14. elokuuta 2018

Lukio ei ole aikalisä vaan ponnahduslauta - kun sen osaa hyödyntää

Virheistään voi oppia, ja niitä voi yrittää korjata. Valitettavasti kelloa ei kuitenkaan voi kääntää taaksepäin eikä tehtyä saa tekemättömäksi eikä tekemätöntä tehdyksi.

Omilla opeillaan voi kuitenkin yrittää valistaa seuraavaa sukupolvea, vaikka kuitenkin näyttää siltä, että jokaisen täytyy tehdä omat virheensä. Se ei kuitenkaan estä minua yrittämästä auttaa.

Haluan antaa sen avun, jota itse olisin aikoinaan kaivannut, ja näin jälkiviisaana pystyn sanomaan, että olisin sitä myös ehdottomasti tarvinnut.

Kadun, etten tavoitellut haluamaani

Suurin katumuksen aiheeni on, etten lukion jälkeen uskaltanut lähteä tavoittelemaan sitä, mitä oikeasti halusin. Kadun sitä, etten osannut ottaa asioista selvää riittävän ajoissa enkä siten osannut tehdä fiksumpia valintoja.

Valitsin valinnaiset kurssit sen mukaan, mikä oli helppoa ja missä oli kiva opettaja. Vaikka jokin oppiaine kiehtoikin, en valinnut sitä, jos en pitänyt opettajasta. Hauskuus ja helppous ovat joissain asioissa hyviä valintaperusteita, mutta lukiossa se koitui kohtalokseni.

Lukion lopussa koin tuhonneeni mahdollisuuteni haluamilleni aloille, ja tyydyin etenemään sillä tiellä, jonka olin erittäin hatarin ja huonoin perustein viitoittanut itselleni.

Kadun, etten miettinyt ajoissa, mitä haluan

Koska lukiossa tehdyt valinnat määrittelivät sen, mihin suuntaan lähdin, toivon, että olisin ollut viisaampi aloittaessani lukion. Toivon, että minulla olisi ollut selkeänä mielessä, mihin tähtään.

Kunpa joku olisi pakottanut minut lukemaan jatko-opintojen valintaoppaat läpi ja miettimään tosissaan, mille alalle haluan töihin. Sitten en olisi ollut niin eksyksissä ja olisin osannut paremmin valita oppiaineet, joihin kannattaa panostaa.
Tähtäsin lukiossa vain kirjoituksiin, ja se oli suuri virhe. Hyvät paperit eivät lohduta, jos opiskellut aineet ovat vääriä siihen nähden, mihin lukiosta haluaisi jatkaa.

Kirjoitukset eivät ole koko elämä

Mutta sinä, joka olet juuri nyt lukiossa tekemässä valintoja, jotka määrittelevät tulevaisuuttasi - toivon, että pysähdyt miettimään niitä hiukan tarkemmin kuin minä aikoinaan tein. Et ole lukiossa hankkiaksesi ylioppilaslakin, sillä sellaisen voi ostaa kuka tahansa kaupasta ilman mitään ylioppilaspapereita.

Olet toivottavasti lukiossa luomassa ponnahduslautaa haluamaasi tulevaisuuteen, jossa pääset tekemään sitä, mitä sinä rakastat ja mikä saa sinut eloon joka ikinen päivä, kun tulevaisuudessa lähdet töihin.

Toivon, että pysähdyt nyt miettimään, mihin suuntaan sinun kannattaa ponnahduslautasi rakentaa ja mistä palasista sen rakennat, jotta pääset juuri sinne, minne haluat. Edellisessä tekstissäni oli kysymyksiä, joiden avulla voit alkaa miettiä, mikä olisi sinulle oikea suunta.

Mutta jos olet hukassa ja päädyt tekemään samat virheet kuin minä, muista, ettei se ole maailmanloppu. Ylioppilaskirjoitukset eivät ole elämän tärkein asia, vaikka lukion opettajat saavatkin sen tuntumaan siltä. Elämässä on niin paljon muutakin. Minäkin päädyin lopulta töihin alalle, josta lukion lopussa haaveilin - muutaman mutkan kautta ja hieman eri tavalla, mutta joka tapauksessa pääsin kokeilemaan sitä, eikä se sitten kuitenkaan ollut täysin minun juttuni.

Valitse tie, joka kiehtoo, vaikka se olisi vaikeakulkuinen

Elämä ei kaadu lukiossa tehtyihin vääriin ainevalintoihin. Mutta jos on mahdollisuus tehdä oikeita valintoja, miksi ei tekisi niin. Tai ainakin tekisi hyvin perusteltuja valintoja.

Helppo tie harvemmin on se oikea tie. Haasteet ja kasvumahdollisuudet tuovat onnistumisen kokemuksia ja ilon hetkiä. Uuden oppimisen ilo vie paljon pidemmälle kuin tasaisen puurtamisen tyydytys.

Uskalla unelmoida suuria.
Haasta itsesi ja kurkota tähtiin.

Anna elämän yllättää sinut positiivisesti ja seuraa mielenkiinnolla, mihin valitsemasi tie sinut johdattaa. Ei ole oikeaa eikä väärää tietä - on vain vaihtoehtoja.

Minkä vaihtoehdon sinä valitset?




Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti