Arvasin, että töihinpaluu tulisi olemaan vaikeata neljän viikon loman jälkeen. Jos ei muuten, niin ainakin fyysisesti. Siksi olinkin sopinut jo ennen vuosiloman alkamista, että aloitan työt kahdella joustovapaalla, jotta saan alkuun lyhyemmän kolmen päivän työviikon.
Hidastetussa filmissä
Lopulta töihinpaluu oli vielä vaikeampaa kuin osasin etukäteen kuvitellakaan. Ensimmäisenä työaamuna tuntui kuin olisin ollut hidastetussa filmissä.
Onneksi olin varannut perustoimien lisäksi aikaa myös aamusivuille ja kirjoittamiselle, joten vaikka aamurutiinit veivät paljon enemmän aikaa kuin ennen lomaa, ehdin silti tehdä kaikki perustoimet ja lähteä ajallaan töihin.
Ensimmäinen työviikko menikin sitten yllätyksekseni perusaamurutiinien uudelleenopettelussa ja jouduin skippaamaan puolituntisen kahvihetkeni tietokoneella täysin.
Takaisin tietokoneelle
Toiselle työviikolle otin tavoitteeksi tietokoneelle paluun. Kaipasin aamuista kahvihetkeäni tietokoneen ääressä, kun on aikaa keskittyä kirjoittamiseen ja muihin tärkeisiin asioihin.
Onneksi olin saanut aamurutiinit jälleen sujumaan nimensä mukaisesti rutiinilla, joten minulla jäi aikaa istahtaa koneen ääreen. Enää aikaa ei kulunut sen miettimiseen, että mitä söinkään aamiaiseksi ja missä järjestyksessä ja mitä kaikkea pitikään tehdä.
Unta ja lepoa
Kolmannella lomanjälkeisellä työviikolla päädyin yllättäen sairaslomalle.
Edellisen viikon olin ollut perehdytyksessä uuteen fyysisesti raskaaseen työtehtävään vieraassa yksikössä. Sen lisäksi yksityiselämässäkin oli mullistuksia - niin hyviä, jännittäviä kuin surullisiakin. Kokonaisrasitus oli käynyt liian suureksi.
Tuo viikko kului siis levätessä ja pitkiä yöunia nukkuessa, ja lauantaina olin saattamassa isoisääni viimeiselle matkalleen. Sen jälkeen olo vihdoin helpotti. Olin ilmeisesti stressannut hautajaisia alitajuisesti enemmän kuin tajusinkaan.
Liikettä niveliin
Fyysisesti raskas työ vaatii, että keho on kunnossa, joten neljännellä viikolla oli korkea aika palata liikunnan pariin. Se oli nyt helppo integroida takaisin aamuihini, sillä edellisen viikon lepo oli ladannut akkuni ja korjannut unirytmini työrytmiin sopivaksi.
Aloitin kevyen armollisesti suosikkiliikuntalajillani eli joogalla. Siinä on niin helppo valita kuormitustaso päivän jaksamisen mukaan ja se tekee aina hyvää.
Mutta vaikka aloitin kevyesti, oli ensimmäinen joogakerta silti tuskallinen. Tunsin niin selvästi, etten ollut viikkoihin tehnyt mitään. Kehoni janosi huolenpitoa, ja nyt se vihdoin sai taas sitä.
Summa summarum: aamurutiinit ovat ihan parasta
Saatuani vihdoin kaikki aamurutiinini takaisin totesin, että ne ovat hyvät rutiinit. Niiden jälkeen on hyvä lähteä töihin.
Aamurutiinini pitävät minusta huolta kokonaisvaltaisesti. Niiden avulla huomioin mieleni (aamusivut) ja kehoni (aamujuoma, liikunta ja aamupala), hemmottelen itseäni nautinnoilla (tee, aamupala ja latte), mutta myös haastan itseäni (liikunta ja kirjoittaminen).
Viihdettäkään ei aamuistani puutu. Aamupalalla katson useimmiten hetken jotain lempisarjaani ja kun valmistaudun töihin lähtöön, kuuntelen musiikkia.
Rakastan aamurutiineitani ja aion pitää niistä kiinni. Saatuani ensin 3-4 tuntia itselleni, voin paljon kivuttomammin antaa seuraavat 7-10 tuntia palkkatyölleni.
Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.