25. joulukuuta 2018

Hyvää joulua

Tälle viikolle minulla on sinulle kolme tärkeää tehtävää, joten jos olet erittäin kiireinen, lue pelkät otsikot, sillä ne viestivät jo tärkeimmän.

1. Ota omaa aikaa

Vaikka joulu on perinteisesti perhe- ja sukujuhla, ota rohkeasti myös aikaa itsellesi ja tee niitä asioita, joista sinä nautit - mielellään päivittäin.

Tällaisia omia hetkiä joulunvieton lomassa voisivat olla vaikka:
  • ulkoilu
  • joogaharjoitus, salitreeni tai vastaava
  • lukuhetki kirjan parissa ja vaikka samalla kasvonaamio ja/tai jalkakylpy
  • kalenterikoristelua ja/tai tulevan vuoden kalenterin käyttöönottoa
tai vaikka kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittamista, mistä pääsemmekin kätevästi seuraavaan tehtävään.

2. Kiitä kuluneesta vuodesta

Vuoden viimeisellä viikolla on hyvä pysähtyä miettimään kulunutta vuotta ja kirjata ylös vuoden 2018 tärkeitä tapahtumia ja hetkiä, jotka haluat muistaa jatkossakin.

Mitä haluat muistaa vuodesta 2018?
Mistä olet kiitollinen?


Todennäköisesti et saa heti palautettua kaikkia tärkeitä hetkiä mieleesi, joten jatka listaasi aina, kun mieleesi palautuu muistamisen arvoisia asioita vuodesta 2018.

Kannattaa myös muistella yhdessä perheesi ja ystäviesi kanssa kuluneen vuoden tapahtumia, sillä todennäköisesti he muistavat eri asioita kuin sinä. Ehkä olet jo unohtanut jonkun itsellesikin tärkeän asian, joka on sekä muistelemisen että muistamisen arvoinen.

Ei myöskään ole lainkaan huono idea, jos otat tästä säännöllisen tavan itsellesi ja alat pitämään kiitollisuuspäiväkirjaa

3. Nauti

Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, annan sinulle tehtäväksi nauttia riippumatta siitä, oletko töissä vai vapaalla. Joulupyhissä on omanlaisensa tunnelma - nauti siitä omalla tavallasi.

Toivon sinulle nautinnollisia ja kiitollisuuden täyteisiä joulupyhiä - nyt on sinun aikasi luoda niistä sellaisia.




Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

18. joulukuuta 2018

Mistä syntyy sinun joulusi?

Jouluun on nyt tasan viikko, mutta ei ole mitään syytä paniikkiin, vaikka jouluvalmistelut olisivat vielä tekemättä. Vielä ehdit hienosti tehdä sen, mikä on tärkeintä sinulle.

En tiedä, mikä on tärkeintä juuri sinulle, mutta sen tiedän, että 
  • joulukortit ehtii vielä lähettää,
  • joululahjat hankkia (tai jopa tehdä),
  • kodin siivota ja koristella ja
  • jouluruoatkin valmistaa.
Jos jouluvalmistelusi ovat vielä täysin vaiheessa, älä kuitenkaan lähde suin päin hötkyilemään. Ensin sinun kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään, mistä sinun joulusi oikeasti syntyykään.

Mitä ilman joulua ei tule eli mitä ilman joulu ei tunnu joululta?

Minulle esitettiin tuo kysymys muutama viikko sitten ja jouduin hetken miettimään vastausta. Lopulta päädyin siihen, että ilman joulupuuroa minun jouluni tuntuu jotenkin puutteelliselta. Joulupuuro pitää olla, ja vielä mielellään siinä joulurauhan julistamisen aikaan. Siitä alkaa minun jouluni.

Mistä sinun joulusi syntyy?


Lisää jouluvinkkejä:




Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

11. joulukuuta 2018

Kolmen viikon loppukiri

Vuosi 2018 on lopuillaan, joten nyt alkaa olla korkea aika saavuttaa tämän vuoden tavoitteet - tai ainakin aloittaa, mitä olet ajatellut tänä vuonna aloittaa. Älä siis heitä pyyhettä kehään, sillä vielä ei ole liian myöhäistä.

Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. Ainoa hetki aloittaa mitään ikinä on aina nyt.

Jos siis aiemmin päätit, että tänä vuonna aiot tehdä jotain tiettyä, nyt ehdit vielä. Jouluun on kaksi viikkoa ja uuteen vuoteen kolme. Siinä ajassa ehtii vaikka mitä. Ei tietenkään mahdottomia - mutta ainakin ehdit aloittaa, sillä sen ehdit vaikka nyt heti. 

Tsemppiä vuoden 2018 loppukiriin!


P.S. Jos tiukat deadlinet ja lähestyvä vuodenvaihde saavat sinut motivoitumaan asioiden tekemisestä, suosittelen lukemaan myös 12 viikon vuodesta:  Miten saat neljä kertaa enemmän aikaan





Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

4. joulukuuta 2018

Lomaoivalluksia - osa 3: Myös arki kaipaa painorajoja

Tänä vuonna minulla oli vihdoin mahdollisuus sekä ajallisesti että taloudellisesti tehdä pidempi ulkomaanmatka. Kohteen valinta oli helppo, sillä Etelä-Saksassa asuva tuttavani oli houkutellut minua vieraakseen jo useamman vuoden ajan.

Matkani kokonaiskesto oli 11 päivää ja etukäteen minua jännitti, miten tulen pärjäämään niin kauan poissa kotoa vieraissa nurkissa. Mutta ennen kaikkea minua huolestutti, miten osaan pakata niin, että minulla on mukana kaikki tarvittava, muttei mitään ylimääräistä.

Pakkaan aina liikaa - varmuuden vuoksi

Niin pitkälle kuin muistan, olen inhonnut pakkaamista. Ei siksi, että unohtelisin tärkeitä asioita, vaan siksi, että minun on todella vaikea rajoittaa mukaan otettavan tavaran määrää.

Aina kun joku muu pääsee käsiksi laukkuuni, saan kuulla saman kommentin: kiviäkö kannat mukanasi? Ja kyllä, saattaa siellä välillä joku voimakivi ollakin mukana.

Mutta vakavasti puhuen, tykkään varautua kaikenlaisiin tilanteisiin, myös arjessa, ja siksi roudaankin mukanani yleensä aivan liikaa tavaraa - ihan vain varmuuden vuoksi. 
Viime vuosina olen matkustanut pääasiassa mökille ja sinnekin autolla, joten minun ei ole tarvinnut rajoittaa mukaan otettavan tavaran määrää tai painoa.

Myöskään lyhyet päivän tai parin visiitit laivalla Tallinnaan tai Tukholmaan eivät ole sen kummemmin pakottaneet miettimään, mitä kaikkea voin ottaa mukaan, kunhan vain itse jaksan tavarani roudata. (Voin kyllä myöntää, että viimeksi Tallinnassa kirosin useammankin kerran reppuni painoa...)

Mutta onnekseni lentomatkustaminen matkatavaroiden koko- ja painorajoineen pakotti minut vihdoin miettimään, mikä oikeasti on tärkeätä ja tarpeellista. 

8 + 23 kg

Kesälomareissullani en olisi pärjännyt pelkällä käsimatkatavaralla, joten maksoin yhdestä ruumaan menevästä laukusta. Itseasiassa käsimatkatavaran painorajoihin en saanut käsilaukkuni lisäksi mahtumaan muuta kuin kannettavan tietokoneeni, kalenterini, muistikirjani ja muutaman kynän.

Ruumaan menevä laukku sai painaa 23 kg, josta kymmenen kiloa veivät viemiset Suomesta. Se oli kuitenkin loistojuttu, sillä siten saisin tuoda vähintään saman verran tuliaisia takaisinpäin.

Mitä mukaan matkalle

Pakkaamisesta tuli hieman erilaista kuin olin kuvitellut. Ensin kasasin kaikki tavarat, joita luulin ehdottomasti tarvitsevani ja siten loppuaika menikin tavaroita karsiessa.

Ensinnäkin piti mahtua 23 kilon painorajaan ja toiseksi halusin mielelläni vielä alittaa sen, jotta tuliaisille jäisi mahdollisimman paljon tilaa.

Kun päätöksenteko oli vaikeaa, keittiövaaka auttoi. Sain yllättyä monen asian kohdalla, kuinka paljon ne oikeasti painavat.

Turha painolasti sai tylysti jäädä kotiin:
  • kaikki fyysisessä muodossa oleva luettava kuten kirjat ja lehdet
  • kalenterin erilliset nahkakannet
  • tietokoneen nahkakotelo vaihtui kevyempään pehmustettuun kangaspussiin
  • vaihtofarkut korvautuivat painoltaan kevyemmillä collegehousuilla
  • toiset lenkkarit
Jalassa olevien lenkkareiden lisäksi otin toisiksi jalkineiksi sandaalit, mutta loppujen lopuksi nekin olivat turhat, sillä pärjäsin mainiosti yksillä ja samoilla kengillä koko matkan ajan. Hellemekkokin jäi käyttämättä, kun en ollut ottanut siihen sopivaa olkapäät peittävää yläosaa mukaan.

Muuten käytin kaikkea mitä mukana oli, mutta olisin kyllä pärjännyt vieläkin vähemmällä, jos valintani (ja ylipäätään vaihtoehtoni) olisivat olleet hieman fiksumpia - ja kevyempiä.

Mitä mukaan kotimatkalle

Ostin paljon tuliaisia, joten pakkaaminen oli haastavaa Saksassakin. Aivan kaikki turha karsiutui, kuten vierailtujen kohteiden esitteet. Lisäksi jätin myös matkalla ostamani lehdet pois, sillä pari aikakauslehteä painaa yllättävän paljon.

Karsin ja karsin kunnes sain matkalaukkuvaa'an näyttämään alle 23 kiloa.

Kun olin tyytyväinen laukun sisällön painoon, sain laukun kiinni elokuvatyyliin istumalla sen päällä ja check-inissä sen painoksi punnittiin 22,7 kiloa. Mukaan olisi siis vielä mahtunut pari 100 gramman suklaalevyä tai vaikka yksi nallekarkkipussi.

Arjen painorajat

Reissu avasi silmäni sille, kuinka paljon asiat painavat ja kuinka paljon turhaa roudaan arjessakin mukanani ihan vain varmuuden vuoksi.

Voisi olla mielenkiintoinen kokeilu, jos kaupungillekin lähtiessä käsilaukulla olisi painoraja. Tai repulla, tai sillä kuinka paljon tunget tavaraa taskuihisi.

Myös kotiinpaluulle olisi painoraja. Saat ostaa vain tietyn tilavuuden ja painon edestä tavaraa. Omassa taloudessani on jo käytössä kuukausibudjetit ostetulle tavaralle, mutta eurorajan lisäksi olisi hyvä olla muitakin rajoja. Mutta niistä lisää myöhemmin.





Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

27. marraskuuta 2018

Kuinka paljon turhaa kannat mukanasi päivittäin?

Uskon, että meistä jokainen kantaa mentaalista kuonaa mukanaan - määrä vain vaihtelee.

Ylimääräisen mentaalisen kuorman lisäksi moni kantaa myös turhaa fyysistä painoa mukanaan.

Missä sinun ylimääräinen painolastisi on?
Kehossasi?
Taskuissasi?
Laukussasi?

Miten voisit keventää päivittäin mukanasi kantamaasi kuormaa?





Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

20. marraskuuta 2018

Lomaoivalluksia - osa 2: Hyvätkin rutiinit unohtuvat nopeasti

Arvasin, että töihinpaluu tulisi olemaan vaikeata neljän viikon loman jälkeen. Jos ei muuten, niin ainakin fyysisesti. Siksi olinkin sopinut jo ennen vuosiloman alkamista, että aloitan työt kahdella joustovapaalla, jotta saan alkuun lyhyemmän kolmen päivän työviikon.

Hidastetussa filmissä 

Lopulta töihinpaluu oli vielä vaikeampaa kuin osasin etukäteen kuvitellakaan. Ensimmäisenä työaamuna tuntui kuin olisin ollut hidastetussa filmissä.

Onneksi olin varannut perustoimien lisäksi aikaa myös aamusivuille ja kirjoittamiselle, joten vaikka aamurutiinit veivät paljon enemmän aikaa kuin ennen lomaa, ehdin silti tehdä kaikki perustoimet ja lähteä ajallaan töihin.

Ensimmäinen työviikko menikin sitten yllätyksekseni perusaamurutiinien uudelleenopettelussa ja jouduin skippaamaan puolituntisen kahvihetkeni tietokoneella täysin.

Takaisin tietokoneelle

Toiselle työviikolle otin tavoitteeksi tietokoneelle paluun. Kaipasin aamuista kahvihetkeäni tietokoneen ääressä, kun on aikaa keskittyä kirjoittamiseen ja muihin tärkeisiin asioihin.

Onneksi olin saanut aamurutiinit jälleen sujumaan nimensä mukaisesti rutiinilla, joten minulla jäi aikaa istahtaa koneen ääreen. Enää aikaa ei kulunut sen miettimiseen, että mitä söinkään aamiaiseksi ja missä järjestyksessä ja mitä kaikkea pitikään tehdä.

Unta ja lepoa

Kolmannella lomanjälkeisellä työviikolla päädyin yllättäen sairaslomalle.

Edellisen viikon olin ollut perehdytyksessä uuteen fyysisesti raskaaseen työtehtävään vieraassa yksikössä. Sen lisäksi yksityiselämässäkin oli mullistuksia - niin hyviä, jännittäviä kuin surullisiakin. Kokonaisrasitus oli käynyt liian suureksi.

Tuo viikko kului siis levätessä ja pitkiä yöunia nukkuessa, ja lauantaina olin saattamassa isoisääni viimeiselle matkalleen. Sen jälkeen olo vihdoin helpotti. Olin ilmeisesti stressannut hautajaisia alitajuisesti enemmän kuin tajusinkaan.

Liikettä niveliin

Fyysisesti raskas työ vaatii, että keho on kunnossa, joten neljännellä viikolla oli korkea aika palata liikunnan pariin. Se oli nyt helppo integroida takaisin aamuihini, sillä edellisen viikon lepo oli ladannut akkuni ja korjannut unirytmini työrytmiin sopivaksi.

Aloitin kevyen armollisesti suosikkiliikuntalajillani eli joogalla. Siinä on niin helppo valita kuormitustaso päivän jaksamisen mukaan ja se tekee aina hyvää.

Mutta vaikka aloitin kevyesti, oli ensimmäinen joogakerta silti tuskallinen. Tunsin niin selvästi, etten ollut viikkoihin tehnyt mitään. Kehoni janosi huolenpitoa, ja nyt se vihdoin sai taas sitä.

Summa summarum: aamurutiinit ovat ihan parasta

Saatuani vihdoin kaikki aamurutiinini takaisin totesin, että ne ovat hyvät rutiinit. Niiden jälkeen on hyvä lähteä töihin.

Aamurutiinini pitävät minusta huolta kokonaisvaltaisesti. Niiden avulla huomioin mieleni (aamusivut) ja kehoni (aamujuoma, liikunta ja aamupala), hemmottelen itseäni nautinnoilla (tee, aamupala ja latte), mutta myös haastan itseäni (liikunta ja kirjoittaminen).

Viihdettäkään ei aamuistani puutu. Aamupalalla katson useimmiten hetken jotain lempisarjaani ja kun valmistaudun töihin lähtöön, kuuntelen musiikkia.

Rakastan aamurutiineitani ja aion pitää niistä kiinni. Saatuani ensin 3-4 tuntia itselleni, voin paljon kivuttomammin antaa seuraavat 7-10 tuntia palkkatyölleni.




Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

13. marraskuuta 2018

Päivän pakolliset (hyvällä tavalla)

Mitä sinä haluat ehdottomasti kuuluvan päiviisi?
Mistä asioista rakentuu sinun hyvinvointisi?

Entä mitä niistä asioista voisit hoitaa heti aamulla? Parhaimmillaan jo ennen kuin muiden vaatimukset hyökkäävät kimppuusi.





Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

6. marraskuuta 2018

Lomaoivalluksia - osa 1: Tavarapaljous ei tuo onnea

Olin 21 kuukautta putkeen töissä ilman lomaa. Vapaata olivat vain viikonloput, arkipyhät ja muutamat sairaslomat.

Kun vihdoin pääsin vuosilomalle, lähdin mökille heti kun mahdollista. Halusin nopeasti irti arjesta, jotta osaisin päästää irti töistä.

Kotiinpaluu herätti todellisuuteen

Vajaa kuusi vuorokautta mökillä riitti hienosti arkirutiineista irtaantumiseen, mutta jo lähestyessämme kehä kolmosta, aloin tuntea oloni epämiellyttäväksi.

Kotiovesta sisään astuttuani ahdistus pamahti päälle. Tuskastuin välittömästi tavaramäärään kotonani.

Lisäksi ensimmäisenä yönä kotiinpaluun jälkeen näin heti unta töistä. Viikko ei siis ollut riittävän pitkä aika nollaamiseen.

Mökkielämän ihana vaatimaton vapaus

Huomasin, että olin mökillä nauttinut suunnattomasti mutkattomasta elämästä ilman jatkuvia valintoja ja päätöksiä.

Mökillä oli vain aikaa olla. Ei ollut aikatauluja eikä kiire mihinkään. Saunoin ja uin niin kauan kuin huvitti, enkä niin kauan kuin saunavuoro antoi myöden. Söimme silloin, kun oli nälkä. Menimme nukkumaan, kun väsytti ja nukuimme niin pitkään kuin unta riitti. Tuo loman suoma vapaus tuli tarpeeseen molemmille.

Kumpikaan ei kaivannut tekemistä, mutta koska olimme lähellä, kävimme sukuloimassa. Nuo vierailut veivät lomastamme pari päivää, mutta mielestäni ne olivat sen arvoisia, sillä sitä ei koskaan tiedä, kuinka paljon aikaa itse kullekin vielä suodaan.

Kaipaan yksinkertaisempaa elämää

Suurin oivallukseni mökkilomasta oli, että kaipaan vielä nykyistä yksinkertaisempaa elämää. Haluan vielä karsia ja vähentää. Luoda tyhjää tilaa olemiselle ja luovuudelle.

Hetken poissaolo kotoa herätti siihen, että lopputulos ei vielä ole haluamani. Kotini ei vielä ole sellainen, johon palaan mielelläni reissun jälkeen. Se vaatii vielä työstämistä - pääasiassa luopumista.

Mihin esimerkiksi oikeasti tarvitsen yli kaksikymmentä erilaista kahvi- ja teekuppia, kun talouteni on korkeintaan kahden hengen vahvuinen tällä hetkellä ja juon kuitenkin aamukahvini aina yhdestä ja -teeni toisesta suosikkikupista.

On jatkettava karsimista

Olen luopunut jo paljosta, mutta nyt on tullut aika jatkaa niiden esineiden ja asioiden karsimista, jotka eivät tuo iloa tai eivät ole tarpeellisia.

Työpisteeni vieressä olevat Hidasta elämää Voimauttavat kysymykset -kortit puhuttelevat ja muistuttavat minua tällä hetkellä tästä tarvittavasta muutoksesta:
  • Onko jotakin mistä minun tulisi luopua, jotta pääsen eteenpäin?
  • Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua, jos päästän irti asioista, jotka eivät palvele minua enää?




Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

30. lokakuuta 2018

Millaista elämää haluat elää?

Onko elämäsi tällä hetkellä sellaista kuin haluat?

Jos ei, mitä haluaisit muuttaa?

Mikä elämäsi osa-alue kaipaa tällä hetkellä kipeimmin kohennusta:
  • sinä itse
  • parisuhde
  • perhe
  • ystävät
  • koti
  • työ
  • vapaa-aika
  • henkisyys
  • talous?
Aloita muutos siitä osa-alueesta, joka on huonoimmalla tolalla, niin saat nopeimmin ja helpoiten tuloksia.






Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

23. lokakuuta 2018

Yli 100 julkaistua tekstiä kahdessa vuodessa

Asetin lokakuussa 2016 tavoitteekseni julkaista sata tekstiä seuraavan kahden vuoden aikana, kun huomasin, että ensimmäisen sadan kertymiseen oli kulunut seitsemän vuotta.

Nyt voin ylpeänä todeta, että onnistuin tavoitteessani.

Miksi ihmeessä teen tätä - tavoitteen hyödyt

Sinänsä tavoitteessani ei ole mitään suurempaa järkeä tai ideaa. Halusin vain haastaa itseni julkaisemaan säännöllisesti ja siten myös kirjoittamaan järjestelmällisemmin ja enemmän.

Porkkanaksi itselleni muutin sähköpostilistani nimeksi Nyt on aika -viikkokirje. Mikäpä sen parempi motivaattori kuin julkinen paine. Jotta kirje olisi nimensä mukainen, minun on ollut pakko julkaista viikoittain, jos haluan olla sanani mittainen - ja haluanhan minä.

Monen monta hetkeä olen toki kironnut itseäni, että miksi minun pitää tehdä tätä, kun voisin vain hengailla ja nauttia elämästä niin kuin muutkin. Tämä ei ole minun palkkatyöni enkä saa tästä mitään taloudellista korvausta. Voisin vain nauttia elämästä ja tehdä kaikkea, mitä tykkään.

Mutta - minä tykkään kirjoittamisesta. Haluan kehittyä siinä tai vähintäänkin pitää yllä taitojani.

Hyvinvoinnin edistäminen - tavoitteen potentiaaliset hyödyt

Voisin toki vain kirjoittaa omaksi ilokseni, mutta tekstieni julkaisemisen motivaationa on halu auttaa muita parempaan elämään.

Kun saan oivalluksen tai opin jotain uutta, haluan jakaa sen muille. Taka-ajatuksena on, että ehkä joku muukin saa samoilla opeilla parannettua elämänsä laatua, vähennettyä stressiä, kohennettua terveyttä tai vaikka parannettua taloudellista tilannettaan.

Tai ehkä saan jonkun miettimään omaa elämäänsä. Pohtimaan, mitä oikeasti haluaa elämässään tehdä ja saavuttaa ja mihin haluaa kallisarvoisen aikansa kuluttaa.

Mitäpä jos esimerkiksi aikaa käyttäisikin enemmän oman elämän luomiseen sen sijaan, että seuraa sosiaalisesta mediasta, mitä muut tekevät elämällään. Mitäpä jos peukutusten ja tykkäysten sijaan voisikin kehua, kiittää ja halata ihan livenä in real life.

Tai ehkä saan jonkun tajuamaan, mitä kaikkea hänellä on elämässään ja olemaan kiitollinen siitä. Että elämä onkin ihan hyvää tällaisena tässä hetkessä - juuri nyt.

Mitä opin tavoitteestani

Tavoitteenani oli kirjoittaa ja julkaista viikoittain kahden vuoden ajan. Vaikka sadasta tekstistä ei olisi ollut muuta hyötyä, niin ainakin todistin itselleni, että selkeät tavoitteet auttavat toimimaan.

Tavoitteen asettamisen jälkeen olen julkaissut joka ikinen viikko uuden tekstin, vaikka olisin ollut sairauden kukistamana vuodelevossa. Tavoitteen julkisuus auttoi pysymään ruodussa heikoillakin hetkillä. Viikkokirje on lähetetty tilaajille joka maanantai. Piste. Ei poikkeuksia. Blogissa teksti on julkaistu viikoittain tiistaisin.

Tavoite opetti minut myös ennakoimaan ja suunnittelemaan toimintaani paremmin. Enää minun ei tarvitse saada tekstiä aikaiseksi lomalla tai sairaana, sillä ennakoin vapaat ja pidän yllä riittävää puskuria poikkeustilanteiden varalle. Kesälomani johdosta olin jopa 3,5 viikkoa kirjoittamatta ja tauko rutiineista teki kyllä hyvää.

Mitä seuraavaksi

Myönnän, että olen hieman hukassa seuraavan tavoitteeni kanssa, mutta tiedän, että aion jatkaa kirjoittamista.

Koen, että tästä on apua - ainakin potentiaalisesti, mikäli joku haluaa avun vastaanottaa. Jos edes yksi ihminen saa tekstieni kautta oivalluksen ja sitä kautta muutoksen parempaan elämässään, on tämä kaiken vaivan ja ajan arvoista.

Todennäköisesti jatkan julkista kirjoittamista, kunnes löydän jonkun muun tavan auttaa ihmiskuntaa. Tällä hetkellä koen, että tämä on se korsi, jonka minä haluan kantaa kekoon. Ehkä joku päivä keksin vielä paremman tavan auttaa, ja silloin viikkokirje ja blogi saavat väistyä - ainakin nykyisessä muodossaan.

Mutta vielä minulla on paljon oivallettavaa elämästä, ja siten myös paljon ajatuksia ja ideoita jaettavana sinulle.

P.S. Lue myös puolivälirajapyykin teksti, jossa kerron tarkemmin, mitä muutoksia tavoitteen saavuttaminen vaati arjessani.




Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

16. lokakuuta 2018

Mitä sinä tekisit kahdessa vuodessa?

Kaksi vuotta on pitkä aika:
  • 24 kuukautta
  • 104 viikkoa
  • 730 päivää
  • 17'520 tuntia.
Tuollaisessa ajassa ehtii jo paljon.

Mitä sinä haluaisit edistää seuraavan kahden vuoden aikana?

Haluaisitko panostaa enemmän ihmissuhteisiisi tai vaikka omaan hyvinvointiisi?
Haluaisitko oppia uuden taidon tai kehittää nykyistä osaamistasi?
Haluaisitko aloittaa ja/tai saattaa loppuun jonkin projektin?

5 minuuttia onnistuu keneltä vain

Vain viisi minuuttia päivässä on kahden vuoden aikana yhteensä jo reilu 60 tuntia.

Vartti päivässä on jo yli viikko eli 182,5 tuntia.

Puoli tuntia päivässä tekee jo 364 tuntia, mikä vastaa yhdeksää 40 tunnin työviikkoa. Sellaisessa ajassa ehtii tehdä jo hurjasti asioita, eikö totta?

Tee päätös ja aloita tänään

Minkä tavoitteen sinä haluaisit saavuttaa seuraavan kahden vuoden aikana?

Mitä kohti voisit edetä pienin askelin - vaikka vain 5-30 minuuttia päivässä? Vai voisitko edistää tavoitettasi jopa tunnin päivässä?

Kun aloitat tänään, olet kahden vuoden päästä ehkä jo saavuttanut unelmasi tai tavoitteesi - tai ainakin olet roimasti lähempänä.

Mitäpä jos vihdoin aloittaisit - vaikka nyt heti tai viimeistään myöhemmin tänään?




Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

9. lokakuuta 2018

Arjen helpottajat top 6

Arkipäivät toistuvat pääpiirteissään samanlaisina päivästä ja viikosta toiseen. Siksihän sitä arjeksi kutsutaankin.

Toistossa on kuitenkin hyvätkin puolensa. Sinun ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan joka päivä, vaan voit toimia samalla hyvällä tavalla kuin edellisenäkin vastaavana päivänä. Viikko on loistava syklittäjä monille arjen toiminnoille.

Arjen helpottajat top 6

Seuraavaksi esittelen omia tapojani, joilla pyrin helpottamaan omaa arkeani ja tekemään sen toistuvista asioista helppoja ja sujuvia, tai ainakin vähemmän ärsyttäviä ja aikaa vieviä.

Tehtävien viikkokierto

Elämässäni toistuvat samat tehtävät ja rutiinit viikoittain. Helpottaakseni omaa arkeani olen suunnitellut, mitä teen minäkin päivänä omalla työajallani.

Niille aamuille, joina minulla on eniten aikaa ja paras energiataso, olen suunnitellut keskittymistä vaativia tehtäviä, kuten tämän viikkokirjeen kirjoittamista.

Ajankohdille, jolloin tiedän energiatasoni olevan alhaisempi, olen suunnittelut helpompia tehtäviä. Esimerkiksi perjantai-iltapäivisin minun on turha odottaa istuvani tietokoneen ääreen kirjoittamaan keskittyneenä, joten sen ajankohdan olen pyhittänyt siivoamiselle ja muille kotitöille. Siivoaminen ei vaadi suurta ajatustoimintaa, vaan voin tehdä sitä hyvää juomaa nauttien ja vaikka musiikkia kuunnellen. Palkintona pääsen viettämään viikonlopun puhtaassa kodissa.

Näin suunnitellen en vaadi itseltäni liikaa energiatasooni nähden ja toisaalta saan hyödynnettyä ne hetket, kun energiani riittävät niihin tärkeimpiin tehtäviin.

Viikon lounaseväät kerralla 

Syön töissä aina omia eväitä ja helpottaakseni tästä aiheutuvaa vaivaa, teen nykyään viikon lounaat kerralla (tai tarvittaessa kahdessa erässä). Kun kerran kokkaa, viisi annosta luonnistuu siinä missä yksikin.

Ja kyllä, syön saman lounaan joka päivä, mutta minua se ei haittaa. Vaihtelua tulee, kun hyödyntää kauden kasviksia ja pelkkiä mausteitakin muuttamalla saa jo ihmeitä aikaan.

Samat välipalat joka päivä

Sen lisäksi, että minulla on sama lounasruoka joka arkipäivä, minulla on myös samat välipalat. Kun niissä tapahtuu muutosta, se on toistaiseksi voimassa oleva muutos.

Nämä eväät teen edeltävänä iltana valmiiksi seuraavaa työpäivää varten, sillä ne eivät säily päivää pidempää hyvänä. Mutta teen ne ehdottomasti illalla, jotta säästyy kallisarvoista aamuaikaa, jolloin olen virkeimmilläni. Eväiden teko onnistuu kyllä rutinoituneesti myös työpäivän jälkeisessä tokkurassa.

Työvaatteiden kierto viikonpäivien mukaan

Ruoan lisäksi olen standardisoinut työvaatteeni. Niissä on sama kierto viikonpäivien mukaan, joten minun ei tarvitse käyttää aikaa sen miettimiseen, mitä laitan päälle.

Käsittääkseni sekä Steve Jobs aikoinaan että Barack Obama ainakin presidenttikaudellaan olivat myös yksinkertaistaneet vaatekaappiaan ja säästivät kallisarvoista päivittäistä päätöksentekokapasiteettia vaatteiden valinnasta hieman tärkeämpiin asioihin.

Riippumatta siitä kuka olet ja missä asemassa, arjesta kannattaa tehdä itselleen mahdollisimman helppoa ja vaivatonta ilman turhaa päätöksentekoa.

Aamurutiinien tarkistuspisteet

Olen miettinyt tarkkaan aamun aikatauluni, jotta ehdin tehdä kaiken. mitä haluan ennen töihin lähtöä.

Tällä hetkellä käytössäni on seuraavat tarkistuspisteet saliaamuina:
  • klo 2 herätys
  • klo 3 salille tai parhaimmillaan jo salilla
  • klo 4 takaisin kotona tai viimeistään lähtö salilta
  • klo 4:30 aamiainen tai parhaimmillaan jo tietokoneelle siirtyminen
  • klo 5 viimeistään tietokoneelle
  • klo 5:30 lähtövalmistelut, paitsi jos kirjoittaminen sujuu, nipistän vielä 10 minuuttia ja tanssin sitten vähemmän lähtövalmisteluiden ohessa :)
  • klo 6 lähtö töihin (kesäkelillä voi lähteä 6:10)
Kun toimin näiden tarkistuspisteiden mukaan, arkiaamuni sujuvat jouhevasti ja ehdin ajallaan töihin.

Cold brew eli kylmäuutettu kahvi

Uusin arjen helpottajani on cold brew eli kylmäuutettu kahvi.

Aiemmin valmistin aamun kahvikupillisen kuumalla vedellä aero pressissä ja jäähdytin sen ensin huoneenlämmössä ja sitten jääkaapissa, mutta nykyään saan kylmän latteni paljon pienemmällä vaivalla valmistamalla kahvin cold brew -menetelmällä.

Laitan kahvin jääkaappiin tekeytymään töiden jälkeen tai viimeistään ennen nukkumaanmenoa, jotta se on seuraavana aamuna valmis nautittavaksi.

Tämä säästää minulta arvokkaita minuutteja aamuisin ja olen nauttinut siitä, kun olen ollut salilla kymmenen minuuttia aikaisemmin, minkä johdosta pääsen lopulta tietokoneenikin ääreen aikaisemmin.

Ajan- ja vaivansäästö kahvinkeitosta aamuisin on tuntunut suoraan sanottuna joka-aamuiselta lottovoitolta. Lisäksi saan nauttia kahvini heti kun haluan, sillä minun ei tarvitse odottaa sen jäähtymistä 90 asteesta jääkaappikylmäksi. 

Millä tavoin sinä helpotat arkeasi?

Mitkä ovat sinun tapasi helpottaa arkeasi ja tehdä siitä nautinnollisempaa?

Missä kohden sinä voisit kenties säästää aikaa tekemällä asioita toisin kuin aiemmin?

Mihin haluaisit tuon säästyneen ajan käyttää?




Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

2. lokakuuta 2018

Arjen pieniä helpottajia

Kun mietit omaa arkeasi, onko siinä joitain kotitöitä tai rutiineja, joihin kaipaisit helpotusta?

Mitkä asiat tuntuvat vievän liikaa aikaasi päivittäin tai viikoittain?
Kuluuko aikaasi esimerkiksi jahkailuun ja päätöksentekoon?
Tai tuntuuko sinusta, että teet samoja asioita päivästä toiseen? 

Olisiko nyt korkea aika pysähtyä miettimään, voisitko tehdä joitain asioita toisin - joko pienemmällä vaivalla tai nopeammin - jotta saisit arkeesi enemmän aikaa tärkeille asioille?






Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

25. syyskuuta 2018

Mistä on hyvät illat tehty

Kun haluaa hyvän startin päivään, on iltarutiinien oltava myös kunnossa, sillä aamu saa aikamoisen kolauksen, jos joutuu heräämään riittämättömien tai huonosti nukuttujen yöunien jälkeen. 

Iltarutiinit top 5

Valmistellakseni kehoni ja mieleni nopeaan nukahtamiseen ja hyviin yöuniin, olen vakiinnuttavat seuraavat viisi tapaa iltoihini.

Seuraava päivä suunniteltuna

Ennen kuin lopetan päivän virallisemman osuuden ja aloitan vapaa-aikani, varmistan, että minulla on tiedossa selvät sävelet seuraavalle päivälle. Tiedän, missä ja milloin minun on oltava ja mitä kaikkea minun tulee saada tehtyä seuraavana päivänä.

Kun seuraavan päivän nuotit ovat valmiina, tiedän, että voin aamulla vain alkaa toimia sen päivän sävelen mukaan erikseen miettimättä. Aikataulut ja tehtävät ovat etukäteen mietittynä, kuten myös niihin liittyvät mahdolliset valmistelut on hoidettu, joten voin käydä rauhallisin mielin nukkumaan.

Iltapesu

Varsinaiset iltatoimet alkavat suihkulla. Pesen päivän pölyt pois ja keho saa signaalin alkaa rentoutua ja valmistautua nukkumaanmenoon.

Suihkun jälkeen ei halua enää hikeä pintaan, joten se estää minua alkamasta puuhailla mitään suurempia ja pystyn torjumaan esimerkiksi juuri ennen nukkumaanmenoa iskevän siivous- tai järjestelyinnon.

Monesti myös hemmottelen itseäni suihkun jälkeen kasvonaamiolla, joka myös pakottaa minut rauhoittumaan paikoilleni ja olemaan hötkyilemättä.

Iltapala

Aivan kuten aamulla ei saa lähteä liikkeelle ilman aamiaista, mielestäni tyhjällä vatsalla ei myöskään saa mennä nukkumaan. Se kuuluu mielestäni elämän perussääntöihin, aivan kuten, että riidoissa ei saa erota tai mennä nukkumaan ja että tärkeitä päätöksiä ei saa tehdä nälkäisenä tai väsyneenä.

Jos menen tyhjällä vatsalla nukkumaan, yöstä tulee levoton ja pahimmillaan herään kesken unien huutavaan nälkään, minkä jälkeen on todella vaikea enää nukahtaa uudestaan.

Vatsassa on hyvä olla pitkäkestoista polttoainetta, jotta kirjaimellisesti jaksaa nukkua yön yli. Toki, ei sovi liioitellakaan, sillä täydellä vatsalla ei myöskään ole hyvä käydä nukkumaan.

Omalla kohdallani syöminen ennen nukkumaanmenoa on tärkeää myös siksi, että aamuisin harrastan liikuntaa ennen aamiaista. Yöunien lisäksi minun on siis myös jaksettava suorittaa päivän liikuntasuoritus illan eväiden ja aamujuoman voimalla.

Rentoutumishetki

Illan viimeisenä ohjelmanumerona on rentoutumishetki sängyssä.

Makoilen hetken piikkimatto selkäni alla, mikä rentouttaa kehoni. Samanaikaisesti teen selällä maaten tehtäviä jalkavenytyksiä. Vietän koko työpäivän jaloillani, joten ne todellakin tulevat tarpeeseen.

Mieleni rentouttamiseen loppusilauksen antaa kevyt romaani, jonka avulla saan ohjattua ajatukseni pois oman elämäni asioista - sekä hyvistä että huonoista.

Luen suolakivilampun lämpimässä valossa suhteellisen hämärässä ja monesti en jaksa edes varttia pidempään lukea, kun nukkuminen jo alkaa houkuttaa.

Yöunien rauhoittaminen

Vaikka rentoutumisen jälkeen olisikin ihana käydä suoraan nukkumaan, käväisen lukutuokion jälkeen vielä vessassa, jotta siihen ei tule tarvetta kesken yöunien. Mutta en laita valoja päälle, jotta en turhaan enää virkistä kehoani.

Olen myös blokannut sinisen valon sekä tietokoneesta että puhelimesta nukkumaanmenoa edeltävinä tunteita, jotta nekään eivät pääse häiritsemään rauhoittumista, ja tietokone on kokonaan käyttökiellossa nukkumaanmenoa edeltävinä tunteina.

Viimeisenä varmistan vielä aamuherätyksen puhelimesta ja suljen kaikki yhteydet, jotta ilmoitukset eivät häiritse yöuntani. Voisin toki vain laittaa puhelimen äänettömälle, mutta uskon, että on myös hyvä minimoida radioaallot yöunien rauhoittamiseksi. Ei varovaisuudesta ainakaan haittaa ole.

Puhelimen sijoitan käden ulottumattomiin, jotta minun on noustava sängystä jatkaakseni sen käyttöä. Yleensä en jaksa vaivautua, vaan sängyn lämmin syleily voittaa ja jätän viestit ja sosiaalisen median suosiolla odottamaan aamua.

Tämä puhelimen kauemmaksi jättäminen on ehdottomasti parantanut uniani ja pidentänyt nukkumisaikaani, sillä puhelimessa jumittaminen ennen nukkumaanmenoa on jäänyt pois eikä puhelimeen myöskään tule tartuttua keskellä yötä vaikka sattuisikin heräämään. Puhelimen käyttö vain turhaan virkistää aivoja juuri kun niiden pitäisi antaa palautua päivästä.

Millä sinä varmistat riittävän palautumisen?

Nämä rutiinit tähtäävät kehon ja mielen rauhoittamiseen ja valmistamiseen yöunia varten, ja näiden lisäksi olen huomioinut valtavasti asioita yöunieni laadun eteen.

Millä rutiineilla ja mahdollisilla muutoksilla sinä saisit itsesi nukahtamaan nopeasti haluttuna ajankohtana, nukkumaan hyvin ja heräämään virkeänä seuraavaan päivään?




Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

18. syyskuuta 2018

Mistä on hyvät aamut tehty

Mieti vapaapäivien aamujasi ja vertaa niitä arkiaamuihisi - mitä eroa huomaat?

Mitä sellaista sallit tai suot itsellesi vapaapäivinä, johon sinulla ei arkisin muka ole aikaa?

Tai onko arkiaamuissasi jotain, mikä jää puuttumaan vapaapäivien aamuista?

Aamurutiinien top 5

Tähänastinen tutkimusmatkani omaan hyvinvointiini on johtanut viiteen aamurutiiniin, joista muodostuu minun täydellinen arkiaamuni. En välttämättä tee kaikkia viittä aina, mutta useimpina aamuina kyllä, sillä niiden avulla saan loistavan startin päivään.

Aamusivut

Aamusivut kirjoitan joka ikinen arkiaamu, ja myös vapaapäivien aamuina, jos vain olen kotona.

Poikkeus vahvistaa säännön. Jos vietän vuodesta muutaman yön mökillä, olen jättänyt aamusivuvihkoni kotiin. Mutta yleensä yhden väliin jääneen aamun jälkeen tunnen jo pakottavaa tarvetta palata aamusivujeni pariin, joita olen kirjoittanut nyt jo yli kolme ja puoli vuotta.
Kirjoitan aamusivut, koska koen saavani edellisen päivän ja yön kuonat ulos ja pääsen aloittamaan päivän kirkkaalla mielellä. Lisäksi saan ulos kaikki mieltäni vaivaavat asiat ja saatan keksiä ratkaisuja edellispäivän ongelmiin alitajuntani käsiteltyä keskeneräisiä asioita yön yli.

Tähän rutiiniin minulla menee noin 20 minuuttia, tai jos oikein pahasti jumitan, kuluu kolmen sivun kirjoittamiseen puolisen tuntia.

Öljypurskuttelu

Öljypurskuttelu on toinen tapa aamusivujen lisäksi, josta en luovu kuin vieraskoreudesta.

Olen kirjoittanut aiheesta ensimmäisen kerran blogissani huhtikuussa 2015, ja tuosta tekstistä päätellen olen ylläpitänyt tätä tapaa ilman pidempiä katkoksia jo nelisen vuotta. Hyvä minä!

Enkä aio kovin helpolla tästäkään tavasta luopua, sillä edut ovat niin valtavat: kauniin valkoiset puhtaalta tuntuvat hampaat, joihin ei kerry hammaskiveä lainkaan. Minut koukutti aikoinaan jo pelkkä puhtauden tunne, mutta otan valkoisuuden ja hammaskivettömyyden ilolla ja avosylin vastaan enkä koskaan enää päästä irti.

Liikunta

Harrastan liikuntaa säännöllisesti, sillä ilman sitä kroppani jumiutuu ja saan kärsiä päivittäisistä säryistä. Koen onneksi myös liikkumisen iloa, mikä myös motivoi, mutta kyllä minulle suurempi motivaatiolähde on kivuttomuus.

Jos oloni pysyisi erinomaisena niin fyysisesti kuin henkisesti ilman liikuntaa, voisin hyvinkin sijoittaa sille varaamani ajan johonkin muuhun, kuten kirjoittamiseen. Mutta koska koen liikunnan olevan niin valtava hyöty sekä keholleni että mielelleni, sijoitan mielelläni siihen minimissään viisi tuntia viikossa.

Liikun aamuyöllä ennen töitä, koska muulloin en yksinkertaisesti saa itseäni liikkeelle.

Aamiainen

En ole ikinä ymmärtänyt, miten jotkut pärjäävät tai edes haluavat lähteä liikkeelle ilman aamiaista. Rakastan syömistä - etenkin aamuisin, kun ei ole syönyt mitään moneen tuntiin.

Jos jättäisin aamiaisen syömättä, minua heikottaisi ja vatsani pitäisi pian niin kovaa meteliä, etten kuulisi musiikkia murinalta. Matalan verensokerin takia mielenikin olisi matala ja päänsärky todennäköisesti jo odottelisi nurkan takana.

Lisäksi olen oppinut, että jos sinnittelen kovin pitkään syömättä, vatsani kostaa ikävillä vatsakivuilla ja turvotuksella, joka yleensä kestää koko loppupäivän, vaikka lopulta söisinkin jotain. Aamiainen on siis aivan ehdoton hyvinvoinnin kulmakivi minun elämässäni.

Käytännössä aamiaiseni on kaksijakoinen. Aamusivujen ja öljypurskuttelun jälkeen nautin aamujuomani, jonka perusraaka-aineet ovat ruokalusikallinen limemehua, teelusikallinen jodioitua Himalajan suolaa ja seitsemän desiä huoneenlämpöistä suodatettua vettä.

Kiinteän aamiaisen vuoro on vasta liikunnan jälkeen, mutta vapaapäivien aamuina, joina en harrasta liikuntaa, nautin kiinteän aamiaisen suoraan aamujuoman perään.

Kylmä latte & tietokone

Aamiaisen jälkeen nautin aamukahvini eli cold brew latten. Sen kanssa istuudun tietokoneen ääreen edistämään omia juttujani.

Tähän rutiiniin minulla on arkiaamusta riippuen käytettävissä 30-60 minuuttia. Tuon ajan käytän joko kirjoittamiseen tai johonkin muuhun tärkeään, joka on sen päivän agendalla.

Tämäkin aamurutiini on muodostunut kokemuksen kautta, sillä olen todennut, aivan kuten liikunnan kanssa, että kirjoittaminenkaan ei onnistu minulta töiden jälkeen iltapäivisin. Jos haluan kirjoittaa päivän aikana, minun on tehtävä se aamuisin ennen töitä ja muita menoja.

Paras mahdollinen startti päivään

Nämä viisi rutiinia luovat minun parhaat aamuni ja tämän kaiken teen siis ennen palkkatöitä, jotka alkavat klo 6:30.

Aamurutiinieni järjestys on lukittu, sillä aina edellinen tukee seuraavaa. Aamusivut käynnistävät ajatustoiminnan, liikunta käynnistää kehon, aamiainen antaa energiaa ja sitten lopulta mieli ja keho virkeänä on hyvä edistää omia tavoitteitaan.

Puoli tuntia ennen töihin lähtöä aloitan lähtövalmistelut, joihin kuuluu laittautuminen, eväiden pakkaaminen ja niiden ohessa musiikin kuuntelu. Hyvän mielen musiikki toimii aamujeni loppusilauksena, jotta pääsen lähtemään hyvällä energialla töihin.

Olenpa joskus päässyt tanssimaan hitaitakin keittiössä aamukuudelta, minkä jälkeen lähdin töihin erittäin leveä hymy kasvoillani ja kevyin askelin.

Mitkä rutiinit (ja poikkeamat rutiinista) loisivat sinulle parhaan mahdollisen startin arkipäivään?




Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

11. syyskuuta 2018

Oman ajankäytön optimointia

Kun tiedät, mihin todellisuudessa kulutat aikasi, on helpompi alkaa tehdä tietoisia muutoksia.

Jos et vielä tiedä, mihin aikasi kuluu, lue viime viikon teksti ja seuraa ajankäyttöäsi viikon ajan ennen kuin palaat tämän tekstin pariin.

Ajankäytön seurannan tulosten hyödyntäminen

Kun olet tehnyt viikon ajan seurantaa, sinulla alkaa olla jo suhteellisen hyvä kuva siitä, mihin aikasi kuluu.

Nyt on aika miettiä, miltä haluaisit elämäsi näyttävän ja mihin haluaisit aikasi kuluttaa. 

Arkiaamuista nautinnollisia

Mitä kaikkea sinun arki-aamuihisi kuuluu nyt?
Minkä haluaisit olevan toisin nykytilanteeseen verrattuna?

Kun tiedät, mitä muutoksia haluat tehdä aamuihisi, selvitä, kuinka paljon niiden asioiden tekemiseen kuluu aikaa tai kuinka paljon aikaa haluat niille varata.

Nyt kun tiedät, kuinka kauan sinulla menee minkäkin asian tekemiseen, laske, monelta sinun pitää herätä viimeistään, jotta ehdit tehdä kaiken pakollisen ennen kuin sinun on aloitettava päivän askareet oli se sitten palkkatyö tai vaikka opiskelu.

Laske myös, monelta sinun pitää herätä, jotta ehdit tehdä kaiken, minkä haluat.

Varaa riittävästi aikaa yöunille

Kun tiedät heräämisaikasi, laske siitä taaksepäin riittävä aika yöunille.

Kun varaat kahdeksan tuntia unille, sinulla on mahdollisuus ehtiä nukkua 7,5 tuntia eli viisi täyttä unisykliä.

Neljä unisykliä eli kuuden tunnin unet on ehdoton minimi, mitä suosittelen, jolloin nukkumiselle on varattava 6,5 tuntia. Ainakin minulla sekä fyysinen että mentaalinen toimintakyky romahtavat, mikäli unet jäävät toistuvasti alle kuuden tunnin. Toki valtavan eron huomaa selvästi vasta, kun on ensin päässyt nauttimaan riittävistä yöunista.

Riittävistä yöunista seuraava olotila terveysvaikutuksineen on niiden viemän ajan arvoinen aina - ehdottomasti.

Iltarutiinit tukemaan unta ja aamuja

Kun olet päättänyt nukkumaanmenoaikasi, on aika muokata iltarutiinit tukemaan sitä.

Mitä sinun pitää tehdä iltaisin ennen nukkumaanmenoa?
Mitä kaikkea haluaisit tehdä?

Kuinka kauan niiden asioiden tekemiseen menee?

Monelta sinun tulee aloittaa iltarutiinit, jotta ehdit ajoissa nukkumaan?

Unelmoi, suunnittele, toteuta - ja toista

Kuten huomaat, hyvä alku päivälle pohjaa edellisillan rutiineihin ja kaikki lähtee liikkeelle suunnittelusta.
  1. Mieti, mitä haluat: mikä on nykytilanne ja minkä haluat olevan erilaista?
  2. Selvitä, mitä siihen vaaditaan. (resurssit)
  3. Tee suunnitelma, miten ideaalisi on mahdollista toteuttaa.
  4. Toteuta suunnitelmasi (tai ainakin ryhdy tekemään muutoksia sen toteuttamiseksi, jos ero nykytilanteeseen verrattuna on liian suuri, että muutos onnistuisi kertarykäyksellä).
  5. Tee tarvittaessa muutoksia, kun elämäntilanteesi tai ideaalisi muuttuvat.
Ensi kerralla kerron omista vakiintuneista aamurutiineistani, joilla käynnistän itseni ja luon hyvän pohjan päivälle.

Nyt on sinun aikasi luoda itsesi näköiset arkiaamut, jotka antavat sinulle parhaan mahdollisen startin uuteen päivään, ja toimivat iltarutiinit tukemaan onnistuneita aamuja.




Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.