21. lokakuuta 2012

Ei kiirettä eikä pakkoa - ellei itse halua

Pakon illuusio


Osallistuin viime sunnuntaina A-Factorin jälkivalmennukseen. Valmennuksessa Uskalla Innostua -tiimin päävalmentaja Ilkka Koppelomäki kysyi onko jollain tällä hetkellä elämässä sellainen tilanne ettei ole pakko tehdä mitään. Ei ole pakko mennä mihinkään. Ei ole pakko olla tietyssä paikassa tiettynä aikana - eli suomeksi käy esimerkiksi töissä.

Kukaan ei tunnustanut olevansa tällaisessa tilanteessa. Mutta kun asiaa siinä hetken pohdin niin tajusin, että hetkinen, minähän olen siinä tilanteessa. Minun ei ole pakko tehdä yhtään mitään. Minun ei ole pakko olla missään tietyssä paikassa tiettynä aikana. Kaikki "pakko" joka minun elämässäni tällä hetkellä on, on minun itseni luomaa harhaa. Ei ole työnantajaa tai asiakkaita, jotka odottaisivat minua töihin. Ei ole opettajaa, joka odottaisi minua kouluun. Itseasiassa jos en haluaisi, ei minun olisi edes pakko nousta sängystä aamulla.

Kiireen hallusinaatio


Vastaavasti olen onnistunut luomaan itselleni kiireen illuusion. Mikä kiire minulla on yhtään mihinkään, jos ei ole olemassa mitään pakkoa? Aikataulutan itse päiväni, joten onko minun pakko luoda itselleni tiukat aikataulut, josta seuraa kiireen tuntua? Ei tietenkään.

Toisaalta tunnen itseni sen verran hyvin, että tiedän tarvitsevani pienen paineen, että ryhdyn toimintaan. Jos minulla ei ole mitään aikatauluja tai suunnitelmia, minusta tulee lykkäämisen mestari. Ja kun tarpeeksi lykkään lykkäämisen makuun päästyäni, niin kyllä se kiire jossain vaiheessa tulee, kun minulla kuitenkin on asioita, joita haluan saavuttaa.

Normaalielämästä(?) vieraantuminen


Se, ettei ole pakkoa, ja on vain asioita, joita on itse valinnut tehtäväksi, vieraannuttaa minut arjesta. Siitä arjesta, jota työssä käyvät ihmiset elävät.

Ajatus aamulla klo 8 töihin menosta aiheuttaa minussa ahdistusta. En tiedä miten siihen joskus kykenin. Tällä hetkellä se tuntuu mahdottomalta. Hyvä kun olen herännyt siihen mennessä.

En tiedä kuinka kauan tätä elämäntilannetta kestää, mutta aion nauttia tästä täysin siemauksin. Välillä minulle tulee kuitenkin syyllinen olo ja pieni ääni sisälläni alkaa kysellä, miksi minä olisin oikeutettu tähän? Mutta sitten toinen ääni alkaa väittää vastaan, että miksi en olisi?

Kenellä tahansa on mahdollisuus pieneen hengähdystaukoon, jos vain haluaa ja uskaltaa. Uskon, että se on enemmänkin uskalluksesta ja vanhojen ajatusmallien muuttamisesta kiinni, kuin ulkoisista tekijöistä.  Minulta se vaati rohkeuden sanoa kiitti, mulle riitti. Hyppäsin ulos oravanpyörästä suhteellisen nuorena, mutta olin kuitenkin ehtinyt jo polttaa kynttilää molemmista päistä vajaan kymmenen vuoden ajan. Joskus se pisinkin kynttilä palaa loppuun... Ja minä halusin säästää itsestäni vielä jotain loppuelämääkin varten.

Huuma ennen romahdusta


Kevät 2012 oli elämäni parasta aikaa - ainakin silloin se tuntui siltä. Olin mielestäni elämäni kunnossa fyysisesti, olin ottanut isoja askeleita kohti unelmaani ja kaikki tuntui sujuvan, mutta sitten toisaalta kävin välillä todella syvällä...

Juhannuksena minulla oli vihdoin aikaa itselleni ja silloin suunnitelinkin elämäni uusiksi. Nyt olen toteuttamassa noita juhannuksena ylös kirjattuja asioita, ja on kyllä pakko todeta, että hyviä päätöksiä silloin tein :-)

Ohjelman päivitystä ja akkujen latausta


Tällä hetkellä latailen akkuja 10 tunnin yöunilla, hyvällä ravinnolla ja mielekkäällä tekemisellä. Pidin myös liikunnasta taukoa 6 viikkoa. Liika on liikaa - ihan mitä tahansa. Jos salille menosta tulee kauhea stressi pelkästä ajatuksesta, niin sitten on parempi olla menemättä. On opittava kuuntelemaan omaa kehoaan ja sen tarpeita. Nyt on kaksi liikuntakertaa takana ja olo on hyvä. Liikkumisen ilo alkaa taas löytyä.

Tämä vuosi on opettanut minulle sen, että kehoni ja mieleni ei kestä ihan mitä tahansa. Siksi olen päättänyt rakentaa yritykseni terveydellä. Olet varmaan kuullut, kuinka yrittäjä tekee ympäripyöreitä päiviä, mutta minä en aio siihen suostua. Minä rakennan yritykseni hyvinvoinnillani, itsestäni huolehtien. Kun itse voin hyvin, minulla on paljon enemmän annettavaa maailmalle. Väsyneenä ja nälkäisenä et halua kohdata minua. Olen huomattavasti mukavampi tuttavuus, kun olen ensin huolehtinut itsestäni - omasta hyvinvoinnistani.

Minä en ole (enää) valmis uhraamaan terveyttäni kiireen ja stressin alttarilla. Tämä on minun elämäni - ja minä haluan voida hyvin ja olla onnellinen. Mitä sinä haluat?




Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti