Minä olen nyt tässä, kiitos

Olen viime viikkoina miettinyt, mitkä olisivat omat voimasanani.

• Sanat, jotka lausun hetkellä, jolloin haluan palauttaa mieleeni elämän tarkoituksen.
• Sanat, jotka tuovat minulle voimaa huonoina hetkinä.
• Sanat, jotka antavat minulle rohkeutta toteuttaa unelmiani.

Voimasanat

Idean voimasanoihin sain Brendon Burchardilta, joka kysyy itseltään joka ilta: Elinkö? Rakastinko? Merkitsinkö? Nämä kolme kysymystä palauttavat hänet elämän tärkeiden asioiden äärelle ja auttavat tekemään päivittäin oikeita valintoja.

Mutta mitkä sanat toimisivat minulle? Mitkä ohjaisivat minun elämääni eteenpäin haluamaani suuntaan?

Ensin yritin Brendonin tyyliin määritellä itselleni kolme kysymystä, mutta en löytänyt kolmea verbiä, jotka saisivat minut innostumaan, vaikka kokeilin niin suomen kuin englannin kielellä.

Pohdintani sai uuden muodon, kun minulla heräsi halu tilata uusi travellers notebook eli matkailijan muistikirja. Kyseessä ovat nahkaiset kannet, joihin voi pujottaa kuminauhaan haluamansa sisällön.

Minulla on jo yksi travellers notebook jokapäiväisessä käytössä. Siitä löytyvät kalenterini ja bullet journalini eli bujo. Kannessa on kaiverrettuna teksti:
This is it
Mein Leben
Just do it
Eli suomennettuna: Tämä se on, minun elämäni, tee se vain.

Noiden sanojen tarkoitus on auttaa minua keskittymään omaan elämääni ja motivoida toimintaan. Ne työntävät minua eteenpäin, mutta ne eivät oikein toimi voimasanoina, joiden tarkoitus on ohjata oikeaan suuntaan.

Viimeiset viikot olen mutustellut sanoja: Minä olen nyt tässä, kiitos.

Nämä sanat auttavat minua palaamaan tähän hetkeen, jossa yleensä kaikki on hyvin. En murehdi menneitä enkä märehdi tulevaa vaan keskityn hetkeen, ja olen kiitollinen siitä, kuka olen juuri nyt. Menneisyyteni on minut siihen hetkeen kuljettanut ja tulevaisuuteeni pystyn vaikuttamaan valinnoillani.

Minä olen nyt tässä, kiitos

Nämä sanat elin vahvasti todeksi viime perjantaina, kun istuin lääkäriaseman sohvalla. Olin juuri käynyt tarkistuttamassa sormeni leikattuani siitä osan kärkeä pois töissä. Lisäksi olin saanut jäykkäkouristusrokotuksen, minkä johdosta sairaanhoitaja oli ohjannut minut odottelemaan vartiksi, jotta apu on lähellä, jos saan rokotuksesta jonkun äkillisen reaktion.

Kun istuin siinä ja nautin kaikessa rauhassa latteani, katselin samalla ikkunasta ulos normaaliin arkipäivään ja olin onnellinen. Sain hengähtää hetken luvan kanssa aivan rauhassa ja nautin siitä suunnattomasti. Minulla ei ollut kiire mihinkään, kun ainoa tehtäväni sillä hetkellä oli vain istua siinä ja kuulostella omaa oloani. 

Nauru parantaa

Työaamu ei ollut todellakaan mennyt suunnitelmien mukaisesti, mutta akuutti hätä oli onneksi jo ohi. Verenvuoto oli lakannut, kaikki mahdollinen oli tehty ja nyt ei auttanut muu kuin odottaa sormen paranemista.

Kuten tapoihini kuuluu, revin kaiken ilon irti tuostakin tapahtumasta. Sormi, josta leikkasin palan, oli oikean käden keskisormi. Pääsin siis hyvällä omalla tunnolla näyttämään perjantaina keskisormea niin työkavereille kuin esimiehellekin ja siniseen siteeseen kääritystä sormestani tuli hyvä naurun aihe sille päivälle. Vitsiksi muodostui, että olinko näyttänyt väärälle tyypille keskaria.

Monet pyysivät anteeksi nauruaan, sillä eihän toisen tapaturma ole naurun aihe, mutta minä vain heitin lisää löylyä kiukaalle. Saa nauraa. Minäkin nauroin. Nauru parantaa ja mieluummin minäkin nauran tilanteelle kuin itken ja suren. Hyvällä energialla eteenpäin. Se on mielestäni paras tapa toimia. 

Nauru ei tullut heti

Siinä vaiheessa kun vahinko kävi ja sormeni alkoi vuotaa verta, olin pienessä paniikissa. Vetäydyin syrjään ja soitin työterveyshuoltoon. Sain ohjeet, miten tyrehdyttää verenvuoto ja mihin hakeutua hoitoon. Sitten menin työnjohdon koppiin, paljastin tapahtuneen ja kysyin, onko ensiaputaitoista paikalla.

Saatuani riittävät ohjeet verenvuodon tyrehdyttämiseen ja verentulo vihdoin lakkasi, alkupaniikki laantui, enkä enää kokenut tarvetta lähteä ensiapuun. Ilmoitin tapahtuneesta esimiehelle ja teimme tapaturmailmoituksen vakuutusyhtiöön.

Kun akuutti tilanne oli ohi, jouduin tunteiden valtaan. Koin huolta siitä, miten työt saadaan nyt hoidettua ja olin vihainen itselleni tapahtuneesta ja surin kaikkea sitä, mitä en pystyisi nyt lähitulevaisuudessa tekemään.

Kun tapahtuneesta oli kulunut tunti, soitin uudestaan työterveyshuoltoon ja varasin ajan lääkärille, jotta joku tarkistaisi sormeni tilanteen ja antaisi hoito-ohjeet. Silloin huolehdin eniten siitä, että sormeni lähtee paranemaan hyvin, ja että tapahtuneesta ei koidu mitään ikäviä jälkiseuraamuksia.

Loppu hyvin, kaikki hyvin

En jaksa valittaa ja voivotella, vaan haluan löytää joka tilanteesta ne parhaat puolet, ja koen, että tapaturmasta koitui lopulta paljon hyvää.

Lääkäriaikaa odotellessa ja lääkärikäynnin jälkeen tein mitä pystyin. En kyennyt normaaleihin työtehtäviini, mutta ehdin tehdä tärkeitä työtehtäviä, jotka normaalisti lykkääntyvät, kun kiireelliset menevät tärkeiden edelle.

Lisäksi sain vartin häiriöttömän kahvitauon, jota olin kaivannut koko viikon ja joka todellakin oli tarpeen. Surullista on, että minun piti luopua palasta sormeani saadakseni kipeästi kaipaamani seesteisen kahvitauon.

Tapaturma myös auttoi hidastamaan ja keskittymään oleellisen. Se teki minulle oikeasti hyvää, vaikka sitä ei olekaan niin mukava myöntää.

Suurin työ on armollisuudessa itseä kohtaan, että annan tapahtuneen itselleni anteeksi. Vahinkoja sattuu. Osa sen päivän töistä jäi tekemättä tapaturmani takia, mutta jotain muuta taas tuli tehtyä sen johdosta. Elämä on valintoja ja tuona päivänä tapaturma ohjasi valintojani.

Mutta niin kauan kun voin lausua sanat minä olen nyt tässä, kiitos, eivät asiat kovin huonosti voi olla. Ne ovat itseasiassa aika hyvin.

Mitkä ovat sinun voimasanasi?

Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.