31. heinäkuuta 2018

Mitä tehdä kun stressaa

Kun stressaa ja tekemättömät työt ynnä muut asiat painavat päälle, mitä teet? Mitkä ovat sinun selviytymiskeinosi?

Suunnittelemalla rentoa vapaa-aikaa

Tiedän. Jotkut saavat stressiä suunnittelusta, tai pelkästään jo suunnittelun ajattelemisesta. Siitä, että pitäisi ennakoida, sopia jotain ja tehdä merkintä kalenteriin.

Minulla suunnittelu toimii täysin päinvastoin. Kun saan asian vihdoin merkittyä kalenteriin ja suunniteltua tarkemmin, huono stressi asiaa kohtaan laukeaa.

Ei suunnittelu tietenkään kaikkea stressiä pois vie, mutta tässä kohtaa onkin tärkeä tehdä jako hyvän ja huonon stressin välillä. Huono stressi vie yöunet ja lamaannuttaa. Hyvä stressi tuo virtaa ja auttaa sinua saamaan asioita aikaan.

Kun stressaa, on aika istua alas ja suunnitella

Oivallan sen aina uudestaan. Kun asiat pyörivät päässä ja tuntuu, että on aivan liikaa tekemistä aikaan suhteutettuna, paras apu silloin on vain istua alas ja suunnitella. Se auttaa aina.

Ensin selvitän, mikä on deadline. Esimerkiksi milloin kirjastokirjan laina-aika umpeutuu, milloin blogiteksti pitää julkaista, milloin hakemus pitää jättää tai milloin tentti on.

Seuraavaksi selvitän, mitä pitää ehtiä tekemään ennen deadlinea.

Esimerkkinä kirjan luku:
  1. Kuinka monta sivua luettavaa on jäljellä?
  2. Kuinka paljon se on jaettuna jäljellä olevilla päivillä? 
  3. Onko kyseinen sivumäärä käytännössä mahdollista lukea jäljellä olevassa ajassa muu elämä huomioon ottaen?
  4. Jos ei, voiko lainan uusia?
  5. Jos ei voi uusia, olenko valmis maksamaan sakkoja vai jätänkö kirjan nyt vain lukematta ja palaan siihen ehkä myöhemmin?
Joskus deadline joustaa tai sitä voi perustellusta syystä lykätä, mutta monesti se on omasta tai ulkopuolisesta voimasta kiveen hakattu. Hakuajat päättyvät ilmoitettuina aikoina ja tenttikin on silloin kun se on. Viikkokirjeen haluan julkaista joka maanantai klo 5.

Tällaisissa tapauksissa tehdään paras, mitä sen hetkisillä resursseilla on käytettävissä olevassa ajassa mahdollista tehdä. Toipuvana perfektionistina joudun monesti toitottamaan itselleni, että se on riittävän hyvä, jotta uskallan päästää irti ja esimerkiksi painaa julkaise-painiketta.

Nujerra huono stressi suunnittelulla

  1. Aseta tavoite
  2. Selvitä tai aseta deadline
  3. Suunnittele vaadittavat askeleet, tai jos projekti on iso tai tuntematon niin vähintään ensimmäinen askel
  4. Aseta deadline ensimmäiselle askeleelle
  5. Toimi, kunnes tavoite tai deadline on saavutettu

Askeleiden määrittely on ehdotonta

Tavoitteen ja deadlinen asettamisen jälkeen on ehdottoman tärkeää, ettei lopeta suunnittelua siihen. Minut sellainen suunnitelma ainakin lamaannuttaa. Tavoite on pilkottava pienempiin kokonaisuuksiin, jotka mieleni pystyy hahmottamaan konkreettisiksi toimiksi.

Teen askeleista kirjallisen suunnitelman, jonka avulla hahmotan tehtävän kokonaisuudessaan. Aina ei toki ole mahdollista hahmottaa kokonaisuutta alussa, ja vaikka hahmottaisikin, matkan varrella saattaa tulla muutoksia suunnitelmiin.

Yksi askel kerrallaan

Suunnitelman teon jälkeen ryhdyn etenemään tavoitetta kohti yksi askel kerrallaan.

Yksi askel tarkoittaa jotain konkreettista, helposti käsiteltävää asiaa - ikään kuin yksi suupala. Yksi askel ei voi olla, että lue kirja, vaan pikemmin lue yksi luku, kymmenen sivua tai vaikka 15 minuuttia.

Yksi askel ei ole julkaistu blogiteksti, vaan minulla prosessin ensimmäinen askel on miettiä tekstin aihe. Seuraava konkreettinen askel on kirjoittaa tekstin luonnos, mutta sitä ennen olen yleensä antanut aiheen ensin hieman muhia mielessäni.

Toki aiheen miettiminen ja luonnoksen kirjoittaminen saattavat tapahtua samanakin päivänä, mutta luonnoksen kirjoittaminen ei onnistu ennen kuin aihe on päätetty. Asiassa on edettävä askel kerrallaan eikä yrittää mennä perse edellä puuhun.

Yksi askel eikä maraton

Yhteen askeleeseen kerrallaan keskittyminen auttaa stressinhallinnassa. Niin kauan kuin mietin asiaa pelkästään lopputavoitteen näkökulmasta tai vain liian isona kokonaisuutena, huomaan, että mitään ei tapahdu. Sabotoin vain turhaan oman toimintakykyni yrittämällä haukata liian ison palan kerralla.

Kun pilkon projektin tai tavoitteen pienempiin kokonaisuuksiin, voin huijata itseni hoitamaan koko asian yhden päivän aikana. Mutta ennen kuin saan määriteltyä ensimmäisen askeleen, en yleensä saa edes aloitettua. 

Deadline jokaiselle askeleelle

Jotta sen ensimmäisen askeleen saa otettua, kannattaa sillekin asettaa aikaraja. Milloin viimeistään ensimmäinen askel pitää ottaa, jotta ehdit tavoitteeseen aikarajaan mennessä? Entä toinen?

Jos tavoitteen koko prosessiketju on tuttu, kuten minulla viikkokirjeen kirjoittaminen, aloitan aikarajojen miettimisen loppupäästä. Kun julkaisu on maanantaiaamuna viideltä, milloin on hyvä olla sitä edeltävän askeleen deadline? Entä sitä edeltävän?

Jos mitään ei tapahdu hyvästä suunnittelusta huolimatta

Jos mitään ei kuitenkaan tapahdu, etkä ota suunnittelemiasi askeleita, kyseenalaista, haluatko oikeasti tavoittelemaasi asiaa?

Jos haluat, onko määrittelemäsi ensimmäinen askel oikeasti ensimmäinen askel vai yritätkö hypätä asioiden edelle? Pitäisikö kenties tapahtua jotain vielä ennen sitä? Tai onko ensimmäinen askel vain liian epätarkasti määritelty, jotta osaisit ryhtyä toimiin?

Vai onko kyse vain epäonnistumisen pelosta?


Lue myös:
Jäävätkö tavoitteet saavuttamatta? - 7 yleistä virhettä tavoitteiden asettelussa


Haluatko jatkossa tekstit suoraan sähköpostiisi joka maanantaiaamu?
Tilaa Nyt on aika -viikkokirje.

Lisäksi saat heti ohjeen onnistuneen päivän luomiseen, sillä oikea aika aloittaa on juuri nyt.


Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti