Kuinka usein puhelimen soidessa soittaja on ystäväsi, joka kyselee kuulumisiasi?
Kuinka usein sinä soitat jollekin vain kysyäksesi kuulumisia?
Ole kiinnostunut ihmisestä - eikä vain siitä mitä hän voi tarjota
Viimeksi kun puhuin isäni kanssa puhelimessa, hän totesi, että soitan vain kun haluan jotain. Se sattui. Onko se totta? En osaa sanoa. Sen tiedän, että soitan todella todella harvoin isälleni. Aivan liian harvoin. Mutta vastavuoroisesti, hänkin soittaa minulle todella todella harvoin. Emme ole kovin läheisiä, ja tällä menolla meistä ei myöskään koskaan tule läheisiä.
Ystäväni sai puhelun kaveriltaan, joka kysyi voisiko tulla käymään. Sopii, vastasi ystäväni, mutta lisäsi, ettei hänellä valitettavasti ole mitään tarjottavaa tällä hetkellä kun rahat on loppu näin palkkapäivän alla. Meni hetki ja kaveri soitti uudestaan ilmoittaakseen, ettei tulekaan. Meneekin jonkun toisen luokse... Niinpä niin. Kyse ei ollutkaan seuran kaipuusta...
Yhteys toiseen ihmiseen
Äidin kanssa meillä on ollut haasteita suhteessamme. Ex-mieheni totesi hiljattain, että me molemmat kyllä rakastetaan toisiamme ja välitetään toisistamme, mutta me emme vain osaa sitä suullisesti ilmaista kun tapaamme. Hän ehdotti, että kirjoittaisin taas vaihteeksi kirjeen äidilleni, että saisimme viestinnän käyntiin tauon jälkeen. Mietin asiaa...
Meni jonkun aikaa. En kirjoittanut kirjettä. Lopulta äitiä oli niin kova ikävä, että tartuin rohkeasti luuriin ja soitin kysyäkseni voinko tulla heti käymään. Äiti oli tietenkin ihmeissään, mutta suostui.
Pari tuntia myöhemmin hiljattain syntyneet väärinkäsitykset oli korjattu, minulla oli tavoitteet selvillä mitä seuraavaksi aion tehdä, ja lisäksi sovittuna mökkireissu seuraavalle viikonlopulle äidin kanssa.
Vertaistuen voima
Lauantai-aamulla oli huono fiilis väsymyksen takia. Olin nukkunut aivan liian vähän, vain noin viisi tuntia ja se tuntui. Olen todella huono toimimaan liian vähillä unilla.
Yhteistyökumppanin kanssa oli sovittu palaveri klo 11. Kiemurtelin ja häpesin. En ollut lainkaan valmistellut palaveriaiheita eikä minua oikeasti huvittanut edes palaveerata, kun väsymyksen seurauksena usko tulevaisuuteen ja kyseessä olevaan projektiin oli heikko.
Puhelimeni soi 10.59 ja palaverikaveri soitti innoissaan. Kerroin tilanteeni ja siirsimme palaverin seuraavalle päivälle. Puhuimme kuitenkin aiheista, jotka olivat sillä hetkellä minulle ajankohtaisia henkilökohtaisessa elämässä ja yhteisestä projektistamme ja siihen liittyvistä päätöksistä ja mahdollisista ongelmakohdista.
Tuntia myöhemmin oloni oli loistava ottaen huomioon energiatasoni. Vaikka väsytti, niin uskoin jälleen tulevaisuuteen ja olin innoissani yhteydestä, jonka olin löytänyt yhteistyökumppanini kanssa. Jokaisen palaverin ja tapaamisen jälkeen uskoni siihen, että haluan tehdä yhteistyötä hänen kanssaan kasvaa. Joidenkin kanssa vain yksinkertaisesti synkkaa ja ajatukset käy yksiin. Mutta sitä ei saa selville muuten kuin puhumalla!
Puhelun jälkeen lähetin vielä tekstiviestikiitoksen. Puhelu oli varmasti pelastanut päiväni. Ja seuraavana päivänä saimme käytyä läpi palaveriaiheet palauttavien 10 tunnin yöunien jälkeen.
Koska soittaa?
En halua häiritä ihmisiä. Se on ollut yksi syy, miksi en soita. Todella tyhmä syy. Nyt olen päässyt tuon syyn yli järkeilemällä, että puhelimeen vastaavalla on myös vastuu. Ihmisen pitää osata olla vastaamatta puhelimeen ja laittaa puhelin äänettömälle, jos puhelusta häiriintyy.
Toki mielestäni on hyvä noudattaa jotain sääntöjä siinä, mihin aikaan ihmisille soittelee. Itse tiedät parhaiten, mitä vuorokausirytmiä ystäväsi noudattaa, mutta hyvä yleissääntö, jota itse noudatan, on etten soita mihinkään ennen klo 9 arkiaamuna, jollei erikseen ole ilmoitettu aikaisemmasta puhelinajasta.
Työkaveri kertoi, että hänelle oli kerran soitettu ennen aamukahdeksaa työasioissa. Minusta aivan järkyttävää! Jos soittaa ennen aamukahdeksaa, niin kyse on oltava elämästä tai kuolemasta tai sinun on 100 prosentin varmuudella tiedettävä, että toinen osapuoli on hereillä ja työn touhussa, mikäli kyse on työasiasta.
Kerran työhaastattelussa minulta kysyttiin, että jos minulle soitetaan aamuyöstä, niin olenko valmis tulemaan aamuvuoroon töihin. Vastasin rehellisesti, että sori, minulla on puhelin öisin kiinni, joten ette voi soittaa minulle aamukolmelta ja hälyttää töihin. Arvaat varmaan, etten saanut kyseessä ollutta työpaikkaa. Mutta enpä myöskään menettänyt yörauhaani ja kallisarvoisia unia. Siinä meni minun rajani, mitä olen valmis tekemään. Yöuniani ette vie!
Puhelu voi pelastaa päivän - jopa myyntipuhelu
Kun ystävä soittaa, se voi pelastaa päivän tai ainakin piristää huomattavasti. Minulla on ollut niitäkin päiviä, kun puhelinmyyjä on tuonut iloa päivääni. Joskus sattuu vain niin loistava myyjä kohdalle, että vaikka en ostaisikaan mitään tai kokisi hänen tarjoamiaan palveluita tarpeelliseksi, niin puhelu voi siitä huolimatta olla niin loistava, että olen paremmalla tuulella puhelun päätyttyä kuin ennen puhelua.
Myönnän, että joskus olen myös ostanut jotain mitä en tarvitsisi, vain siitä syystä, että myyjä on ollut niin loistava.
Odotettu puhelu tai saapumatta jäävä puhelu
Pahinta on kun joutuu odottamaan puhelua. Joku on luvannut soittaa... ja odotat... ja odotat.. mutta mitään ei kuulu. Jos lupaat soittaa, soita!
Sitten on tietenkin myös tilanteet, kun olet esimerkiksi käynyt työhaastattelussa, ja odotat että ilmoitetaan tulitko valituksi. Pahinta on jos ei sanota tarkkaa päivää, vaan joudut odottamaan useamman päivän. Voi sitä odottamisen tuskaa. Ja voi sitä tuskaa tai riemua, joka purkautuu puhelun jälkeen.
Soita - tänään - nyt
Kenelle sinä voisit soittaa tänään, ja kysyä kuulumisia? Kuka voisi ilahtua puhelustasi? Kenelle se voisi olla päivän huippuhetki? Varmasti löytyy joku, jolle puhelusi on erittäin tärkeä. Mieleeni tulevat ainakin isovanhemmat ja vanhemmat.
Itselläni tulee nyt mieleen sisarukset. Heille voisi soittaa useammin. Soitankin tänään pikkusiskolleni Tampereelle ja kysyn kuulumisia. Kenelle sinä soitat?
