Minkä eteen olet valmis tekemään kaikkesi?

Joidenkin asioiden eteen on valmis näkemään hieman enemmän vaivaa kuin toisten. 

Sinunkin elämässäsi on varmasti asioita, joiden saavuttaminen on vaatinut sinnikkyyttä ja määrätietoisuutta. Tällaisia voivat olla esimerkiksi opinahjoon pääseminen, työpaikan saaminen, unelmapuolison sitouttaminen, fyysinen kunto tai vaikka jokin opittu taito. 

Yksi esimerkki asiasta, jonka eteen ollaan valmiita tekemään paljon, on jälkikasvun hankinta. Jotkut käyttävät siihen valtavasti aikaa ja taloudellisia resursseja ja viimeisetkin oljenkorret. Niin suuressa kaipuussa saattaa puolisokin mennä vaihtoon, kun itse jälkikasvu on se päätavoite.

Ajankäyttö ja vaivannäkö paljastavat sinut

Kun mietin asiaa omalla kohdallani, tajusin että selkein asia, jonka eteen olen valmis näkemään vaivaa, on onnellinen parisuhde. Aika, jonka olen kuluttanut erilaisissa deittipalveluissa, miesten kanssa viestitellessä ja treffeillä käydessä, on valtava.

Jos olisin käyttänyt sen ajan johonkin muuhun, olisin voinut saavuttaa jo jotain suurta tai edes oppia jonkin taidon. Mutta parisuhde nyt vain sattuu olemaan sellainen asia, jota oikeasti haluan. Kaipaan toista puoliskoa, jonka kanssa vain on hyvä olla. 

Haluaisin myös oppia vetämään leukoja, mutta panostus siihen on minimaalinen verrattuna puolison etsintään.

Haluaisin oppia japania, mutta koen sen olevan vaikeampaa kuin sen oikean löytäminen, vaikka järki sanookin, ettei asia varmastikaan ole niin.

Haluaisin vähän sitä sun tätä, mutta ne asiat, joita oikeasti haluan, jyräävät kyllä kaiken muun alleen. Treffeille järjestän aina lopulta aikaa, jos toinen vain vaikuttaa yhtään potentiaaliselta.

En halua olla sinkku, joka ei halua olla sinkku, mutta joka ei tee mitään muuttaakseen parisuhdestatustaan. Pakotan itseni aktiivisesti tapaamaan uusia ihmisiä. Helpompaahan se olisi jäädä kotiin nauttimaan elämän muista osa-alueista. Silloin ei ainakaan tule torjutuksi.

Tai voisihan sitä odottaa, että se oikea vain yllättäen kävelee vastaan jonain päivänä, mutta minä en ole halukas jättämään asiaa tuollaisen sattuman varaan. Kaikista kohtaamisista on kuitenkin mahdollista saada jotain elämäänsä. Vaikka puolisoa ei löytyisikään, saan ainakin kuulla mielenkiintoisia elämäntarinoita ja oppia paljon uutta ihmisistä ja heidän ajattelustaan ja käytöksestään.

Toki välillä mietin, että mihin sitten sen kaiken kumppanin etsintään käyttämäni ajan sijoitan, kun se oikea löytyy. Mutta vastaus siihen kysymykseen on helppo - voin käyttää sen suhteen kehittämiseen ja ylläpitoon. Mutta vapautuisiko silloin resursseja - tahdonvoimaa, päättäväisyyttä, sinnikkyyttä ja määrätietoisuutta -  jonkin muun unelman tavoittelemiseen? Mikä se voisi olla?

Mikä on elämäsi heikoin lenkki?

Elämänsä voi jakaa itselle sopiviin osa-alueisiin. Minulle luontainen jako tällä hetkellä on:

• koti
• henkinen terveys
• fyysinen terveys
• parisuhde
• ystävät 
• talous 
• työ / opiskelu
• vapaa-aika

Jos haluaa nopeasti tuloksia elämänlaatuunsa, kannattaa alkaa kohentaa sitä osa-aluetta, jossa on suurimpia puutteita.

Parisuhde on oman elämäni suurin epäkohta tällä hetkellä, koska sitä ei ole. 

Kun saisin parisuhdeasian kuntoon, uskon, että seuraavana asialistallani olisi työ, joka omalta osaltaan vaikuttaa vahvasti talouteen, mutta myös henkiseen ja fyysiseen terveyteen ja vapaa-aikaan.

Missä asioissa sinä huomaat itsessäsi periksiantamattomuutta?
Minkä eteen sinä olet valmis tekemään kaikkesi?

Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

Mitä sinä haluat?

Tällä viikolla pyydän sinua kiinnittämään huomiota siihen, mihin panostat ja käytät aikasi.

Ajankäyttösi ja vaivannäkösi paljastavat, mitä sinä oikeasti pidät tärkeänä.

Onko jokin asia,

• jolle revit aikaa, oli tilanne melkein mikä tahansa?
• jota edistät säännöllisesti, vaikka tuntuisi, ettei asia etene mihinkään?
• jossa olet sinnikäs vastoinkäymisistä huolimatta?
• jossa kokeilet aina jotain uutta, kun vanhat keinot eivät tuo tulosta?
• jonka oikeasti haluat toteutuvan, et vain tiedä milloin ja miten, mutta jatkat kunnes saavutat haluamasi?

Mitä pidit aiemmin tärkeänä?

Mitä tällaisia asioita sinulla oli aiemmin? Minkä eteen teit kaikkesi, kunnes saavutit sen?

Jos menneessä saavuttamasi asiat ovat vieläkin tärkeitä sinulle, annatko niille niiden ansaitseman huomion ja arvostuksen tänäkin päivänä, vai olisiko tarpeen tehdä muutos?

Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

Älä uhraa elämääsi työnteon alttarilla

Olen tehnyt liikaa töitä. Työpaikallani on nyt ollut jatkuvasti kymmenkunta ihmistä sairaslomalla, ja siihen päälle pyörivät vielä talvilomat. Noin viidenkymmenen hengen työyhteisössä yli viidesosan puuttuminen kyllä näkyy ja tuntuu.

Tottakai varamiehistö on käytössä niin hyvin kuin mahdollista ja välillä on saatu jopa hälytettyä muista yksiköistä porukkaa pelastamaan uppoamassa oleva laiva. Apukäsien avulla saamme sitten laivan kunnialla takaisin satamaan perjantaina ja voimme lähteä hyvillä mielin kotiin viikonlopun viettoon.

Itsekin venyin äärimmilleni parin viikon ajan. Tein uusia henkilökohtaisia ennätyksiä, kun työpäiväni venyivät yli 12 tuntisiksi. En ennen ollut edes ajatellut, että pystyisin niin pitkään päivään, mutta kyllähän se onnistuu, kun vain tekee mielen ja kropan vastalauseista välittämättä.

Ensimmäinen viikko vielä meni, mutta toisella viikolla sitten tyssäsi. Tein heti maanantaina yli 12 tuntia. Tiistaisin on onneksi poikkeuspäivä, jolloin työpäivä on vain viisi tuntia.

Keskiviikkoaamuna sanoin työkaverille, että on pakko lopettaa pitkien päivien teko ja sanoa ei, kun tarjotaan urakkaa. Häpeäkseni joudun kuitenkin myöntämään, että venyin jälleen tekemään yli 12 tunnin päivän.

Torstaiaamuna sanoin työkaverille uudestaan, että nyt on pakko sanoa ei. Harjoittelin jopa ääneen: ei, ei!

Niinhän siinä sitten kävi, että urakkaa tultiin taas tarjoamaan. Kakistelin hetken, ja sain kuin sainkin sitten lopulta sanottua ei. Olin tyytyväinen itseeni, mutta päivä oli kuitenkin niin rankka, että omakin osuus meni ylitöiksi ja päivä venyi yli yhdeksän tuntiseksi.

Perjantaina kroppani protestoi heti aamusta pahalla päänsäryllä, joten jouduin turvautumaan särkylääkkeisiin pitääkseni itseni työkykyisenä.

Taas tultiin tarjoamaan urakkaa. Katsoin esimiestä epäröivästi enkä saanut sanaa suustani. Lopulta hän sanoi, että sano vain ei, ja tein helpottuneena työtä käskettyä. Hän naurahti, ja sanoi hyvä.

Päänsärystä huolimatta hoidin oman tonttini kunnialla loppuun perjantaina kahdeksassa tunnissa. Ylitöitä toki siitäkin kertyi, kun työpäivän pituudeksi oli budjetoitu vain 7,5 tuntia.

Selvisin järkyttävästä työviikosta, mutta viikonloppu menikin sitten toipuessa. Lauantaina oli aivan kamala päänsärky koko päivän ja illalla puntaroin, otanko rentoutumiseen drinkin vai kolmiolääkkeen. Päädyin sitten voimakkaisiin särkylääkkeisiin ja lihasrentouttavaan ja painuin pehkuihin hyvissä ajoin.

Sunnuntaina olikin sitten taas hieman enemmän energiaa ja selvisin päivästä ilman särkylääkkeitä. Mutta en voi millään väittää, että viikonloppu olisi ollut kovin nautinnollinen, kun siitä yli puolet meni kropan toipuessa työviikon rasituksesta.

Raha vai vapaa-aika?

En ymmärrä, miten toiset jaksavat päivästä ja viikosta toiseen tehdä ylimääräistä. Hyvät rahathan siitä saa, kun tekee sekä omat että jonkun muun työt, mutta minun kroppani ei vain kestä sitä.

En ehdi palautua yön aikana seuraavaksi työpäiväksi. Lisäksi minulla ei jää energiaa eikä aikaa mihinkään muuhun elämässä, kun arki-iltojen lisäksi viikonloputkin menevät toipuessa. Ei se ole elämää.

Raha vai terveys?

Onhan se toki kiva tienata hieman enemmän, tai jopa paljonkin enemmän, jos tuota jaksaisi tehdä viikosta toiseen, mutta minä joudun toteamaan, että raha ei korvaa terveyttä.

Jos pilaan nyt taas terveyteni, en välttämättä saa sitä enää takaisin, tai ainakin toipumiseen voi mennä todella kauan. Siitä on kohta kuusi vuotta, kun vedin kroppani loppuun, koin fyysisen burnoutin ja jouduin lopulta totaaliseen liikuntakieltoon. Siinä kunnossa en pystyisi nykyistä työtäni tekemään.

Raha vai onni?

Rahalla ei myöskään pysty ostamaan onnea. Jos tekisin ympäripyöreitä päiviä, minulla olisi kyllä rahaa, mutta ei aikaa käyttää sitä. Tai sitten kaikki tienattu raha menisi työkunnon ylläpitämiseen, mikä ei sekään olisi minusta kovin mielekäs oravanpyörä.

Elämä - joka päivä

Minä haluan ehtiä elää omaa elämääni - mielellään joka päivä.

Haluan ehtiä olla sosiaalinen, niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Haluan ehtiä lukea kirjoja. Haluan ehtiä kirjoittaa. Haluan ehtiä harrastaa liikuntaa ja pitää huolta kehostani ilman, että säryt siihen pakottavat.

En tykännyt itsestäni silloin kun tein pitkää päivää. Olin väsynyt ja kiukkuinen, enkä jaksanut ottaa kontaktia saatikka jutella muiden kanssa. Ilo katosi elämästäni enkä enää nauttinut arjestani, jota leimasi jatkuva väsymys ja pahenevat säryt.

Toipuminen nukkumalla

Tällä hetkellä toivun edelleen tuosta rykäyksestä. Viime viikolla en tehnyt lainkaan ylimääräistä ja lähdin joka päivä etuajassa kotiin liukuman sallimissa rajoissa. Olen nukkunut paremmin ja enemmän kuin aikoihin. Luovuin suosiolla jopa kuntosalista, jotta sain nukuttua riittävästi.

Tiistaina vielä haukottelin aamusta iltaan enkä puhunut sanaakaan ylimääräistä.

Keskiviikko meni jo hieman paremmin. Jaksoin taas olla sosiaalinen töissä ja nauroin työkavereiden kanssa lounastauolla. Ihailin pakkasessa kimaltelevaa lumivalkoista luontoa.

Torstaina, kun minulla oli jo kaksi yli seitsemän tunnin yöunta takanani, pystyin jälleen tuottamaan tekstiä, niin kirjallista kuin suullistakin. Työkaverikin totesi, että alan taas olla oma itseni, kun puhua pälpätin.

Hyvin nukuttujen yöunien jälkeen ilo palasi pikku hiljaa elämääni. Palautin sen yksinkertaisesti nukkumalla.

Työ on vain työtä

Tämä oli minulle jälleen loistava muistutus. En enää uhraa elämääni työlle. Se ei ole sen arvoista. Elämässä on niin paljon muitakin asioita kuin työ. Toisaalta työkin sujuu paljon paremmin, kun elämän muut osa-alueet ovat kunnossa. Pidän itsestäni paljon enemmän virkeänä ja iloisena. Täynnä tarmoa ja intoa.

En valitettavasti jaksa tehdä toistuvasti useamman ihmisen töitä, vaikka kuinka haluaisin, sillä olisihan se hienoa auttaa ja tienata hyvin. Mutta minun on tyydyttävä siihen, että teen yhden ihmisen työt. Kaikki eivät tee edes sitä.

Haluan olla ylpeä siitä, että hoidan omat työni. Minun on taottava päähäni, etten ole huono työntekijä, kun en jaksa tehdä enempää kuin yhden ihmisen työt. Koen nimittäin ajoittain huonommuutta siitä enkä ymmärrä, miten jotkut jaksavat. Mutta on muistettava, että jokaisen tilanne ja tausta on eri. Minun on vain hyväksyttävä omat rajani ja kunnioitettava niitä. Kun kone on jo kerran ajettu loppuun, ei se enää toimi kuin uusi.

Minun vahvuuteni ovat muualla kuin suorittavassa fyysisessä työssä, sillä kyllä minun mieleni siihen pystyisi, mutta kroppani ei. Se sanoo sopimuksensa irti erittäin nopeasti, joten minun on parasta pitää se tyytyväisenä, sillä haluan jatkaa yhteistyötämme vielä pitkään.

Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

Älä huku post it -lappuihin - opi surffaamaan

Toissa viikolla kerroin yksinkertaisen kaavan yöunien varmistamiseen ja viime viikolla kerroin tarkemmin tuon kaavan ensimmäisestä askeleesta eli mielen tyhjentämisestä. Tänään aiheena on toinen askel eli muistiinpanojen käsittely.

Hoidatko asian heti vai vasta myöhemmin?

Kun olet ensin saanut tallennettua ajatuksesi paperille, on seuraavana vuorossa asian hoitaminen tavalla tai toisella.

Jos asia vaatii välitöntä toimintaa, tee se heti, jos vain suinkin mahdollista. Ehkä ihmettelet, miksi edes kuluttaa aikaa tehtävän kirjoittamiseen ensin, mutta siihen on kaksi hyvää syytä:

1. Saat asian pois mielestäsi.
2. Asian käsittely on huomattavasti helpompaa, kun se on ensin siirretty mielestä konkreettiseen kirjalliseen muotoon.

Voi myös olla, että tajuat asian tärkeyden ja kiireellisyyden vasta siinä vaiheessa, kun näet sen konkreettisesti silmiesi edessä.

Myöhemmin hoidettavat asiat

Jos asia ei hoitunut välittömästi tehtyäsi muistiinpanon, on kertyneille muistiinpanoille tehtävä jotain päivän tai vähintään viikon päätteeksi.

Käytännön kokemuksen kautta opit parhaiten, mikä on sinulle sopiva rytmi ja toimivin systeemi käydä muistiinpanot läpi ja laittaa asiat järjestelmään. Säännöllisyys on kuitenkin avainsana, jotta muistiinpanojen läpikäynnistä tulee sinulle tapa.

Muistilappujen päivittäinen käsittelyprosessi omassa elämässäni

Samana päivänä toimia vaativat asiat

Jos asia on saman päivän aikana hoidettava, kirjaan sen suoraan sen päivän tehtävälistaan jos vain suinkin mahdollista. Jos tehtävälista ei ole lähettyvillä, kirjoitan asian muistiin ja laitan lapun johonkin, josta näen sen varmasti, esimerkiksi tietokoneeni näppäimistön päälle tai puhelimen suojakoteloon.

Viikon sisällä tehtävät asiat 

Jos asia on kiireellinen, mutta ei tämän päivän asia, lisään sen post-it -lapulla päiväohjelmaani. Siitä näen sen, ja voin tehdä sen vielä saman päivän aikana mikäli aika riittää, tai sitten siirrän sen seuraavaa päivää suunnitellessani helposti eteenpäin.

Jos asia on tehtävä viikon sisällä jonkun tietyn päivän aikana, lisään sen suoraan sen päivän tehtävälistaan.

Myöhemmin tapahtuvat asiat jätän odottamaan viikoittaista suunnittelusessiota.

Viikoittainen suunnittelusessio

Kerran viikossa, yleensä viikonlopun aikana, käyn läpi kaikki uudet vielä käsittelemättömät muistiinpanot ja suunnittelen tarkemmin tulevaa.

Aloitan kiertämällä ensin kaikki paikat, joihin muistilappuja kertyy, mikä kotonani tarkoittaa neljää eri pöytää. Lisäksi minulla on töissä käytössä pieni vihko, johon kirjaan työajalla mieleen tulevat omaa elämääni koskevat asiat.

Muistiinpanoja läpikäydessäni lajittelen ne seuraaviin kategorioihin:

Kiireelliset, tärkeät asiat

Nämä asiat olen todennäköisesti hoitanut jo viikon aikana, mutta jos en jostain syystä ole, nyt on korkea aika lisätä asia kalenteriin tai oikean päivän tehtävälistaan.

Ei kiireelliset, tärkeät asiat

Nämä ovat sellaisia asioita, joille haluan tehdä jotain, mutta aikataulu saattaa vaihdella lähipäivistä viikkoihin tai kuukausiin.

Jos haluan, että asia varmasti hoituu lähiaikoina, jätän sen irralliselle muistilapulle työpöydälleni. Silloin se on nähtävillä ja pysyy mielessä. Nämä ovat yleensä asioita, joita pitää selvittää tai joiden tekemiseen menee muutamia minuutteja, mutta tekemisellä ei ole ulkopuolelta asetettua määräaikaa. Näiden asioiden kohdalla monesti odotan jonkinlaista inspiraatiota tai sitten vain sopivaa hetkeä.

Jos asialla ei ole lainkaan aikataulua, voi olla, että innostun tekemään sen jo huomenna, tai sitten voi olla, etten innostu siitä koskaan. Aikatauluttomia ovat esimerkiksi kirja- ja tuotevinkit, jotka tallennan omaan sähköiseen listaansa. Mutta jos haluan lukea kirjan mahdollisimman pian, laitan siitä heti varauksen kirjastoon tai tilaan sen.

Voi myös olla, että koen asian tärkeäksi nyt, mutta ajan myötä se menettää tärkeytensä mielenkiinnonkohteiden, toiveiden ja tarpeiden muuttuessa, ja se on ok.

Ei kiireelliset, ei tärkeät asiat

Jos asia ei oikeasti ole kiireellinen eikä tärkeä, ei ole mitään syytä käyttää siihen yhtään enempää aikaa. Asia on jo saatu pois mielestä, mikä on se tärkein askel, sillä nyt se ei enää kuormita mieltä.

Jotkut näistä muistiinpanoista voi repiä suoraan roskiin.

Jos en ole vielä valmis hävittämään muistiinpanoa, laitan sen puukulhoon, johon kerään muutkin vastaavat odottamaan. Ehkä siitä tulee joku päivä tärkeä ja haluan tehdä asialle jotain, tai sitten olen vihdoin valmis luopumaan siitä.

Tärkein on tärkeintä

Kategoria, jota en vielä käsitellyt on kiireelliset, ei tärkeät asiat, jotka sivuutan nykyään aika kiitettävästi. Saadakseni ylläpidettyä omaa rentoa elämänrytmiäni harvemmin enää reagoin asioihin, joihin pitäisi reagoida nyt ja heti, tai mielellään viimeistään huomenna. Jos asia aiheuttaisi tarpeetonta kiirettä ja stressiä, se on monesti suora hylkäysperuste.

Tärkeintä on, että kaikki sinulle tärkeät asiat ovat jossain muistissa siten, että ne tulevat hoidettua ajallaan. Kaikki tärkeät kalenterimerkinnät ovat kalenterissa ja tehtävälistat ajantasalla.

Kun tiedät, että kaikki tärkeä tulee hoidettua ajallaan, voit elää muun ajan fiiliksen mukaan mahdollisimman paljon flow-tilassa vietitpä sitten aikaa töiden tai rakkaimman harrastuksesi parissa, läheisten kanssa tai vaikka siivoten.

Minulle sopii rytmi, jossa ei tarvitse hötkyillä, vaan tilaa jää unelmoinnille, uudelle tiedolle, suunnittelulle, luovuudelle ja hiljaisuudelle. Viimeksi kirjakaupassa, kun myyjä tuli tarjoamaan apua, totesin vain, etten etsi mitään, minä vain fiilistelen. Havainnoin ympäristöä aisteillani ja annoin ideoille tilaa syntyä - ja sainkin muutaman hyvän oivalluksen.

Millaista elämää ja elämänrytmiä sinä haluat luoda itsellesi?
Olisiko aika järjestää stressi ja kiire pois ja luoda enemmän tilaa oman näköiselle elämälle?

Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

Viekö älypuhelin liikaa aikaasi?

Tällä kertaa vastaan lukijan kommenttiin liittyen älypuhelimen viihdekäyttöön:

Ei minua kiire vaivaa vaan ennemminkin saamattomuus ja sen jälkeen ajanpuute. 

Olen jäänyt tähän älykännykkään koukkuun niin paljon, että se hallitsee mun vapaapäivääni. Ei siis työpäivinä, vaan ihan vapaapäivänä. 

Jollen minä roiku Facebookissa niin sitten jossain muussa koukuttavassa paikassa kuten vaikkapa pelaamassa jotain karkkipeliä. Ja tämän aiheutti älykännykän maailma. 

Silloin kun mulla ei ollut tätä älykännykkää, niin toki olin netissä silloin tällöin, mutta se oli läppärillä, joka on muutoin aina täysin virraton paitsi silloin kun se laitetaan päälle ja istutaan tovi sen edessä.  

Mulla ei sitten olekaan juuri muuta pahetta, joten siksi suon tämän itselleni. Mutta se kostautuu aina silloin kun pitäisi tehdä jotain fiksua kotona. Vaikkapa siivousta tai ulkoilua. 

Eli summa summarum.. 

On vain otettava itseä niskasta kiinni ja asetettava yhtä tiukat rajat itselleni kuin mitä laitetaan pienille lapsille. Ei tässä muu auta. 

Taas koukussa

Makoilen riippumatossa parvekkeella puhelin kädessä. Ranteisiin ja sormiin sattuu, niska jumittaa ja varpaita palelee. Vessahätä on ollut jo jonkin aikaa ja nälkäkin kurnii vatsassa. Olin suunnitellut illalle joogaa ja ruoanlaittoa, mutta toisin kävi. En vain saanut lopetettua ja laskettua puhelinta kädestäni.

Edellinen vastaava tilanne oli kesällä 2016, mutta onneksi kesti vain muutaman päivän kunnes kyllästyin Marvel Puzzle Questiin. Vuonna 2014 innostuin Tetriksestä ja 2013 pelasin hetken Temple Runia. Kesällä 2011 hetkellisen riippuvuuden aiheutti Angry Birds. Minusta on jopa hieman pelottavaa ajatella, kuinka hyvin muistan ajankohdat ja mitä milloinkin pelasin.

Yleensä minun on ollut helppo perustella itselleni, miksi en halua käyttää kallisarvoista vapaa-aikaani pelien parissa, mutta tällä kertaa tilanne alkoi näyttää todella pahalta. Yritin puhua itselleni, yritin maanitella ja yritin käskeä: Hei, sun piti joogata. Menisit nyt ainakin suihkuun. Sun on ihan pakko syödä. Kati, sun pitää mennä nukkumaan! Lopeta!

Kun tartuin töissäkin puhelimeen tauoilla, totesin tilanteen olevan todella paha. Olin koukussa. Mutta toki juuri se on mobiilipeleissä ideanakin, että ne saavat pelaajan koukkuun.

Mihin haluat aikasi käyttää?

Riippuvuus ei ole koskaan hyvä asia. Onneksi todellisuus on aina ennemmin tai myöhemmin voittanut omassa elämässäni virtuaalitodellisuuden. Yleensä pääsen koukusta irti ihan vain sillä, että kysyn itseltäni, onko tämä sellainen asia, johon haluan aikani käyttää. Pelien ja sosiaalisen median kohdalla vastaus on aina tähän mennessä ollut ei, en halua. Elämässäni on tärkeämpiä asioita.

Saadaksesi itsesi mahdollisimman pian kuriin, voit yrittää pysäyttää hulluuden näiden kysymysten avulla:

• Saatko oikeasti nautintoa älykännykän kanssa viettämästäsi ajasta?
• Onko se toiminta (facebook, pelit yms.) oikeasti sitä, miten haluat vapaa-aikasi viettää?
• Voisiko olla jotain muuta, josta nauttisit enemmän ja joka toisi enemmän hyvinvointia ja iloa elämääsi?
• Perheenjäseniä?
• Ystäviä?
• Muita harrastuksia?
• Ulkoilua?
• Liikuntaa?
• Kirjallisuutta?
• Opiskelua?
• Käsitöitä?
• Maalausta?
• Museoita?
• Musiikkia?

Jos oikeasti nautit ajastasi puhelimella, voithan käyttää sitä ikään kuin palkintona: Saat pelata jonkun tietyn ajan, kunhan olet ensin tehnyt jotain, mitä vaikka normaalisti lykkäät.

Applikaatio todellisuuden toteamiseen

Jos sinulla on käytössä iOS-puhelin, Moment -applikaatio toimii loistavana ajankäytön seurantavälineenä, sillä se kertoo kaunistelematta kuinka paljon olet viettänyt aikaa puhelimellasi.

Meillä ihmisillä on yleensä tapana joko liioitella tai vähätellä asioita, joten oikeiden lukujen näkeminen on aika herättävää.

Toisaalta tämänkin applikaation voi nähdä pelinä. Sen tavoite tosin on päinvastainen muihin peleihin nähden. Jotta voittaisit tässä 'pelissä', sinun tulisi viettää mahdollisimman vähän aikaa puhelimellasi.

Ei rajoittamalla vaan aktiivisesti valitsemalla

En ensisijaisesti lähtisi vetämään rajoja, vaan etsimään sitä, miten sinä oikeasti haluat vapaa-aikasi viettää.

Lisäksi rajoja on helppo venyttää, jos ei kukaan tai mikään pakota niitä noudattamaan. Töissä tauko onneksi loppuu joskus, mutta kotona ei mikään pakota lopettamaan. Minun tapauksessani ainakin on parempi olla lainkaan aloittamatta.

Tai sitten voit asettaa ajastimen. Saat tehdä jotain vaikka 15 minuuttia eli kahvitauon verran. Sitten on lopetettava. Ainakin tältä kerralta, jos ei jopa lopullisesti.

Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

Kun läheiset vievät kaiken ajan

Tämänkertainen lukijakysymys tulee Sirpalta:

Olen hapuillut oman elämäni parantamisessa jo vuoden ajan. 2013 alkanut työprojekti on hoidettu, mutta se vei voimani totaalisesti. 2016 menikin sitten sairastellessa. Nyt olisi todella aika huolehtia itsestä, mutta on niin vaikea olla antamatta aikaa läheisille.

Tilanne on tuttu varmasti monille. Oma jaksaminen on koetuksella, kun yrittää olla mieliksi kaikille. Eikä auttamisessa ja läheisille ajan antamisessa ole mitään väärää. Se vain on väärin, jos sen tekee oman hyvinvoinnin kustannuksella.

Tyydytä omat tarpeesi ensin

Kuvittele itsesi hyvin nukuttujen yöunien ja maittavan aamiaisen jälkeen. Mielesi on virkeä ja olosi loistava. Olet täynnä energiaa ja tarmoa.

Kuvittele sitten itsesi myöhään illalla rättiväsyneenä ja nälkäisenä. Maha kurnii kovaäänisesti, silmäluomet lipsuvat kiinni ja tunnet orastavan päänsäryn nälästä ja väsymyksestä johtuen.

Kummassa tilanteessa olet parempaa seuraa läheisillesi?

Kyllä, kyseessä on ääriesimerkki, mutta en usko, että se on kuitenkaan kaukana totuudesta. Itse ainakin olen antanut aikaa läheisilleni, kun vatsani on huutanut ruokaa ja nukkumaanmenoaikani on jo mennyt. En usko, että olen ainoa, jolla on vaikeuksia pitää kiinni omista rajoistaan, kun joku haluaa aikaani, vaikka edes omat perustarpeet eivät olisi tyydytetty.

Ensin on annettava itselle, jotta sitten on jotain annettavaa muille.

Kyse voi olla niinkin pienestä asiasta kuin vessahätä. Sinun on paljon helpompi keskittyä kuuntelemaan, mitä toisella on sanottavaa, kun et mieti mielessäsi koko ajan: Kauankohan toi vielä puhuu... Ois pakko päästä vessaan... Lopettaisikohan se ihan just, niin mun ei tarvii sanoa mitään...

Tuoko vai viekö yhdessä vietetty aika energiaa?

On myös hyvä pysähtyä kuulostelemaan, millainen olo sinulla on yhdessä vietetyn ajan jälkeen.

Onko sinulla tapaamisen jälkeen hyvä ja energinen olo? Olet virkistynyt ja hyvällä mielellä ja huomaat hymyn jämähtäneen kasvoillesi.

Vai tuntuuko, että sinusta on imetty kaikki energia ja elinvoima pois? Et oikein tiedä, mitä sinulle tapahtui, mutta hyvä olo sinulla ei ainakaan ole.

Sinun elämäsi, sinun aikasi

Kyseessä on sinun elämäsi, joten se on myös sinun valintasi, mihin aikasi käytät. Käytätkö sen ihmissuhteisiin, jotka verottavat sinua vai jotka auttavat sinua kukoistamaan.

Enkä sano, että kaikkien ihmissuhteiden pitää aina olla mukavia ja helppoja. Toisilta sinä opit jotain ja toisille sinä opetat jotain. Ystävät yleensä antavat palautetta, rohkaisua ja apua tarvittaessa. He kannustavat sinua, mutta toisaalta he myös uskaltavat kertoa, jos näyttää siltä, että olet tekemässä jotain tyhmää.

Jotkut ihmissuhteet taas haastavat meitä kehittymään ja kasvamaan, vaikka se ei aina tunnu hyvältä. Pieni kilpailu tai haaste on kuitenkin paikallaan, jotta emme jämähdä paikoillemme, vaan pyrimme jatkuvasti parempaan.

Lisäksi tarvitsemme elämäämme ihmisiä, jotka rohkeasti uskaltavat kertoa meille, jos olemme eksymässä väärälle polulle tai kaivamme itsellemme kuoppaa. Joku, joka tulee kertomaan, että nyt on aika lopettaa itsesäälissä kieriskely ja jatkaa matkaa.

On uskallettava sanoa ei

Joskus ihmissuhteet uuvuttavat meidät siksi, ettemme osaa sanoa niin yksinkertaista sanaa kuin ei.

Mutta jos pelkäät sanoa ei läheisellesi, voisin väittää, että siinä suhteessa on jotain epätasapainossa. Mitä pelkäät, että tapahtuu, jos sanot ei? Vastaus ei välttämättä miellytä, mutta se auttaa sinua korjaamaan suhteen tai poistumaan siitä.

Jos pelkäät, ettei sinusta enää pidetä, kun pidät yllä omia rajojasi ja huolehdit omasta hyvinvoinnistasi, mieti, onko sellainen ihmissuhde oikeasti ylläpitämisen arvoinen.

Oma hyvinvointi etusijalle

Läheisille ajan antaminen on tärkeää, mutta kysyjälle vastasin, että nyt on korkea aika laittaa Sirpa etusijalle.

Itsensä etusijalle laittaminen ei tarkoita, ettei sinulla voisi olla ja myös olisi aikaa läheisille, mutta jos et sinä, niin kuka sitten huolehtii sinun hyvinvoinnistasi ja jaksamisestasi. Joskus on vain osattava ja uskallettava sanoa muille ei, ja tehtävä sitä, mikä on itselle siinä hetkessä parasta ja tärkeintä.

Neuvoni sinulle, jonka tulee alkaa huolehtia itsestään paremmin, on tämä:

Mieti kolme asiaa, jotka sinä voisit tehdä päivittäin oman hyvinvointisi eteen.

Kolme hyvin pientä asiaa, jotta oikeasti ehdit ja voit tehdä ne päivittäin. Ne voivat liittyä ruokavalioon, lepoon, liikuntaan, henkisyyteen… Sinä tiedät parhaiten, mikä on jäänyt pahiten retuperälle ja siten kaipaa eniten huomiota tällä hetkellä elämässäsi.

Kirjoita nämä kolme pientä hyvinvointiasi lisäävää asiaa itsellesi muistiin.

Valitse niistä yksi ja tee se jo tänään, tai jos sen aika on tältä päivältä jo mennyt ohi, niin viimeistään huomenna.

Joten mitä haluat ja aiot tehdä tänään oman hyvinvointisi eteen?

Toivon todella, että teet sen. Et minun, etkä kenenkään muun vaan vain itsesi vuoksi, sillä sinä olet sen ansainnut.

Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

Miten järjestää aikaa opinnoille

Tämän kerran lukijakysymyksen esittäjä on työssäkäyvä kahden alle kouluikäisen lapsen äiti, jolla on samanaikaisesti käynnissä sekä talonrakennusprojekti että opinnot uuteen ammattiin:

Vaikeinta ajankäytössä on saada opiskeluja eteenpäin. Tunnen olevani välillä hyvin uupunut. Iltaisin opiskelu on vaikeaa pitkän päivän jälkeen ja perhe-elämä vähän kärsii. On kuitenkin unelmani saada uusi ammatti ja töitä on tehtävä, ymmärrän sen. Olen hidas tekemään koulutöitä, koska ala on minulle uusi ja pohjatyötä pitää tehdä paljon.

Onko siis vinkkiä miten rakennan aikataulut järkevästi?

Liika on liikaa

Ensimmäinen ajatus kysymystä lukiessa oli "apua". Talonrakennus lasten ja työn ohella on jo iso urakka, mutta siihen päälle vielä opinnot uuteen ammattiin.

Jos sinä olet vastaavaa suunnittelemassa ja sinulla on mahdollisuus valita, keskity vain yhteen asiaan kerrallaan.

Kaiken ylimääräisen karsiminen

Kun ajasta on pulaa, tai oikeammin sanottuna, kun on liikaa tekemistä suhteutettuna käytettävissä olevaan aikaan, jota meille kaikille suodaan tasa-arvoisesti 24 tuntia vuorokaudessa, on karsittava kaikki ylimääräinen ja tarpeeton ja keskityttävä siihen, mikä on oikeasti tärkeintä juuri nyt.

Deletointi

Onko joitain asioita, jotka voit karsia kokonaan pois? Jotain mitä voit jatkossa vain jättää tekemättä? Tai asioita, jotka voisit jättää pois siksi aikaa, kun elämä on muutenkin jo täyttä?

Tarkastele omaa elämääsi kriittisesti. Missä ovat aikasyöpöt, joista voit luopua helposti ja suhteellisen kivuttomasti. Karsimislistalle tulisi päätyä kaikki ei tärkeä toiminta. Onko esimerkiksi tv-ohjelmia, jotka voisit jättää katsomatta tai lehtiä, jotka voisit jättää lukematta?

Delegointi

Joistain asioista et voi luopua kokonaan, mutta voit harventaa tai ulkoistaa niiden tekemisen, esimerkkinä kodin ruokaostokset ja siivous.

Minkä asian joku muu voisi tehdä sijastasi?

Asiat, joista ei saa karsia

Sen lisäksi, että huomaat, mistä voit karsia ja siten säästää aikaa, on ehdottoman tärkeätä myös huomioida, mistä ei kannata eikä saa karsia.

Tällaisessa tilanteessa helposti karsitaan esimerkiksi omista harrastuksista, parisuhde- ja perheajasta sekä unesta. Nämä vain eivät ole pitkällä tähtäimellä kovin fiksuja ratkaisuja. Uusi ammatti ja hieno talo kärsivät hiukan inflaatiota, jos perheesi muuttaakin muualle ja itse joudut sairaslomalle.

En halua pelotella, mutta haluan, että mietit valintojesi mahdollisia seurauksia. Emme ole robotteja tai superihmisiä ja sitten kun -elämän eläminen on todella riskialtista, kun meillä ei ole takeita kuin vain tästä hetkestä.

Vaikka projektin valmistuminen häämöttää tulevaisuudessa, en suosittele, että odotat ja ajattelet tilanteen sitten helpottavan. Kyllä sinun tulee pitää huolta jaksamisestasi joka päivä ja joka viikko sinnekin saakka.

Toki innostavat tavoitteet antavat energiaa ja auttavat jaksamaan, mutta valitettavasti meidän kehomme eivät toimi pitkään pelkästään innostuksella.

Riittävä uni ja hyvä ravinto ovat ehdottomia. Mitä paremmin pidät huolta itsestäsi, sitä paremmin jaksat.

Lisäksi elämä on tässä ja nyt. Pienet lapset kasvavat ja kehittyvät kovaa vauhtia, etkä halua menettää tätä kallisarvoista aikaa elämästäsi. He tarvitsevat äitiään nyt ja tässä, eikä vasta sitten kun talo on valmis ja uusi ammatti suoritettuna.

Aloita aamusi päivän tärkeimmällä tehtävällä

Onnistuneessa ajankäytössä tärkein asia hoidetaan ensimmäisenä ja saa parhaan energian. Kun kysyjän tilanne nyt on mikä on, ja kysymys oli miten saisi opinnoille aikaa, niin ehdotukseni tietenkin on aloittaa päivä sillä tärkeimmällä tehtävällä.

Onko mahdollista, että menisit iltaisin nukkumaan nykyistä aiemmin ja heräisit ennen kuin perheen aamutoimet alkavat? Järjestäisit itsellesi aamuisin 30-60 minuuttia aikaa häiriöttömään opiskeluun, tai edes 20 minuuttia. Kun muu perhe vielä nukkuu, saat paljon paremmin keskityttyä ja saat vähäisenkin ajan käytettyä tehokkaammin.

Et ehkä koe olevasi aamuihminen, mutta uskon, että jokainen on kuitenkin virkeämpi ja vastaanottavaisempi uuden oppimiseen aamulla yöunien jälkeen kuin illalla viimeisenä juuri ennen nukkumaan menoa.

Viikonloput

Viikonloppuisin ei ole päivätöitä, mutta kysymys ei kerro, ovatko viikonloput omistettu kokonaan talonrakennukselle.

Ehkä viikonloppuna voisi olla mahdollista järjestää pari pidempää pätkää opintoihin keskittymiselle. Toki lepo ja aika yhdessä perheen kanssa ovat myös tarpeen.

Aikalisä

Yksi vaihtoehto toki on, että jompikumpi projekti laitetaan jäihin, kunnes toinen on valmis.

Kun haluamme kaikki mulle heti nyt ja venytämme itsemme äärimmillemme jonkin tavoitteen eteen, riskeeraamme helposti kaiken muun tärkeän elämässämme. Paljon on mahdollista saavuttaa, mutta ei samanaikaisesti.

Jos yrittää saada kaiken kerralla, siitä voi joutua maksamaan kovan hinnan. Jos aikaa ei jää itselle ja perheelle, se voi kostautua menetettynä terveytenä ja ihmissuhteina.

Paras neuvo

Ehkä paras neuvo sinulle, jonka elämä on jo täynnä, on, että keskity aina täysillä siihen, mitä kullakin hetkellä teet. Monen asian samanaikainen tekeminen ei ole loppujen lopuksi tehokasta ja johtaa vain siihen, että elät sumussa, etkä muista jälkikäteen tästä ajasta mitään muuta kuin sen, että oli koko ajan kauhea kiire ja hirveästi tekemistä.

Jakamattomalla huomiolla ja keskittymällä yhteen asiaan kerrallaan saat parempia tuloksia ja nopeammin.

Mitä ikinä teetkin, muista aina pitää parasta mahdollista huolta itsestäsi. Sitä kautta kaikki muu on helpompaa.

Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

Aina ei ole oikea aika

Toimiva ja tavoitteellinen ajanhallinta on sitä, että tietää, mikä on tärkein tehtävä milläkin hetkellä. Aina ei ole oikea aika reagoida tai tehdä jotain, vaikka asia tuntuisikin juuri sillä hetkellä kiireiseltä.

Tavoitteiden saavuttaminen vaatii myös keskeneräisyyden ja sotkun hyväksymistä ja sen, että pystyy toimimaan ja keskittymään sotkuista huolimatta.

Esimerkki oman elämäni sotkuista

Juon aamuisin ison mukillisen huoneenlämpöistä vettä, johon sekoitan limemehua, jodioitua ruususuolaa ja viherjauhetta.

En todellakaan tiedä, mitä yhtenä aamuna tapahtui, mutta kun olin laittamassa viherjauhepurkkia takaisin kaappiin, löysin sen seuraavassa hetkessä lattialta. Kansi oli auennut ja silmänräpäyksessä maailmani muuttui vihreäksi.

Pikainen tilannekartoitus

Onnekseni purkki putosi keittiön nurkassa, joten jauhetta ei ollut kulkuväylällä. Sitä oli vain matolla, keittiön penkillä, keittiön pöydällä ja pöydän alla, lehtipinojen päällä, kaapiston hyllyllä, lattialla, seinässä, jatkojohdon päällä...  Ihmettelin, miten purkissa vielä oli jotain, kun hienoa vihreää jauhetta tuntui olevan kaikkialla.

Vahinko tapahtui työaamuna, joten minulla ei ollut minkäänlaista mielenkiintoa saatikka ajallista resurssia ryhtyä siivoamaan. Totesin vain pikaisesti, että aiheuttamaani sotkua ei yhdellä rätin pyyhkäisyllä hoideta, eikä imurointi aamuyöstä kolmen aikaan myöskään ollut varteenotettava vaihtoehto.

Jätin siis sotkun keittiöön ja jatkoin normaalisti aamutoimiani.

Ylpeys sotkusta

Kului muutama päivä ja sain vieraan, jolle esittelin ylpeänä aikaansaamaani sotkua.

En tietenkään ollut ylpeä itse sotkusta, vaan siitä, että pystyin elämään sen kanssa.

Vierailupäivään mennessä keittiön siivoaminen ei ollut vielä noussut niin korkealle tärkeysjärjestyksessä, että olisin käyttänyt siihen kallisarvoista ja rajallista arkipäivieni aikaa. Olin ylpeä siitä, että pystyin keskittymään sen viikon tärkeisiin tehtäviin antamatta keittiön nurkan peittymisen viherjauheeseen haitata keskittymistäni.

Ei tärkeä eikä kiireellinen

Keittiön sotku on hyvä esimerkki ei tärkeästä, ei kiireellisestä asiasta. Toki se pamahti eteeni yllättäen ja vaikutti siksi kiireelliseltä asialta, mutta tarkemmin tarkasteltuna ei se sitä oikeasti ollut.

Koska asun yksin ilman kumppania, lapsia tai lemmikkieläimiä, oli sotku täysin oma ongelmani, ja jauheet pysyivät hienosti paikoillaan, kunnes siivosin ne pois viikonloppuna.

Jos olisin pudottanut purkin kulkuväylälle, asia olisi ollut kiireellisempi ja tärkeämpi, sillä silloin riskinä olisi ollut jauheen leviäminen koko asuntoon ja liikkumiseni keittiössä olisi hankaloitunut.

Oli toki kiva saada sotku siivottua pois, mutta tosiasia on, ettei se vaikuttanut elämääni mitenkään. Sotku vain muistutti minua kirjaimellisesti hukkaan heitetystä viherjauheesta.

Asiat tärkeysjärjestykseen

Ymmärrän, että voi ehkä olla vaikea ymmärtää, miten voin olla ylpeä siitä, että annoin aiheuttamani sotkun olla keittiössä useamman päivän. Minulle se on kuitenkin enemmän saavutus, että pystyin sietämään ja elämään sotkun kanssa antamatta sen vaikuttaa minuun, kuin että olisin siivonnut sen välittömästi.

Odotin, että tuli oikea aika, jolloin ei ollut muuta tärkeämpää tekemistä ja oli riittävästi aikaa käytettäväksi siivoamiseen.

Jos olisin reagoinut heti ja ruvennut siivoamaan, olisin pilannut työaamuni. Valitsin, että oli tärkeämpää tehdä aamutoimet ja sille aamulle suunnitellut tehtävät ja ehtiä töihin normaalisti. Keittiön siivoukselle en ollut budjetoinut aikaa sille aamulle.

Toki, niinä aamuina kun kaadan teet tai kahvit, tartun rättiin ja siivoan välittömästi. Silloin se on tärkeää ja kiireellistä, sillä neste kyllä tekee vahinkoa, jos sen jättää väärään paikkaan.

En ole sotkuinen vaan osaan priorisoida

Eikö ole lohdullista ajatella, että ehkä et olekaan esimerkiksi sotkuinen, vaan prioriteettisi vain ovat jossain muualla kuin kodin siistinä pitämisessä. Eikä siinä ole mitään väärää - pikemminkin päinvastoin.

On upea saavutus, että tietää, mikä on omassa elämässä tärkeää, ja osaa myös toimia omien arvojen ja prioriteettien mukaisesti oli tilanne mikä tahansa.

Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

Tärkeä on tärkeämpi kuin kiireellinen

Kun suunnittelet elämääsi, sinun tulee keskittyä kiireettömiin tärkeisiin asioihin, sillä ne jäävät helposti kiireellisten tehtävien jalkoihin.

Kiireelliset asiat kyllä ilmaantuvat eteesi ilman suunnitteluakin, ja ne sinun on opittava torjumaan joko delegoimalla tai deletoimalla.

Sinun aikasi, sinun valintasi

Voit aina valita, mihin käytät aikasi.

Mikäli vetoat nyt, ettet voi valita, koska työ, lapset, harrastukset... muista, että olet nämäkin kaikki joskus valinnut. Kyllä, sinä olet. Joko olet tietoisesti ja aktiivisesti valinnut ne, tai sitten et vain ole osannut tai uskaltanut sanoa ei, kun niitä asioita on tarjottu elämääsi. Mutta valinta sekin on, kun ei kieltäydy siitä, mitä tarjotaan.

Nyt sinun on opittava elämään tähän saakka tekemiesi valintojesi kanssa siten, että saat elämästäsi sellaisen kuin haluat.

Lisäksi sinulla on mahdollisuus joidenkin asioiden osalta valita jatkossa toisin. Kaikkea ei kuitenkaan ole mahdollista muuttaa, sillä tehtyjä asioita ei saa tekemättömäksi, vaikka kuinka haluaisi tai toivoisi. Mutta paljon on varmasti muutettavissa, ja se mihin aina voit vaikuttaa, on se miten itse ajattelet asioista ja miten niihin suhtaudut.

Keskity tärkeisiin asioihin

Kun haluat elämäsi jatkossa olevan miellyttävää ja kiireetöntä, sinun on opittava keskittymään tärkeisiin ja kiireettömiin asioihin.

Jos käytät päiväsi kiireellisten asioiden parissa tulipaloja sammutellen, ei ole mikään ihme, että koet kiirettä ja stressiä. Sinusta saattaa jopa tuntua siltä, ettet koskaan ehdi mitään, kun elät jatkuvasti vain muiden tarpeisiin ja pyyntöihin reagoiden.

Ratkaisu tähän on viikkosuunnitelma, jonka avulla suunnittelet etukäteen, mihin aiot seuraavan viikon aikana keskittyä. Vaatii nimittäin suunnittelua ja päättäväisyyttä, että saat käytettyä aikasi itsellesi tärkeisiin asioihin. Mutta vain tärkeisiin ja kiireettömiin asioihin keskittymällä, saat elämässä aikaan sen, mitä sinä haluat.

Ajankäytön laatulohkot 

Dwight D. Eisenhowerin kehittämät ajankäytön laatulohkot, joissa asiat lajitellaan niiden tärkeyden ja kiireellisyyden mukaan, ovat mielestäni mainiot. Tämä jaottelu auttaa ymmärtämään, miksi koet stressiä, ja toisaalta se auttaa näkemään, mihin sinun tulisi jatkossa panostaa enemmän eli mikä on oikeasti tärkeätä.

Ei tärkeä ja kiireetön – hukkalohko 

Ei tärkeät, kiireettömät asiat ovat käytännössä merkityksetöntä viihdettä, jolla harhautamme itsemme oman elämän tärkeistä asioista ja päätöksistä. Saamme hetken helpotuksen sosiaalisesta mediasta, siivoamisesta tai vaikkapa suklaasta, mutta jossain vaiheessa on kuitenkin lopetettava lykkääminen ja palattava tärkeiden asioiden äärelle.

Toki näillekin asioille on aikansa ja paikkansa, mutta tietoisesti oikeaan aikaan valittuna ja kohtuudella nautittuna.

Ei tärkeä, mutta kiireellinen – harhautuslohko 

Ei tärkeät, mutta kiireelliset asiat harhauttavat meidät agendastamme. Konkreettinen esimerkki on puhelu, viesti tai sosiaalisen median ilmoitus. Se tapahtuu nyt, mutta asia ei välttämättä ole lainkaan tärkeä.

Kannattaa miettiä, voitko rauhoittaa jotkut hetket kokonaan. Yleensä on huomattavasti tärkeämpää keskittyä juuri käsillä olevaan asiaan tai fyysisesti läsnä oleviin ihmisiin kuin reagoida jatkuvasti ulkomaailman ärsykkeisiin.

Tärkeä ja kiireellinen – kriisilohko 

Mitä enemmän vietät aikaa tärkeiden ja kiireellisten asioiden parissa, sitä stressaantuneempi olet. Tähän lohkoon kuuluvat useimmiten kaikki ulkoapäin tulevat odotukset ja vaatimukset. Toki mitä kauemmin lykkäät omia tärkeitä, kiireettömiä asioita, sitä todennäköisemmin nekin tulevat lopulta tähän lohkoon.

Jos ulkoapäin tulevien tärkeiden ja kiireellisten asioiden hyökyaalto hukuttaa sinut alleen, sinun on yksinkertaisesti vain pysähdyttävä ja otettava aikaa suunnittelulle ja ajattelulle, jotta pääset pois paniikkitilanteesta.

Pohdi esimerkiksi seuraavia asioita:

• Onko minun pakko tehdä nämä kaikki asiat? 
• Voinko delegoida jotain?
• Voinko luopua joistain vastuista kokonaan?
• Voinko opettaa muut hoitamaan joitain asioita?
• Mitä voin tehdä estääkseni jatkuvasti toistuvat samat kiireelliset ja tärkeät tehtävät?
• Mille kaikelle voin ja aion jatkossa sanoa ei? 

Tärkeä ja kiireetön – laatulohko 

Tämä on tavoitealue, joten näitä asioita tehden sinun tulisi viettää eniten aikaa.

Tärkeitä ja kiireettömiä asioita ovat muun muassa:

• nukkuminen
• ruokailu
• liikunta
• omat harrastukset
• perhe ja ihmissuhteet
• kaikenlainen suunnittelu- ja kehitystyö
• luovuus
• itsensä kehittäminen
• itsensä ilmaiseminen

Toki näistäkin asioista voi ajan myötä tulla kiireellisiä, jos lykkäät niitä riittävän kauan.

Tärkeiden, mutta kiireettömien asioiden laiminlyönti vaikuttaa suoraan hyvinvointiisi. Helppo esimerkki fyysisestä hyvinvoinnista on itsensä ravitseminen. Kun nälkä ei ole vielä huutava, jaksat tehdä ravitsevaa ruokaa. Mutta kun lykkäät nälän hoitamista tarpeeksi kauan, huomaat pian olevasi nälkäkuoleman partaalla, jolloin tartut vain johonkin helppoon ja nopeaan vaihtoehtoon terveellisyyttä ja järkevyyttä sen kummemmin pohtimatta.
Tärkeät, kiireettömät asiat pitävät meidät myös järjissämme ja tekevät meistä sen, mitä me parhaimmillamme olemme. Valitettavasti ne ovat myös niitä asioita, jotka todella helposti jäävät tärkeiden ja kiireellisten asioiden jalkoihin.

Ilta kavereiden kesken tuskin koskaan on kiireellinen asia, mutta tärkeä, aivan kuten aika ja läsnäolo kumppanin kanssa. Lapsen kuulumisten kuuntelu ei ole kiireellistä, mutta tärkeää, ja jos et kuuntele, asia saattaa pian muuttua kiireelliseksi, kun lapsi alkaa vaatia huomiota vähemmän mukavilla keinoilla.

Varaa aikaa tärkeille asioille joka päivä

Tee lista itsellesi tärkeistä asioista ja varaa joka päivälle aikaa omasta hyvinvoinnistasi huolehtimiseen.

Muista huomioida niin henkinen kuin fyysinen terveys ja ihmissuhteet kuitenkaan omaa kallisarvoista aikaa unohtamatta.

Pidä ensin huolta itsestäsi. Kun sinä voit hyvin, sinulla on myös paljon enemmän annettavaa muille.



Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

Mitä jos suunnitelma menee pieleen?

Tällä kertaa kerron vinkkini lukijan esittämään ongelmaan:
Ajankäyttösuunnitelmani sekoavat aina, kun keksin tehdä jotain muuta - kivampaa, tärkeämpää, tai tapahtuu yllätyksiä, joihin on pakko reagoida.
- Sirpa

Ensinnäkin muutokset kuuluvat elämään. Päivän aikana sattuu ja tapahtuu asioita. Toiset niistä ovat sellaisia, joihin on hyvä reagoida heti, ja toiset tapahtumat taasen ovat sellaisia, jotka olisi hyvä sivuuttaa juuri sillä hetkellä, ehkä jopa kokonaan.

Sallitko häiriön?

Sillä hetkellä kun elämääsi tulee jotain kivampaa, tärkeämpää tai yllätyksellistä, sinä teet valinnan, mikä on juuri silloin tärkeintä. Se, mitä olit juuri tekemässä, vai se mikä ilmaantui yllättäen eteesi?

Jos se, mitä olit juuri tekemässä, on oikeasti juuri sillä hetkellä tärkeintä, on tehtäväsi estää työskentelysi häiriintyminen. Keskeytyksiä ja harhautuksia tulee, jos niille antaa sijaa.

Mikä on tärkeää?

Ennen kuin reagoit ja tempaudut yllättävään tilanteeseen, sinun on hyvä oppia arvioimaan, onko eteesi ilmaantuva asia sellainen, että siihen oikeasti tulee ja kannattaa tarttua juuri sillä hetkellä.

Onko asia oikeasti kiireellinen ja tärkeä, vai onko sille vain luotu sellainen illuusio?

Jos yllättävä asia on oikeasti tärkeä juuri sillä hetkellä, olisiko sen jo alun perin pitänyt sisältyä suunnitelmaasi?

Jos se on jotain kiireellistä ja tärkeää, onko juuri sinun tehtäväsi reagoida siihen? Vai voisiko joku muu hoitaa asian?

Jos se taasen on jotain kivempaa, onko juuri nyt oikea aika keskittyä siihen?

Jos yllättäen ilmaantunut asia on oikeasti juuri sillä hetkellä tärkeintä, sitten reagoit siihen. Alkuperäisen suunnitelman muuttumista ei tarvitse murehtia, sillä olet tehnyt tietoisen valinnan mihin keskityt.

Varaa tilaa yllätyksille

Jotta suunnitelmat eivät aina menisi yllätysten takia pieleen, on niihin hyvä varata joustovaraa. Ei kannata suunnitella päivää, jossa ei ole lainkaan tilaa muutoksille, sillä yleensä aina ilmaantuu jotain, mitä ei osaa ennakoida.

Suunnittelemattomuus ei ole oikea ratkaisu, sillä jos et lainkaan suunnittele päiviäsi, vaan ainoastaan reagoit ulkopuolelta tuleviin kiireellisiin tehtäviin, elät jatkuvassa stressitilassa.

Kun teet hieman löysän ajankäyttösuunnitelman, eivät pienet muutokset heti kaada venettä. Voit vaikka varata suunnitelmaasi joka päivälle tunnin kiireellisten asioiden hoitamiseen.

Tärkein on tärkeintä (first things first)

Kaikki lähtee siitä, että tiedät, mikä on tärkeintä juuri sinä päivänä. Jotta tietäisit, mikä on tärkeintä, sinun tulee suunnitella päiväsi etukäteen.

Suunnitelmassasi sinun tulee keskittyä kiireettömiin tärkeisiin tehtäviin, sillä ne jäävät helposti kiireellisten tehtävien jalkoihin. Mutta tästä lisää ensi viikolla.

Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

Onko sinulla suunnitelma poikkeustilanteisiin?

Onko elämässäsi joskus tilanteita, jolloin tekisi mieli vedota force majeureen eli suurempaan voimaan tai ylivoimaiseen esteeseen tai tapahtumaan, joka estää sinua toimimasta normaalisti?

Minulla on ollut sellainen tilanne nyt liian monta kertaa muutaman kuukauden sisällä.

Missä menee armollisuuden ja laiskuuden raja?

Sairastuin loppiaisena kesken isoisäni 95-vuotissyntymäpäiväjuhlien. Seuraavana päivänä olin yli 39 asteen kuumeessa, enkä kirjaimellisesti pystynyt muuhun kuin perustarpeiden tyydytykseen: nukuin, join, söin ja kävin vessassa. En edes jaksanut viihdettä kuluttaa.

Sen verran energiaa kuitenkin oli, että jaksoin hiukan murehtia. Maanantaiaamuna klo 5 pitäisi olla viikkokirje lukijoiden sähköpostissa. Miten ihmeessä saan sen hoidettua?

Kuinka sairas pitää olla, jotta voi luistaa lupauksesta?

Lauantain hurahtaessa ohi nukkuessa jatkoin pohdintaani sunnuntaiaamuna. Jaksanko laittaa kirjeen? Ymmärtäisivätkö lukijat, jos sanon olleeni kipeä? Lähetänkö silti jonkun lyhyen viestin, vaikka en lähettäisikään kirjettä? Olisiko se parempi, kuin olla kokonaan lähettämättä mitään?

Lopulta otin itseäni niskasta kiinni, hain kannettavan tietokoneeni sohvalle, ja lähetin alkuviikosta kirjoittamani viikkokirjeluonnoksen sähköpostiini luettavaksi. Mutta vain lähetin. En tehnyt asialle sillä hetkellä sen enempää.

Sen sijaan jatkoin taistelua mielessäni. Teenkö kirjeen loppuun vai skippaanko ensi viikon sairastumiseen vedoten? Jos vetoan sairastumiseen, laitanko jonkun viestin siihen liittyen vai mainitsenko asiasta vasta seuraavassa kirjeessä? Kuinka moni lopettaa tilaamisen, jos yksi viikko jää välistä?

Sunnuntaina kuume jäi reiluun 38 asteeseen ja jaksoin jo katsoa hetken telkkariakin miehen seurana.

Iltapäivällä lopulta rohkaisin mieleni ja luin alkuviikolla kirjoittamani luonnoksen. Onnekseni sain yllättyä positiivisesti. Teksti oli sen verran valmista kauraa, että päätin runnoa sen loppuun.

Tein muutaman korjauksen, lähetin kirjeen oikolukijalle ja sanoin, että asialla on kiire. Pitäisi olla jo luettu.

Hän onneksi ehti auttaa. Tein vaadittavat korjaukset ja ajastin kirjeen maanantaiaamulle.

Jos olisin ollut terve, olisin varmasti editoinut kirjettä vielä enemmän. Mutta totesin kuitenkin, että se oli siinä tilanteessa jo riittävän hyvä ja sai kelvata. Oli se ainakin huomattavasti parempi kuin olla lähettämättä kirjettä.

Älä jätä tärkeitä asioita viime tippaan

Sillä kertaa selvisin säikähdyksellä. Oikeastaan murehdin asiaa turhaan koko viikonlopun.

Sain kuitenkin taas hyvän muistutuksen siitä, että asioita ei todellakaan kannata jättää viime tippaan. Enkä onneksi ollutkaan täysin jättänyt. Olin kirjoittanut ja editoinut kirjettä alkuviikosta ja se oli käytännössä katsoen jo valmis. Kuumehöyryissä en vain lauantaina muistanut, mihin jamaan kirje oli jäänyt.

Jos minulla ei olisi ollut loppusilausta vaille valmista luonnosta, tilanne olisi ollut aivan toinen. Mitään uutta en olisi tuona viikonloppuna saanut aikaan, joten silloin todennäköisesti olisi jäänyt viikko välistä, tai minun olisi pitänyt lähettää vain joku lyhyt viesti.

Olisinko siinä tapauksessa ollut laiska? Vai olisiko kuume ollut hyvä syy? Olisin kuitenkin voinut tehdä sen aiemmin enkä jättää viime tippaan.

Mielestäni pitää olla täysin kykenemätön kirjoittamaan, jotta viikkokirjeen lähettämättä jättäminen on ok. Syyt ovat yleensä aina tekosyitä. Eikö totta? Esimerkiksi se, että jotain ei kerkeä, on yleensä vain huonoa suunnittelua.

Vielä viimeinen näpäytys

Pikakelataan loppiaisesta seitsemän viikkoa eteenpäin. Perjantaiaamuna herätessäni oloni on nuhainen. Töihin päästyäni alan palella. Olo on huono, mutta koska on suhteellisen helppo työpäivä ja viikonloppu edessä, päätän taistella loppuun. Suomalaista sisua vai tyhmyyttä, sen voi jokainen päättää itse.

Kun työaika lopulta päättyy, ryntään kotiin peiton alle. Perjantai-ilta menee levätessä, samoin koko lauantai. Minulla on kuumetta, nuha, kurkkukipua ja häiritsevimpänä oireena kova päänsärky.

Siinä lauantaina kuumeessa sohvalla maatessa kiroan taas hiljaa mielessäni lähestyvää viikkokirjeen deadlinea. Miten voi olla mahdollista, että olen jälleen samassa tilanteessa.

Onneksi oloni kohenee sen verran sunnuntaiksi, että jaksan aamulla istuutua tietokoneen ääreen ja tehdä mitä on tehtävä. Jälleen kerran saan olla kiitollinen siitä, että kirje on jo loppusilausta vaille valmis.

Opinko jotain?

Olin joulu-helmikuun välisenä aikana yhteensä kolme kertaa kuumeessa. Opinko jotain? Tai ehkä vielä tärkeämpi kysymys esitettäväksi on: muutinko jotain?

Onnekseni vastaukseni on kyllä!

Prioriteetti numero yksi

Olen priorisoinut viikkokirjeen lähetyksen tärkeimmäksi asiaksi elämässäni tällä hetkellä. Se tulee hoidettua, tuli mikä tuli. Kuten todettua, sen hoidan vaikka kuumeessa sohvan pohjalla.

Kyse ei ole ulkopuolisesta pakosta tai vaatimuksesta, vaan omasta päätöksestäni. Kun olen luvannut jotain, haluan pitää lupaukseni.

Puskurin rakennus 

Ihannetavoite on, että kirjeitä olisi varastossa valmiina odottamassa lähetystä. Eli jos jollain viikolla en syystä tai toisesta pysty kirjoittamaan, voisin vain kaivaa valmiin jutun varastosta ja lähettää sen.

Aikoinaan aloittaessani kuukausikirjeen lähetyksen, sain kirjeen valmiiksi aina vasta juuri ennen lähetyshetkeä. Kun ryhdyin kirjoittamaan viikkokirjettä, otin tavoitteeksi ajastaa sen viimeistään edellisenä iltana, ja onnistuinkin siinä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, jolloin jätin ajastuksen maanantaille.

Haaveilin, että kirje olisi valmis ennen viikonloppua, mutta siihen en koskaan kyennyt. Jätin viimeistelyn aina edelliseen päivään eli sunnuntaille.

Mikä muuttui

Otin nyt vihdoin opiksi sairastumisista ja olen saanut rakennettua viikon puskurin. Eli kun sinä luet tätä kirjettä, minulla on jo ensi viikon kirje valmiina odottamassa lähetystä ja sitä seuraavan viikon kirje työn alla.

Force majeure

Vielä ei ole tullut vastaan ylivoimaista estettä, joka olisi estänyt viikkokirjeen lähetyksen. Toki toivon, ettei sellaista tilannetta tulekaan vastaan, mutta elämä on ihmeellistä, eikä koskaan tiedä etukäteen mitä tapahtuu.

Siksi jätänkin sinut nyt pohtimaan omaa elämääsi:

• Onko elämässäsi asioita, joita ei vain voi jättää tekemättä, tai joita et haluaisi jättää tekemättä?
• Miten olet tällä hetkellä varautunut poikkeustilanteisiin?
• Miten voisit varautua jatkossa?
• Onko sinun mahdollista rakentaa jonkinlainen puskuri tai varajärjestelmä, joka antaa joustoa poikkeustilanteiden varalle?
• Milloin teet sen?

Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

Käytätkö aikasi oikeisiin asioihin?

Tiesitkö, että ajankäyttösi paljastaa tämän hetken todelliset prioriteettisi?

Jos et ole tällä hetkellä tyytyväinen siihen, mihin aikasi käytät, toimit todennäköisesti arvojesi vastaisesti.

Asiat, joihin käytät eniten aikaa, saavat myös automaattisesti eniten huomiotasi. Tästä johtuen oma kallisarvoinen aika kannattaa suunnata asioihin, joita oikeasti arvostat eniten.

Henkilölle, jolle työ on kaikki kaikessa, ei tuota mitään ongelmaa tehdä pitkää työviikkoa. Jollekulle toiselle taas vähäisenkin ylityön tekeminen voi aiheuttaa suuria tunnontuskia, sillä hän kokee sen heti olevan pois itseltä, perheeltä tai joltain muulta työtä tärkeämmältä asialta.

Mihin käytät aikasi?

Jos nyt katsot viikon taaksepäin, mitä sillä ajanjaksolla nousee esiin?

• Mihin sinä käytit eniten aikaa?
• Mikä jäi kenties liian vähälle huomiolle?
• Minkä olisit kenties voinut jättää kokonaan pois?

Ehkä työ haukkaa ison osan ajastasi. Mutta entä ennen työpäivää ja työpäivän jälkeen, mitä teet silloin?

• Ravitsetko itsesi hyvin?
• Liikutko?
• Rentoudutko?
• Nukutko riittävästi?
• Teetkö itsellesi mieleisiä asioita?
• Pidätkö huolta sosiaalisista suhteistasi?

 Älä veikkaa vaan mittaa

Omaa ajankäyttöään on todella vaikea, jollei jopa mahdotonta arvioida, sillä yliarvioimme ikäviin asioihin kuluvaa aikaa ja aliarvioimme mukavien toimien viemää aikaa.

Osaatko esimerkiksi sanoa, kuinka monta minuuttia käytät päivässä sosiaaliseen mediaan? Tai kauan sinulla oikeasti menee töihin lähtöön valmistautumisessa? Entä kuinka monta minuuttia pyykkien ripustaminen vie? Tai suihkussa käyminen?

Omaa ajankäyttöään kannattaa seurata, jotta opit, kuinka kauan sinulla oikeasti menee kuhunkin toimeen. Perinteinen kynä ja paperi toimii hienosti lyhytaikaisessa, esimerkiksi päivän tai viikon seurannassa, mutta onneksi avuksi on myös kehitetty erilaisia applikaatioita.

• Toggl:n avulla voi kätevästi pitää kirjaa omasta ajankäytöstä puhelin- ja tietokoneapplikaation avulla.
• RescueTime seuraa automaattisesti ajankäyttöäsi tietokoneella eri ohjelmien ja internetsivustojen välillä.
• Moment kertoo kuinka paljon on tullut vietettyä aikaa iOS-laitteella.

Jos tulos ei miellytä

Katso mihin käytät aikasi. Kuvastaako ajankäyttösi arvojasi ja prioriteettejasi - asioita, jotka ovat sinulle tärkeitä?

Jos kyllä, upeaa. Jatka samaan malliin.

Jos ei, sinun on tehtävä muutos. Sinun on varattava ja annettava enemmän aikaa tärkeille asioille ja luovuttava jostain vähemmän tärkeästä.

Aina on aikaa tärkeille asioille

Päätä, mikä on sinulle tärkeää ja anna sen näkyä ajankäytössäsi.

Jos haluat ehtiä nukkua riittävästi, sinun on pidettävä kiinni nukkumaanmenoajastasi.

Jos haluat ehtiä liikkua, sinun on varattava aikaa liikunnalle ja pidettävä tuosta ajanvarauksesta kiinni. Sovi vaikka treffit kaverin tai puolison kanssa liikunnan merkeissä, jos kaipaat tsemppikaveria.

Jos haluat pitää parisuhteesi kunnossa, sinun on varattava aikaa olla täysin läsnä puolisollesi. Sama koskee tietenkin kaikkia ihmissuhteitasi, jotka haluat pitää kunnossa.

Muista kuitenkin, että sinun on ensisijaisesti pidettävä huolta itsestäsi. Jos sinä et huolehdi omasta hyvinvoinnistasi ja tarpeistasi, niin kuka sitten. Vain sinä itse tiedät parhaiten, mitä kaipaat juuri nyt.

Nyt on paras aika tehdä muutos

Tavoitteeni on saada sinut havahtumaan ja huomaamaan, käytätkö aikasi asioihin, jotka ovat oikeasti tärkeitä sinulle.

Voi olla, että todelliset prioriteettisi ovat jotain aivan muuta kuin mihin aikasi käytät. Silloin hakkaat turhaan päätäsi seinään ja ihmettelet, mikset saa aikaan tuloksia asioissa, joissa haluaisit ja sinulle tärkeät asiat luhistuvat kasaan.

Vasta kun toimintasi tukee prioriteettejasi, alat saada niitä tuloksia, joita haluat.

Nyt haastan sinut selvittämään mihin aikasi kuluu.
Käytätkö aikasi oikeisiin asioihin?
Vai olisiko ajankäytön muutos tarpeen?

Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.