23. lokakuuta 2018

Yli 100 julkaistua tekstiä kahdessa vuodessa

Asetin lokakuussa 2016 tavoitteekseni julkaista sata tekstiä seuraavan kahden vuoden aikana, kun huomasin, että ensimmäisen sadan kertymiseen oli kulunut seitsemän vuotta.

Nyt voin ylpeänä todeta, että onnistuin tavoitteessani.

Miksi ihmeessä teen tätä - tavoitteen hyödyt

Sinänsä tavoitteessani ei ole mitään suurempaa järkeä tai ideaa. Halusin vain haastaa itseni julkaisemaan säännöllisesti ja siten myös kirjoittamaan järjestelmällisemmin ja enemmän.

Porkkanaksi itselleni muutin sähköpostilistani nimeksi Nyt on aika -viikkokirje. Mikäpä sen parempi motivaattori kuin julkinen paine. Jotta kirje olisi nimensä mukainen, minun on ollut pakko julkaista viikoittain, jos haluan olla sanani mittainen - ja haluanhan minä.

Monen monta hetkeä olen toki kironnut itseäni, että miksi minun pitää tehdä tätä, kun voisin vain hengailla ja nauttia elämästä niin kuin muutkin. Tämä ei ole minun palkkatyöni enkä saa tästä mitään taloudellista korvausta. Voisin vain nauttia elämästä ja tehdä kaikkea, mitä tykkään.

Mutta - minä tykkään kirjoittamisesta. Haluan kehittyä siinä tai vähintäänkin pitää yllä taitojani.

Hyvinvoinnin edistäminen - tavoitteen potentiaaliset hyödyt

Voisin toki vain kirjoittaa omaksi ilokseni, mutta tekstieni julkaisemisen motivaationa on halu auttaa muita parempaan elämään.

Kun saan oivalluksen tai opin jotain uutta, haluan jakaa sen muille. Taka-ajatuksena on, että ehkä joku muukin saa samoilla opeilla parannettua elämänsä laatua, vähennettyä stressiä, kohennettua terveyttä tai vaikka parannettua taloudellista tilannettaan.

Tai ehkä saan jonkun miettimään omaa elämäänsä. Pohtimaan, mitä oikeasti haluaa elämässään tehdä ja saavuttaa ja mihin haluaa kallisarvoisen aikansa kuluttaa.

Mitäpä jos esimerkiksi aikaa käyttäisikin enemmän oman elämän luomiseen sen sijaan, että seuraa sosiaalisesta mediasta, mitä muut tekevät elämällään. Mitäpä jos peukutusten ja tykkäysten sijaan voisikin kehua, kiittää ja halata ihan livenä in real life.

Tai ehkä saan jonkun tajuamaan, mitä kaikkea hänellä on elämässään ja olemaan kiitollinen siitä. Että elämä onkin ihan hyvää tällaisena tässä hetkessä - juuri nyt.

Mitä opin tavoitteestani

Tavoitteenani oli kirjoittaa ja julkaista viikoittain kahden vuoden ajan. Vaikka sadasta tekstistä ei olisi ollut muuta hyötyä, niin ainakin todistin itselleni, että selkeät tavoitteet auttavat toimimaan.

Tavoitteen asettamisen jälkeen olen julkaissut joka ikinen viikko uuden tekstin, vaikka olisin ollut sairauden kukistamana vuodelevossa. Tavoitteen julkisuus auttoi pysymään ruodussa heikoillakin hetkillä. Viikkokirje on lähetetty tilaajille joka maanantai. Piste. Ei poikkeuksia. Blogissa teksti on julkaistu viikoittain tiistaisin.

Tavoite opetti minut myös ennakoimaan ja suunnittelemaan toimintaani paremmin. Enää minun ei tarvitse saada tekstiä aikaiseksi lomalla tai sairaana, sillä ennakoin vapaat ja pidän yllä riittävää puskuria poikkeustilanteiden varalle. Kesälomani johdosta olin jopa 3,5 viikkoa kirjoittamatta ja tauko rutiineista teki kyllä hyvää.

Mitä seuraavaksi

Myönnän, että olen hieman hukassa seuraavan tavoitteeni kanssa, mutta tiedän, että aion jatkaa kirjoittamista.

Koen, että tästä on apua - ainakin potentiaalisesti, mikäli joku haluaa avun vastaanottaa. Jos edes yksi ihminen saa tekstieni kautta oivalluksen ja sitä kautta muutoksen parempaan elämässään, on tämä kaiken vaivan ja ajan arvoista.

Todennäköisesti jatkan julkista kirjoittamista, kunnes löydän jonkun muun tavan auttaa ihmiskuntaa. Tällä hetkellä koen, että tämä on se korsi, jonka minä haluan kantaa kekoon. Ehkä joku päivä keksin vielä paremman tavan auttaa, ja silloin viikkokirje ja blogi saavat väistyä - ainakin nykyisessä muodossaan.

Mutta vielä minulla on paljon oivallettavaa elämästä, ja siten myös paljon ajatuksia ja ideoita jaettavana sinulle.

P.S. Lue myös puolivälirajapyykin teksti, jossa kerron tarkemmin, mitä muutoksia tavoitteen saavuttaminen vaati arjessani.




Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti