviesi suunnittelun, on seuraava askel saada suunnitelma toimimaan.


Yksi haaste suunnitelmaa tehdessä on osata arvioida, kuinka kauan kuhunkin tehtävään kuluu aikaa.

Jalat maassa ja kello kädessä


Tavoitteissa on hyvä tähdätä korkeammalle ja jopa mahdottomaan, mutta päiväsuunnitelma kannattaa pitää realistisena.

Päivässä on rajattu määrä tunteja, joten yhdessä päivässä ei kannata suunnitella tekevänsä viikon tai edes kahden päivän töitä. Ei ole kenenkään etu, jos epärealistinen suunnitelmasi aiheuttaa sinulle kiirettä ja stressiä, ja päivän päätteeksi olet tyytymätön, kun et ehtinyt tehdä kaikkea sille päivälle suunniteltua.

Onnistumisen kokemukset kantavat paremmin huomiseen ja pidemmälle tulevaisuuteen kuin jatkuva riittämättömyyden tunne. Suunnittele onnistunut päivä ja anna itsellesi mahdollisuus onnistua - joka päivä.


Ajankäytön arviointi


Tässä sinulle muutamia vinkkejä, miten kannattaa toimia erilaisten tehtävien suhteen päiväsuunnitelmaa tehdessä.

Aikaan sidottu asia ja meno


Selkeän alkamis- ja loppumisajan sisältävät tehtävät ovat helppoja ajankäytön arvioinnin kannalta, joten siksi suosittelen aloittamaan päivän suunnittelun aina niistä. Tällaisia ovat esimerkiksi työ- ja koulupäivät, ohjatut harrastukset ja erilaiset tapahtumat.

Toki, jotta suunnitelmastasi tulee realistinen, tulee sinun huomioida myös valmistautumiseen ja mahdollisiin siirtymisiin kuluva aika.

Tietyn keston tehtävä


Tietyn keston pituinen tehtävä on asia, joka vie sen ajan, jonka se vie. Sitä ei voi nopeuttaa, mutta se ei myöskään veny pidemmäksi.

Hyvä esimerkki tällaisesta tehtävästä on pyykkien pesu. Pesukone pesee pyykkiäsi valitsemasi pesuohjelman keston mukaisesti. Myös esimerkiksi tv-ohjelman tai virtuaalisen nauhoitetun jumppatunnin kesto on aina etukäteen tiedossasi.

Loppuunsaatettava tehtävä


Loppuunsaatettava tehtävä on jokin selkeästi rajattu tehtävä, jonka pystyt suorittamaan loppuun sen päivän aikana. Kyseessä voi olla esimerkiksi jonkin ison projektin selkeästi rajattu seuraava pieni askel.

Jos kyseessä on säännöllisesti toistuva tehtävä, osaat todennäköisesti suhteellisen tarkkaan arvioida, kuinka kauan sen tekemiseen menee.

Jos taasen tehtävän loppuunsaattaminen on ajankäytöllisesti täysi mysteeri, kannattaa sille antaa etukäteen määritelty aikaraja.

Aikarajattu loppuunsaatettava tehtävä


Normaaliin arkeen sopivampi tapa määritellä tehtävien valmistumista on rajoittaa tehtävän vievä aika.

Määrittele tehtävä kuten edellisessä kohdassa, mutta nyt anna tehtävän suorittamiselle myös aikaraja, esimerkiksi yksi tunti. Tee asiaa niin pitkälle kuin tunnissa ehdit, ja sitten anna sen olla siltä päivältä.

Voi olla, että saat vietyä tehtävän loppuun annetussa ajassa, tai sitten se voi jäädä täysin kesken, mutta ainakin tiedät tehneesi asian eteen jotain budjetoimasi ajan verran sinä päivänä.

Aikarajattu luova työ


Luova työ ei periaatteessa koskaan tule valmiiksi, sillä aina voi tehdä paremmin tai toisin. Luova työ valmistuu vasta, kun sen tekijä päättää lopettaa sen tekemisen tai ei syystä tai toisesta pysty enää jatkamaan sen työstämistä.

Jos haluat tällaisten tehtävien valmistuvan, sinun on opittava päästämään irti ja tyytymään siihen, mitä olet saanut aikaan. Päätöshetki voi olla ulkopuolisen voiman määrittämä pakko kuten julkaisun deadline tai yksinkertaisesti riittävän hyvän hyväksyminen. On vain tehtävä päätös, että nyt on valmista.

Aikarajattu loputon tehtävä


On myös olemassa tehtäviä ilman selkeää valmistumisen ja päätepisteen merkkipaalua. Tämä koskee etenkin opiskelua ja oppimista. Aina voi oppia uutta, ja sehän juuri on yksi oppimisen iloista. Aina voi kehittyä ja olla parempi.

Mutta jotta saisit aikaansaamisen kokemuksia ja saisit tehtävän sisällytettyä päiväsuunnitelmaasi, on tällaiselle tehtävälle hyvä antaa aikaraja.

Itse kirjoitan aikarajan tehtävän perään, esimerkiksi opiskelu 30' eli käytän opiskeluun 30 minuuttia päivässä. Toisaalta kyseessä on myös tavoite, eli olen asettanut tavoitteeksi käyttää vähintään puoli tuntia päivässä uuden asian opetteluun.

Ajankäytön seuranta


Suunnitelman teon lisäksi sinun kannattaa seurata toteutunutta ajankäyttöäsi. Mittaa kuinka kauan sinulla menee kunkin tehtävän tekemiseen ja kirjoita toteutuneet minuutit arvioitujen minuuttien perään. Siten opit pikkuhiljaa arvioimaan paremmin tehtävien vievää aikaa.

Kun opit tuntemaan todellisen ajankäyttösi, madaltaa se kynnystä tehdä ikäviäkin asioita, sillä tiedät, ettei niihin oikeasti mene niin kauan aikaa kuin kuvittelet. Toisaalta opit rajoittamaan viihdepuolta, kun tiedät, että saat siihen uppoamaan loputtomasti aikaa, jollet ole varovainen.

Toggl


Oma suosikkini ajankulun hahmottamiseen on Toggl. Sen avulla voin seurata ajankäyttöäni sekä tietokone- että puhelinapplikaation avulla ja viikon jälkeen saan sähköpostiini raportin, josta näen mihin olen aikani käyttänyt.

Ajantaju hämärtyy yllättävän paljon työskennellessä, mutta Toggl:n avulla näen, kuinka kauan olen jo viettänyt käsillä olevan tehtävän parissa. Joskus pitkältä vaikuttava aika on vain pari minuuttia, kun taas toisissa tehtävissä saattaa aika vierähtää todella nopeasti.

Vartissakin ehtii paljon


Tehokkaalla ajankäytöllä ehtii lyhyessäkin ajassa yllättävän paljon. Tee päiväsuunnitelmasi periaatteella tärkein ensin, ja sitten käytä käytettävissäsi oleva aika päivän tärkeimmän asian edistämiseen.

Uskon, että jokaiselta löytyy ainakin vartti päivässä omien tavoitteiden edistämiseen.

Vartti päivässä riittää esimerkiksi hienosti, jos haluat oppia jotain uutta. Vartti päivässä on jo 15 minuuttia enemmän kuin ei mitään. Viikossa siitä tulee jo melkein kaksi tuntia.

Kaikkea ei voi saada nyt ja heti, mutta kärsivällisyydellä ja sinnikkyydellä pääsee paljon pidemmälle kuin lyhyellä kertarykäisyllä.



Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.