Mistä tietää mikä on se oma juttu

Mietitkö koskaan, mitä haluaisit tehdä isona, tai mikä on oma juttusi?

Itse vietin vuosia miettien mitä sitä oikein haluaisi isona tehdä. Ihmettelin, mistä muut tietävät, jotkut jopa pienestä saakka.

Ennen tuomitsin itseni tästä pohtimisesta, kunnes tajusin pari asiaa.

Opin, että iällä ei ole väliä. Kaiken ikäiset pohtivat mitä heistä tulee isona - jopa eläkeläiset.

Lisäksi on viisasta kuulostella itseään ja mihin sitä haluaa elämänsä käyttää. Kunhan et käytä aikaasi pelkästään tuntemattoman tulevaisuuden pohtimiseen vaan keskityt pääasiassa nykyhetkeen.

Mitä minä haluan tehdä isona?

Heti aluksi lakkaa kysymästä itseltäsi tuota kysymystä, sillä se on todella huono kysymys.

Tuohon kysymykseen ei voi tietää vastausta, jollei osaa aikamatkustaa tai ennustaa tulevaisuutta. Et voi tietää, mitä haluat tehdä tulevaisuudessa. Ei kukaan voi tietää.

Epäilen, että edes tiedät, mitä sinun tekee mieli syödä huomenna lounaalla, tai mitä haluat tehdä ensi viikonloppuna, kun heräät lauantaiaamuna.

Yritämme epätoivoisesti tehdä tulevaisuuden minämme puolesta päätöksiä. Mutta mitä pidemmälle tulevaisuuteen päätökset ulottuvat, sitä vaikeammaksi päätöksen tekeminen tulee.

Ei ole mikään ihme, että päätöksenteko tuntuu mahdottomalta, jos yrität päättää mitä tulevaisuuden minäsi haluaa tehdä loppuelämänsä.

Parempi kysymys esitettäväksi itselle on, että mitä minä haluan tehdä nyt. Mikä kiinnostaa minua juuri nyt?

Kokeile

Kokeile rohkeasti eri vaihtoehtoja, sittenhän sen tiedät. Kun tarpeeksi kauan teet jotain, selviää kyllä onko se sinun juttusi.

Jos lopetat jonkun asian tekemisen syystä tai toisesta, huomaat kyllä kaipaatko sitä.

Kysymyksiä etsintäsi avuksi

• Mitä tehdessä aikasi lentää?
• Mihin käytät vapaa-aikasi?
• Mitä harrastat?
• Minkä tekemisestä haaveilet jatkuvasti?
• Mikä asia saa sydämesi sykkimään ja mielikuvituksesi laukkaamaan?
• Mistä asiasta voisit puhua loputtomiin?
• Mistä asiasta sinulta tullaan kysymään neuvoa?
• Mihin aiheeseen et koskaan kyllästy? 
• Mistä aiheista luet artikkeleita ja blogeja? 
• Minkäaiheisia Youtubevideoita katsot?
• Mitä kirjallisuutta luet?
• Jos voisit käyttää päiväsi ihan mihin tahansa, mitä tekisit?
• Jos kaikki tarpeesi olisi tyydytetty ja tehtävälistasi tyhjä (kotisi on siisti, ruoka valmiina, lukemattomat kirjat luettu, olet juuri palannut unelmiesi lomalta jne.), mihin käyttäisit päiväsi?

Onko vaikea tehdä päätöstä ja valita?

Jos sinulla ei nouse yhtä asiaa selkeästi ylitse muiden, saatat jumiutua päätöksentekoon, koska pelkäät tekeväsi väärän valinnan.

10-10-10 -menetelmä on loistava työkalu päätöksenteon avuksi. Siinä päätöksen vaikutuksia mietitään 10 minuutin, 10 kuukauden ja 10 vuoden ajalla, joten siinä tulee huomioitua samalla sekä nykyminä että kuviteltu tulevaisuuden minä.

Toinen erinomainen harjoitus päätöksenteon avuksi on mielikuvaharjoitus, jossa elät yhden kokonaisen päivän kunkin vaihtoehtosi kanssa.

Kuvittele, että olisit tehnyt valintasi. Eläydy täysillä päätökseesi ja mutustele miltä päätös tuntuu kehossasi ja mielessäsi, ja huomaa mihin kaikkeen se vaikuttaa päivän aikana.

Seuraavana päivänä elät sitten toisen vaihtoehtosi kanssa.

Ei kahta ilman kolmatta

Mutta tee itsellesi palvelus, äläkä tee valintaa kahden vaihtoehdon väliltä. Jos vaihtoehtosi ovat esimerkiksi kyllä tai ei, sinulla ei oikeasti ole valinnanvaraa. Voi olla, että näistä kahdesta vaihtoehdosta toinen on vain vähemmän huono.

Joten jos nykyiset vaihtoehtosi eivät kiinnosta tai luo innostusta, keksi uusi vaihtoehto. Ota silmälaput pois silmiltä ja katso ympärillesi. Maailma on täynnä mahdollisuuksia. 

Aina on olemassa vielä yksi vaihtoehto lisää, joten jos ongelmasi onkin runsaudenpula, lue miten valita mitä haluaa: 5 + 1 vinkkiä valinnan tekemiseen.

Se saa pelottaa

Monesti oikea vaihtoehto on sellainen, joka pelottaa. Et tiedä miten ikinä tulet sen saavuttamaan. Miten ikinä opit.

Mutta se on hyvä merkki, että jännittää ja jopa pelottaa, ja että vaihtoehto tarjoaa haastetta.

Se saa olla vaikeaa

Valitun elämäntien ei tarvitse olla helppo ollakseen oikea.

Kasvaaksesi sinun on koeteltava omia rajojasi ja kykyjäsi. Se ei aina ole mukavaa, mutta haasteen, oppimisen ja kehittymisen kautta syntyy tunne elämisestä.

Jos joskus huomaat valinneesi helpon tien, joka ei tunnu oikealta, älä huoli. Peliä ei ole vielä menetetty, jos hetkeksi hairahdut väärälle tielle - kunhan et jatka taivaltamista sillä.

Saat vaihtaa valintaasi

Se ei ole mikään häpeä, jos kokeilee useampia juttuja. Se tuo kokemusta ja osaamista, ja lopulta sinulla on kasassa sellainen osaamispaketti, jota kenelläkään muulla ei ole tarjota.

Loppupeleissä on vain kyse siitä, miten markkinoit itseäsi. Sillä on valtava merkitys esitteletkö itsesi häpeillen vai ylpeänä.

Monet tuntuvat häpeävän asioita, joista toiset taas olisivat ylpeitä ja kokisivat ne jopa etuina. Älä siis turhaan häpeä ja väheksy itseäsi.

Valinnat, joita olet tähän mennessä tehnyt, ovat tehneet sinusta juuri sellaisen kuin nyt olet. Jos et ole tyytyväinen, valitse tästä eteenpäin toisin.

Mitä sinä haluat tehdä nyt?

Luota itseesi ja mielenkiintoosi. Tee päätös sen mukaan mitä sinä haluat tehdä juuri nyt.

Sitä mitä tulevaisuuden minäsi haluaa, sitä ehdit vielä - sitten tulevaisuudessa.

Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

Miten valita mitä haluaa: 5 + 1 vinkkiä valinnan tekemiseen

Tuntuuko sinusta, ettet tiedä mitä haluat?

Sinulla on pitkä lista toiveita ja unelmia (tai jos ei vielä ole, tee ensin harjoitukset), mutta et vain osaa päättää mikä on se yksi ja ainoa oikea asia, jota sinun kannattaa lähteä nyt tavoittelemaan.

Tai ehkä valinta on sinulle itsestäänselvä. Jos näin on, tämä teksti ei ole sinua varten. Mutta jos sinun on vaikea tehdä valintoja ja päättää omaa tavoitettasi, jatka lukemista.

Valitse se, joka pelottaa hyvällä tavalla

Mikä unelmistasi aiheuttaa positiivisia tuntemuksia kehossasi eli saa sinut innostumaan ja ehkä jopa sydämen sykkeen kiihtymään?

Hyvä tavoite inspiroi, mutta myös jännittää, ehkä jopa pelottaa. Et tiedä miten ikinä tulet sen saavuttamaan, mutta tiedät, että olet valmis tekemään paljon sen eteen, että saavutat sen. Sinusta tavoite voi jopa tuntua mahdottomalta, mutta se ei haittaa. Pääasia on, että oikeasti haluat sitä.

Valitse vasta, kun sinulla on vähintään kolme vaihtoehtoa

Jos vaihtoehtosi ovat kyllä tai ei, tai joko tai, sinulla ei oikeasti ole vaihtoehtoja. Kahden vaihtoehdon välillä valittaessa, voi olla että valitset vain pienemmän pahan, etkä sitä mitä oikeasti haluaisit.

Vaihtoehtoja pitää aina olla vähintään kolme. Jos esimerkiksi mietit, hyväksytkö työtarjouksen annetuilla ehdoilla vai et, voisit lisätä kolmanneksi vaihtoehdoksi oman vastaehdotuksesi, jolla saat työtarjouksesta itsellesi mieluisamman.

Valitse se, jota haluat juuri nyt

Valitse se, mitä haluat nyt ja lähitulevaisuudessa.

Älä siis tee valintaa sen perusteella, mitä kuvittelet haluavasi kaukana tulevaisuudessa. Valintasi ei tarvitse olla loppuelämän kestävä, eikä se sitä usein tänä päivänä olekaan, vaikka haluaisimmekin.

Toki, sen verran tulevaisuuden huomiointi kannattaa, ettet tee päätöksiä, jotka tuhoavat tulevaisuuttasi. Tähän auttaa loistava kolmen näkökulman 10-10-10 -päätöksentekoprosessi, josta olen aiemmin kirjoittanut. Siinä otetaan huomioon päätöksen vaikutukset 10 minuutin, 10 kuukauden ja 10 vuoden kuluessa.

Tee kenraaliharjoitus helpottamaan valintaa

Jos valinta tuntuu vieläkin vaikealta, voit harjoitella sen tekemistä.

Elä koko huominen päivä siten, kuin olisit valinnut ensimmäisen vaihtoehtosi. Eläydy valintaasi täysillä. Kokeile miltä se tuntuu. Fiilistele mitä ajatuksia se herättää. Kuvittele miten se valinta tulisi vaikuttamaan elämääsi.

Ylihuomenna elät kuin olisit valinnut toisen vaihtoehtosi.

Onhan sinulla nyt vähintään kolme vaihtoehtoa? Koe-elä loputkin vaihtoehtosi tulevina päivinä. Todennäköisesti sinun on sitten helpompi tehdä valinta. Tai ehkä jopa keksit vielä uuden, paremman vaihtoehdon, jonka valita.

Varmista, että valinta tukee arvomaailmaasi ja muita tavoitteitasi 

Ollaksesi onnellinen, toimintasi ja tavoitteidesi on oltava arvojesi mukaisia. Jos tavoitteesi on arvojesi vastainen, voi olla että sabotoit itse itseäsi, jopa huomaamattasi.

Kun tunnet omat arvosi, sinun on helpompi tehdä niitä tukevia päätöksiä ja siten luoda itsellesi parempaa elämää.

Varmista myös, että uusi valintasi tukee myös muita tavoitteitasi. Ei ole järkeä tavoitella samanaikaisesti kahta toisiinsa nähden ristiriitaista tavoitetta. Uusia tavoitteita valitessa, on hyvä tarkistaa, että kaikki tavoitteesi vievät samaan suuntaan, ja että päivittäinen toimintasi tukee tavoitteitasi.

Valitse edes jotain

Päätöksen tekeminen kannattaa aina. Huonokin valinta on parempi kuin ei mitään, sillä siitä voit ottaa opiksi ja valita ensi kerralla toisin.

Pahin vaihtoehto on jäädä paikoilleen päättämättömyyteen, sillä se ei vie sinua mihinkään vaan aiheuttaa ainoastaan stressiä ja tyytymättömyyttä.

Ensin on tehtävä päätös mitä haluat. Vasta sen jälkeen tulee toiminta. Älä siis jää kovin pitkäksi aikaa soutamaan ja huopaamaan. Tarkista ensin suunta mihin haluat, ja sitten nokka rohkeasti sitä kohti.

Jos suuri, vuosien työn vaativa tavoite kauhistuttaa, harjoittele ensin jollain pienemmällä. Valitse tavoite, jonka saavuttamisen pystyt kuvittelemaan, ja jonka saavuttaminen on hahmotettavissa esimerkiksi muutaman kuukauden päähän.

On hienoa kokea saavuttavansa jotain. Kun saavutat pienempiä tavoitteita, todistat itsellesi, että olet kykenevä tavoitteiden toteuttamiseen. Mikä muu toimisi paremmin inspiraationa kohti yhä suurempia tavoitteita ja unelmia.

Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

Mitä tekisit jos sinulla olisi 100 päivää jäljellä?

Tämän vinkin poimin Fausto Brizzin kirjasta 100 onnen päivää.

Ote Brizzin kirjasta:
"Sata päivää.
En ole tullut ajatelleeksi tällaista. 
Kukaan ei ole koskaan tullut ajatelleeksi tällaista.
Mitä te tekisitte, jos kuolemaanne olisi enää sata päivää?
Tauko.
Toistan kysymyksen.
Mitä te tekisitte, jos kuolemaanne olisi enää sata päivää aikaa?
Tässä joitakin ehdotuksia.
Menisittekö töihin tai kouluun huomisaamuna?
Rakastelisitteko koko ajan rakastettunne kanssa?
Myisittekö omaisuutenne ja muuttaisitte tropiikkiin?
Rukoilisitteko Jumalaa johon uskoitte?
Rukoilisitteko Jumalaa johon ette ole koskaan uskoneet?
Huutaisitteko niin kauan kuin henki pihisee?
Tuijottaisitteko loputtomasti kattoon siinä toivossa, että se romahtaa ja tappaa teidät?"

Herättikö ajatuksia?
Minussa ainakin herätti. Tehtäväsi on nyt vastata tuohon kysymykseen: mitä tekisit jos tietäisit, että kuolet sadan päivän päästä? Suosittelen että kirjaat ajatuksiasi myös ylös, mutta toki jo pelkkä asian ajatteleminenkin auttaa.

Itse kun lähdin asiaa miettimään, pelästyin listani lyhyyttä. Ensin ajattelin käytännön juttuja, kuten omaisuuden myynti, lahjoitus ja hävitys sekä kiitoskirjeiden kirjoittaminen elämäni tärkeille ihmisille. Tämän jälkeen meni vaikeammaksi. Ensin ajattelin, että nyt voin ostaa ne asiat mistä olen haaveillut, koska rahaa ei tarvitse enää säästää, mutta heti toinen ajatus oli, että ne asiat ovat kyllä menettäneet merkityksensä, jos minulla on enää 100 päivää jäljellä. Suhteessa siihen, uudella puhelimella ei ole enää mitään merkitystä. Sitten se välähti: 100 päivää aikaa kirjoittaa kirja - elämäni suurin unelma.

Mutta miksi odottaa elämän rajallisuutta? Enkö voisi luoda nyt oman aikarajani, jonkin hieman mukavamman kuin kuolema? Harmi, kun ihminen tuntuu toimivan monissa asioissa vasta sitten kun on ihan pakko.

Mitä jos nyt toimisitkin ennen kuin on pakko? Mitä jos nyt tarttuisit hetkeen, etkä sitten lomalla, tai kun lapset on isoja, tai eläkkeellä? Mitä jos nyt lähtisit toteuttamaan niitä sinun elämäsi tärkeitä asioita?

Mitä sinä haluat tehdä ennen kuin kuolet?

Nyt on aika tehdä se.

Brizzin kirjasta voit saada lisäinspiraatiota oman elämäsi toteuttamiseen ja elämiseen nyt. Itse en sitä pystynyt kuivin silmin lukemaan, vaan kirja sai minut liikuttumaan kyyneliin ainakin kolme kertaa.

Muuta suositeltavaa luettavaa:

Viimeinen käyttöpäivä tänään: pohdintaa tämän hetken merkityksestä ja omien unelmien lykkäämisen lykkäämisestä.

Huonoja unelmia on olemassa: miten ja miksi luoda sellaisia unelmia, että niiden saavuttaminen on mahdollista muista riippumatta.

Päivät ovat pitkiä, mutta vuodet lyhyitä: kun aloitat uuden tavan tänään, kiität siitä itseäsi vuoden päästä.

Päätöksen tekoon auttaa loistava 10-10-10 prosessi, joka ottaa huomioon päätöksen vaikutukset niin lyhyellä tähtäimellä kuin pidemmälle tulevaisuuteenkin.

Parempia hetkiä!



Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

Apua päätöksentekoon - loistava 10-10-10-prosessi

Suzy Welch (wikipedia) on General Electricin legendaarisen entisen toimitusjohtajan Jack Welchin (wikipedia) puoliso. Suzy ehti ennen Jackin tapaamista luoda oman menestyksekkään uransa ja hankkia neljä lasta silloisen siippansa kanssa. Oman elämänsä kääntöpisteessä hän loi loistavan metodin kinkkisiin päätöksentekotilanteisiin.

10-10-10 on päätöksenteon väline, joka ottaa huomioon valinnan seuraukset niin nykyhetkessä, lähitulevaisuudessa kuin kaukana tulevaisuudessakin. Rautalangasta väännettynä: Miten tämä päätös vaikuttaa 10 minuutin sisällä, 10 kuukauden kuluttua ja lopulta 10 vuodessa.

1. vaihe - kysymyksen muotoilu

Jokainen 10-10-10-prosessi alkaa kysymyksellä eli sinun on ensin muutettava ongelmasi kysymyksen muotoon. Malli sopii parhaiten kysymyksille, joilla on kaksi vaihtoehtoa.
Pitäisikö minun irtisanoutua (vai jatkaa nykyisessä työssäni)?
Pitäisikö minun ostaa se asunto (vai jättää ostamatta)?
Pitäisikö minun muuttaa ulkomaille (vai ei)?
Pitäisikö minun pysyä nykyisessä parisuhteessa (vai lopettaa se)?

Kysymyksen tarkka rajaaminen on erittäin tärkeää, sillä moniin kiperiin pulmiin liittyy monia asianhaaroja. Esimerkiksi jos miettii ulkomaille muuttoa, seuraa sitä monia muitakin kysymyksiä: Jos muutan, myynkö sitten asuntoni? Kuka huolehtii vanhenevista vanhemmistani? Miten lapset sopeutuvat uuteen kotimaahan? Entä puolisoni? Jne.

Ensin sinun on siis tarkasti määriteltävä ja rajattava perimmäinen ongelma, johon olet hakemassa ratkaisua.

2. vaihe - tiedonhaku

Kun olet määritellyt kysymyksen, ryhdy tiedonhakuun. Kysymyksestäsi riippuen prosessi voi kestää sekunneista tai minuuteista jopa viikkoihin tai kuukausiin. Voit kerätä tiedot pelkästään päässäsi, koota tietokoneelle oman tiedoston tai kansion, vanhanaikaisesti kynän ja paperin avulla tai vaihtoehtoisesti keskustelemalla esimerkiksi ystävän tai kumppanin kanssa. Toki useampienkin metodien käyttö on sallittua. Valitse ne, jotka sopivat parhaiten sinun tilanteeseesi ja kysymykseesi.

Kun olet saanut kerättyä tietoa, vastaa rehellisesti seuraaviin kysymyksiin:
Ottaen huomioon kysymykseni, millaiset ovat kummankin vaihtoehdon seuraukset kymmenen minuutin kuluttua?
Kymmenen kuukauden kuluttua?
Kymmenen vuoden kuluttua?

Voit käyttää halutessasi myös muita aikamääreitä. Tärkeää vain on, että tarkastelet asian vaikutuksia juuri nyt, vähän myöhemmin ja kun kaikki on sanottu ja tehty. Nykyhetki voi olla esimerkiksi minuutti, tunti tai viikko. Lähitulevaisuus tarkoittaa ajankohtaa, esimerkiksi 6 tai 15 kuukautta, jolloin ensireaktio päätökseen on ohi, mutta päätöksen seuraukset vaikuttavat edelleen tavoilla, jotka ovat jotenkuten ennustettavissa. Viimeinen aikamääre tulevaisuudessa, esimerkiksi 8 tai 20 vuotta, on niin kaukana, että sen yksityiskohdat ovat vielä hämärän peitossa.

3. vaihe - analyysi

Nyt sinun tulee olla selvillä omista arvoistasi, sillä kolmannessa vaiheessa otat tarkasteluun kaikki tähän mennessä keräämäsi tiedot ja vertaat niitä syvimpiin henkilökohtaisiin arvoihisi. Arvosi paljastavat muun muassa sinun vakaumuksesi, päämääräsi, unelmasi ja tarpeesi.

Suzy Welch on määritellyt seuraavat kolme arvokysymystä auttaakseen sinua 10-10-10-prosessissa.
Perintösi jälkipolville: Mikä saisi minut itkemään 70-vuotissyntymäpäivänäsi?
Luonteesi: Mitä haluaisin ihmisten sanovan minusta, kun en ole paikalla?
Elämäntyylisi: Mistä pidän vanhempieni elämäntavassa ja mitä inhoan?

4. vaihe - päätös

Kysy itseltäsi: "Nyt kun tiedän minkä tiedän vaihtoehdoistani ja niiden seurauksista, millainen päätös auttaa minua parhaiten luomaan itseni näköisen elämän?"

Vastaus kysymykseesi on 10-10-10:n ratkaisu.

Jutun lähteenä on käytetty Suzy Welchin kirjaa Elämä haltuun! 10 minuutissa, 10 kuukaudessa, 10 vuodessa. Suosittelen kyseistä kirjaa lämpimästi. Oli erittäin miellyttävä lukukokemus ja kirjassa on monia inspiroivia esimerkkejä tämän 10-10-10-prosessin käytöstä.

Uusi alku - onko se ylipäätään mahdollista?

Pari- ja ystävyyssuhteiden kohdalla voidaan sanoa, että aloitetaan alusta. Unohdetaan kaikki pieleen mennyt ja kaikki ongelmat ja aloitetaan uudestaan puhtaalta pöydältä.

Mutta eihän sitä oikeasti voi tehdä. Jollei sitten joku tule ja tyhjennä muistia. Jos kaikki muistot toiseen henkilöön liittyen hävitetään, on alusta aloittaminen mahdollista. Silloin voi aloittaa puhtaalta pöydältä, kun sinulla ei ole mitään muistikuvaa - ei oikeaa eikä väärää - toisesta.

Siltojen polttaminen

Yksi tapa aloittaa alusta, on polttaa kaikki sillat takanaan. Yksinkertaisesti jättää taakseen kaikki tuttu - niin paikat kuin ihmisetkin. Muistot kuitenkin jäävät. Niitä ei voi jättää taakseen, vaikka haluaisikin. Ne seuraavat sinua vaikka maailman ääriin.

Pieni kuolema

Koin viime lauantaina shokin, kun sain kuulla, että eräs perheenjäseneni on valinnut edellä mainituista jälkimmäisen tavan aloittaa alusta.

Hän haluaa eron puolisostaan ja aloittaa uuden elämän ulkomailla. Hän haluaa katkaista kaikki siteensä Suomeen. Hän ei halua olla kehenkään yhteydessä. Ei kehenkään, joka millään tavalla liittyy Suomeen. Hän haluaa avioeron, myydä asunnon ja saada rahat mahdollisimman pian tililleen. Ja sitten se on siinä. Hänellä ei ole enää mitään sidettä Suomeen. Hän on vapaa aloittamaan uuden elämän missä sitten ikinä haluaakin. Kaipaamaan jäävät sukulaiset, ystävät, tutut, työkaverit...

Itse yritin jotenkin sulatella tätä uutista. En tiedä yksityiskohtia. En tiedä valheverkon suuruuttaa, jonka hän on ympärilleen kutonut ja jota karkuun hän haluaa nyt juosta. En tiedä miltä hänen jätetystä ja mahdollisesti myös petetystä puolisostaan tuntuu.

Minä käsittelin asian ikään kuin hän olisi kuollut. Lähetin hänelle jäähyväisviestin:

Juon maljan sinulle, joka uskallat toteuttaa unelmasi ja tavoitella onnea (ainakin toivon, että kyse on siitä). Toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnellista loppuelämää, jos nyt ei enää nähdä. Jos tarviit joskus apua, ota rohkeasti yhteyttä. Tiedän miltä tuntuu, kun kaikki hylkää avioeron takia, jota he eivät ymmärrä. Pärjäile!

Kuten viestissä totesin, join maljan hänen muistolleen. Minulle tuo henkilö ikään kuin kuoli tuona päivänä. En tiedä miten tilanne etenee, mutta tuo oli se tapa, jolla minä osasin asian käsitellä. Jotenkin se oli pakko käsitellä, sen verran käsittämättömästä asiasta oli kyse.

Menettämisen tuska

Enpä arvannut, että noinkin voisin läheisen ihmisen menettää. Voin vain kuvitella, miltä hänen vanhemmistaan tuntuu, sisaruksista, läheisistä kavereista... Hän on kuulemma valehdellut kaikille. En tiedä, enkä ehkä koskaan saakaan tietää, kuinka suuri osa hänen elämästään oli valetta. Ja loppujen lopuksi sillä ei edes ole merkitystä.

Onnellinen nyt

Merkitystä on vain tällä hetkellä. Ihmisillä, jotka ovat nyt lähelläsi ja vaikutuspiirissäsi. Miten voisit tehdä tästä hetkestä ainutlaatuisemman, paremman, onnellisemman, ikimuistoisemman? Miten voisit nyt osoittaa ihmisille ympärillesi, että välität? Miten voisit kertoa itsellesi, että välität?

Elämä on kaunis

Elämä on mielestäni uskomattoman kaunis. Maailma on täynnä mahdollisuuksia ja kokemisen arvoisia asioita. On myös olemassa ihania, hyväsydämisiä ihmisiä.

On hyvä elää niin, että voi hyvillä mielin katsoa lähimmäistä silmiin. Anna katseesi ja silmiesi kertoa, että välität, että rakastat. Anna tekojesi puhua puolestaan.

Anna silmiesi kertoa myös sinulle, että rakastat itseäsi. Anna rakkauden itseäsi kohtaan näkyä teoistasi ja tekemättä jättämisistäsi.

Pidetään itsestämme ja läheisimmistämme parasta mahdollista huolta.

Mitä muuta tämä voisi tarkoittaa?

Suutumme ja hermostumme asioista. Miksi?

Jätämme asioita tekemättä ja lykkäämme niitä, vaikka tiedämme että ne kuitenkin tulee tehdä jossain vaiheessa. Miksi?

Haluamme tehdä jotain ja järki sanoo, että niin olisi hyvä tehdä, mutta jätämme kuitenkin tekemättä tai jopa sabotoimme itseämme. Miksi?

Koska annamme asioille merkityksen, josta emme pidä.

Kun puoliso tulee myöhässä kotiin, miksi suutumme?

Ensinnäkin mikä määrittelee, että hän on myöhässä? Voi olla, että hän on vain mennyt käymään jossain töiden jälkeen. Sinun mielestäsi hän on myöhässä, koska hän ei ole tullut kotiin siinä ajassa, jossa hänen sinun mielestäsi olisi pitänyt tulla.

Odottaminen voi ärsyttää, koska olet valmistanut illallisen ja ajoittanut sen siihen, että hän olisi tullut "normaaliaikaan" kotiin.

Odottaminen voi pelottaa, koska luot mielikuvia hänestä toisen kanssa pettämässä sinua.

Lopulta kun toinen tulee kotiin, olet kerännyt hirveän määrän vihaa sisällesi, joka purkautuu saman tien kun toinen astuu ovesta sisään. Toinen saa valtavan määrän syytöksiä päälleen, vaikka hän ei välttämättä, eikä erittäin todennäköisesti oikeasti ole tehnyt mitään ansaitakseen sitä.

Vaihtoehtoisesti olisit voinut miettiä, mitä muuta tämä voisi tarkoittaa. Mitä muuta se voisi tarkoittaa, että hän on myöhässä? Se voisi tarkoittaa vaikka sitä, että hän on joutunut jäämään ylitöihin. Tai matkalla on ollut jotain, joka on aiheuttanut tavanomaista pahemman ruuhkan ja hän on ollut jumissa liikenteessä tai bussi- tai junavuoro on jäänyt välistä. Tai hän kenties on mennyt ostamaan sinulle jotain lahjaa. Tai hän on lähtenyt kaverin kanssa käymään jossain. Tai hän on mennyt käymään ruokakaupassa, ostamaan koiralle ruokaa... Tai... tai... tai... Vaihtoehtoja on lukemattomia, ja oikean syyn saat selville ainoastaan kysymällä.

Katsotko mieluummin elokuvia vai tiskaat?

Onko tyhmä kysymys? Ei ole.

Toisen mielestä elokuvien katsominen voi olla tosi ihanaa ajanvietettä ja rentouttavaa. Toisen mielestä se on stressaavaa ajanhaaskausta ja tylsää.

Toisen mielestä tiskaaminen on tosi tylsää. Toisen mielestä ihanan rentouttavaa ja meditatiivista - samalla kun astiat puhdistuu, saa mielen järjestykseen ja kokee saavansa sekä kodin että itsensä takaisin järjestykseen.

Lehtien luku sohvalla maaten

Joitakin ärsyttää suunnattomasti se, että kun puoliso tulee kotiin, hän vain menee sohvalle makaamaan. Joko hän lukee lehtiä, katsoo telkkaria, on tietokoneella, pelaa jotain tai sitten on vaikka tekemättä yhtään mitään.

Toista ärsyttää, kun tiskit pitäisi tiskata, ruokaa laittaa, pyykkiä pestä, imuroida, kaupassa käydä...

Mutta jos sohvalla makaaminen tarkoittaa sinusta ajanhukkaa ja laiskuutta, niin mietipä mitä muuta se voisi tarkoittaa?

Kun toinen menee sohvalle työpäivän jälkeen, se voi vaikka tarkoittaa että hän lepää hetken saadakseen työasiat mielestä. Se voi tarkoittaa rentoutumista raskaan työpäivän jälkeen. Se voi tarkoittaa henkistä ja fyysistä lepoa. Ja voi olla, jos viet tämän levon toiselta pois , hän lopulta uupuu, koska hänellä ei ole enää keinoa purkaa työstressiä. Tai voi olla, että hän siirtyy purkamaan stressiä jollain muulla tavalla, esimerkiksi tarttumalla pulloon. Tai hän menee baariin kavereiden kanssa, kun kotona ei saa olla rauhassa.

Vapaa-aika kotona vai kodin ulkopuolella? Yhdessä vai erikseen?

Jos sinä vietät päivät kotona ja toinen maailmalla, älä odota että hän haluaa lähteä kanssasi tuulettumaan kotiin päästyään. Maailmalla ollut ei ehkä halua mitään niin paljon, kuin levätä ja olla kotona. Kotona ollut ei taas halua mitään muuta kuin vain päästä ulos ja tekemään asioita. Perheriidan paikka? Useimmilla valitettavasti kyllä.

Mitäpä jos asettuisit hetkeksi toisen asemaan. Mietipä jos itse olisit kaikki päivät poissa kotoa. Etkö sinäkin sitten kaipaisi kotiin päästyäsi lepoa ja rauhaa. Tai jos asetut kotona olevan asemaan. Eikö sinustakin olisi sitten ihanaa välillä päästä maailmalle.

Vaikka parisuhteessa olisi kuinka ihanaa tehdä asioita yhdessä, on otettava huomioon molemmat osapuolet. Jos sinä kaipaat tuuletusta, ole hyvä ja mene. Jätä toinen kotiin nauttimaan koti-illasta. Jos kaipaat koti-iltaa, anna toisen lähteä harrastuksiin.

Toki yhteistäkin aikaa parisuhteessa tulee olla, mutta ei vaadita toiselta mahdottomia. Tehdään yhdessä sellaisia asioita, joista molemmat nauttivat eikä pakoteta toista epämiellyttäviin tilanteisiin.

Sukat lattialla

Tulet kotiin ja ovella on vastassa likaiset sukat. Ennen kuin räjähdät, mieti mitä muuta se voisi tarkoittaa?

Voisiko se tarkoittaa sitä, että puolisosi on odottamassa sinua romanttisesti ilkosillaan makuuhuoneen puolella?

Et suutu siitä, mitä joku teki tai sanoi. Suutut siitä, minkä merkityksen annat teolle tai sanoille. Mietipä tätä seuraavan kerran, kun olet räjähtämässä tai sanomassa valitun sanan toiselle.

Kaupan karkkihyllyllä

Mitä sokeristen herkkujen kauppaan jättäminen voisi tarkoittaa, muuta kuin sitä että laihdutat tai että olet mielestäsi lihava?

Se voisi tarkoittaa vaikka sitä, että haluat pitää itsestäsi ja perheestäsi hyvää huolta. Haluat tarjota itsellesi ja perheellesi vain parasta mahdollista ravintoa. Tai se voi tarkoittaa sitä, että haluat taas mahtua lempifarkkuihisi.

Tavoitteena on löytää itseään motivoiva merkitys. Varmasti herkut tulevat mukaan, jos ajattelet, että niiden kauppaan jättäminen on tapa kiduttaa itseään, kieltää itseltään herkuttelu ja nautinnot. Mutta eihän se pidä paikkansa. Kuinka nautinnollista on vetää jalkaan ne lempifarkut ja mahtua niihin?

Voisiko lempifarkkuihin mahtuminen merkitä sitä, että olet pitänyt itsestäsi loistavaa huolta, syönyt terveellisesti ja liikkunut riittävästi? Vai tarkoittaako se sitä, että olet kiduttanut itseäsi jollain ihmedieetillä kärsien nälästä? Kumpi on motivoivempaa?

Tee näin jatkossa

Mietipä ensi kerralla, kun olet reagoimassa johonkin, että mitä muuta se voisi tarkoittaa. Mieti mielessäsi: "Mitä muuta tämä voisi tarkoittaa?" Äläkä tyydy vain yhteen vaihtoehtoon, jos et heti löydä mielekästä. Kysy niin kauan kunnes löydät mielekkään vastauksen.

Tätä voi käyttää niin kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa kuin siinä, että yrität saada itsesi tekemään jotain mitä et millään saa tehdyksi.

Mitä muuta tämä voisi tarkoittaa?

Päämäärä ja tavoite?!

Sain sähköpostiini viestin, jossa mainostettiin ensi vuoden kalentereita. Innostuin. Rakastan kalentereita. Ne kuvastavat aina uuden alkua, uusia mahdollisuuksia ja elämän jatkumoa.

Kun tilaisin nyt, saisin vielä alennusta.

Ainutkertainen tilaisuus vai mainos?

Sähköposti oli tietenkin mainos. Kyseessä oli markkinointikikka. Kun tilaan nyt tiettyyn päivään mennessä, saan alennusta normaalihinnasta ja vielä jonkun kaupanpäällisen. Kaikki keinot olivat käytössä.

Iski stressi. En osannut valita minkä kalenterin haluan. Ja päätös pitäisi tehdä annetussa aikarajassa.

Valinnan vaikeus

Sivustolla, jossa kalenterit olivat myynnissä, ei mielestäni ollut riittävästi informaatiota. Olisin halunnut nähdä miltä itse kalenterisivu näyttää, mutta saatavilla oli vain kansikuva.

Annoin asian olla siksi aikaa kun menin töihin, jossa kylläkin huomasin välillä jatkavani pähkäilyä.

Googletin, josko netistä olisi löytynyt edellisvuoden kalentereiden sisälehdistä kuvia. En löytänyt.

Sitten mietin vaihtoehtoa, että tilaisin kaikki, jotka miellyttävät. Valitsisin parhaan itselleni ja antaisin muut lahjaksi. Hyvä, mutta kallis vaihtoehto.

Kunnes tajusin oman tyhmyyteni.

Tavoite?

Sähköposti oli harhauttanut minut päivän agendastani. Mielessäni ei todellakaan ole ollut paperikalenterin hankinta, koska en koe sellaiselle tänä päivänä enää käyttöä. Käytän sähköistä kalenteria ja tykkään sen muokattavuudesta.

Sähköposti johti tavoitteeseen: Minkä kalenterin haluan?

Onneksi heräsin tästä koomasta ennen tilausta, sillä oikeastihan minun tavoitteeni sähköpostin kohdalla oli: Haluanko kalenterin vai en? Tarvitsenko kalenterin?

En tarvitse. En halua.

Vielä sain vahvistettua tätä päätöstä sillä, että kaupanpäällinen ei edes ollut sellainen jonka haluan. Ja kun tilaukseen lisää postimaksut, ne syövät annetun alennuksen.

Jään siis tyytyväisenä odottamaan kalenterien saapumista kirjakauppoihin. Voin sitten käydä katsomassa miltä kyseessä olevat kalenterit näyttävät sisältä, ja tehdä hankintapäätöksen, mikäli koen sille tarvetta.

Selkeä tavoite ja päämäärä

Olin helpottunut. Olin päässyt eroon mahdottomalta tuntuvasta valintatilanteesta muistamalla oikean tavoitteeni.

Mieli harhautuu erittäin helposti. Etenkin, kun sinulle myydään jotain. Luulet, että dilemmasi on, minkä valitset annetuista vaihtoehdoista, kun oikeasti päätettävänäsi on ottaako vai eikö.

Selvisin tuosta kalenterihämäyksestä. Saa nähdä mitä sitä seuraavaksi harhautuu miettimään ja pohtimaan ulkoapäin tulevan ärsykkeen johdosta. (Tämä on yksi erittäin hyvä syy olla medialakossa.)

Onko sinulle koskaan käynyt näin? Miten sinä selvisit? Vai lankesitko?

Ei kiirettä eikä pakkoa - ellei itse halua

Pakon illuusio

Osallistuin viime sunnuntaina A-Factorin jälkivalmennukseen. Valmennuksessa Uskalla Innostua -tiimin päävalmentaja Ilkka Koppelomäki kysyi onko jollain tällä hetkellä elämässä sellainen tilanne ettei ole pakko tehdä mitään. Ei ole pakko mennä mihinkään. Ei ole pakko olla tietyssä paikassa tiettynä aikana - eli suomeksi käy esimerkiksi töissä.

Kukaan ei tunnustanut olevansa tällaisessa tilanteessa. Mutta kun asiaa siinä hetken pohdin niin tajusin, että hetkinen, minähän olen siinä tilanteessa. Minun ei ole pakko tehdä yhtään mitään. Minun ei ole pakko olla missään tietyssä paikassa tiettynä aikana. Kaikki "pakko" joka minun elämässäni tällä hetkellä on, on minun itseni luomaa harhaa. Ei ole työnantajaa tai asiakkaita, jotka odottaisivat minua töihin. Ei ole opettajaa, joka odottaisi minua kouluun. Itseasiassa jos en haluaisi, ei minun olisi edes pakko nousta sängystä aamulla.

Kiireen hallusinaatio

Vastaavasti olen onnistunut luomaan itselleni kiireen illuusion. Mikä kiire minulla on yhtään mihinkään, jos ei ole olemassa mitään pakkoa? Aikataulutan itse päiväni, joten onko minun pakko luoda itselleni tiukat aikataulut, josta seuraa kiireen tuntua? Ei tietenkään.

Toisaalta tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän tarvitsevani pienen paineen, että ryhdyn toimintaan. Jos minulla ei ole mitään aikatauluja tai suunnitelmia, minusta tulee lykkäämisen mestari. Ja kun tarpeeksi lykkään lykkäämisen makuun päästyäni, niin kyllä se kiire jossain vaiheessa tulee, kun minulla kuitenkin on asioita, joita haluan saavuttaa.

Normaalielämästä(?) vieraantuminen

Se, ettei ole pakkoa, ja on vain asioita, joita on itse valinnut tehtäväksi, vieraannuttaa minut arjesta. Siitä arjesta, jota työssä käyvät ihmiset elävät.

Ajatus aamulla klo 8 töihin menosta aiheuttaa minussa ahdistusta. En tiedä miten siihen joskus kykenin. Tällä hetkellä se tuntuu mahdottomalta. Hyvä kun olen herännyt siihen mennessä.

En tiedä kuinka kauan tätä elämäntilannetta kestää, mutta aion nauttia tästä täysin siemauksin. Välillä minulle tulee kuitenkin syyllinen olo ja pieni ääni sisälläni alkaa kysellä, miksi minä olisin oikeutettu tähän? Mutta sitten toinen ääni alkaa väittää vastaan, että miksi en olisi?

Kenellä tahansa on mahdollisuus pieneen hengähdystaukoon, jos vain haluaa ja uskaltaa. Uskon, että se on enemmänkin uskalluksesta ja vanhojen ajatusmallien muuttamisesta kiinni, kuin ulkoisista tekijöistä.  Minulta se vaati rohkeuden sanoa kiitti, mulle riitti. Hyppäsin ulos oravanpyörästä suhteellisen nuorena, mutta olin kuitenkin ehtinyt jo polttaa kynttilää molemmista päistä vajaan kymmenen vuoden ajan. Joskus se pisinkin kynttilä palaa loppuun... Ja minä halusin säästää itsestäni vielä jotain loppuelämääkin varten.

Huuma ennen romahdusta

Kevät 2012 oli elämäni parasta aikaa - ainakin silloin se tuntui siltä. Olin mielestäni elämäni kunnossa fyysisesti, olin ottanut isoja askeleita kohti unelmaani ja kaikki tuntui sujuvan, mutta sitten toisaalta kävin välillä todella syvällä...

Juhannuksena minulla oli vihdoin aikaa itselleni ja silloin suunnitelinkin elämäni uusiksi. Nyt olen toteuttamassa noita juhannuksena ylös kirjattuja asioita, ja on kyllä pakko todeta, että hyviä päätöksiä silloin tein :-)

Ohjelman päivitystä ja akkujen latausta

Tällä hetkellä latailen akkuja 10 tunnin yöunilla, hyvällä ravinnolla ja mielekkäällä tekemisellä. Pidin myös liikunnasta taukoa 6 viikkoa. Liika on liikaa - ihan mitä tahansa. Jos salille menosta tulee kauhea stressi pelkästä ajatuksesta, niin sitten on parempi olla menemättä. On opittava kuuntelemaan omaa kehoaan ja sen tarpeita. Nyt on kaksi liikuntakertaa takana ja olo on hyvä. Liikkumisen ilo alkaa taas löytyä.

Tämä vuosi on opettanut minulle sen, että kehoni ja mieleni ei kestä ihan mitä tahansa. Siksi olen päättänyt rakentaa yritykseni terveydellä. Olet varmaan kuullut, kuinka yrittäjä tekee ympäripyöreitä päiviä, mutta minä en aio siihen suostua. Minä rakennan yritykseni hyvinvoinnillani, itsestäni huolehtien. Kun itse voin hyvin, minulla on paljon enemmän annettavaa maailmalle. Väsyneenä ja nälkäisenä et halua kohdata minua. Olen huomattavasti mukavampi tuttavuus, kun olen ensin huolehtinut itsestäni - omasta hyvinvoinnistani.

Minä en ole (enää) valmis uhraamaan terveyttäni kiireen ja stressin alttarilla. Tämä on minun elämäni - ja minä haluan voida hyvin ja olla onnellinen. Mitä sinä haluat?

Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.