4. joulukuuta 2018

Lomaoivalluksia - osa 3: Myös arki kaipaa painorajoja

Tänä vuonna minulla oli vihdoin mahdollisuus sekä ajallisesti että taloudellisesti tehdä pidempi ulkomaanmatka. Kohteen valinta oli helppo, sillä Etelä-Saksassa asuva tuttavani oli houkutellut minua vieraakseen jo useamman vuoden ajan.

Matkani kokonaiskesto oli 11 päivää ja etukäteen minua jännitti, miten tulen pärjäämään niin kauan poissa kotoa vieraissa nurkissa. Mutta ennen kaikkea minua huolestutti, miten osaan pakata niin, että minulla on mukana kaikki tarvittava, muttei mitään ylimääräistä.

Pakkaan aina liikaa - varmuuden vuoksi

Niin pitkälle kuin muistan, olen inhonnut pakkaamista. Ei siksi, että unohtelisin tärkeitä asioita, vaan siksi, että minun on todella vaikea rajoittaa mukaan otettavan tavaran määrää.

Aina kun joku muu pääsee käsiksi laukkuuni, saan kuulla saman kommentin: kiviäkö kannat mukanasi? Ja kyllä, saattaa siellä välillä joku voimakivi ollakin mukana.

Mutta vakavasti puhuen, tykkään varautua kaikenlaisiin tilanteisiin, myös arjessa, ja siksi roudaankin mukanani yleensä aivan liikaa tavaraa - ihan vain varmuuden vuoksi. 
Viime vuosina olen matkustanut pääasiassa mökille ja sinnekin autolla, joten minun ei ole tarvinnut rajoittaa mukaan otettavan tavaran määrää tai painoa.

Myöskään lyhyet päivän tai parin visiitit laivalla Tallinnaan tai Tukholmaan eivät ole sen kummemmin pakottaneet miettimään, mitä kaikkea voin ottaa mukaan, kunhan vain itse jaksan tavarani roudata. (Voin kyllä myöntää, että viimeksi Tallinnassa kirosin useammankin kerran reppuni painoa...)

Mutta onnekseni lentomatkustaminen matkatavaroiden koko- ja painorajoineen pakotti minut vihdoin miettimään, mikä oikeasti on tärkeätä ja tarpeellista. 

8 + 23 kg

Kesälomareissullani en olisi pärjännyt pelkällä käsimatkatavaralla, joten maksoin yhdestä ruumaan menevästä laukusta. Itseasiassa käsimatkatavaran painorajoihin en saanut käsilaukkuni lisäksi mahtumaan muuta kuin kannettavan tietokoneeni, kalenterini, muistikirjani ja muutaman kynän.

Ruumaan menevä laukku sai painaa 23 kg, josta kymmenen kiloa veivät viemiset Suomesta. Se oli kuitenkin loistojuttu, sillä siten saisin tuoda vähintään saman verran tuliaisia takaisinpäin.

Mitä mukaan matkalle

Pakkaamisesta tuli hieman erilaista kuin olin kuvitellut. Ensin kasasin kaikki tavarat, joita luulin ehdottomasti tarvitsevani ja siten loppuaika menikin tavaroita karsiessa.

Ensinnäkin piti mahtua 23 kilon painorajaan ja toiseksi halusin mielelläni vielä alittaa sen, jotta tuliaisille jäisi mahdollisimman paljon tilaa.

Kun päätöksenteko oli vaikeaa, keittiövaaka auttoi. Sain yllättyä monen asian kohdalla, kuinka paljon ne oikeasti painavat.

Turha painolasti sai tylysti jäädä kotiin:
  • kaikki fyysisessä muodossa oleva luettava kuten kirjat ja lehdet
  • kalenterin erilliset nahkakannet
  • tietokoneen nahkakotelo vaihtui kevyempään pehmustettuun kangaspussiin
  • vaihtofarkut korvautuivat painoltaan kevyemmillä collegehousuilla
  • toiset lenkkarit
Jalassa olevien lenkkareiden lisäksi otin toisiksi jalkineiksi sandaalit, mutta loppujen lopuksi nekin olivat turhat, sillä pärjäsin mainiosti yksillä ja samoilla kengillä koko matkan ajan. Hellemekkokin jäi käyttämättä, kun en ollut ottanut siihen sopivaa olkapäät peittävää yläosaa mukaan.

Muuten käytin kaikkea mitä mukana oli, mutta olisin kyllä pärjännyt vieläkin vähemmällä, jos valintani (ja ylipäätään vaihtoehtoni) olisivat olleet hieman fiksumpia - ja kevyempiä.

Mitä mukaan kotimatkalle

Ostin paljon tuliaisia, joten pakkaaminen oli haastavaa Saksassakin. Aivan kaikki turha karsiutui, kuten vierailtujen kohteiden esitteet. Lisäksi jätin myös matkalla ostamani lehdet pois, sillä pari aikakauslehteä painaa yllättävän paljon.

Karsin ja karsin kunnes sain matkalaukkuvaa'an näyttämään alle 23 kiloa.

Kun olin tyytyväinen laukun sisällön painoon, sain laukun kiinni elokuvatyyliin istumalla sen päällä ja check-inissä sen painoksi punnittiin 22,7 kiloa. Mukaan olisi siis vielä mahtunut pari 100 gramman suklaalevyä tai vaikka yksi nallekarkkipussi.

Arjen painorajat

Reissu avasi silmäni sille, kuinka paljon asiat painavat ja kuinka paljon turhaa roudaan arjessakin mukanani ihan vain varmuuden vuoksi.

Voisi olla mielenkiintoinen kokeilu, jos kaupungillekin lähtiessä käsilaukulla olisi painoraja. Tai repulla, tai sillä kuinka paljon tunget tavaraa taskuihisi.

Myös kotiinpaluulle olisi painoraja. Saat ostaa vain tietyn tilavuuden ja painon edestä tavaraa. Omassa taloudessani on jo käytössä kuukausibudjetit ostetulle tavaralle, mutta eurorajan lisäksi olisi hyvä olla muitakin rajoja. Mutta niistä lisää myöhemmin.




Haluatko jatkossa tekstit suoraan sähköpostiisi joka maanantaiaamu?
Tilaa Nyt on aika -viikkokirje.

Lisäksi saat heti ohjeen onnistuneen päivän luomiseen, sillä oikea aika aloittaa on juuri nyt.


Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti