25. joulukuuta 2018

Hyvää joulua

Tälle viikolle minulla on sinulle kolme tärkeää tehtävää, joten jos olet erittäin kiireinen, lue pelkät otsikot, sillä ne viestivät jo tärkeimmän.

1. Ota omaa aikaa

Vaikka joulu on perinteisesti perhe- ja sukujuhla, ota rohkeasti myös aikaa itsellesi ja tee niitä asioita, joista sinä nautit - mielellään päivittäin.

Tällaisia omia hetkiä joulunvieton lomassa voisivat olla vaikka:
  • ulkoilu
  • joogaharjoitus, salitreeni tai vastaava
  • lukuhetki kirjan parissa ja vaikka samalla kasvonaamio ja/tai jalkakylpy
  • kalenterikoristelua ja/tai tulevan vuoden kalenterin käyttöönottoa
tai vaikka kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittamista, mistä pääsemmekin kätevästi seuraavaan tehtävään.

2. Kiitä kuluneesta vuodesta

Vuoden viimeisellä viikolla on hyvä pysähtyä miettimään kulunutta vuotta ja kirjata ylös vuoden 2018 tärkeitä tapahtumia ja hetkiä, jotka haluat muistaa jatkossakin.

Mitä haluat muistaa vuodesta 2018?
Mistä olet kiitollinen?


Todennäköisesti et saa heti palautettua kaikkia tärkeitä hetkiä mieleesi, joten jatka listaasi aina, kun mieleesi palautuu muistamisen arvoisia asioita vuodesta 2018.

Kannattaa myös muistella yhdessä perheesi ja ystäviesi kanssa kuluneen vuoden tapahtumia, sillä todennäköisesti he muistavat eri asioita kuin sinä. Ehkä olet jo unohtanut jonkun itsellesikin tärkeän asian, joka on sekä muistelemisen että muistamisen arvoinen.

Ei myöskään ole lainkaan huono idea, jos otat tästä säännöllisen tavan itsellesi ja alat pitämään kiitollisuuspäiväkirjaa

3. Nauti

Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, annan sinulle tehtäväksi nauttia riippumatta siitä, oletko töissä vai vapaalla. Joulupyhissä on omanlaisensa tunnelma - nauti siitä omalla tavallasi.

Toivon sinulle nautinnollisia ja kiitollisuuden täyteisiä joulupyhiä - nyt on sinun aikasi luoda niistä sellaisia.




Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

18. joulukuuta 2018

Mistä syntyy sinun joulusi?

Jouluun on nyt tasan viikko, mutta ei ole mitään syytä paniikkiin, vaikka jouluvalmistelut olisivat vielä tekemättä. Vielä ehdit hienosti tehdä sen, mikä on tärkeintä sinulle.

En tiedä, mikä on tärkeintä juuri sinulle, mutta sen tiedän, että 
  • joulukortit ehtii vielä lähettää,
  • joululahjat hankkia (tai jopa tehdä),
  • kodin siivota ja koristella ja
  • jouluruoatkin valmistaa.
Jos jouluvalmistelusi ovat vielä täysin vaiheessa, älä kuitenkaan lähde suin päin hötkyilemään. Ensin sinun kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään, mistä sinun joulusi oikeasti syntyykään.

Mitä ilman joulua ei tule eli mitä ilman joulu ei tunnu joululta?

Minulle esitettiin tuo kysymys muutama viikko sitten ja jouduin hetken miettimään vastausta. Lopulta päädyin siihen, että ilman joulupuuroa minun jouluni tuntuu jotenkin puutteelliselta. Joulupuuro pitää olla, ja vielä mielellään siinä joulurauhan julistamisen aikaan. Siitä alkaa minun jouluni.

Mistä sinun joulusi syntyy?


Lisää jouluvinkkejä:




Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

11. joulukuuta 2018

Kolmen viikon loppukiri

Vuosi 2018 on lopuillaan, joten nyt alkaa olla korkea aika saavuttaa tämän vuoden tavoitteet - tai ainakin aloittaa, mitä olet ajatellut tänä vuonna aloittaa. Älä siis heitä pyyhettä kehään, sillä vielä ei ole liian myöhäistä.

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Ainoa hetki aloittaa mitään ikinä on aina nyt.

Jos siis aiemmin päätit, että tänä vuonna aiot tehdä jotain tiettyä, nyt ehdit vielä. Jouluun on kaksi viikkoa ja uuteen vuoteen kolme. Siinä ajassa ehtii vaikka mitä. Ei tietenkään mahdottomia - mutta ainakin ehdit aloittaa, sillä sen ehdit vaikka nyt heti. 

Tsemppiä vuoden 2018 loppukiriin!


P.S. Jos tiukat deadlinet ja lähestyvä vuodenvaihde saavat sinut motivoitumaan asioiden tekemisestä, suosittelen lukemaan myös 12 viikon vuodesta:  Miten saat neljä kertaa enemmän aikaan





Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

4. joulukuuta 2018

Lomaoivalluksia - osa 3: Myös arki kaipaa painorajoja

Tänä vuonna minulla oli vihdoin mahdollisuus sekä ajallisesti että taloudellisesti tehdä pidempi ulkomaanmatka. Kohteen valinta oli helppo, sillä Etelä-Saksassa asuva tuttavani oli houkutellut minua vieraakseen jo useamman vuoden ajan.

Matkani kokonaiskesto oli 11 päivää ja etukäteen minua jännitti, miten tulen pärjäämään niin kauan poissa kotoa vieraissa nurkissa. Mutta ennen kaikkea minua huolestutti, miten osaan pakata niin, että minulla on mukana kaikki tarvittava, muttei mitään ylimääräistä.

Pakkaan aina liikaa - varmuuden vuoksi

Niin pitkälle kuin muistan, olen inhonnut pakkaamista. Ei siksi, että unohtelisin tärkeitä asioita, vaan siksi, että minun on todella vaikea rajoittaa mukaan otettavan tavaran määrää.

Aina kun joku muu pääsee käsiksi laukkuuni, saan kuulla saman kommentin: kiviäkö kannat mukanasi? Ja kyllä, saattaa siellä välillä joku voimakivi ollakin mukana.

Mutta vakavasti puhuen, tykkään varautua kaikenlaisiin tilanteisiin, myös arjessa, ja siksi roudaankin mukanani yleensä aivan liikaa tavaraa - ihan vain varmuuden vuoksi. 
Viime vuosina olen matkustanut pääasiassa mökille ja sinnekin autolla, joten minun ei ole tarvinnut rajoittaa mukaan otettavan tavaran määrää tai painoa.

Myöskään lyhyet päivän tai parin visiitit laivalla Tallinnaan tai Tukholmaan eivät ole sen kummemmin pakottaneet miettimään, mitä kaikkea voin ottaa mukaan, kunhan vain itse jaksan tavarani roudata. (Voin kyllä myöntää, että viimeksi Tallinnassa kirosin useammankin kerran reppuni painoa...)

Mutta onnekseni lentomatkustaminen matkatavaroiden koko- ja painorajoineen pakotti minut vihdoin miettimään, mikä oikeasti on tärkeätä ja tarpeellista. 

8 + 23 kg

Kesälomareissullani en olisi pärjännyt pelkällä käsimatkatavaralla, joten maksoin yhdestä ruumaan menevästä laukusta. Itseasiassa käsimatkatavaran painorajoihin en saanut käsilaukkuni lisäksi mahtumaan muuta kuin kannettavan tietokoneeni, kalenterini, muistikirjani ja muutaman kynän.

Ruumaan menevä laukku sai painaa 23 kg, josta kymmenen kiloa veivät viemiset Suomesta. Se oli kuitenkin loistojuttu, sillä siten saisin tuoda vähintään saman verran tuliaisia takaisinpäin.

Mitä mukaan matkalle

Pakkaamisesta tuli hieman erilaista kuin olin kuvitellut. Ensin kasasin kaikki tavarat, joita luulin ehdottomasti tarvitsevani ja siten loppuaika menikin tavaroita karsiessa.

Ensinnäkin piti mahtua 23 kilon painorajaan ja toiseksi halusin mielelläni vielä alittaa sen, jotta tuliaisille jäisi mahdollisimman paljon tilaa.

Kun päätöksenteko oli vaikeaa, keittiövaaka auttoi. Sain yllättyä monen asian kohdalla, kuinka paljon ne oikeasti painavat.

Turha painolasti sai tylysti jäädä kotiin:
  • kaikki fyysisessä muodossa oleva luettava kuten kirjat ja lehdet
  • kalenterin erilliset nahkakannet
  • tietokoneen nahkakotelo vaihtui kevyempään pehmustettuun kangaspussiin
  • vaihtofarkut korvautuivat painoltaan kevyemmillä collegehousuilla
  • toiset lenkkarit
Jalassa olevien lenkkareiden lisäksi otin toisiksi jalkineiksi sandaalit, mutta loppujen lopuksi nekin olivat turhat, sillä pärjäsin mainiosti yksillä ja samoilla kengillä koko matkan ajan. Hellemekkokin jäi käyttämättä, kun en ollut ottanut siihen sopivaa olkapäät peittävää yläosaa mukaan.

Muuten käytin kaikkea mitä mukana oli, mutta olisin kyllä pärjännyt vieläkin vähemmällä, jos valintani (ja ylipäätään vaihtoehtoni) olisivat olleet hieman fiksumpia - ja kevyempiä.

Mitä mukaan kotimatkalle

Ostin paljon tuliaisia, joten pakkaaminen oli haastavaa Saksassakin. Aivan kaikki turha karsiutui, kuten vierailtujen kohteiden esitteet. Lisäksi jätin myös matkalla ostamani lehdet pois, sillä pari aikakauslehteä painaa yllättävän paljon.

Karsin ja karsin kunnes sain matkalaukkuvaa'an näyttämään alle 23 kiloa.

Kun olin tyytyväinen laukun sisällön painoon, sain laukun kiinni elokuvatyyliin istumalla sen päällä ja check-inissä sen painoksi punnittiin 22,7 kiloa. Mukaan olisi siis vielä mahtunut pari 100 gramman suklaalevyä tai vaikka yksi nallekarkkipussi.

Arjen painorajat

Reissu avasi silmäni sille, kuinka paljon asiat painavat ja kuinka paljon turhaa roudaan arjessakin mukanani ihan vain varmuuden vuoksi.

Voisi olla mielenkiintoinen kokeilu, jos kaupungillekin lähtiessä käsilaukulla olisi painoraja. Tai repulla, tai sillä kuinka paljon tunget tavaraa taskuihisi.

Myös kotiinpaluulle olisi painoraja. Saat ostaa vain tietyn tilavuuden ja painon edestä tavaraa. Omassa taloudessani on jo käytössä kuukausibudjetit ostetulle tavaralle, mutta eurorajan lisäksi olisi hyvä olla muitakin rajoja. Mutta niistä lisää myöhemmin.





Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.