13. elokuuta 2014

Huonoja unelmia on olemassa

Ainakin huonosti määriteltyjä unelmia, sillä niitä voi olla jopa mahdoton toteuttaa. Vaikka aina sanotaan, että kaikki on mahdollista, niin kyllä rajat löytyvät. Jos määrittelet unelmasi esimerkiksi niin, että se on muista kiinni, lipsahtaa se erittäin helposti mahdottoman puolelle.

Minulla on unelma


Minulla syntyi eräs unelma noin 12 vuotta sitten. Koko tämän ajan olen pitänyt tämän unelman elossa. En mitenkään aktiivisesti, mutta mikään ei myöskään ole tappanut tuota unelmaa.

Nyt muutama viikko takaperin minulle selvisi, että tuon unelman voisi nyt toteuttaa. Nyt siihen olisi mahdollisuus.

Innostuin tietenkin suunnattomasti. Hetken epäilin uskaltaisinko. Mutta päätin, että kun kerran olen asiasta jo haaveillut yli 10 vuotta, niin pakkohan se on yrittää.

Mutta


Törmäsin sitten ongelmaan, jota en pystynyt mitenkään ylittämään tai alittamaan, saatikka kiertämään.

Unelman toteuttamiseen tarvitsen muita ihmisiä. Ja vielä tarkemmin sanottuna, yhden tietyn ihmisen - puolisoni.

Ei auttanut muu kuin kysyä.

Neuvottelutaidot käyttöön


Puolisoni ei innostunut ajatuksesta. Ei sitten yhtään. Ensin hän torjui ideani suoralta kädeltä.

Annoin hetken aikaa kulua kunnes kävin uuteen hyökkäykseen. Asia kuitenkin on sellainen, etten valitettavasti voi antaa ajatuksen kypsyä hänen mielessään. Jos haluan toteuttaa asian nyt, on edettävä tietyssä järjestyksessä ja tietyssä aikataulussa.

Lopulta sain hänet edes keskustelemaan asiasta. Tai keskustelu meni niin, että hän kertoi kaikki perusteet vastaan ja minä yritin niitä parhaani mukaan kumota.

Loppujen lopuksi hän tajusi asian tärkeyden minulle ja antoi minulle luvan toimia. Kuitenkaan lupautumatta tulemaan kanssani loppuun saakka.

Tyytyväisenä otin ensimmäisen askeleen.

Ensimmäinen askel


Ensimmäisen askeleen otettuani olin innoissani. Ja on kyllä pakko myöntää, että olisin varmasti ottanut sen, vaikken olisikaan saanut siihen lupaa puolisoltani. En nimittäin aivan välttämättä tarvinnut häntä siihen vaiheeseen.

En varmaan olisi ikinä pystynyt unohtamaan sitä, että minulla oli mahdollisuus, enkä tarttunut siihen. En edes yrittänyt. Sitä olisi ollut vaikea antaa itselleen anteeksi.

Toinen askel


Ensimmäinen askel oli menestys ja minulle tarjottiin mahdollisuutta toisen askeleen ottamiseen kolmannen osapuolen taholta. Jälleen oli käännyttävä puolison puoleen ja neuvoteltava asiasta.

Sama tuttu kaava toistui. Ensin hän jätti huomiotta viestini kokonaan.

Lopulta pakotin hänet ottamaan kantaa, ja vastaus oli tietenkin kielteinen. Sinnikkäänä sissinä en luovuttanut. Minun unelmaani ei noin vain tapeta.

Annoin asian olla pari päivää, kunnes otin sen taas esille. Ja voitin! Puolisoni myöntyi etenemään kanssani yhdessä toiseen askeleeseen, koska siihen en pystyisi enää ilman häntä.

Pääasia on, että hän suostui. En toki voi varmuudella tietää miksi, mutta vetosin osittain siihen, että tämä on unelmani ja tarvitsen hänet tähän mukaan ja toisaalta vetosin hänen seikkailunhaluunsa, että hän voisi ottaa tämän vain kokemuksena muiden joukossa. Yhteinen kokemus parisuhteemme taipaleella.

Nouseeko seinä vastaan?


Tämä toinen askel on vielä ottamatta. Nähtäväksi jää miten unelman kanssa käy.

Nyt sain kuitenkin konkreettisen opetuksen siitä, kuinka kannattaa luoda ja tavoitella sellaisia unelmia, jotka eivät ole riippuvaisia muista. Toki apua saa ja tulee pyytää, mutta suunnittele unelmasi niin, että jos ensimmäinen, jolta apua pyydät sanoo ei, voit kääntyä seuraavan puoleen, ja seuraavan, ja seuraavan...

Unelman tulee olla muista riippumaton. Se ei saa olla yhden henkilön varassa. Huonoja unelmia ovat esimerkiksi: Kun tapaan tämän yhden tietyn ihmisen, olen onnellinen. Kun saan tämän yhden tietyn ihmisen puolisokseni, olen onnellinen. Kun pääsen firmaan X töihin...

Sitten kun


Huomaat, että tämä menee jo "sitten kun" -linjalle. Sitten kun jotain, niin jotain. Sekin on huono tie.

Mutta sen sijaan, että mietit esimerkiksi jotain tiettyä henkilöä, kannattaa miettiä laajemmalla perspektiivillä, millaisen puolison haluat. Mitä ominaisuuksia unelmapuolisollasi on? Voihan olla, ettet ole vielä tavannut häntä, ja jollain on kaikki ominaisuudet, joita puolisolta vain uskallat toivoa. Ei siis kannata rajoittaa puolison valintaa jo tuntemiisi henkilöihin.

Sen sijaan, että miettisit esimerkiksi mihin tiettyyn yritykseen haluat töihin, kannattaa miettiä millaista työtä haluat tehdä. Millaiset työajat ja -joustot haluat? Millaisia työtehtäviä? Millaisia työkavereita vai ei työkavereita lainkaan?

Mahdollisia unelmia


Tee unelmistasi mahdollisia, äläkä mahdottomia asettamalla tarpeettomia rajoituksia.

Minä en 12 vuotta sitten tiennyt vielä mitään tavoitteiden asettelusta. Siksi tuli asetettua hölmö tavoite, jonka toteuttaminen riippuu todella monesta tekijästä, joihin minä en voi vaikuttaa mitenkään. Jos olisin ollut fiksumpi aikoinaan, olisi minun kannattanut pysähtyä miettimään, mikä tavoitteeni tarkoitus on. Eikä se ole vieläkään liian myöhäistä.

Uskon, että viimeistään toisen askeleen ottamisen jälkeen, minun on pysähdyttävä miettimään mikä on perimmäinen tarkoitukseni tässä unelmassa. Mitä haluan sillä saavuttaa, ja miten voisin jollain muulla tavalla saavuttaa sen. Nyt kuitenkin haluan ensin mennä niin pitkälle kuin pääsen tässä vanhassa unelmassa, sillä mielestäni unelmat on tehty toteutettaviksi.

Tavoitteen asettamisen kriteerit


Valmennuksissa painotan aina tavoitteita asettaessa, että on tarkistettava, että unelma/tavoite täyttää seuraavat kriteerit:

  • jotain kohti / positiivisesti määritelty
  • mitattavissa kaikilla aisteilla eli tiedät varmasti, kun olet perillä
  • se on jotain mitä sinä itse teet
  • ekologinen, eli se on hyväksi sekä sinulle että ympäristöllesi

Nyt en voi muuta todeta kuin, että oikeasti kannattaa tarkistaa millaisia tavoitteita ja unelmia luo. Ettei tule turhia pettymyksiä yksinkertaisesti siitä syystä, että on luonut tavoitteen, joka ei ole sinun itsesi käsissä. Tai et tiedä milloin se on toteutunut. Tai sen toteutumisesta on jopa haittaa sinulle ja/tai läheisillesi.

Suosittelen, että tarkistat omat tavoitteesi nyt, että ne täyttävät edellä mainitut kriteerit, ja sitten ei muuta kuin onnea ja menestystä unelmien toteuttamiseen!


26. heinäkuuta 2014

Seisomatyöpiste

Olen jo vuosia etsinyt täydellistä työtuolia. Tarkemmin sanottuna jo ainakin seitsemän vuotta. Tämän vuoden pääsiäisenä luovutin vihdoin ja rakensin itselleni seisomatyöpisteen eli kasasin laatikoista ja hyllystä tietokonepöydän, jonka ääressä työskentelen seisten. Hyvästi selkäkivuille ja niska- ja hartiaseudun jumituksille!

Tässä miltä työpisteeni näytti eilen.




Otettuani kuvan, mieleni alkoi keksimään selityksiä, miksi asiat ovat niin kuin ovat. Esimerkiksi tuo laatikosto lattialla on jalkojeni tiellä, jonka johdosta pidän usein toista jalkaani sen päällä. Lopputuloksena kummallinen mutka-asento.

Ratkaisu


Yön aikana alitajuntani oli tehnyt tehtävänsä ja aamulla minulle valkeni, miten asian ratkaisen ja teen työpisteestäni vieläkin paremman.

Tässä lopputulos miltä työpisteeni näyttää nyt.


Totesin, että alla oleva laatikosto on sinällään turha. En juurikaan käytä sitä ja sen sisällä olevat vähäiset paperit voin hyvin säilyttää jossain muualla. Käännettyäni laatikoston toisinpäin sain jaloille tarvitsemani tilan.

Tulostin siirtyi skannerin taakse. Tämä sopii hyvin, sillä käytän tulostinta keskimäärin kerran kuukaudessa, joten turha sitä on pitää paraatipaikalla. Skanneria tulee käytettyä useammin.

Syy, miksi minulla on skanneri ja tulostin erikseen, on se, että molemmat on saatu kaverilta. Toinen palkaksi tehdystä työstä ja toisen pelastin joutumasta sähkö- ja elektroniikkakierrätykseen. Molemmat laitteet saivat hyvän uuden kodin, jossa niitä arvostetaan kovasti :-)

Kuulokkeet ovat myös lahjoitus kaverilta. Kysyin häneltä mistä oli ostanut omansa, jolloin totesi, että voin saada hänen kuulokkeensa, kun hän ei käytä niitä. Se sopi minulle mainiosti.

Näppäimistön ostin edullisesti kaverilta, jolta sain myös hiiren lainaksi.

Suolalampun sain eilen ja siitä kerron lisää myöhemmin.

Hyllynosaset on vanhoja Ikean Ivarin osia, joita minulla lojuu varastossa.

Pahvilaatikoissa on paperiarkistoa. Joku ehkä tunnistaa punaisen laatikon, että mistä sen alkuperä on :-)

Tietokoneen ja kaiuttimet olen itse ostanut ihan uutena. Ainoat hankinnat seisovaa työpistettä varten olivat käytettynä ostettu näppäimistö ja usb-jakaja, jotta sain yhdellä usb:llä kaikki tarvittavat laitteet kiinni kannettavaan tietokoneeseen. Näppäimistö oli välttämätön työergonomian takia, jotta sain näytön silmien korkeudelle. Ja olen kyllä aivan rakastunut mekaaniseen näppäimistööni. Tavalliseen en palaisi enää mistään hinnasta.

Hauskana yksityiskohtana työpisteelläni on pupu, joka vartioi.
 

Pupun tehtävänä ei ole vartioida minua, vaan sitä, ettei työpöytänä toimiva hylly kolhi viereistä valkoista hyllyä. Muutoksen jälkeen työpisteeni on kylläkin selvästi vakaampi, joten pupun tehtävä helpottui huomattavasti. Virallisesti pupu on mikrokuituliina, eli pupun pepulla kuuluisi pyyhkiä esimerkiksi kännykän tai tietokoneen näyttö, mitä minä en kuitenkaan raaski tehdä.

Sain pupun tammikuussa Forma-messuilla standilta, jolla oli aivan ihania sateenvarjoja. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan Bondian valikoimaan, kun olet hankkimassa kestävää ja laadukasta sateenvarjoa. Kaikkea muutakin hyvin lahjaksi sopivaa heiltä näytti löytyvän.

Tarkkasilmäiset tunnistaa Positiivareiden kalenterin. Se on saatu kaupanpäällisenä ja minusta se on niin kaunis, että ansaitsi paikan seinältä.

Suosittelen seisovaa työpistettä


Minua ainakin uusi työpisteeni inspiroi suunnattomasti. Sen kasaamisen jälkeen olen työskennellyt tietokoneella viettämäni ajan tehokkaammin ja viettänyt vapaa-aikani jossain aivan muualla kuin koneen äärellä, koska seisovalle työpisteelle on mahdotonta jäädä röhnöttämään väsyneenä.

Nyt muutoksen tehtyäni huomaan, että jalkani etsii paikkaansa, kun se ei enää pääse laatikoston päälle, mutta eiköhän sekin pian löydä paikkansa. Toivelistalla olisi jaloille leikittäväksi stressipallo. Sellainen, joka hieroisi mukavasti akupisteitä samalla kun työskentelen koneella. Välillä seison piikkityynyn päällä saadakseni jotain vaihtelua jalkojen alle.

Lisäksi hiirimatto rannetuella olisi mukava. Huomaan pieniä hiirikäsioireita, nyt kun joudun töissäkin käyttämään hiirtä ilman kunnollista rannetukea. Pientä ehostamista siis vielä ergonomian osalta, mutta pääpiirteet alkaa kyllä olla jo kunnossa.

Nyt voi taas kirjoittaa blogia ;-)