Mitä tehdä kun stressaa

Kun stressaa ja tekemättömät työt ynnä muut asiat painavat päälle, mitä teet? Mitkä ovat sinun selviytymiskeinosi?

Suunnittelemalla rentoa vapaa-aikaa

Tiedän. Jotkut saavat stressiä suunnittelusta, tai pelkästään jo suunnittelun ajattelemisesta. Siitä, että pitäisi ennakoida, sopia jotain ja tehdä merkintä kalenteriin.

Minulla suunnittelu toimii täysin päinvastoin. Kun saan asian vihdoin merkittyä kalenteriin ja suunniteltua tarkemmin, huono stressi asiaa kohtaan laukeaa.

Ei suunnittelu tietenkään kaikkea stressiä pois vie, mutta tässä kohtaa onkin tärkeä tehdä jako hyvän ja huonon stressin välillä. Huono stressi vie yöunet ja lamaannuttaa. Hyvä stressi tuo virtaa ja auttaa sinua saamaan asioita aikaan.

Kun stressaa, on aika istua alas ja suunnitella

Oivallan sen aina uudestaan. Kun asiat pyörivät päässä ja tuntuu, että on aivan liikaa tekemistä aikaan suhteutettuna, paras apu silloin on vain istua alas ja suunnitella. Se auttaa aina.

Ensin selvitän, mikä on deadline. Esimerkiksi milloin kirjastokirjan laina-aika umpeutuu, milloin blogiteksti pitää julkaista, milloin hakemus pitää jättää tai milloin tentti on.

Seuraavaksi selvitän, mitä pitää ehtiä tekemään ennen deadlinea.

Esimerkkinä kirjan luku:

1. Kuinka monta sivua luettavaa on jäljellä?
2. Kuinka paljon se on jaettuna jäljellä olevilla päivillä? 
3. Onko kyseinen sivumäärä käytännössä mahdollista lukea jäljellä olevassa ajassa muu elämä huomioon ottaen?
4. Jos ei, voiko lainan uusia?
5. Jos ei voi uusia, olenko valmis maksamaan sakkoja vai jätänkö kirjan nyt vain lukematta ja palaan siihen ehkä myöhemmin?

Joskus deadline joustaa tai sitä voi perustellusta syystä lykätä, mutta monesti se on omasta tai ulkopuolisesta voimasta kiveen hakattu. Hakuajat päättyvät ilmoitettuina aikoina ja tenttikin on silloin kun se on. Viikkokirjeen haluan julkaista joka maanantai klo 5.

Tällaisissa tapauksissa tehdään paras, mitä sen hetkisillä resursseilla on käytettävissä olevassa ajassa mahdollista tehdä. Toipuvana perfektionistina joudun monesti toitottamaan itselleni, että se on riittävän hyvä, jotta uskallan päästää irti ja esimerkiksi painaa julkaise-painiketta.

Nujerra huono stressi suunnittelulla

1. Aseta tavoite
2. Selvitä tai aseta deadline
3. Suunnittele vaadittavat askeleet, tai jos projekti on iso tai tuntematon niin vähintään ensimmäinen askel
4. Aseta deadline ensimmäiselle askeleelle
5. Toimi, kunnes tavoite tai deadline on saavutettu

Askeleiden määrittely on ehdotonta

Tavoitteen ja deadlinen asettamisen jälkeen on ehdottoman tärkeää, ettei lopeta suunnittelua siihen. Minut sellainen suunnitelma ainakin lamaannuttaa. Tavoite on pilkottava pienempiin kokonaisuuksiin, jotka mieleni pystyy hahmottamaan konkreettisiksi toimiksi.

Teen askeleista kirjallisen suunnitelman, jonka avulla hahmotan tehtävän kokonaisuudessaan. Aina ei toki ole mahdollista hahmottaa kokonaisuutta alussa, ja vaikka hahmottaisikin, matkan varrella saattaa tulla muutoksia suunnitelmiin.

Yksi askel kerrallaan

Suunnitelman teon jälkeen ryhdyn etenemään tavoitetta kohti yksi askel kerrallaan.

Yksi askel tarkoittaa jotain konkreettista, helposti käsiteltävää asiaa - ikään kuin yksi suupala. Yksi askel ei voi olla, että lue kirja, vaan pikemmin lue yksi luku, kymmenen sivua tai vaikka 15 minuuttia.

Yksi askel ei ole julkaistu blogiteksti, vaan minulla prosessin ensimmäinen askel on miettiä tekstin aihe. Seuraava konkreettinen askel on kirjoittaa tekstin luonnos, mutta sitä ennen olen yleensä antanut aiheen ensin hieman muhia mielessäni.

Toki aiheen miettiminen ja luonnoksen kirjoittaminen saattavat tapahtua samanakin päivänä, mutta luonnoksen kirjoittaminen ei onnistu ennen kuin aihe on päätetty. Asiassa on edettävä askel kerrallaan eikä yrittää mennä perse edellä puuhun.

Yksi askel eikä maraton

Yhteen askeleeseen kerrallaan keskittyminen auttaa stressinhallinnassa. Niin kauan kuin mietin asiaa pelkästään lopputavoitteen näkökulmasta tai vain liian isona kokonaisuutena, huomaan, että mitään ei tapahdu. Sabotoin vain turhaan oman toimintakykyni yrittämällä haukata liian ison palan kerralla.

Kun pilkon projektin tai tavoitteen pienempiin kokonaisuuksiin, voin huijata itseni hoitamaan koko asian yhden päivän aikana. Mutta ennen kuin saan määriteltyä ensimmäisen askeleen, en yleensä saa edes aloitettua. 

Deadline jokaiselle askeleelle

Jotta sen ensimmäisen askeleen saa otettua, kannattaa sillekin asettaa aikaraja. Milloin viimeistään ensimmäinen askel pitää ottaa, jotta ehdit tavoitteeseen aikarajaan mennessä? Entä toinen?

Jos tavoitteen koko prosessiketju on tuttu, kuten minulla viikkokirjeen kirjoittaminen, aloitan aikarajojen miettimisen loppupäästä. Kun julkaisu on maanantaiaamuna viideltä, milloin on hyvä olla sitä edeltävän askeleen deadline? Entä sitä edeltävän?

Jos mitään ei tapahdu hyvästä suunnittelusta huolimatta

Jos mitään ei kuitenkaan tapahdu, etkä ota suunnittelemiasi askeleita, kyseenalaista, haluatko oikeasti tavoittelemaasi asiaa?

Jos haluat, onko määrittelemäsi ensimmäinen askel oikeasti ensimmäinen askel vai yritätkö hypätä asioiden edelle? Pitäisikö kenties tapahtua jotain vielä ennen sitä? Tai onko ensimmäinen askel vain liian epätarkasti määritelty, jotta osaisit ryhtyä toimiin?

Vai onko kyse vain epäonnistumisen pelosta?


Lue myös:
Jäävätkö tavoitteet saavuttamatta? - 7 yleistä virhettä tavoitteiden asettelussa

Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

Mielen siivous, osa 2

Siivoamme kotiamme ja jopa kehoamme, mutta entäpä mieltämme? Sekin kaipaa siivousta. Etenkin jos et ole vielä koskaan siivonnut mieltäsi kaikista turhista ajatuksista.

Ensimmäisessa vaiheessa neuvoin sinua kirjoittamaan listaa kaikista mielessäsi pyörivistä ajatuksista. Nyt lähdetään käymään tuota listaa läpi.

1. vaihe: Deletointi

Deletoi eli poista tai yliviivaa listalta kaikki turha.

Turhia asioita ovat muun muassa:
- asiat, jotka ovat jo tapahtuneet, ja joille siten et voi enää tehdä mitään
- asiat tulevaisuudessa, joihin et voi vaikuttaa
- asiat, joita et oikeasti halua tehdä
- asiat, jotka joku toinen haluaisi, että tekisit
- asiat, joita ei oikeasti tarvitse tehdä

2. vaihe: Delegointi

Kun listalta on pyyhitty yli kaikki tarpeeton, katso jäljelle jääneistä asioista mitkä ovat sellaisia, jotka voit delegoida, eli antaa jollekin toiselle tehtäväksi.

Perheessä muutkin osaavat varmasti pedata sängyn (jos se täytyy pedata), siivota, imuroida, käydä kaupassa, laittaa ruokaa, pestä pyykkiä...

Töissä, riippuen siitä millaisessa asemassa olet, sinulla voi olla paljonkin asioita, joita voit delegoida eteenpäin. Olisiko joku asia, jonka voisit opettaa jollekin toiselle tai voisiko jotain ulkoistaa kokonaan.

Yrittäjänkään ei kannata yrittää tehdä kaikkea itse ja yksin. Kirjanpito on hyvä esimerkki helposti ulkoistettavista asioista.

Kukaan ei ole korvaamaton

Vaikka haluaisimme olla korvaamattomia, emme sitä valitettavasti ja onneksi ole. Joku muu voi tehdä puolestamme monia asioita.

Mitkä kaikki asiat sinun listallasi ovat sellaisia, jotka joku muukin voisi tehdä? Sinun ei tarvitse niitä kaikkia delegoida, mutta mieti mikä on järkevää. Mitä olisit esimerkiksi valmis maksamaan siitä, että joku muu siivoaa kotisi?

Varmasti olet jo jotain ulkoistanut, vaikka et sitä välttämättä niin ajattele. Jos käyt päivän aikana lounaalla ravintolassa, se on lounaan tekemisen ulkoistamista. Julkisten liikennevälineiden käyttäminen on ulkoistamista. Kuntosalijäsenyys on ulkoistamista.

Mieti, mitä kaikkea olisi järkevää ja mielekästä delegoida ja ulkoistaa nykyisten lisäksi?

3. vaihe: Priorisointi

Nyt listalla tulisi olla jäljellä vain oikeasti tärkeitä asioita, joita sinä oikeasti haluat tehdä ja kukaan muu ei voi tehdä.

Esimerkiksi kukaan ei voi sinun puolestasi harrastaa liikuntaa siten, että sinun kehosi hyötyy siitä.

Kukaan ei voi sinun puolestasi syödä terveellisesti. Joku voi tehdä valinnan puolestasi, mutta sinun on syötävä se ruoka.

Kukaan ei voi nukkua sinun puolestasi riittäviä yöunia. Sinun on varattava jokaisesta päivästä riittävästi aikaa levolle ja palautumiselle.

Liikunta, syöminen ja nukkuminen esimerkkeinä sellaisista asioista, joita oikeasti kukaan ei voi tehdä puolestasi, ja jonka takia ne tulisi löytyä päivittäisen prioriteettilistasi kärkipäästä. Löytyvätkö ne?

Nämä jäljelle jääneet tärkeät asiat, sinun tulisi laittaa tärkeysjärjestykseen. Mikä on tärkeintä tehdä ensimmäisenä?

Päivittäiset ja pitkän tähtäimen prioriteetit

Sinulla voi olla ja tulisikin olla erikseen lista päivittäisille prioriteeteille ja sitten lista pidemmän tähtäimen prioriteeteille.

Kuinka korkealle ja tärkeäksi esimerkiksi sijoitat liikunnan päivittäisissä tai viikottaisissa prioriteeteissä?

Kuinka korkealle ja tärkeäksi sijoitat ajan perheen kanssa?

Kuinka tärkeää sinulle on, että toteutat pitkäaikaisen unelmasi? Asian, josta olet aina haaveillut?

Toteuttamaan

Kun asioiden tärkeysjärjestys on selvillä, ei muuta kuin toteuttamaan. Aloita ykkösestä ja tunne tyytyväisyyttä siitä, että teet tärkeitä asioita, oikeassa järjestyksessä.

Kun aina aloitat päiväsi tekemällä ensin asian, joka on tärkeintä sinä päivänä, voit mennä joka ilta tyytyväisenä nukkumaan, koska tiedät käyttäneesi ajan niihin tärkeimpiin asioihin.

Mihin sinä käytit aikasi tänään? Entä mihin käytät sen huomenna?

Mielen siivous, osa 1

Tavoitteenamme on siivota mieli kaikista turhista ajatuksista ja luoda sinne siten tilaa uusille ajatuksille, oivalluksille ja luovuudelle.

Mitä tarvitset

Helposti mukana kannettavat muistiinpanovälineet: pieni muistikirja ja kynä tai puhelin. Toki, jos sinulla on aina tietokone mukana, niin sekin käy mainiosti.

Itse suosin vanhanaikaisesti paperia ja kynää, mutta puhelin kyllä vie voiton käytännöllisyydessä. Se minulla on yleensä aina mukana.

Miten tehdään

Kirjoita muistiin kaikki ajatukset, joita huomaat toistavasi jatkuvasti:
- murheet
- huolet
- tulevaisuuden suunnitelmat
- ideat
- toiveet
- unelmat
- tekemättömät työt
- odottavat jutut
- muistettavat asiat
- mieltä vaivaavat asiat
- harmittavat asiat
- selvittämättömät riidat ja kaunat
- muistettavat yhteydenotot
- asiat, jotka on pakko tehdä
- asiat, jotka haluaisit tehdä
- asiat, jotka pitäisi tehdä
- ajatusmallit

Kirjaa yksinkertaisesti muistiin kaikki, mitä mietit. Myös esimerkiksi tällaiset asiat:
Ai niin tuokin lehtipino piti siivota...
Tuo vaate piti parsia...
Patterit piti viedä keräykseen...

Voit luokitella ja otsikoida asioita tai kirjoittaa vain yhtä ja samaa listaa. Mikä sinusta tuntuu hyvältä.

Jos haluat otsikoida, vaihtoehtoja voisi olla:
Unelmat
Toiveet
ToDo / Tehtävät
Yhteydenotot
WantToDo / Haluan
jne.

Yksi hyvä tapa luokitella ja otsikoita on käyttää deadlinea eli aikarajaa otsikoina:
Tänään
Tällä viikolla
Tässä kuussa
Tänä vuonna
jne.

Kuinka kauan

Voit kerätä listaa vaikka 10 minuutin ajan tai viikon, kahden ajan.

Paras aika on se, kun sinusta tuntuu, että kaikki vanhat jutut on purettu. Eli mieleen tulevat asiat ovat uusia ja ajankohtaisia. Menneisyys on ikään kuin saatu kirjattua ylös.

Mitä tälle listalle sitten tehdään... se selviää osassa kaksi. Mutta nyt ensin listaa keräämään.

Mediaähkystä medialakkoon

Postiluukun media

Minulle tuli ennen sanomalehti - ensin Helsingin Sanomat, sitten Hufvudstadsbladet.

Postiluukusta tuli ilmaisjakelulehtiä ja mainoksia. Tilasin aikakauslehtiä. Lisäksi tuli jos jonkinlaista järjestön lehteä.

Lisäksi vielä kaikki nimellä tulevat mainokset ja kirjeet.

Postia kertyy valtava määrä, kun sitä ei mitenkään rajoita.

Sähköinen media

TV:stä tulee uutisia ja ohjelmaa vuorokauden ympäri. Radiota kuunnellessa uutisia tulee pahimmillaan puolen tunnin välein ja siihen päälle mainokset. Kun kuuntelee samaa kanavaa aamusta iltaan, oppii päivän uutiset ja mainokset ulkoa.

Internetin ihmeellinen maailma on täynnä artikkeleita, uutisia, blogeja, videoita... Kaikkea tuhoton määrä ja se kaikki vain lisääntyy koko ajan.

Nykyajan puhelimet tuovat tuon kaiken taskuusi: sähköposti, Facebook, Twitter, LinkedIn, Instagram...

Kasvavat vuoret

Tunnollisena tyttönä minulla oli aikoinaan tavoitteena lukea kaikki. Aivan kaikki!

Kaikki mikä tuli postiluukusta, piti lukea. Kyllä, mainoksetkin. Joka ikinen sivu. Arvaapa oliko rankkaa? Kyllä!

Helpotusta sain tähän, kun laitoin postiluukkuun lapun "Ei mainoksia, kiitos". Valitettavasti siihen loppuivat ilmaisjakelulehdetkin, mutta olipahan vähemmän kannettavaa paperinkierrätysastiaan.

Kun tämä ei riittänyt, lopetin lehtitilaukset.

Seuraavaksi irtisanoin jäsenyydet järjestöissä, jotta sain nekin lehdet loppumaan.

Lopputulos oli se, että postin kautta tuli vain laskuja ja muutamia harvoja nimellä lähetettyjä mainoksia. Mutta voi sitä helpotuksen määrä, kun pöydälle ei enää kerry suunnatonta lukemattomien lehtien pinoa.

Katoava aika

Sähköpostiin tulvii jos jonkinlaista uutiskirjettä ja mainosta. Facebook-seinällä päivitysten virta on loputon. Jos eksyy googleen niin hakutuloksia riittää loppuelämäksi. Kun erehdyt klikkaamaan jotain uutislinkkiä facen kautta, unohdut surffamaan uutissivulle, kun aina vain klikkaat uutta mielenkiintoista otsikkoa.

Onneksi välillä heräät horroksesta. Hetkinen, piti tehdä töitä eikä surffata netissä lukien julkkisjuoruja.

Töllötin

Ennen muinoin minulla oli televisio ja siinä nauhoittava video. Silloin piti olla telkkarin ääressä, kun lempisarja tuli tai nauhoittaa se videolle.

Sitten tuli tallentava digiboksi. Vaikka tallennustilaa oli mukamas tajuton määrä, niin kyllä siinäkin tuli raja vastaan nopeasti kun vain tallensi ja tallensi. Eihän niitä ohjelmia kukaan ehtinyt katsomaan. Boksi vain tallensi, mutta kukaan ei katsonut. Muutaman kerran jouduttiin vain poistamaan kokonainen sarja. Ihan sama kuinka ihana ja hauska sarja oli kyseessä, mutta kun ei yksinkertaisesti ollut halua laittaa tarvittavia tunteja sen katsomiseen, kun elämässä oli muuta tärkeämpää johon aikansa käyttää.

Nyt on nettitallennus. Vielä enemmän tallennustilaa...

Mediaähky

Minulle tulee nyt jo ähky, kun vain kirjoitan tätä. Mutta se oli minun elämäni. Jossain vaiheessa tuli sitten raja vastaan.

Ei enää lehtien lukemista. Ei enää radion kuuntelua. Ei enää telkkarin katsomista. Ei. Ei! EI! Aloitin medialakon. Minun medialakkooni kuului, etten katso, lue tai kuuntele uutisia ja mainoksia.

Kyllä, se oli aluksi vaikeaa, kun oli tottunut siihen, että täytyy tietää kaikki mitä tapahtuu. Mutta nyt kun siihen on tottunut, tuntuu vaikealta seurata uutisia. Tv:stä en jaksa lainkaan katsoa uutisia. Radiosta kuuntelen niitä vain olosuhteiden pakosta (muun muassa äitini kuuntelee radiota). Sanomalehtiä luin viimeksi kun olin mökillä käymässä. Oli ihan virkistävää lukea pari Hesaria. Mutta, että tekisin sen joka päivä - ei missään nimessä.

Välillä joku kysyy, ettenkö pelkää, että missaan jotain tärkeätä. En. Jos oikeasti jotain todella tärkeätä tapahtuisi maailmalla, eiköhän joku kertoisi siitä. Maailman tapahtumat vaikuttavat loppujen lopuksi todella vähän elämääni.

Elämäni jatkuu, vaikka en tiedäkään mitä maailmalla tapahtuu.

Nykytilanne

En kuuntele radiota. Jos kuuntelen jotain, kuuntelen valmennuksia tai musiikkia ilman mainoksia ja välispiikkejä. Kuuntelen lempikappaleitani. Se riittää.

En omista televisiota. Ne kaksi sarjaa, joita tällä hetkellä seuraan, katson internetistä minulle sopivaan aikaan.

En tilaa sanomalehtiä, en aikakauslehtiä ja olen vain yhden järjestön jäsen.

Postiluukussa ei ole mainoskieltoa, koska se ei ole yksin minun postiluukkuni, mutta siitä tulevat mainokset heitän suoraan paperinkeräykseen ja ilmaisjakelulehtiä selaan joskus, kun on sellainen fiilis. Mutta nekin saatan heittää suoraan paperinkeräykseen.

Sähköpostiin ei tule mitään uutiskirjeitä, joita en halua. Niitä, joita haluan tilata, mutta en kerkeä juuri sillä hetkellä lukemaan, arkistoin tai poistan suoraan. Roskapostisuodatin toimii onneksi erittäin hyvin. Ei tarvitse lukea viagra-mainoksia.

En seuraa säännöllisesti mitään uutispalvelua, ja voin hyvin. En kaipaa uutisia. Jos kaipaisin, varmaankin ottaisin käyttöön jonkun nettipalvelun, johon saa itse määritellä mistä aiheista haluaa lukea ja palvelu poimii jutut internetistä. Mutta vielä en ole valmis siihenkään - saa nähdä olenko koskaan.

Uutiset eivät vie minua oikeaan suuntaan. Haluan keskittyä elämässäni siihen, mitä haluan, mikä minulle on tärkeätä ja mitä haluan juuri sillä hetkellä tehdä. En halua, että uutiset vaikuttavat tekemisiini. Mainoksista puhumattakaan. En anna edes sääennusteiden vaikuttaa tekemisiini. Aamulla sen näkee ikkunasta millainen ilma on ja jos on tarpeen tietää sade-ennusteet, ne näkee kätevästi internetistä paikkakuntakohtaisesti.

En esimerkiksi tänäänkään antanut sateen pilata päivääni. Lähdin joka tapauksessa pyörällä - ja loppuihan se sadekin pian :-)

Läsnäolo

Läsnäolo on hyvä stressinhallintakeino, sillä tässä hetkessä useimmiten kaikki on hyvin. Tiikeri ei ole hyökkäämässä kimppuusi, lattia ei sorru altasi eikä taivas putoa niskaan. Hyvin suurella todennäköisyydellä sinulla myös on vaatteet, koti, ruokaa, vettä sekä mahdollisuus peseytymiseen ja vessassa käyntiin.

Kun olet läsnä hetkessä, unohdat menneisyyden murheet ja tulevaisuuden huolet. Kun olet läsnä, huomaat mikä kaikki on hyvin nyt. Opit arvostamaan sitä mitä sinulla jo on.

Pikarentoutus vessassa

Kun olin stressaavassa työssä, jossa minulla ei ollut omaa työhuonetta, oli vessa ainoa paikka päivän aikana, jossa sain olla yksin. Näin ollen tein vessatauoista minulle rentoutushetkiä.

Pysähdyin hetkeksi paikalleni, hengitin syvään sisään ja ulos ja keskityin hengitykseen. Kun keskitin huomioni hengitykseen, unohdin siksi hetkeksi kaikki huolet ja murheet. Oli vain minä ja hengitykseni. Vain sillä oli merkitystä.

Nuo muutaman sekunnin pysähtymiset vessataukojen aikana auttoivat minua jaksamaan työpäivien läpi. Toki ne olivat vain ensiapu, ja lopulta tein ratkaisun irtisanoutumisesta, sillä työ ei ollut sitä missä koin pääseväni hyödyntämään kaiken osaamiseni ja tekemään sitä mitä haluan.

Suosittelen tätä harjoitusta myös kotiäideille, jotka eivät saa hetken rauhaa. Varasta itsellesi rauhallinen hetki edes silloin kun käyt vessassa. Olet sen ansainnut!

Rentoutus nukkumaan mennessä

Jos sinulla jää ajatukset pyörimään päähän nukkumaan mennessäsi, kokeile kehon rentouttamista helpottaaksesi nukahtamista.

Makaa selälläsi ja hengitä rauhallisesti. Käy koko kehosi läpi hitaasti tunnustellen olotiloja ja tuntemuksia.

Miltä jaloissasi tuntuu? Miltä ne tuntuvat patjaa vasten? Tuntuuko oikea jalka erilaiselta kuin vasen?

Miltä oikea kätesi tuntuu? Entä vasen? Ovatko ne rentoutuneet?

Jos et tiedä, onko kehon osa rento, testaa. Jännitä se ensin ja sitten rentouta. Huomaa ero jännittyneessä ja rentoutuneessa lihaksessa.

Kun olet käynyt kehosi läpi, tunnustele lopuksi miltä pääsi tuntuu tyynyä vasten. Tuntuuko se raskaalta? Onko otsasi rentoutunut? Rypistä ja rentouta. Ovatko varmasti jännitykset poissa kasvoilta. Ovatko silmäluomesi suljettuina kevyesti? Onko suusi rento?

Voit käyttää tähän haluamasi pituisen ajan, mutta jos teet pidemmän rentoutuksen, voi olla että nukahdat kesken kaiken. Ja sehän oli harjoituksen tarkoitus :-)

Ideana tietenkin on, että kun keskityt kehosi tuntemuksiin, et ehdi ajattelemaan muita asioita.

Harjoituksen voi tietenkin tehdä muulloinkin. Esimerkiksi työpäivän aikana on hyvä tunnustella missä ne hartiat on. Onko ne korvissa vai rennosti omalla paikallaan? Onko otsa rypyssä keskittymisestä? Missä asennossa selkäsi on? Tuntuuko jossain kipua tai jännitystä, joka olisi tarpeen huomioida?

Mielen hiljentäminen

Läsnä oleminen on omalla tavallaan meditoimista. Meditoinnissa on tarkoitus tyhjentää mieli turhista ajatuksista, aivan kuten läsnäolossakin. Meditoinnissa vain on tavoitteena loppujen lopuksi tyhjentää mieli kokonaan kun taas läsnäolossa keskitetään huomio johonkin oli se sitten näkymä, ääni, maku tai kehon tuntemus. Läsnäolo on ikään kuin yksi vaihe meditaation opettelussa.

Voit harjoitella mielen hiljentämistä olemalla läsnä ajatuksillesi. Ole ikään kuin ulkopuolisena tarkkailijana ajatuksillesi. Anna niiden mennä ja tulla takertumatta niihin. Havannoi niitä puolueettomasti mitään tunteita herättämättä.

Hyvä vertauskuva on, että makaat kesäisellä niityllä katsellen taivasta, jossa taivaalla liikkuvat pilvet ovat ajatuksiasi. Anna ajatustesi tulla ja mennä kuin ohilipuvat pilvet. Tarkkailet niitä, mutta et vaikuta niiden kulkuun.

Nyt kaikki on hyvin

Läsnäolossa minusta parasta on se, että se rentouttaa. Tässä hetkessä kaikki on hyvin.

Kun tunteet saavat vallan ja murehdit jotain joko menneessä tapahtunutta tai tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuvaa, et ole läsnä hetkessä.

Kun palaat tähän hetkeen, huomaat että menneelle ei voi enää tehdä mitään, se on ollutta ja mennyttä, joten sitä on turha murehtia enää.

Tulevaisuutta on myös turha murehtia, sillä se ei ole nyt ja tulevaan voit vielä vaikuttaa. Jos siellä on jotain epämiellyttävää tulossa, voit vielä tehdä asialle jotain tai ainakin nauttia vielä tästä hetkestä.

Kun löydät voimavarasi ja lakkaat murehtimasta turhia, löydät helpommin ratkaisuja ongelmiin. Mutta tämä edellyttää, että annat ratkaisuille mahdollisuuden tulla. Jos käytät kaiken aikasi murehtimiseen, ei alitajuntasi ehdi keskittyä ratkaisun luontiin. Ideoi, leiki ajatuksella ja usko sekä ratkaisuun että parempaan huomiseen.

Huominen on vasta tulossa, joten kaikki on mahdollista. Tänään luot huomisen. Luo hyvä huominen.