Sain viikko sitten idean. Olisi kiva lähteä mökille. Pyysin ystävän autoineen seurakseni, niin matkustus hoituisi kätevästi. Lähtö olisi perjantaina töiden jälkeen ja paluu sunnuntaina ennen maanantain töitä.
Maanantai-iltana ystävä, joka oli lomalla, oli lähdössä kaverinsa luokse maalle. Varmistin, että onhan viikonloppusuunnitelmamme vielä voimassa. Kyllä on, hän vakuutteli.
Torstaina sain ystävältäni viestin. Kysyin, koska hän on palaamassa Helsinkiin. Vastaus kuului: lauantaina. No mites meidän suunnitelma perjantain mökkireissusta. "Joo, ei nyt jaksa." Just.
Arvaatko, että harmitti. Kyllä! Suoraan sanottuna v-tutti.
Minun tapani purkaa pahoja tunteita, on itkeminen. Muutaman kyynelen siinä vuodatin. Meni ehkä joku vartti, että olin rauhoittunut ja tehnyt uudet suunnitelmat. Lähtisin yksin mökille ja olisin siellä samalla pidempään, koska mulla ei ollut tarvetta olla Helsingissä kuin vasta perjantaina.
Muutos on uskomaton aikaisemmasta. Aiemmin olisin varmasti märehtinyt pidempään. Ollut suuttunut. Loukkaantunut. Pettynyt. Pahimmassa tapauksessa jättänyt kokonaan menemättä, kun toinen peruu.
Jotain kasvua on tapahtunut, kun nyt pystyin pääsemään harmituksesta yli minuuteissa ja vielä tekemään uudet, entistä paremmat suunnitelmat.
Totesin vain, että nyt en jaksaa enää märehtiä. Ei vain jaksa. Se on turhaa, siitä tulee paha mieli, eikä se johda mihinkään hyvään. Tulee vain lähetettyä kiukkuisia viestejä ystävälle.
Turha jäädä märehtimään asiaa jolle ei voi mitään. Parempi keskittyä ratkaisuihin ja miettiä, miten asian voisi toteuttaa toisin, kun suunnitelma A ei toiminutkaan.
Loppujen lopuksi sain kuitenkin kyydin kotiovelta :-)
Jotkut miettii aina valmiiksi jo suunnitelma A:n lisäksi myös B:n ja C:n ja ehkä vielä D:n, E:n... Taisin minäkin tätä aikoinaan harrastaa, mutta minusta se oli rankkaa. Se ei ole kovin mieltä piristävää miettiä mikä kaikki voisi mennä vikaan - päinvastoin.
Olen opetellut elämään hetkessä. Teen yhden suunnitelman ja jos se ei toteudu, teen toisen. Tai jos joku menee mönkään matkan varrella, mietin siinä tilanteessa mikä on paras vaihtoehto korjata tilanne.
Monesti tällaisiin tilanteisiin törmää tapahtumien järjestämisessä. Kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan: jotain puuttuu, jokin ei toimi, aikataulut mättää. Näistä tilanteista olen ammentanut paljon oppia siihen, että keskitytään tavoitteeseen ja tehdään ja toimitaan parhaalla mahdollisella tavalla mitä siinä tilanteessa on mahdollista.
Valmennustapahtumissa tärkeintä on keskittyä asiakkaan kokemukseen. Sillä ei ole mitään merkitystä, jos joku asia on minun mielestäni mennyt pieleen, jos asiakkaalla ei ole asiasta tietoa. Asiakkaan ei tarvitse tietää mikäli jokin on mennyt mönkään, jos se ei suoraan hänelle näy.
Jos taas asia vaikuttaa asiakkaan kokemukseen, siitä voi olla hyvä vääntää vitsiä - kääntää asia jotenkin huumorin puolelle ja siten voitoksi.
Parhaani aina teen - niin omassa elämässäni kuin asiakkaidenkin kokemuksen luomisessa.
Tässä on hyvä ohje, jonka mukaan toimia:
1. Mikä on tavoite?
2. Miten tavoitteeseen voidaan päästä näissä olosuhteissa parhaalla mahdollisella tavalla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti