24. huhtikuuta 2018

Mistä on hyvät päivät rakennettu

Kuluneena vuonna olen opetellut elämään uuden työ- ja unirytmin mukaan.

Todettuani olevani töiden jälkeen erittäin usein sekä henkisesti että fyysisesti väsynyt, päätin panostaa aamuihin. Prosessi ei ole ollut helppo eikä suoraviivainen, mutta tällä hetkellä olen erittäin tyytyväinen arkiaamuihini.

Riittävä yöuni

Riittävä yöuni on ehdoton. En tingi yöunistani kuin poikkeustapauksissa. Fyysinen virkeys ja mielen kirkkaus ovat niin oleellisia hyvinvoinnilleni, että haluan nauttia niistä niin usein kuin mahdollista - mieluiten joka päivä.

6,5 tuntia unta on minimi, jolla saan hyvän energian. Mutta huomioi, että 6,5 tunnilla en tarkoita, että voisin käydä nukkumaan puolilta öin ja heräisin virkeänä klo 6:30. Minulla on käytössäni fitbitin mittari unen mittausta varten, ja jotta oikeasti saan 6,5 tuntia unta, minun pitää nukkua 7-8 tuntia.

Välillä nukahdan välittömästi laskettuani pään tyynyyn ja välillä rauhoittuminen voi viedä yli tunninkin. Mutta jos varaan nukkumiselle 8 tuntia, voin olla varma, että herään seuraavana aamuna (ainakin suhteellisen) virkeänä.

Aamusivut

Herättyäni kirjoitan ensimmäiseksi aamusivut. Samaan aikaan hoidan öljypurskuttelun, johon minulla on jo muodostunut jonkinlainen riippuvuus. Sen tekemättä jättäminen tuntuu samalta kuin jättäisin hampaat pesemättä. Öljypurskuttelu nykyään vain kuuluu aamurutiineihini.

Kehon herätys

Öljypurskuttelun ja hampaiden pesun jälkeen on vuorossa aamujuoma, joka tällä hetkellä koostuu noin ruokalusikallisesta limemehua, teelusikallisesta jodioitua himalajansuolaa ja seitsemästä desistä huoneenlämpöistä suodatettua vettä.

Aamujuoman nauttimisen jälkeen teen aikatauluista riippuen 15-45 minuutin joogaharjoituksen ja käyn suihkussa.

Aamiainen

Suihkun jälkeen saattaa olla hiukan aikaa esimerkiksi sähköpostien läpikäyntiin, mutta viimeistään tuntia ennen töihin lähtöä alkaa aamiaisen valmistus.

Aamiaiseen kuuluu iso kuppi teetä, munakas juustolla ja leikkeleellä ja kurkkua.

Aamiaisen lopuksi nautin kylmän latteni, jonka valmistus on alkanut heti herättyäni.

Jo ennen aamusivujen kirjoittamista jauhan kahvipavut käsimyllyllä ja valmistan kupillisen kahvia. Kahvi saa jäähtyä huoneenlämmössä, kunnes puoli tuntia ennen aamiaisen valmistusta laitan sen vielä jääkaappiin viilenemään.

Lopuksi lisään kylmän kahvin joukkoon runsaasti maitoa, ja nautin latteni viihteen parissa aamiaisen lopuksi. Se on minun rauhallinen nautintohetkeni aamuisin.

Musiikilla lopullinen herätys

Viimeisen silauksen hyvälle startille päivään antaa musiikki. Samalla kun siistin itseni eli pukeudun, meikkaan ja laitan hiukset, kuuntelen musiikkia.

Voisin saada itseni nopeamminkin lähtövalmiiksi, mutta varaan mieluummin runsaasti aikaa, jotta ehdin laulaa ja ottaa muutaman tanssiaskeleen lähtövalmisteluiden lomassa.

Paras startti päivään

Noista aineksista syntyvät hyvät päiväni, joten sisällytän nuo viisi asiaa jokaiseen arkiaamuuni. Niiden toteutus toki vaatii sen, että herään 2,5-4 tuntia ennen työajan alkua. 3,5 tuntia on muodostunut ideaaliksi, jolloin ehdin tehdä kaiken ilman kiireen tuntua.

Seuraavat kellonajat toimivat tarkastuspisteinä ja ohjaavat toimintaani aamuisin:
  • klo 3: herätys, kahvin valmistus, aamusivut, öljypurskuttelu, aamujuoma
  • klo 4: jooga ja suihku
  • klo 5: aamiainen
  • klo 5:30: lähtövalmistelut
  • klo 6: työmatka
Töihin mennessä olen täynnä energiaa ja työkaverit ihmettelevät, mitä ihmettä pistän aamukahviini, mutta en tulekaan sinne suoraan sängystä repäistynä ilman aamupalaa, kuten useimmat heistä tuntuvat tekevän.

Kun työpäivä alkaa, olen ollut hereillä jo useamman tunnin. Olen herättänyt kehoni ja antanut sille hyvää energiaa ja olen siivonnut mielestäni edellispäivän kuonat aamusivujen avulla. Olen valmis vastaanottamaan uuden päivän.

Miten sinä saat hyvän startin päivään?


Haluatko saada joka maanantaiaamu parasvointia sähköpostiisi?

Tilaa Nyt on aika -viikkokirje. Saat lisäksi heti ohjeen onnistuneen päivän luomiseen, sillä oikea aika aloittaa on juuri nyt.

Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

10. huhtikuuta 2018

Minä olen nyt tässä, kiitos

Olen viime viikkoina miettinyt, mitkä olisivat omat voimasanani.
  • Sanat, jotka lausun hetkellä, jolloin haluan palauttaa mieleeni elämän tarkoituksen.
  • Sanat, jotka tuovat minulle voimaa huonoina hetkinä.
  • Sanat, jotka antavat minulle rohkeutta toteuttaa unelmiani.

Voimasanat

Idean voimasanoihin sain Brendon Burchardilta, joka kysyy itseltään joka ilta: Elinkö? Rakastinko? Merkitsinkö? Nämä kolme kysymystä palauttavat hänet elämän tärkeiden asioiden äärelle ja auttavat tekemään päivittäin oikeita valintoja.

Mutta mitkä sanat toimisivat minulle? Mitkä ohjaisivat minun elämääni eteenpäin haluamaani suuntaan?


Ensin yritin Brendonin tyyliin määritellä itselleni kolme kysymystä, mutta en löytänyt kolmea verbiä, jotka saisivat minut innostumaan, vaikka kokeilin niin suomen kuin englannin kielellä.

Pohdintani sai uuden muodon, kun minulla heräsi halu tilata uusi travellers notebook eli matkailijan muistikirja. Kyseessä ovat nahkaiset kannet, joihin voi pujottaa kuminauhaan haluamansa sisällön.

Minulla on jo yksi travellers notebook jokapäiväisessä käytössä. Siitä löytyvät kalenterini ja bullet journalini eli bujo. Kannessa on kaiverrettuna teksti:
This is it
Mein Leben
Just do it

Eli suomennettuna: Tämä se on, minun elämäni, tee se vain.

Noiden sanojen tarkoitus on auttaa minua keskittymään omaan elämääni ja motivoida toimintaan. Ne työntävät minua eteenpäin, mutta ne eivät oikein toimi voimasanoina, joiden tarkoitus on ohjata oikeaan suuntaan.

Viimeiset viikot olen mutustellut sanoja: Minä olen nyt tässä, kiitos.

Nämä sanat auttavat minua palaamaan tähän hetkeen, jossa yleensä kaikki on hyvin. En murehdi menneitä enkä märehdi tulevaa vaan keskityn hetkeen, ja olen kiitollinen siitä, kuka olen juuri nyt. Menneisyyteni on minut siihen hetkeen kuljettanut ja tulevaisuuteeni pystyn vaikuttamaan valinnoillani.

Minä olen nyt tässä, kiitos

Nämä sanat elin vahvasti todeksi viime perjantaina, kun istuin lääkäriaseman sohvalla. Olin juuri käynyt tarkistuttamassa sormeni leikattuani siitä osan kärkeä pois töissä. Lisäksi olin saanut jäykkäkouristusrokotuksen, minkä johdosta sairaanhoitaja oli ohjannut minut odottelemaan vartiksi, jotta apu on lähellä, jos saan rokotuksesta jonkun äkillisen reaktion.

Kun istuin siinä ja nautin kaikessa rauhassa latteani, katselin samalla ikkunasta ulos normaaliin arkipäivään ja olin onnellinen. Sain hengähtää hetken luvan kanssa aivan rauhassa ja nautin siitä suunnattomasti. Minulla ei ollut kiire mihinkään, kun ainoa tehtäväni sillä hetkellä oli vain istua siinä ja kuulostella omaa oloani. 

Nauru parantaa

Työaamu ei ollut todellakaan mennyt suunnitelmien mukaisesti, mutta akuutti hätä oli onneksi jo ohi. Verenvuoto oli lakannut, kaikki mahdollinen oli tehty ja nyt ei auttanut muu kuin odottaa sormen paranemista.

Kuten tapoihini kuuluu, revin kaiken ilon irti tuostakin tapahtumasta. Sormi, josta leikkasin palan, oli oikean käden keskisormi. Pääsin siis hyvällä omalla tunnolla näyttämään perjantaina keskisormea niin työkavereille kuin esimiehellekin ja siniseen siteeseen kääritystä sormestani tuli hyvä naurun aihe sille päivälle. Vitsiksi muodostui, että olinko näyttänyt väärälle tyypille keskaria.

Monet pyysivät anteeksi nauruaan, sillä eihän toisen tapaturma ole naurun aihe, mutta minä vain heitin lisää löylyä kiukaalle. Saa nauraa. Minäkin nauroin. Nauru parantaa ja mieluummin minäkin nauran tilanteelle kuin itken ja suren. Hyvällä energialla eteenpäin. Se on mielestäni paras tapa toimia. 

Nauru ei tullut heti

Siinä vaiheessa kun vahinko kävi ja sormeni alkoi vuotaa verta, olin pienessä paniikissa. Vetäydyin syrjään ja soitin työterveyshuoltoon. Sain ohjeet, miten tyrehdyttää verenvuoto ja mihin hakeutua hoitoon. Sitten menin työnjohdon koppiin, paljastin tapahtuneen ja kysyin, onko ensiaputaitoista paikalla.

Saatuani riittävät ohjeet verenvuodon tyrehdyttämiseen ja verentulo vihdoin lakkasi, alkupaniikki laantui, enkä enää kokenut tarvetta lähteä ensiapuun. Ilmoitin tapahtuneesta esimiehelle ja teimme tapaturmailmoituksen vakuutusyhtiöön.

Kun akuutti tilanne oli ohi, jouduin tunteiden valtaan. Koin huolta siitä, miten työt saadaan nyt hoidettua ja olin vihainen itselleni tapahtuneesta ja surin kaikkea sitä, mitä en pystyisi nyt lähitulevaisuudessa tekemään.

Kun tapahtuneesta oli kulunut tunti, soitin uudestaan työterveyshuoltoon ja varasin ajan lääkärille, jotta joku tarkistaisi sormeni tilanteen ja antaisi hoito-ohjeet. Silloin huolehdin eniten siitä, että sormeni lähtee paranemaan hyvin, ja että tapahtuneesta ei koidu mitään ikäviä jälkiseuraamuksia.

Loppu hyvin, kaikki hyvin

En jaksa valittaa ja voivotella, vaan haluan löytää joka tilanteesta ne parhaat puolet, ja koen, että tapaturmasta koitui lopulta paljon hyvää.

Lääkäriaikaa odotellessa ja lääkärikäynnin jälkeen tein mitä pystyin. En kyennyt normaaleihin työtehtäviini, mutta ehdin tehdä tärkeitä työtehtäviä, jotka normaalisti lykkääntyvät, kun kiireelliset menevät tärkeiden edelle.

Lisäksi sain vartin häiriöttömän kahvitauon, jota olin kaivannut koko viikon ja joka todellakin oli tarpeen. Surullista on, että minun piti luopua palasta sormeani saadakseni kipeästi kaipaamani seesteisen kahvitauon.

Tapaturma myös auttoi hidastamaan ja keskittymään oleellisen. Se teki minulle oikeasti hyvää, vaikka sitä ei olekaan niin mukava myöntää.

Suurin työ on armollisuudessa itseä kohtaan, että annan tapahtuneen itselleni anteeksi. Vahinkoja sattuu. Osa sen päivän töistä jäi tekemättä tapaturmani takia, mutta jotain muuta taas tuli tehtyä sen johdosta. Elämä on valintoja ja tuona päivänä tapaturma ohjasi valintojani.

Mutta niin kauan kun voin lausua sanat minä olen nyt tässä, kiitos, eivät asiat kovin huonosti voi olla. Ne ovat itseasiassa aika hyvin.

Mitkä ovat sinun voimasanasi?


Haluatko saada joka maanantaiaamu parasvointia sähköpostiisi?

Tilaa Nyt on aika -viikkokirje. Saat lisäksi heti ohjeen onnistuneen päivän luomiseen, sillä oikea aika aloittaa on juuri nyt.

Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

27. maaliskuuta 2018

Mitä parasvointi tarkoittaa + toimistotyöläisen taukojumppa

Aikoinaan miettiessäni yritykselleni nimeä keksin sanan parasvointi.

Parasvointi tietenkin juontaa juurensa sanasta hyvinvointi, mutta mietin, miksi pysähtyä siihen. Miksi tähdätä hyvään, kun voi tähdätä parhaaseen.


En halunnut vain hyvää vointia. Halusin parasta mahdollista vointia ja perfektionistille sisälläni kelpaa totta kai vain paras. Mutta vaikka täydellisyyden tavoittelu on turhaa, ei parhaan tavoittelu edelleenkään ole mielestäni väärin ajateltu. Anna kun selitän miksi.

Pääset pidemmälle

Kun tähtäät parhaaseen, päädyt ehkä hyvään. Vanha suomalainen sananlaskukin toteaa, että se joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Tai sama idea hieman motivoivammin ilmaistuna: Tähtää kuuhun. Vaikka tulisi huti, päädyt tähtien joukkoon.

Eli kun tähtäät parhaaseen, pääset erittäin todennäköisesti pidemmälle kuin vain hyvään tähdätessä. Lisäksi kuuhun tähtääminen todennäköisesti motivoi sinua enemmän kuin pelkkä kuuseen kurkottaminen. 


Absoluuttisesti parasta ei ole olemassa

Toinen juju asiassa on, että kukaan ei määrittele kestävästi, mitä paras tarkoittaa. Parasvointi tarkoittaa vain sinulle parasta mahdollista vointia kullakin elämäsi osa-alueella juuri sillä hetkellä.

Ei ole olemassa mitään absoluuttisesti parasta, kuten ei ole myöskään olemassa täydellistä. Niitä ei voi määritellä tyhjentävästi.
Parasvointi tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, mitä sinä ajattelet, että on parasta mahdollista sinulle. Todennäköisesti se on tänään eri kuin mitä se oli kymmenen vuotta sitten, vuosi sitten tai vaikka jopa viikko tai päivä sitten.

On myös muistettava, että aina paras ei välttämättä ole edes hyvä. Jos jokin elämäsi osa-alue on nyt surkealla tolalla, voi olla, että tähtäät tyydyttävään, ja se on parasta sinulle tällä hetkellä. Paras oikeasti kattaa koko skaalan.

Parasvointia elämän joka osa-alueella

Parasvointi ei myöskään tarkoita pelkästään fyysistä hyvinvointia tai henkistä hyvinvointia. Parasvointi kattaa koko elämäsi.

Esimerkiksi:
  • Mikä on parasta mahdollista liikuntaa kehollesi tällä hetkellä?
  • Mikä on parasta mahdollista ravintoa?
  • Millaisessa kodissa viihtyisit parhaiten?
  • Millaista perhe-elämäsi olisi parhaimmillaan?
  • Millaista sosiaalista elämää haluaisit viettää?
  • Miten haluaisit viettää vapaa-aikasi?
  • Miten voisit hoitaa raha-asiasi parhaiten?
  • Mitä ihosi kaipaa?
  • Mitä mielesi ja sielusi halajaa?

Mikä elämäsi osa-alue kaipaa juuri nyt kipeiten huomiota?

Millä tavalla saisit helpoiten lisättyä omaa parasvointiasi?

Mikä on sinun seuraava askeleesi kohti omaa parasta mahdollista vointiasi?


P.S. Yllätyin, mitä lähdin itse tekemään kirjoitettuani tämän tekstin.

Hain vaatehuoneesta jumppakuminauhan, jota en ollut koskaan ennen käyttänyt ja tein jumppaliikettä, joka auttaa yläselän ja niskan vaivoihin. Todellakin olin sen tarpeessa, mutta en ollut koskaan ennen saanut aikaiseksi.

Olin kuvitellut, että minun pitäisi raahautua salille sitä varten, mutta nyt palaset loksahtelivat paikoilleen ja kun tarve oli suurin, keksin, että voin tehdä sitä kotonakin ja minulla on kaikki tarvittava sen tekemiseen.

Omalla mielellä ja sillä mitä uskot, vaikutat valtavasti omiin valintoihisi ja sitä kautta elämääsi.

Tekemäni jumppaliike kuminauhalla todellakin oli jotain, joka juuri siinä hetkessä varmasti lisäsi helpoiten ja eniten omaa hyvinvointiani ja auttaa tulevaisuudessa luomaan ja ylläpitämään sitä. Saan tavasta loistavan taukojumpan tietokoneella työskentelyn oheen.

Vinkin liikkeeseen sain Joni Jaakkolan Linkedinissä jakamasta jutusta. Suosittelen kokeilemaan. Jumppakuminauha ei paljoa kustanna, ja ehkä sinultakin jo löytyy sellainen.


Haluatko saada joka maanantaiaamu parasvointia sähköpostiisi?

Tilaa Nyt on aika -viikkokirje. Saat lisäksi heti ohjeen onnistuneen päivän luomiseen, sillä oikea aika aloittaa on juuri nyt.

Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

13. maaliskuuta 2018

Älä hymyile, älä naura, äläkä nyt ainakaan itke!

Seuraava muistikuva on jäänyt vahvasti mieleeni teinivuosilta.

Istuin kahden parhaan tyttökaverini kanssa juttelemassa keittiönpöydän ääressä ja yhtäkkiä aloin itkeä ilman selkeää näkyvää syytä.

Kun kyyneleeni valuivat valtoimenaan ja itkuni alkoi mennä hysteeriseen suuntaan, kaverini huolestuivat.

Hetken päästä he kuitenkin hämmästyivät, kun aloinkin nauramaan, mutta sitten taas itkin.

Itkin ja nauroin vuorotellen ja yhtä aikaa. Kaverini eivät tienneet mitä tehdä. Pitikö heidän lohduttaa minua vai nauraa kanssani.

Lopulta he päätyivät nauramaan kanssani tilanteen älyttömyydelle, mikä oli täysin oikea ratkaisu siinä hetkessä.


Älä naura

Saan monesti uusia ihmisiä tavatessani kuulla, että älä naura. Hämmästyn aina yhtä paljon tuota tokaisua, sillä yleensä se sanotaan silloin kun vain hymyilen.

Jos haluan korjata väärinkäsityksen, kerron vastapuolelle ystävällisesti, että naurustani kuuluu yleensä ääni. Nyt ei kuulu ääntä, joten minä vain hymyilen.

Jos taasen tilanne on ohimenevä, saatan olla sanomatta mitään. Totean vain hiljaa mielessäni, että tämän ihmisen kanssa en varmaankaan halua viettää enempää aikaa, sillä miksi tuhlaisin elämääni ihmiseen, joka haluaa, että lakkaan hymyilemästä.

Älä hymyile

Miksi sä hymyilet? Ei toi voi olla noin kivaa, totesi työkaverini minulle viitaten työtehtävääni ja kasvoillani olevaan leveään hymyyn, kun tapasimme yllättäen työpäivän aikana.

Vastasin hänelle, että totta kai hymyilen hänet nähdessäni. Miksi en hymyilisi. Minusta se on luonnollista, kun kohtaa yllättäen tutun ihmisen, joka herättää positiivisia fiiliksiä.

Mitä sä oot vetänyt? Älä oo noin innoissasi.

Kun joskus oikein innostun jostain tai olen täynnä energiaa ja tarmoa, minun käsketään rauhoittua.

Kun kohtaan tällaisen hyvää energiaa tukahduttavan muurin, vaihdan vain suuntaa ja jatkan energiani kanssa jonnekin muualle.

Silloin monesti yksinolo on parasta. Saan rauhassa toteuttaa, eikä tarvitse käyttää energiaa poimiakseen kapuloita rattaista.

Lääkitys kunnossa

Lounastauolla minut löytää usein nauramasta kyyneleet silmissä jollekin vitsille tai tilannekomiikalle. Jutut ovat yleensä sitä levottomampia mitä pidemmälle työviikko on edennyt ja mitä raskaampi viikko on ollut.

Silloin yleensä saan kuulla, että muutkin haluavat sitä, mitä minä vedän. Minulla tuntuu olevan lääkitys kunnossa, kun nauran sydämeni kyllyydestä.


Lääkitys ei kunnossa

Kun joskus avaudun jollekin ja kerron jotain, mitä elämässäni on tapahtunut, tai jokin tilanne vie minut ei niin miellyttäviin muistoihin, saatan itkeä.

Ootko masentunut? Syötkö sä jotain lääkkeitä? Pitäiskö sun mennä terapiaan?

Tällaisia kysymyksiä kuulen, kun joku näkee kyyneleeni. Ikään kuin itku olisi pelkästään merkki masennuksesta ja sitä pitäisi lääkitä ja terapian avulla voisin lakata itkemästä lopullisesti. Tästä näkövinkkelistä katsottuna maailmassa on sitten aika monta vauvaa ja lasta, jotka ovat terapian tarpeessa ja kärsivät masennuslääkkeiden puutostilasta.

Miksi tunteita ei saisi kokea ja ilmaista?

Kaikki nämä tilanteet laittavat miettimään, miksi ääritunteet nähdään niin pahana. Mikä tasapaksussa elämässä ja tunteettomassa apatiassa on niin ihannoitavaa?

Miksi ei saisi hymyillä?
Miksi ei saisi nauraa?
Miksi ei saisi olla energinen ja innoissaan?
Ja varsinkin - miksi ei saisi itkeä?

Itku on minulle vain yksi tapa ilmaista tunteita aivan kuten hymy ja naurukin. En näe niissä mitään pahaa.

Minä saatan itkeä katsoessani elokuvaa tai lukiessani kirjaa. Saatan jopa itkeä kuullessani kauniin musiikkikappaleen. Kertooko sekin masennuslääkkeiden puutostilasta?
Saatan vuodattaa muutaman kyyneleen, kun minuun sattuu tai vaikka säikähdän jotain vaaratilannetta liikenteessä. Ensin lentävät ärräpäät ja niiden jälkeen vierivät kyyneleet joko lievittääkseen kipuani tai ihan vain kiitollisuudesta, että selvisin säikähdyksellä.

Saatan myös itkeä, kun jokin asia harmittaa minua, sillä käytän itkua työkaluna. Liika on toki liikaa mitä tahansa, myös itkemisessä. Liiasta itkemisestä tulee helposti päänsärkyä, mutta muutama vuodatettu kyynel kohentaa kummasti mieltä.

Vastakohdat ja vaihtelu luovat tasapainoa

Ilman sadepäiviä emme osaisi nauttia auringosta. Ilman pakkasta emme osaisi arvostaa lämpöä. Ilman pimeää emme näkisi valoa ja ilman rotkoja ei olisi huippuja.

Mikä tunteiden vuoristoradassa on niin väärin, että sitä pitää lääkitä? Eikö voitaisi vain hyväksyä se, että toiset pitävät enemmän vuoristoradan vauhdikkaasta menosta ja toiset enemmän hitaasti ja tasaisesti etenevästä maisemajunasta.

Sen toki ymmärrän, että suuret tunteet ja tiukat kurvit saattavat pelottaa tasaisesta kyydistä nauttivia.

Minua omat suuret tunteeni eivät pelota, sillä tiedän, että ne liikkuvat keinun lailla. Vaikka olisin seuraavaksi silmittömän vihainen tai surullinen, voin taas hetken päästä olla iloinen ja nauravainen. En jää kiinni tunteisiini, vaan elän hetkessä.

Tässä hetkessä eläminen

Kun oikeasti elän ja koen elämääni, siihen sisältyy sekä huonoja että hyviä tunteita.

Ihmisten kohtaaminen herättää useimmiten hyviä fiiliksiä, joten siksi saatat nähdä minut hymyilemässä.

Jos taasen näet minut joskus itkemässä, ota se kohteliaisuutena, että uskallan olla niin avoin ja haavoittuvainen sinun edessäsi. Olen silloin täysin oma itseni. Sydän avoinna, valmiina vastaanottamaan rakkautta ja huolenpitoa.

Pidetään toisistamme huolta, ja annetaan toistemme hymyillä, nauraa ja itkeä.

Jos näet jonkun itkevän, kysy tarvitseeko hän apua. Ehkä pelkkä läsnäolo tai nenäliinan ojentaminen voi auttaa.

Jos näet jonkun hymyilevän, vastaa siihen hymyllä.

Jos kuulet jonkun nauravan, ime siitä hyvää energiaa myös itseesi. Ehkä pääset myös yhtymään nauruun. Jotkut ovat jopa valmiita maksamaan siitä ilosta mennessään naurujoogatunnille. Minun seurassani pääset nauttimaan naurusta ihan ilmaiseksi.

Opettelin nauramaan

Aikaisemmin, kun joku kertoi vitsin, minä vain hymyilin väkinäisesti tai hymähdin. En estoiltani osannut nauraa, mutta onneksi se on opittavissa oleva taito.

Minä opettelin uudestaan nauramaan aikuisiällä, enkä aio nyt luopua siitä vaan harjoittelen päivittäin pitääkseni taitoa yllä. Sanon uudestaan, sillä uskon osanneeni nauramisen taidon lapsena ja nuorena.

Nauramaan oppiminen on niitä taitoja, joista olen eniten ylpeä. Nyt kun ajattelen, mitä kaikkea hyvää ja kuinka paljon hyvää nauramisen uudelleen oppiminen on tuonut elämääni, minua alkaa itkettää, sillä olen niin kiitollinen siitä taidosta.

Kyllä. Nyt itken ja nauran samaan aikaan ja vuorotellen. Kaipa se sitten on minun tavaramerkkini. Ehkä se on sitä, mitä kutsutaan ilon kyyneleiksi, enkä aio tukahduttaa niitä lääkkeillä tai terapialla vaan aion ruokkia niitä elämällä.

Koska sinä olet viimeksi itkenyt onnesta?


Haluatko saada joka maanantaiaamu parasvointia sähköpostiisi?

Tilaa Nyt on aika -viikkokirje. Saat lisäksi heti ohjeen onnistuneen päivän luomiseen, sillä oikea aika aloittaa on juuri nyt.

Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

27. helmikuuta 2018

Älä uhraa elämääsi työnteon alttarilla

Olen tehnyt liikaa töitä. Työpaikallani on nyt ollut jatkuvasti kymmenkunta ihmistä sairaslomalla, ja siihen päälle pyörivät vielä talvilomat. Noin viidenkymmenen hengen työyhteisössä yli viidesosan puuttuminen kyllä näkyy ja tuntuu.

Tottakai varamiehistö on käytössä niin hyvin kuin mahdollista ja välillä on saatu jopa hälytettyä muista yksiköistä porukkaa pelastamaan uppoamassa oleva laiva. Apukäsien avulla saamme sitten laivan kunnialla takaisin satamaan perjantaina ja voimme lähteä hyvillä mielin kotiin viikonlopun viettoon.

Itsekin venyin äärimmilleni parin viikon ajan. Tein uusia henkilökohtaisia ennätyksiä, kun työpäiväni venyivät yli 12 tuntisiksi. En ennen ollut edes ajatellut, että pystyisin niin pitkään päivään, mutta kyllähän se onnistuu, kun vain tekee mielen ja kropan vastalauseista välittämättä.

Ensimmäinen viikko vielä meni, mutta toisella viikolla sitten tyssäsi. Tein heti maanantaina yli 12 tuntia. Tiistaisin on onneksi poikkeuspäivä, jolloin työpäivä on vain viisi tuntia.

Keskiviikkoaamuna sanoin työkaverille, että on pakko lopettaa pitkien päivien teko ja sanoa ei, kun tarjotaan urakkaa. Häpeäkseni joudun kuitenkin myöntämään, että venyin jälleen tekemään yli 12 tunnin päivän.

Torstaiaamuna sanoin työkaverille uudestaan, että nyt on pakko sanoa ei. Harjoittelin jopa ääneen: ei, ei!

Niinhän siinä sitten kävi, että urakkaa tultiin taas tarjoamaan. Kakistelin hetken, ja sain kuin sainkin sitten lopulta sanottua ei. Olin tyytyväinen itseeni, mutta päivä oli kuitenkin niin rankka, että omakin osuus meni ylitöiksi ja päivä venyi yli yhdeksän tuntiseksi.

Perjantaina kroppani protestoi heti aamusta pahalla päänsäryllä, joten jouduin turvautumaan särkylääkkeisiin pitääkseni itseni työkykyisenä.

Taas tultiin tarjoamaan urakkaa. Katsoin esimiestä epäröivästi enkä saanut sanaa suustani. Lopulta hän sanoi, että sano vain ei, ja tein helpottuneena työtä käskettyä. Hän naurahti, ja sanoi hyvä.

Päänsärystä huolimatta hoidin oman tonttini kunnialla loppuun perjantaina kahdeksassa tunnissa. Ylitöitä toki siitäkin kertyi, kun työpäivän pituudeksi oli budjetoitu vain 7,5 tuntia.

Selvisin järkyttävästä työviikosta, mutta viikonloppu menikin sitten toipuessa. Lauantaina oli aivan kamala päänsärky koko päivän ja illalla puntaroin, otanko rentoutumiseen drinkin vai kolmiolääkkeen. Päädyin sitten voimakkaisiin särkylääkkeisiin ja lihasrentouttavaan ja painuin pehkuihin hyvissä ajoin.

Sunnuntaina olikin sitten taas hieman enemmän energiaa ja selvisin päivästä ilman särkylääkkeitä. Mutta en voi millään väittää, että viikonloppu olisi ollut kovin nautinnollinen, kun siitä yli puolet meni kropan toipuessa työviikon rasituksesta.

Raha vai vapaa-aika?

En ymmärrä, miten toiset jaksavat päivästä ja viikosta toiseen tehdä ylimääräistä. Hyvät rahathan siitä saa, kun tekee sekä omat että jonkun muun työt, mutta minun kroppani ei vain kestä sitä.

En ehdi palautua yön aikana seuraavaksi työpäiväksi. Lisäksi minulla ei jää energiaa eikä aikaa mihinkään muuhun elämässä, kun arki-iltojen lisäksi viikonloputkin menevät toipuessa. Ei se ole elämää.

Raha vai terveys?

Onhan se toki kiva tienata hieman enemmän, tai jopa paljonkin enemmän, jos tuota jaksaisi tehdä viikosta toiseen, mutta minä joudun toteamaan, että raha ei korvaa terveyttä.

Jos pilaan nyt taas terveyteni, en välttämättä saa sitä enää takaisin, tai ainakin toipumiseen voi mennä todella kauan. Siitä on kohta kuusi vuotta, kun vedin kroppani loppuun, koin fyysisen burnoutin ja jouduin lopulta totaaliseen liikuntakieltoon. Siinä kunnossa en pystyisi nykyistä työtäni tekemään.

Raha vai onni?

Rahalla ei myöskään pysty ostamaan onnea. Jos tekisin ympäripyöreitä päiviä, minulla olisi kyllä rahaa, mutta ei aikaa käyttää sitä. Tai sitten kaikki tienattu raha menisi työkunnon ylläpitämiseen, mikä ei sekään olisi minusta kovin mielekäs oravanpyörä.


Elämä - joka päivä

Minä haluan ehtiä elää omaa elämääni - mielellään joka päivä.

Haluan ehtiä olla sosiaalinen, niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Haluan ehtiä lukea kirjoja. Haluan ehtiä kirjoittaa. Haluan ehtiä harrastaa liikuntaa ja pitää huolta kehostani ilman, että säryt siihen pakottavat.

En tykännyt itsestäni silloin kun tein pitkää päivää. Olin väsynyt ja kiukkuinen, enkä jaksanut ottaa kontaktia saatikka jutella muiden kanssa. Ilo katosi elämästäni enkä enää nauttinut arjestani, jota leimasi jatkuva väsymys ja pahenevat säryt.

Toipuminen nukkumalla

Tällä hetkellä toivun edelleen tuosta rykäyksestä. Viime viikolla en tehnyt lainkaan ylimääräistä ja lähdin joka päivä etuajassa kotiin liukuman sallimissa rajoissa. Olen nukkunut paremmin ja enemmän kuin aikoihin. Luovuin suosiolla jopa kuntosalista, jotta sain nukuttua riittävästi.

Tiistaina vielä haukottelin aamusta iltaan enkä puhunut sanaakaan ylimääräistä.

Keskiviikko meni jo hieman paremmin. Jaksoin taas olla sosiaalinen töissä ja nauroin työkavereiden kanssa lounastauolla. Ihailin pakkasessa kimaltelevaa lumivalkoista luontoa.

Torstaina, kun minulla oli jo kaksi yli seitsemän tunnin yöunta takanani, pystyin jälleen tuottamaan tekstiä, niin kirjallista kuin suullistakin. Työkaverikin totesi, että alan taas olla oma itseni, kun puhua pälpätin.

Hyvin nukuttujen yöunien jälkeen ilo palasi pikku hiljaa elämääni. Palautin sen yksinkertaisesti nukkumalla.

Työ on vain työtä

Tämä oli minulle jälleen loistava muistutus. En enää uhraa elämääni työlle. Se ei ole sen arvoista. Elämässä on niin paljon muitakin asioita kuin työ. Toisaalta työkin sujuu paljon paremmin, kun elämän muut osa-alueet ovat kunnossa. Pidän itsestäni paljon enemmän virkeänä ja iloisena. Täynnä tarmoa ja intoa.

En valitettavasti jaksa tehdä toistuvasti useamman ihmisen töitä, vaikka kuinka haluaisin, sillä olisihan se hienoa auttaa ja tienata hyvin. Mutta minun on tyydyttävä siihen, että teen yhden ihmisen työt. Kaikki eivät tee edes sitä.

Haluan olla ylpeä siitä, että hoidan omat työni. Minun on taottava päähäni, etten ole huono työntekijä, kun en jaksa tehdä enempää kuin yhden ihmisen työt. Koen nimittäin ajoittain huonommuutta siitä enkä ymmärrä, miten jotkut jaksavat. Mutta on muistettava, että jokaisen tilanne ja tausta on eri. Minun on vain hyväksyttävä omat rajani ja kunnioitettava niitä. Kun kone on jo kerran ajettu loppuun, ei se enää toimi kuin uusi.

Minun vahvuuteni ovat muualla kuin suorittavassa fyysisessä työssä, sillä kyllä minun mieleni siihen pystyisi, mutta kroppani ei. Se sanoo sopimuksensa irti erittäin nopeasti, joten minun on parasta pitää se tyytyväisenä, sillä haluan jatkaa yhteistyötämme vielä pitkään.


Haluatko saada elämäsi taas haltuun? 

Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

20. helmikuuta 2018

Mikä on riittävä korvaus ajastasi? (+ muutosilmoitus)

Tästä viikosta alkaen Nyt on aika -viikkokirje hieman uudistui ja sen myötä myös tämä blogi.

Mikä muuttuu


Jatkossa julkaisen blogissa vain joka toinen viikko ja joka toinen viikko lähetän viikkokirjeessä kysymyksiä, tehtäviä tai pohdittavaa liittyen joko edellisen tai tulevan viikon tekstiin. Tällä haluan aktivoida viikkokirjeen lukijaa miettimään ja kehittämään omaa elämäänsä haluamaansa suuntaan. 

Tässä alla näet esimerkkinä tämän viikon viikkokirjeen sisällön.

Kysymyspatteristo sinulle


Esittämiini kysymyksiin kannattaa vastata kirjallisesti, sillä oman vastauksen näkeminen paperilla voi auttaa ajattelemaan asiaa uudella tavalla.

Ei kuitenkaan ole mitään oikeaa tai väärää tapaa käydä näitä kysymyksiä läpi. Niiden tarkoitus on vain auttaa sinua elämässäsi eteenpäin, joten saat hyödyntää niitä ihan kuten itse haluat, tai olla hyödyntämättä.

Mikä on riittävä korvaus ajastasi?


Jos olet työtön
  • Millä tuntipalkalla olet valmis töihin?
  • Mikä on riittävä palkka kokoaikatyöstä tai mitä haluat minimissään tienata kuukaudessa?
Jos olet töissä
  • Saatko mielestäsi riittävän korvauksen työpanoksestasi tällä hetkellä?
  • Onko sinulla mahdollisuutta tienata samalla työpanoksella enemmän? Jos on, miten?
  • Oletko valmis tai halukas tekemään ylitöitä?
  • Haluatko ylityökorvauksen vapaana vai rahana? 
  • Mikä on mielestäsi riittävä korvaus ylitöistä?
  • Kuinka paljon olet valmis tekemään ylitöitä?
  • Onko 10 tunnin työpäivä ok? Entä 12 tunnin? 14 tunnin? Missä menee sinun rajasi työpäivän pituudelle?
  • Oletko valmis tekemään ylitöitä päivittäin?
Jos olet yrittäjä
  • Oletko määritellyt itsellesi työajat? Jos olet, noudatatko niitä?
  • Seuraatko, kuinka paljon käytät aikaa töiden tekoon päivässä ja viikossa?
  • Oletko tyytyväinen tienaamaasi elantoon suhteessa käyttämääsi aikaan?
  • Onko jokin keino, miten voisit delegoida tai automatisoida töitäsi?
  • Miten voisit saada lisää passiivista tuloa tai työaikaan sitoutumatonta tuloa?
Kaikille
  • Minkä yhden asian haluaisit muuttaa nykyisestä työtilanteestasi?
  • Mitä voit tehdä tuon asian muuttamiseksi?
  • Onko joku, joka voisi auttaa sinua sen muutoksen tekemisessä?
  • Mitä voit tehdä nyt heti tuon muutoksen eteen?


Tulevat oman elämän kehittämiseen keskittyvät tehtävät saat sähköpostiisi tilaamalla Nyt on aika -viikkokirjeen.


Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

13. helmikuuta 2018

Muista ystävääsi ystävänpäivänä 14.2.

Ystävänpäivä lähestyy, joten ajattelin kirjoittaa ystävyydestä ja olla kerrankin ajankohtainen aiheessani.

Pyöritellessäni aihetta mielessäni arkitoimieni ohessa mietin, mistä kulmasta lähestyisin asiaa. 

Kaupallinen hössötys

Jotkut sivuuttavat ystävänpäivän vain kaupallisena hössötyksenä, mutta mikä juhlapäivä ei olisi tänä päivänä otettu markkinavoimien käyttöön.

Vaikka ystävänpäivässä olisi kuinka punainen ja sydämenmuotoinen kaupallinen kuorrutus, idea on loistava - muista ystävääsi.

Ystävänpäivä joka viikko

Yksi aiheideoistani olikin, että kirjoittaisin siitä, kuinka ystävänpäivä olisi hyvä olla joka viikko tai ainakin kerran kuukaudessa.

Ystävää on hyvä muistaa hieman useammin kuin vain kerran vuodessa, vai mitä?

Ystävänpäivä päivittäin

Toinen ideani oli, että kertoisin, miten voisit vaalia ystävyyttä jokapäiväisessä elämässä levittämällä iloa ja hyvää oloa ympärillesi.

Kuinka ystävyyttä voi synnyttää, ylläpitää tai lujittaa muun muassa seuraavilla asioilla:
  • hymyllä
  • sanomalla kiitos
  • kehumalla
  • yllättämällä iloisesti
  • saamalla toisen hymyilemään tai jopa nauramaan
  • kertomalla, kuinka tärkeä toinen on
  • osoittamalla, että välität
  • kuuntelemalla
  • olemalla läsnä
  • yhdessä tekemällä
  • auttamalla

Mitä ystävyys on

Viimeisin ideani oli, että olisin haastatellut työkavereitani ja kysynyt, mitä he ajattelevat ystävyydestä. Pyytänyt kuvailemaan ystävyyttä vaikka kolmella sanalla.

Olisi ollut todella mielenkiintoista kuulla, mitä muille tulee mieleen ja miten he käsittävät ystävyyden, mutta valitettavasti viime viikon työpäivät olivat aivan liian työntäyteisiä mihinkään haastatteluihin.

En tiedä, mitä ystävyys on

Lopulta jouduin toteamaan, että en tiedä, miten lähestyä aihetta. Mikään tulokulma ei vain ottanut tuulta alleen.

Lauantai-iltana löysin sitten itseni itkemästä sohvalla, etten edes tiedä, mitä ystävyys on. Miten voisin kirjoittaa aiheesta, joka on minulle niin vieras ja suuri mysteeri.

Minulla ei ole ketään, jota voisin kutsua ystäväkseni. Kaikki, joihin voisin termin liittää, ovat ensisijaisesti jotain muuta kuten sukulaisia tai työkavereita. Toki, eihän se tarkoita, että joku muu sidonnaisuus tekisi ystävästä huonon. Se vain tarkoittaa sitä, että ilman tuota sidonnaisuutta tuo ihminen tuskin olisi kanssani missään tekemisissä.

Ei ole ketään, jolle soittaisin, kun kaipaan juttuseuraa. Ei ole ketään, jonka kanssa jakaa ilouutiset tai hävittää murheet.

Tiedän, että vika on minussa. En päästä ketään lähelleni enkä luota ihmisiin. Vaikka yritän aktiivisesti työstää tätä ongelmaa, työsarkaa riittää vielä. Välillä otan harppauksia eteenpäin, mutta välillä tulee myös pahasti takapakkia.

Olen ystävä itselleni

Olen oppinut, että minun on pidettävä omia puoliani ja pidettävä parasta mahdollista huolta itsestäni. Minun on oltava ystävä itselleni, toisin sanoen rakastettava itseäni.

Ehkä jonain päivänä pystyn myös olemaan hyvä ystävä jollekin toiselle. Jollekin, joka haluaa myös olla ystävä minulle.

Tai ehkä jonain päivänä vain muutan ystävyyden määritelmän, sillä nykyinen määritelmäni sulkee kaikki sen ulkopuolelle.

Vaali ystävyyttä

Jos sinulla on ystävä, jota muistaa ystävänpäivänä, tee se. Ystäväsi varmasti on muistamisen ja ehkäpä myös kaupallisen hössötyksen arvoinen.


Haluatko saada elämäsi taas haltuun? 

Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

6. helmikuuta 2018

5 hyötyä pidemmän aikavälin suunnittelusta

Päiväsuunnitelma on hyvä työkalu elämän hallintaan arjessa, mutta se ei toimi, jollei asioita tarkastella ja suunnitella säännöllisesti myös pidemmällä aikavälillä.


1. Vältyt ikäviltä seuraamuksilta

Kun ennakoit ulkopuolisten tahojen asettamia määräaikoja kuten laskujen eräpäiviä, vältyt myöhästymisiltä ja niistä aiheutuvilta haitallisilta seuraamuksilta.

2. Annat itsellesi mahdollisuuden onnistua

Etukäteissuunnittelun avulla saat huomioitua myös positiiviset määräajat. Niiden ohittamisesta ei tule ikäviä seuraamuksia, mutta niiden noudattamisesta voi seurata jotain todella hyvää.

Ehkä saat ylennyksen tai pääset työhaastatteluun unelmiesi työpaikkaan. Ehkä pääset hakemallesi kurssille tai sinut valitaan opiskelemaan tutkintoa, josta olet haaveillut pitkään.

Mutta jotta näin voi käydä, sinun on annettava itsellesi mahdollisuus onnistua ja toimittava määräaikaan mennessä.


3. Muistat muiden tärkeät päivät

On päiviä, joiden muistamisella voit suuresti ilahduttaa läheisiäsi:
  • syntymäpäivät
  • merkkipäivät
  • vuosipäivät
  • nimipäivät
  • muut tärkeät päivät kuten ystävänpäivä
Joissain tapauksissa unohtaminen aiheuttaa jopa mielipahaa ja pettymystä läheisillesi, joten etenkin silloin pienellä vaivalla pääset jo pitkälle.

Kun ennakoit riittävän ajoissa tulevan tärkeän päivän, ehdit hankkia lahjan tai kortin ja vielä lähettääkin sen. Toki tekstiviesti tai viesti sosiaalisessa mediassa toimii myös, mutta mielestäni ne eivät tunnu yhtä arvokkailta kuin muut perinteisemmät muistamiskeinot kuten vaikka puhelu.

4. Muistat omat tärkeät päivät

Ennakoinnilla voit ilahduttaa myös itseäsi. Kun olet ajan tasalla, muistat huomioida muun muassa ennakkoon hankittujen lippujen ja lahjakorttien voimassaoloajat.
Minulla jäi kerran joululahjaksi saatu elokuvalippu käyttämättä ja myönnän, että huolimattomuuteni harmitti minua suunnattomasti. Olin tyystin unohtanut lipun olemassaolon ja kun näin sen lompakossani, oli sen voimassaoloaika jo umpeutunut.

Minulta on myös jäänyt näyttelyitä näkemättä ja tapahtumia kokematta, puhumattakaan maailmantähtien tai vaikka vain suomalaisartistien keikoista. Sellaisia kerran elämässä kokemuksia, jotka olisivat rikastuttaneet elämää ja varmasti olleet kokemisen arvoisia.


5. Luot aktiivisesti elämääsi haluamaasi suuntaan

Katsomalla säännöllisin väliajoin hieman pidemmälle tulevaisuuteen saat lisäksi suunniteltua pidemmän aikavälin tavoitteita ja toimia niiden saavuttamiseksi. Kun tiedät, mitä haluat saavuttaa ja mihin mennessä, on tärkeää, että seuraat tavoitteesi toteutumista ja suunnittelet uusia askeleita sitä mukaa kun asia etenee.

Ehkä olet osallistumassa johonkin koulutukseen ja sinun on sitä varten opiskeltava jotain ennakkoon. Tai olet osallistumassa seminaariin ja haluat valmistautua siihen lukemalla puhujan kirjan tai miettimällä omia tavoitteitasi aiheen ympärillä.

Ehkä olet lähdössä reissuun ja haluat sitä ennen oppia kohdemaan kielen alkeet. Tai sinun on hankittava joitain vaatteita, varusteita tai rokotuksia, tai sinun on kohennettava kuntoasi jotain matkalla olevaa haastetta varten.

Tai ehkä sinun on aloitettava säästämällä rahaa seminaaria tai matkaa varten. Tehtävä suunnitelma kuinka paljon rahaa tarvitset, mihin mennessä ja miten aiot saada tuon summan kasaan.

Minkä unelman sinä haluaisit toteuttaa?

Nyt on hyvä aika aloittaa suunnittelu ja toiminta sen toteuttamiseksi.


Haluatko saada elämäsi haltuun?

Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

30. tammikuuta 2018

6 syytä suunnitella päivä etukäteen

Mitä enemmän päivässäsi on aikataulutettua ohjelmaa ja asioita, jotka sinun on aivan pakko ehtiä hoitamaan, sitä enemmän etukäteen suunnittelusta on hyötyä.


1. Olet realistisempi ajankäytössäsi

Etukäteissuunnittelulla ehkäiset tehokkaasti katteettomat lupaukset, kiireen ja stressin.

Kun suunnittelet päiväsi etukäteen ja varaat asioille riittävästi aikaa, huomaat todelliset aikaresurssisi. Työsi esimerkiksi ei vie pelkästään työajan verran aikaa vaan myös työmatkat on huomioitava, jollet työskentele kotoa käsin.

Käytettävissäsi oleva aika konkretisoituu, kun näet paperilla valveillaoloaikasi ja miten paljon mitkäkin asiat vievät aikaa. Tällöin osaat realistisemmin suunnitella, mitä kaikkea ehdit päivän aikana, etkä siten lupaile liikoja itsellesi taikka muille.


2. Saat ainakin tärkeimmän tehtyä

Käytössä olevan ajan rajallisuuden konkretisoituminen auttaa myös priorisoimaan, jotta oikeasti tärkeät asiat tulevat varmasti hoidettua.

Hyvä sääntö noudatettavaksi on, että päivä tulee aloittaa tärkeimmällä tehtävällä. Kun aloitat päiväsi ykkösprioriteetillasi, saat ainakin sen tehtyä tai vähintään edistettyä sitä, jos et loppuun saakka pääse.

Voit joka ilta mennä tyytyväisenä nukkumaan, kun tiedät, että ainakin tärkein asia on mennyt eteenpäin.

3. Et missaa asioita

Kun suunnittelet ja ennakoit, missaat pienemmällä todennäköisyydellä tärkeitä päivämääriä, määräaikoja ja etukäteen sovittuja juttuja.

Lisäksi vältyt jo alun perin päällekkäisyyksiltä, kun kirjoitat kaikki sovitut jutut muistiin yhteen ja samaan paikkaan. Tähän sopii mainiosti sähköinen kalenteri, sillä siihen muutosten tekeminen on helppoa ja tiedot ovat aina saatavilla vaikka puhelimesta.

4. Saat aikaa myös itsellesi ja omalle hyvinvoinnillesi

Kun suunnittelet päivääsi, korkealla tärkeysjärjestyksessä tulisi olla sinä itse ja oma hyvinvointisi.

Oma päiväsuunnitelmani alkaa ulkopuolisten sitoumusten huomioinnilla, mikä minun tapauksessani tarkoittaa pääasiassa palkkatyötä. Sinne mennään, jollei ole esimiehellä tai terveydenhuoltoalan ammattilaisella hyväksytettyä syytä olla poissa.

Palkkatyön jälkeen heti toisena merkitsen suunnitelmaani nukkumaanmenoaikani, illan vapaa-ajan ja kuntosalitreenin. Näiden kiinteiden palikoiden ympärille rakennan sitten päiväni.

Kuinka korkealla sinulla on uni, liikunta ja vapaa-aika tärkeysjärjestyksessäsi?


5. Huomaat, mitä lykkäät toistuvasti

Paperille kirjattu suunnitelma paljastaa häpeilemättä elämäsi ongelmakohdat, sillä päivän päätteeksi huomaat, mitä asioita välttelet tai lykkäät.

Osa tekemättä jääneistä asioista on sellaisia, että niitä ei voi lykätä. Treeni esimerkiksi on sellainen asia, jota ei voi siirtää kuin korkeintaan päivällä tai kahdella. Sen jälkeen siitä tulee välistä jäänyt asia, sillä lopulta on vain uuden treenin aika. Aivan kuten yöuniakaan ei voi nukkua takautuvasti.

Jos taasen kyse on jostain kertaluonteisesta tehtävästä, sitä voit teoriassa lykätä loputtomiin, jollei siinä ole ulkopuolista määräaikaa.

Huomaat kyllä, jos jatkuvasti siirrät samaa tehtävää päivästä toiseen. Jatkuvan lykkäämisen sijaan sinun kuitenkin kannattaa ennemmin arvioida uudelleen tehtävän tärkeys. Joko toteat, ettei tehtävä ole edes tekemisen arvoinen ja deletoit sen tehtävälistaltasi lopullisesti, tai sitten otat itseäsi niskasta kiinni, nostat tehtävän prioriteettilistan kärkeen ja vain hoidat sen.

6. Luot omaa elämääsi

Päivien etukäteen suunnittelusta on sekin suuri hyöty, että sen avulla viet elämääsi aktiivisesti haluamaasi suuntaan.

Haluatko olla paremmassa kunnossa? Suunnittele päiviisi liikuntaa ja säännölliset ruokailut.

Haluatko olla virkeämpi? Varaa riittävästi aikaa yöunille ja panosta unihygieniaan.

Haluatko paremman parisuhteen? Varaa enemmän läsnäolevaa aikaa yhdessä puolisosi kanssa.

Mitä sinä haluat elämääsi?
Suunnittele se - ja sitten toteutat.

Haluatko saada elämäsi haltuun?

Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.