Tavoitteiden saavuttaminen vaatii myös keskeneräisyyden ja sotkun hyväksymistä ja sen, että pystyy toimimaan ja keskittymään sotkuista huolimatta.
Esimerkki oman elämäni sotkuista
Juon aamuisin ison mukillisen huoneenlämpöistä vettä, johon sekoitan limemehua, jodioitua ruususuolaa ja viherjauhetta.
En todellakaan tiedä, mitä yhtenä aamuna tapahtui, mutta kun olin laittamassa viherjauhepurkkia takaisin kaappiin, löysin sen seuraavassa hetkessä lattialta. Kansi oli auennut ja silmänräpäyksessä maailmani muuttui vihreäksi.
Pikainen tilannekartoitus
Onnekseni purkki putosi keittiön nurkassa, joten jauhetta ei ollut kulkuväylällä. Sitä oli vain matolla, keittiön penkillä, keittiön pöydällä ja pöydän alla, lehtipinojen päällä, kaapiston hyllyllä, lattialla, seinässä, jatkojohdon päällä... Ihmettelin, miten purkissa vielä oli jotain, kun hienoa vihreää jauhetta tuntui olevan kaikkialla.
Vahinko tapahtui työaamuna, joten minulla ei ollut minkäänlaista mielenkiintoa saatikka ajallista resurssia ryhtyä siivoamaan. Totesin vain pikaisesti, että aiheuttamaani sotkua ei yhdellä rätin pyyhkäisyllä hoideta, eikä imurointi aamuyöstä kolmen aikaan myöskään ollut varteenotettava vaihtoehto.
Jätin siis sotkun keittiöön ja jatkoin normaalisti aamutoimiani.
Ylpeys sotkusta
Kului muutama päivä ja sain vieraan, jolle esittelin ylpeänä aikaansaamaani sotkua.
En tietenkään ollut ylpeä itse sotkusta, vaan siitä, että pystyin elämään sen kanssa.
Vierailupäivään mennessä keittiön siivoaminen ei ollut vielä noussut niin korkealle tärkeysjärjestyksessä, että olisin käyttänyt siihen kallisarvoista ja rajallista arkipäivieni aikaa. Olin ylpeä siitä, että pystyin keskittymään sen viikon tärkeisiin tehtäviin antamatta keittiön nurkan peittymisen viherjauheeseen haitata keskittymistäni.
Ei tärkeä eikä kiireellinen
Keittiön sotku on hyvä esimerkki ei tärkeästä, ei kiireellisestä asiasta. Toki se pamahti eteeni yllättäen ja vaikutti siksi kiireelliseltä asialta, mutta tarkemmin tarkasteltuna ei se sitä oikeasti ollut.
Koska asun yksin ilman kumppania, lapsia tai lemmikkieläimiä, oli sotku täysin oma ongelmani, ja jauheet pysyivät hienosti paikoillaan, kunnes siivosin ne pois viikonloppuna.
Jos olisin pudottanut purkin kulkuväylälle, asia olisi ollut kiireellisempi ja tärkeämpi, sillä silloin riskinä olisi ollut jauheen leviäminen koko asuntoon ja liikkumiseni keittiössä olisi hankaloitunut.
Oli toki kiva saada sotku siivottua pois, mutta tosiasia on, ettei se vaikuttanut elämääni mitenkään. Sotku vain muistutti minua kirjaimellisesti hukkaan heitetystä viherjauheesta.
Asiat tärkeysjärjestykseen
Ymmärrän, että voi ehkä olla vaikea ymmärtää, miten voin olla ylpeä siitä, että annoin aiheuttamani sotkun olla keittiössä useamman päivän. Minulle se on kuitenkin enemmän saavutus, että pystyin sietämään ja elämään sotkun kanssa antamatta sen vaikuttaa minuun, kuin että olisin siivonnut sen välittömästi.
Odotin, että tuli oikea aika, jolloin ei ollut muuta tärkeämpää tekemistä ja oli riittävästi aikaa käytettäväksi siivoamiseen.
Jos olisin reagoinut heti ja ruvennut siivoamaan, olisin pilannut työaamuni. Valitsin, että oli tärkeämpää tehdä aamutoimet ja sille aamulle suunnitellut tehtävät ja ehtiä töihin normaalisti. Keittiön siivoukselle en ollut budjetoinut aikaa sille aamulle.
Toki, niinä aamuina kun kaadan teet tai kahvit, tartun rättiin ja siivoan välittömästi. Silloin se on tärkeää ja kiireellistä, sillä neste kyllä tekee vahinkoa, jos sen jättää väärään paikkaan.
En ole sotkuinen vaan osaan priorisoida
Eikö ole lohdullista ajatella, että ehkä et olekaan esimerkiksi sotkuinen, vaan prioriteettisi vain ovat jossain muualla kuin kodin siistinä pitämisessä. Eikä siinä ole mitään väärää - pikemminkin päinvastoin.
On upea saavutus, että tietää, mikä on omassa elämässä tärkeää, ja osaa myös toimia omien arvojen ja prioriteettien mukaisesti oli tilanne mikä tahansa.
Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.
