31. lokakuuta 2017

Onhan tavoitteellasi aikaraja?

Kerroin viime viikolla, että olen päättänyt lähettää viikkokirjettä ainakin kahden vuoden ajan. Mitä sen jälkeen tapahtuu, en tiedä vielä. Tiedän vain, että kahdesta vuodesta on puolet jäljellä, ja se tieto riittää minulle mainiosti tällä hetkellä.

Selkeä päätepiste ja maaliviiva


Kun annat itsellesi tavoitteen, jolla on aikaraja, ei ole epäselvyyttä siitä, milloin olet tavoitteesi saavuttanut. Ajan mittaaminen on yksiselitteistä, eikä siitä tarvitse kiistellä. Voimme olla yksimielisiä siitä, milloin esimerkiksi vuosi on kulunut.


Tavoite ilman aikarajaa


Monesti asetamme itsellemme tavoitteita, joiden saavuttamisesta meillä ei ole mitään takeita, ja sitten petymme, kun emme saavuta niitä. Hyvä esimerkki on painonpudotus, joka tuntuu monilla olevan ikuisuusprojekti.

Ongelmana painonpudotustavoitteessa on, ettet voi mitenkään tietää, milloin saavutat sen. Syystä tai toisesta voi olla, ettet koskaan pääse asettamaasi tavoitepainoon eli maaliviivan yli.

Tällainen saavuttamaton tavoite ei ole kovin motivoiva, vai mitä.


Tavoite aikarajalla


Jos taasen päätät painonpudotuksen sijaan noudattaa tiettyä ruokavaliota seuraavat kaksitoista viikkoa, tiedät, että voit onnistua. Kaksitoista viikkoa ruokavalion noudattamista on selkeä tavoite, joka on täysin saavutettavissa. Tiedät, missä maaliviiva sijaitsee ja mitä sinun tulee tehdä päästäksesi sen yli.


Loppuelämän muutos 12 viikon ajan


Kun puhutaan elintapojen muuttamisesta kuten esimerkiksi ruokavaliosta ja liikkumisesta, haluan korostaa sitä, että on hyvä tehdä sellaisia muutoksia, joita voisi ylläpitää loppuelämänsä.

Mutta vaikka tekisit nyt muutoksen, jota voisit ylläpitää loppuelämäsi ajan, ei kukaan vaadi sinua tekemään niin. Voit aivan vapaasti muuttaa mielesi milloin tahansa.

Ihminen muuttuu


Itse koen ajatuksen, että nyt päättäisin tehdä jotain loppuelämäni ajan, suhteellisen utopistisena. Mistä minä tiedän, mitä haluan edes vuoden päästä, saatikka sitten kymmenen tai 50 vuoden päästä.

Voi myös olla, että jokin asia, joka tekee minulle hyvää nyt, ei tee sitä enää jatkossa.

Toisaalta elämä kulkee sykleissä, aivan kuten luontokin. On vuorokauden vaiheet ja vuodenajat. Kesällä voit ja kannattaakin tehdä eri asioita kuin talvella.

Pidä siis aistit avoimena ja kuulostele omaa oloasi, jotta voit muuttaa elintapojasi voidaksesi aina mahdollisimman hyvin.


Elämä on nyt


Vaikka sinulla olisikin joku kaukana tulevaisuudessa häämöttävä tavoite, elämä kuitenkin on tänään - tässä ja nyt - eikä kukaan anna meille takeita huomisesta.

Pitkän aikavälin tavoitteille kannattaa ehdottomasti asettaa välitavoitteita, jotka ovat huomattavasti lähempänä.

Keskity tähän hetkeen. Mitä sinä haluat tehdä nyt?


Aikarajallisia tavoitteita


Kun mietit tavoitteita, mieti mikä sinusta olisi järkeenkäypä aikatavoite.

Jos haluat oppia jotain uutta, päätä harjoitella sitä päivittäin kolmen kuukauden ajan. Siinä ajassa kyllä jo huomaat, pidätkö sen harjoittelusta vai et. Kolme kuukautta on myös hyvä aika esimerkiksi ruokavaliomuutokselle tai elintavan opettelulle.


Vuosi on lyhyt ja pitkä aika


Itse kun asetin kahden vuoden tavoitteen, tuntui se silloin mahdottoman pitkältä ajalta, ja nyt jo puolet on vierähtänyt.

Toki, kun mietin elämääni vuoden taaksepäin, on jälleen tapahtunut hurjasti asioita. Kulunut vuosi on ollut todella tapahtumarikas ajanjakso.

Mutta riippumatta siitä, mitä tässä viimeisen vuoden aikana on tapahtunut, yksi asia on pysynyt samana. Olen lähettänyt viikkokirjeen tilaajille joka maanantaiaamu kello viisi, koska se on ollut tavoitteeni. Vaikka moni asia on muuttunut ympärillä, se on pysynyt ja siitä olen ylpeä.

Mistä sinä haluat olla ylpeä 12 viikon tai vaikka 12 kuukauden päästä?



Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

24. lokakuuta 2017

Puoliväli saavutettu kahden vuoden tavoitteesta

Asetin itselleni vuosi sitten tavoitteeksi kirjoittaa viikkokirjettä vähintään kaksi vuotta. Nyt tuosta tavoiteajasta on jo puolet takana.

Ensimmäinen viikkokirje (nro 30) lähti tilaajille 24. lokakuuta 2016, ja nyt olen onnistuneesti lähettänyt kirjeen 52 peräkkäisenä maanantaiaamuna.

Aiemmin lähetin kirjeen kuukausittain ja pidin kesätauon, joten muutos on merkittävä.

Miten onnistuin tavoitteessani


Tein selkeän päätöksen ja pysyin siinä, ja pysyn siinä edelleen, vaikka se ei todellakaan ole ollut helppoa joka viikko.

Olen sairastanut vuoden aikana, mikä johti siihen, että rakensin puskurin vastaavien poikkeustilanteiden varalle. Olen kärsinyt niin sydänsuruista kuin motivaation puutteesta sekä ollut väsynyt ja uupunut palkkatöiden takia. Lisäksi olen kohdannut tietoteknisiä ongelmia.

Mutta riippumatta siitä, minkä ongelman olen kohdannut, olen tehnyt kaikkeni saadakseni kirjeen tilaajille viideltä maanantaiaamuisin.


Tein suunnitelman onnistumiseksi


Tein itselleni selkeän suunnitelman saadakseni kirjeen ulos joka viikko aikataulussa.

Pilkoin kaikki viikkokirjeen lähettämiseen vaadittavat tehtävät sopivan kokoisiin palasiin ja ripottelin ne viikkoaikatauluuni, jotta viikkokirjeen tuottaminen sujui mahdollisimman kivuttomasti palkkatyön ohessa.


Päivitin suunnitelmaa tilanteiden muuttuessa


Elämässä harvoin mikään pysyy staattisesti samana vaan tilanteet ja olosuhteet muuttuvat. Kun elämä muuttuu ympärillä ja suunnitelma lakkaa toimimasta, on korkea aika päivittää se.

Kun aloitin kokoaikaisen työn, arkipäivisin kirjoittamiselle käytettävissä oleva aika väheni merkittävästi, joten viikkokirjeen kirjoittamistyö piti pilkkoa pienempiin palasiin ja ripotella pidemmälle aikavälille.

Lisäksi jouduin toteamaan, että töiden jälkeen jäljellä oleva energia ei ole parasta mahdollista luovaan työhön. Jos halusin kirjoittaa työpäivänä, minun tuli hoitaa se alta pois aamuisin ennen kuin menin kuluttamaan pääosan päivän energiastani palkkatyöhön. Tämä oivallus johti unirytmin ja aamurutiinien muuttamiseen.

Hiljattainen töiden alkamisajan muutos pakotti jälleen muuttamaan kirjoittamistehtävien paikkoja viikkoaikataulussani, jotta kaikki hoitui edelleen ajallaan.


Lopputulos ratkaisee


Tavoite on selvä: viikkokirje tilaajille maanantaiaamuisin kello viisi.

Kirjeen vastaanottajan kannalta sillä ei ole mitään väliä, miten tavoitteessa onnistun, joten voin tehdä sen siten, miten se parhaiten sopii omaan elämääni.

Keinoilla ei siis ole väliä, sillä vain lopputulos näkyy lukijoille.


Onnistuminen täysin omissa käsissä


Tällaisesta ajallisesta tavoitteesta on se suuri hyöty, että sen toteutuminen on täysin omissa käsissäni.

Jos tavoitteeni olisi esimerkiksi joku tietty lukija- tai uusien tilaajien määrä viikkotasolla, sen toteutuminen ei olisi minusta kiinni. Toki voisin tehdä asioita sen toteutumisen eteen, mutta en pystyisi takaamaan onnistumista.

Siksi on palkitsevampaa valita tavoite, joka on täysin omista toimista kiinni. Joko lähetän kirjeen joka viikko tai en, ja minähän lähetän vielä ainakin 52 viikkokirjettä.

Vuoden 2018 lokakuuhun mennessä mietin uuden tavoitteen viikkokirjeelle, mutta siihen saakka voit luottaa siihen, että kirje ilmaantuu tilaajien sähköpostiin jämptisti joka maanantaiaamu, ja seuraavana päivänä julkaisen tekstin täällä blogissa.



Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

17. lokakuuta 2017

Tulet kohtaamaan vastustusta

Kun tavoittelet mitä tahansa muutosta tai haluat oppia jotain uutta, tulet kohtaamaan vastustusta. Päättäväisyyttäsi ja kestävyyttäsi tullaan testaamaan monen monta kertaa.


Tahdonvoima ei yksin riitä 


Tahdonvoima voi auttaa sinut alkuun, mutta se ei riitä koko matkalle, ei edes yhdeksi kokonaiseksi päiväksi. Sitä suodaan sinulle rajallinen määrä joka päivä ja iltaa kohden sen päivän tahdonvoimasi alkaa olla kulutettu loppuun.

Tarvitset tavoitteen ja syyt, miksi tavoitella sitä


Paras on, kun sinulla on selkeä tavoite ja tähtikirkkaat syyt, miksi sitä tavoittelet. Silloin et tarvitse tahdonvoimaa avuksesi, sillä syysi tavoitteesi taustalla ovat voimakkaammat.

Kun muistat, mitä olet tavoittelemassa ja miksi, saat voimaa ohittaa kaikki houkutukset ja nujertaa esteet.


Sinnikkyyttäsi tullaan testaamaan


Vastustusta ja esteitä voit kohdata myös tilanteissa, joissa sitä et osaisi kuvitella tai et haluaisi, että niin tapahtuu.

Jos menet selkäkivun takia lääkäriin, ensimmäisellä kerralla sinulle todennäköisesti vain määrätään särkylääkettä kipuun. Näin siksi, koska on olemassa sekä selkävaivaisia että selkävaivaisia. Joidenkin selkävaivat paranevat yhdessä yössä.

Entä jos vaivasi ei parannu seuraavaksi päiväksi eivätkä särkylääkkeet pidemmän päälle auta. Sinun on vain sinnikkäästi mentävä uudestaan lääkäriin valittamaan selkäkipua. Kun riittävän monta kertaa valitat samasta vaivasta, kipuusi aletaan uskoa, ja sinut lähetetään jatkotutkimuksiin.

En väitä, että tällainen toiminta on oikein, mutta toisaalta se on täysin järkeenkäypää. Ehkä osaan jatkossa olla itsekin sinnikkäämpi. Aiemmin, jos en ole saanut lääkäriltä apua, olen vain kääntynyt vaihtoehtoisten hoitojen puoleen.

Mutta kun vaiva on todellinen, apua etsii kyllä niin kauan, kunnes sitä saa.


Motivaatiotasi tullaan testaamaan


Kyse voi olla myös rapumentaliteetista, joka tarkoittaa jos minä en voi saada sitä, et voi sinäkään -ajattelutapaa.

Termi juontaa juurensa rapujen käyttäytymisestä ämpärissä, jossa ne keskittyvät pelastamaan itsensä sen sijaan, että tekisivät yhteistyötä pelastaakseen koko ryhmän. Yksinäinen terve rapu pystyisi helposti karkaamaan ämpäristä, mutta kun ämpärissä on muitakin rapuja, jokaisen yksilön pakoyritys estetään. Ravut käyvät kukkulan kuningas taistelua, joka lopulta päättyy kaikkien tuhoon.

Sama käyttäytyminen ilmenee ihmisryhmissä, jos joku ryhmän jäsen kunnostautuu tai menestyy paremmin kuin muut. Silloin kateus ja kilpailuhenki nostaa päätään ja loput ryhmän jäsenet yrittävät vähätellä yksittäisen ryhmän jäsenen merkitystä.

Jos kerrot ystävillesi aloittavasi kuntokuurin, voi siis olla, että kannustuksen sijaan saatkin kapuloita rattaisiin, sillä olet rikkomassa jotain tuttua ja turvallista. Ensinnäkin tuntematon pelottaa ja he pelkäävät, että muutos vaikuttaa heidänkin elämäänsä jollain tavalla. Toisaalta he haluavat, että sinulla on hyvä olla, mutta he pyrkivät turvaamaan hyvän olosi suojelemalla sinua mahdollisilta pettymyksiltä ja siten sabotoimalla projektisi.


Vastustus on osa matkan tekoa


Vastustusta ei kannata pelästyä eikä siitä kannata lannistua. Vastustus vain tekee matkasta mielenkiintoisemman. Jos kaikki sujuisi kuin vettä vain, minulla ainakin saattaisi herätä epäily, onko asia edes tavoittelemisen arvoinen tai onko tavoitteeni tarpeeksi korkealla.


Ilman haasteita emme kehity. Se on valitettava fakta. Päästäksesi elämässä eteenpäin, sinun on uskaltauduttava mukavuusalueesi ulkopuolelle. Vasta siellä näet ja koet, mihin kaikkeen sinusta oikeasti on.

Mieti tavoitteesi ja syysi, miksi haluat sen tavoittaa. Vahvojen syiden avulla nujerrat matkalle sattuvat esteet ja haasteet ja muiden vastustuksen.



Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

10. lokakuuta 2017

Miten aloittaa tauon jälkeen

Jos sinulla tuli taukoa liikuntaan ja terveelliseen ruokavalioon loman tai sairastelun vuoksi, mitä sitten. Pyyhettä ei myöskään kannata heittää kehään juhlien tai retkahduksen vuoksi.


Tauot kuuluvat elämään, joten älä tee niistä vaikeasti ylitettäviä haasteita. Tauon pituudella ei myöskään ole merkitystä, sillä pääset jatkamaan matkaa silmänräpäyksessä niin halutessasi.

Miten päästä takaisin raiteille?


Tauko ei ole este vaan ainoastaan hidaste. Taukoa ei kannata miettiä raiteilta suistumisena vaan ihan vain pysäkille pysähtymisenä.

Eikö kuulostakin heti helpommalta jatkaa, kun ei ensin tarvitse kammeta junaa takaisin raiteille vaan voi vain vapauttaa jarrun ja antaa kaasua.


Ei ole olemassa uusia alkuja


On täysin turha puhua siitä, että pitää aloittaa alusta. Valitettava tosiasia ja toisaalta myös onni on, ettemme voi aloittaa alusta. Elämä ei ole mikään videopeli. Uusia alkuja ei ole.

Joka aamu jatkat siitä, mihin eilen jäit. Se mitä eilen ja sitä ennen teit, vaikuttavat mieleesi ja kehoosi tänään.

Koska uusia alkuja ei ole, ei kannata edes miettiä aloittavansa alusta. Ajattele vain, että jatkat siitä, mihin jäit.

Vaikka tauko olisi venähtänyt pitkäksikin, et ole kuitenkaan menettänyt aiemmin keräämääsi kokemusta. Jatkaminen saattaa vaatia muistinvirkistystä ja samalle tasolle pääseminen työtä, mutta tyhjästä et joudu aloittamaan.


Tauot kuuluvat elämään


Ole armollinen itsellesi. Miksi ihmeessä hylkäisit paremmat elintavat, kun niiden ylläpitoon tulee tauko. Tauot ovat luonnollinen osa elämänrytmiä. Yöunet ovat tauko päivän askareista ja kahvitauko virkistää työpäivän aikana.

Mitä sitten jos tauko on venähtänyt viikkoon tai vaikka kuukauteen. Minulla pisin tauko tänä vuonna salitreeneistä on ollut vajaa viisi kuukautta. Sitä edellinen tauko venähti kahdeksaan kuukauteen. Siitä huolimatta, kun lopulta menin salille, sinne meneminen tuntui ihan samalta kuin aina ennenkin.


Vähän on parempi kuin ei mitään


Minua auttaa suunnattomasti, kun ajattelen, että jokainen hyvä teko on parempi kuin ei mitään.

Jos käyn salilla kerran viikossa, se on parempi kuin ei lainkaan. Jos uin tänään 10 minuuttia, se on parempi kuin että en tekisi mitään liikunnallista.

Tiedän, että joitakin ärsyttää tällainen optimistinen ajattelu, mutta toisaalta, miksi pitäisi ajatella pessimistisesti.

Jos et nyt yksinkertaisesti saa harrastettua liikuntaa kolme kertaa viikossa, tyydy vähempään. Treeni kerran viikossa on jo 52 treeniä enemmän vuodessa, kuin jos et tekisi mitään.


Täydellistä ei ole olemassa


Pääasia on, että teet jotain. Turha pyrkiä täydellisyyteen, kun sellaista ei ole olemassakaan. Tavoitteena liikunnassa ja ruokavaliossa tulisi olla, että on terve ja on hyvä olla omassa kehossa niin fyysisesti kuin henkisesti, eikä sen olotilan saavuttamiseen ole olemassa mitään kaikille sopivaa vakioreseptiä.

Jos liikunta jäi aloittamatta uudestaan kesäloman jälkeen, tänään on hyvä päivä jatkaa.


Ilolla pääsee vielä pidemmälle


Mieti myös mikä on motivaatiosi. Kun ajatellaan liikuntaa, minusta motivaatio on parempi löytyä tästä hetkestä. Tee jotain, mistä nautit ja mistä tulee sinulle hyvä olo.

Hyötyäkseen ei tarvitse vääntää väkisin ja hampaat irvessä. Jos esimerkiksi salitreeni ei nyt vain innosta, valitse jotain muuta. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa liikkua ja vaihtelu tekee hyvää. Ehkäpä vaihdat lajia vuodenaikojen mukaan.

Aloita vain - nyt


Meillä on vain tämä hetki. Sinun ei tarvitse aloittaa mitään alusta. Jatkat vain siitä, mihin jäit.

Tauon pituudellakaan ei ole väliä, vaan merkitystä on ainoastaan sillä, mitä teet tänään. Jo yhdellä treenillä voit saada ihmeitä aikaan.

Miksi tähdätä ensi kesään, kun voit olla jo tunnin päästä henkisesti rantakunnossa.



Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.

3. lokakuuta 2017

Miten päästä alkuun?

Se tuntuu olevan iänikuinen murhe - miten aloittaa.

Ei edes auta vaikka kyseessä olisi erittäin tuttu toiminta, kuten minulle tämä jokaviikkoinen viikkokirjeen kirjoitus. Silti aloituskynnys saattaa nousta korkeaksi.


Miten aloittaa kirjoittaminen?


Jotkut kutsuvat aloituskynnystä kirjoittamisessa tyhjän paperin kammoksi tai kirjoittajan blokiksi. Minulle kuitenkin suurin kynnys on siinä, että raahaudun tietokoneen ääreen ja avaan oikean ohjelman kirjoittamista varten. Saatuani itseni siihen pisteeseen, saan kyllä tekstiä aikaan, sillä en aseta sille laatuvaatimuksia.

Alkuun teksti on yleensä suoraan sanottuna paskaa. Suollan vain sanoja näytölle ja kirjoitan eteenpäin, vaikka lauseessa ei olisi mitään järkeä tai tulisi liuta kirjoitusvirheitä. Kirjoitan, kirjoitan ja vain kirjoitan eteenpäin, vaikka tulisi mitä.

Editointi tehdään myöhemmin. Ensimmäisessä kirjoitusvaiheessa on vain tarkoitus saada jotain raakamateriaalia aikaiseksi, josta voi sitten alkaa muokata mestariteosta, tai edes kelvollista tekstiä.

Miten aloittaa tuttu asia?


Kun kyse on tutusta usein toistuvasta asiasta, on yleensä helppo keksiä, miten päästä alkuun.

Jos mietit nyt jotain toimintaa, jonka teet toistuvasti, tai haluaisit tehdä toistuvasti, mitä voisit tehdä madaltaaksesi aloituskynnystä itsellesi?

Minun maantasalle madallettu kynnykseni, jonka yli pääsen vaikka ryömimällä, on, että kirjoitan edes jotain. Luonnosvaiheen jälkeisissä editoinneissa voin sitten poistaa, lisätä ja muokata. Mutta jotta pääsen siihen vaiheeseen, on teos jotenkin saatava alulle.


Miten aloittaa uusi asia?


Miten päästä alkuun jossain uudessa, ehkä jopa ainutkertaisessa asiassa, kun et välttämättä edes tiedä mitä tehdä.

Silloin kannattaa aloittaa miettimällä, mikä on pienin mahdollinen asia, jonka voit tehdä ensimmäiseksi.

Mikä on pienin askel, joka sinusta tuntuu mahdolliselta otettavaksi?

Lopeta itsesi sabotointi


Yleensä, jos en saa jotain aloitettua, se johtuu siitä, että odotan itseltäni liikoja. Ajattelen, että pitää saada kerralla valmista tai olla kaikki kysymykset ratkaistuna ja asiat päätettynä ennen kuin edes aloittaa.

Kun hukutan itseni kohtuuttomiin odotuksiin, voin olla varma, etten saa aloitettua. Sitten sätin itseäni aloitekyvyttömyydestä, laiskuudesta, lykkäämisestä ja milloin mistäkin.


Madalla aloituskynnystä


Jos vain aloittaa, monesti pääseekin vauhtiin ja saa jatkettua helposti.

Kyse voi olla niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin aikaodotuksesta.

Jos asetat itsellesi tavoitteeksi kävellä tunnin lenkin, voi olla, että työpäivän jälkeen tunti tuntuukin jo aivan mahdottomalta aikauhraukselta, etkä lopulta lähde lainkaan lenkille.

Mitä jos päättäisitkin kävellä vain 5 minuuttia? Tai 15 minuuttia? Tai vaikka vain talon ympäri? Erittäin suurella todennäköisyydellä ulos päästyäsi päätätkin kävellä myös naapuritalon ympäri, ja ehkä vielä yhden tienmutkan lisää.

Tai voi olla, että oikeasti kävelet vain talon ympäri, ja mitä sitten. Sekin on parempi kuin ei mitään. Ehkä seuraavalla kerralla kävelet naapuritalonkin ympäri.


Aloita vain


Pääasia on, että aloitat. Madalla kynnystä niin matalaksi, että voit vaikka pyöriä sen yli.

Miksi turhaan vaatia itseltään jättiloikkaa. Kyllä sitä pienemmälläkin liikkeellä pääsee alkuun. Ensi kerralla ehkä jo konttaat ja sitä seuraavalla kerralla kävelet. Kuukauden päästä ehkä jo otat sen jättiloikan helposti ja kevyesti sen enempää miettimättä.

Mutta sitä ennen sinun on vain aloitettava. Madalla kynnystä niin kauan kunnes saat aloitettua.

Tee se - aloita!


Päästyäni tähän vaiheeseen tekstiä, olen kirjoittanut luonnosta 10 minuuttia. Oliko vaikeata aloittaa? Kyllä, oli jälleen kerran todella vaikeata. Mutta lopulta tein sen ja olen jälleen kerran ylpeä itsestäni, kun pääsin kynnyksen yli.

Jos ei aloita, ei voi koskaan saavuttaa mitään, ja minä ainakin haluan saavuttaa vielä monia asioita elämässäni. Uskon, että sinäkin.


Aloita. Kerran se vain kirpaisee. Ok, se oli vale, sillä se saattaa kirpaista joka kerta kun aloitat, mutta se kirpaisee vain alussa, ja todella lyhyen aikaa. Kun pääset vauhtiin, unohdat, että oli vaikeata aloittaa.

Se myös helpottuu ajan myötä. Ainakin jossain asioissa. Tai ainakin kerrytät kokemusta, että siitä selviää hengissä. Kokemuksen tuoman varmuuden myötä aloittaminen voi olla helpompaa joka kerta.

Vaikka aloittaminen ei helpottuisi, ei se tarkoita sitä, etteikö kynnyksen yli raahautuminen kannattaisi - joka kerta.


Aloittamiskynnyksen ylittämisessä auttaa myös loistava viiden sekunnin sääntö. Kannattaa myös tarkistaa, että olet pilkkonut tavoitteesi sopivan kokoisiin, helposti lähestyttäviin palasiin.

Mitä aloitat seuraavaksi?



Tämä blogiteksti syntyi rakkaudella ilman sponsorointia tai affiliaattilinkkejä.