6. marraskuuta 2018

Lomaoivalluksia - osa 1: Tavarapaljous ei tuo onnea

Olin 21 kuukautta putkeen töissä ilman lomaa. Vapaata olivat vain viikonloput, arkipyhät ja muutamat sairaslomat.

Kun vihdoin pääsin vuosilomalle, lähdin mökille heti kun mahdollista. Halusin nopeasti irti arjesta, jotta osaisin päästää irti töistä.

Kotiinpaluu herätti todellisuuteen

Vajaa kuusi vuorokautta mökillä riitti hienosti arkirutiineista irtaantumiseen, mutta jo lähestyessämme kehä kolmosta, aloin tuntea oloni epämiellyttäväksi.

Kotiovesta sisään astuttuani ahdistus pamahti päälle. Tuskastuin välittömästi tavaramäärään kotonani.

Lisäksi ensimmäisenä yönä kotiinpaluun jälkeen näin heti unta töistä. Viikko ei siis ollut riittävän pitkä aika nollaamiseen.

Mökkielämän ihana vaatimaton vapaus

Huomasin, että olin mökillä nauttinut suunnattomasti mutkattomasta elämästä ilman jatkuvia valintoja ja päätöksiä.

Mökillä oli vain aikaa olla. Ei ollut aikatauluja eikä kiire mihinkään. Saunoin ja uin niin kauan kuin huvitti, enkä niin kauan kuin saunavuoro antoi myöden. Söimme silloin, kun oli nälkä. Menimme nukkumaan, kun väsytti ja nukuimme niin pitkään kuin unta riitti. Tuo loman suoma vapaus tuli tarpeeseen molemmille.

Kumpikaan ei kaivannut tekemistä, mutta koska olimme lähellä, kävimme sukuloimassa. Nuo vierailut veivät lomastamme pari päivää, mutta mielestäni ne olivat sen arvoisia, sillä sitä ei koskaan tiedä, kuinka paljon aikaa itse kullekin vielä suodaan.

Kaipaan yksinkertaisempaa elämää

Suurin oivallukseni mökkilomasta oli, että kaipaan vielä nykyistä yksinkertaisempaa elämää. Haluan vielä karsia ja vähentää. Luoda tyhjää tilaa olemiselle ja luovuudelle.

Hetken poissaolo kotoa herätti siihen, että lopputulos ei vielä ole haluamani. Kotini ei vielä ole sellainen, johon palaan mielelläni reissun jälkeen. Se vaatii vielä työstämistä - pääasiassa luopumista.

Mihin esimerkiksi oikeasti tarvitsen yli kaksikymmentä erilaista kahvi- ja teekuppia, kun talouteni on korkeintaan kahden hengen vahvuinen tällä hetkellä ja juon kuitenkin aamukahvini aina yhdestä ja -teeni toisesta suosikkikupista.

On jatkettava karsimista

Olen luopunut jo paljosta, mutta nyt on tullut aika jatkaa niiden esineiden ja asioiden karsimista, jotka eivät tuo iloa tai eivät ole tarpeellisia.

Työpisteeni vieressä olevat Hidasta elämää Voimauttavat kysymykset -kortit puhuttelevat ja muistuttavat minua tällä hetkellä tästä tarvittavasta muutoksesta:
  • Onko jotakin mistä minun tulisi luopua, jotta pääsen eteenpäin?
  • Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua, jos päästän irti asioista, jotka eivät palvele minua enää?


Haluatko jatkossa tekstit suoraan sähköpostiisi joka maanantaiaamu?
Tilaa Nyt on aika -viikkokirje.

Lisäksi saat heti ohjeen onnistuneen päivän luomiseen, sillä oikea aika aloittaa on juuri nyt.


Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti