Rajallinen tila
Tietokoneeni tallennuskapasiteetti on asia, jonka kanssa kamppailen säännöllisin väliajoin. Ostin aikoinaan nopean tietokoneen pienellä tallennuskapasiteetilla. Käytössäni on vain 120 gigatavua tallentamiseen. Useampaan otteeseen olen jo joutunut ottamaan muutaman tunnin tyhjennyssessioita tietokoneeni rajan tullessa vastaan.
Mielestäni nämä pakotetut siivoushetket ovat hyviä. En oikeasti tarvitse niitä kaikkia tiedostoja, joita olen tallentanut koneeni muistiin. En varsinkaan niitä, jotka eivät enää edes aukea nykyisillä ohjelmilla.
Oma pelastuksensa ovat tietenkin erilaiset pilvipalvelut ja ulkoiset kovalevyt, mutta tavoitteenani on, että kaikki olisi pääasiassa yhdessä paikassa. Valitettavasti olen joutunut joustamaan tästä tavoitteesta. Yhteen pilveen tallennan muiden materiaaleja, toisessa on yhteistyökumppanin materiaaleja, musiikkitiedostojen ulkoistamisen pilveen olen juuri aloittanut, puhumattakaan ulkoisesta kovalevystä, jossa on tallennettuna muun muassa vanha kuvakirjastoni pöytäkoneeltani, josta jouduin luopumaan erossa.
Ilman tietokoneeni muistin rajallisuutta tallessa olisi varmasti moninkertainen määrä bittitavaraa: lukematon määrä tarpeettomia tiedostoja, joiden olemassaoloa en edes muista, ja jotka eivät siten ole edes tarpeellisia.
Tämän päivän teot vaikuttavat tulevaisuuteen
Tietokoneeni siivous tuntuu loputtomalta projektilta. Mutta toisaalta sitähän elämä on. Koskaan ei välttämättä tule valmista, mutta kun tiedät olevasi menossa oikeaan suuntaan, pääset lähemmäksi tavoitettasi päivä päivältä. Autan itseäni tulevaisuudessa harkitsemalla tänään tarkkaan tarvitseeko jotain tallentaa, ja jos tarvitsee mihin sen tallennan ja missä muodossa. Jos haluan varmasti saada sen auki kymmenenkin vuoden päästä, valitsen tallennusmuodoksi pdf:n. Ne ovat tähän mennessä aina auenneet, riippumatta siitä kuinka vanha tiedosto on kyseessä.
Kodin rajat
Samaa rajallista ajattelua yritän opetella soveltamaan kodissani. Se, mikä ei kotiini mahdu, sitä en tarvitse. Minulla on kahteen otteeseen ollut kodin ulkoinen varasto vuokrattuna. Ensin Turussa ja viime vuonna Helsingissä. Kun vuosi sitten muutin Espooseen, keräsin pitkästä aikaa kaikki tavaranani yhteen paikkaan ja olen nyt vuoden aikana käynyt tavaroitani pikku hiljaa läpi ja hävittänyt tavalla tai toisella tarpeetonta.
Nyt kun olen taas päättänyt muuttaa, on aika ottaa loppurutistus siivousprojektissa. Muutan jälleen pienempään asuntoon, joten vähän olisi vielä tarve karsia tavaramäärää. Joten jos sinulla on tarvetta pakastimelle, ruokapöydälle tai parille toimistotuolille, ota yhteyttä :-)
Luopuminen on opittava taito
Paljon on vielä karsittavaa ja paljosta on vielä opittava luopumaan. Prosessi on tuskallisen hidas, ja välillä myös henkisesti erittäin raskas. Mutta toisaalta välillä saa nopeastikin tuloksia aikaiseksi ja palkinnoksi henkistä keveyttä.
Luopumista on hyvä opetella ja rajat ovat hyviä merkkejä siitä, että on korkea aika tehdä jotain. Minunkin olisi mahdollista ostaa lisää ulkoisia kovalevyjä tai lisää tilaa pilvipalveluista ja vuokrata jälleen varasto, mutta miksi ihmeessä? En tarvitse niin paljoa. Minulle se, kun raja tulee vastaan, on merkki siitä, että on jälleen aika luopua jostain. Siirtyä elämässä eteenpäin.
On aika jättää vanha taakse
Kiitollisena katson vuotta taaksepäin, ja innoissani odotan muuttoa uuteen kotiini jouluksi. Kerrankin minulla on ruhtinaallisesti aikaa pakkaamiselle, joten aion pakata mukaan vain kaiken tärkeän ja välttämättömän. Kaiken muun jätän jälkeeni. On jälleen aika astua uuteen vaiheeseen elämässäni.