24. heinäkuuta 2013

Kuuntele kehoasi

Kehomme on viisas. Todella viisas. Jotta saamme tuon viisauden käyttöömme, meidän on opittava kuuntelemaan kehoamme. Se kyllä kertoo, mitä se tarvitsee.

Kun sinun tekee mieli jotain, esimerkiksi suklaata, niin kysypä keholtasi onko se oikeasti se, mitä se sillä hetkellä tarvitsee ja haluaa.

Kun tulee mieliteko


1. Juo lasi vettä


Voi olla, että sinulla on jano, ja sen takia sinun tekee mieli syödä jotain.

2. Odota 10 minuuttia


Kun olet juonut lasin vettä, odota kymmenen minuuttia. Älä odota kelloa tuijottaen, vaan päätä odottaa kymmenen minuuttia ja lähde tekemään jotain muuta siksi aikaa. Harhauta itsesi mieliteosta. Kun harhautus on onnistunut, et kymmenen minuutin päästä edes muista, että sinun teki äsken mieli jotain.

Harhauta itsesi mieliteosta esimerkiksi lempipuuhillasi. Lue kirjaa, kuuntele musiikkia, tanssi, leiki lapsen tai koiran kanssa, käy kävelyllä, hoida viherkasveja... Tee sitä mistä sinä tykkäät!

3. Kysy itseltäsi, mitä sinä oikeasti haluat


Kun minun alkaa tehdä mieli jotain "kiellettyä herkkua" se on yleensä suklaata. Tällöin totean aina itselleni ettei suklaa tee minua onnelliseksi. Mikä on totta. Vaikka söisin kuinka paljon suklaata, se ei tee minua onnelliseksi. Päinvastoin. Mitä enemmän syön suklaata sitä huonompi mieli minulle tulee, koska totean, ettei oloni parane vaan päinvastoin. Se ensimmäinen pala maistuu oikeasti parhaimmalta. (Paitsi jos syön itsetehtyä raakasuklaata. Siitä olo voi parantua sitä mukaa mitä enemmän syö :-)

Kun siis tekee mieli jotain, niin kysy mitä minä oikeasti tarvitsen.
Valitsenko mieluummin tämän mieliteon vai hyvän ystävän seuran?
Vai oman kullan kainalon?
Jakson omaa lempitv-sarjaa?
Saunomisen?
Ihanan romaanin lukemisen lempipaikassani?
Valitsenko mieluummin tämän mieliteon vai...?

Kysy itseltäsi, mitä sinä oikeasti haluat, tai ainakin mitä sinä mieluummin haluat kuin sitä mitä juuri sillä hetkellä tekee mieli.

Kun voit huonosti


Joskus on huonompia hetkiä. Särkee, jomottaa, ärsyttää, kiukuttaa, väsyttää... Kysy tällaisenä hetkenä itseltäsi: Mitä minä tarvitsen voidakseni paremmin nyt?

Kuuntele vastauksiasi. Mitä sinulle tulee mieleen?

Mitä sinä oikeasti tarvitset voidaksesi paremmin juuri nyt?
Olisiko se lyhyet päiväunet?
Lyhyt rentoutushetki silmät suljettuna ja rauhallisesti hengittäen?
Raitista ilmaa?
Kävelylenkki luonnossa?
Halaus?
Hymy?
Vettä?
Ravintoa?
Läheisyyttä?
...?

Mikä tekisi oikeasti olosi paremmaksi sekä nyt että pidemmällä aikavälillä?

Kuuntele itseäsi


Päiväkirjan kirjoittaminen omista tuntemuksista on myös loistava keino oppia kuuntelemaan itseään. Kun sinulle tulee mieliteko, kirjoita sen hetkisiä tuntemuksiasi. Mitä tapahtui ennen mieliteon syntyä? Mikä saattoi laukaista sen? Oletko juonut tarpeeksi? Oletko syönyt riittävästi ja säännöllisesti? Oletko pitänyt huolta itsestäsi?

Mitä enemmän pysähdyt kuuntelemaan kehoasi, sitä paremmaksi tulet siinä. Matka omaan itseen voi olla rankka, mutta niin ihanan valaiseva, kun löytää vastauksia omaan toimintaansa ja tunteisiinsa. Ja kun opit ymmärtämään itseäsi ja miksi toimit niin kuin toimit, sinun on huomattavasti helpompi lähteä tekemään muutosta.

Kun tiedät mitä oikeasti haluat ja kaipaat, voit tehdä töitä tuon tarpeen tyydyttämiseksi sen sijaan että sabotoisit itseäsi jollain sijaistoiminnalla, joka ei palvele sinua pitkällä aikavälillä.

Mielenkiintoisia ja valaisevia tutkimusmatkoja omaan itseesi!

Kyläily

Miltä sinusta tuntuu, kun joku tulee kylään? Vaatiiko kyläily valtavaa siivousoperaatiota ennen kuin vieraat kehtaa päästä sisään? Vai ovatko vieraat koska tahansa tervetulleita riippumatta siitä onko edellisestä siivouskerrasta tunti, viikko vai kuukausi?

Miten itse käyttäydyt kun käyt kylässä? Tarkistatko, onko pinnat pyyhitty ja nurkat siivottu? Haittaako sinua, jos tarjolla ei ole muuta kuin kahvia ja teetä, tai vain vettä? Millainen vaatimustaso ja millaiset odotukset sinulla on kun menet kylään? Ovatko ne realistiset ja reilut?

Mitä tulee olla ja tehdä, että vieraat ovat tervetulleita kotiisi? Voisitko madaltaa omaa vaatimustasoasi?

Kylässä päivittäin


Asun kaverin kanssa ja meillä ramppaa kavereita kylässä harva se päivä, melkeinpä päivittäin. Siivoammeko päivittäin? Ei todellakaan. Teemmekö jotain ennen vieraiden tuloa? Useimmiten ei. Tarkistan vain, että minulla on jotain säädyllistä päällä, kuten kaverinikin tekee, mutta muuta emme yleensä tee.

Mutta voin myöntää, ettei se näin helppoa ennen ollut. Ennen minun piti aina siivota ennen vieraiden tuloa. Mutta tykkään kyllä uudesta tyylistä paljon enemmän. Kyläilystä on kaikki stressi poissa, kun en koe, että minun on pakko tehdä jotain ennen vieraiden saapumista.

Oikeita vieraita eli ennestään tuntematon kylässä


Kerran kun kämppiksen kaveri siskoineen ja siskon miehineen oli tulossa kylään, meihin iski vieraskoreus. Sisko miehineen olivat minulle uusia tuttavuuksia, ja siskon mies kämppikselle.

Kämppiksen kaverin puhelun jälkeen minä rupesin oikomaan sohvanpäällystettä ja kämppis siivoili sohvapöytää. Kun huomasin molempien ruvenneen siivoamaan, puhkesin nauramaan, koska minusta tilanne oli niin koominen. Normaalisti emme siivoa, mutta nyt muistutimme pariskuntaa, joka paniikissa siivoaa ennen vieraiden tuloa. Niin turhaa, niin tarpeetonta.

Mutta kyse oli siitä, millaisen kuvan halusimme antaa uudelle tuttavuudelle. Jos joku ennestään tuttu on tulossa kylään, silloin sohvan päällystettä ei oiota.

Ei mitä, vaan miten


Minusta oleellista kyläilyssä on se miten käyttäydytään, eikä se mitä on. Ei haittaa vaikka on sotkuista tai pölyistä ja likaista. Ei haittaa, vaikka ei ole tarjota mitään erikoista. Mutta se haittaa, jos kyläilyn aikana isäntäväki käyttäytyy huonosti tai jättää vieraat huomioimatta.

Mieti miten itse haluat sinua kohdeltavan kun menet kylään. Mieti, miten voisit luoda omille vieraillesi tervetulleen olon. Läsnäolo on minusta avainsanoja. Kun kerran kohdataan, ollaan läsnä. Muuten koko kyläilyssä ei mielestäni ole mitään järkeä. Kun kohdataan, kohdataan oikeasti.

10. heinäkuuta 2013

Mediaähkystä medialakkoon

Postiluukun media


Minulle tuli ennen sanomalehti - ensin Helsingin Sanomat, sitten Hufvudstadsbladet.

Postiluukusta tuli ilmaisjakelulehtiä ja mainoksia. Tilasin aikakauslehtiä. Lisäksi tuli jos jonkinlaista järjestön lehteä.

Lisäksi vielä kaikki nimellä tulevat mainokset ja kirjeet.

Postia kertyy valtava määrä, kun sitä ei mitenkään rajoita.

Sähköinen media


TV:stä tulee uutisia ja ohjelmaa vuorokauden ympäri. Radiota kuunnellessa uutisia tulee pahimmillaan puolen tunnin välein ja siihen päälle mainokset. Kun kuuntelee samaa kanavaa aamusta iltaan, oppii päivän uutiset ja mainokset ulkoa.

Internetin ihmeellinen maailma on täynnä artikkeleita, uutisia, blogeja, videoita... Kaikkea tuhoton määrä ja se kaikki vain lisääntyy koko ajan.

Nykyajan puhelimet tuovat tuon kaiken taskuusi: sähköposti, Facebook, Twitter, LinkedIn, Instagram...

Kasvavat vuoret


Tunnollisena tyttönä minulla oli aikoinaan tavoitteena lukea kaikki. Aivan kaikki!

Kaikki mikä tuli postiluukusta, piti lukea. Kyllä, mainoksetkin. Joka ikinen sivu. Arvaapa oliko rankkaa? Kyllä!

Helpotusta sain tähän, kun laitoin postiluukkuun lapun "Ei mainoksia, kiitos". Valitettavasti siihen loppuivat ilmaisjakelulehdetkin, mutta olipahan vähemmän kannettavaa paperinkierrätysastiaan.

Kun tämä ei riittänyt, lopetin lehtitilaukset.

Seuraavaksi irtisanoin jäsenyydet järjestöissä, jotta sain nekin lehdet loppumaan.

Lopputulos oli se, että postin kautta tuli vain laskuja ja muutamia harvoja nimellä lähetettyjä mainoksia. Mutta voi sitä helpotuksen määrä, kun pöydälle ei enää kerry suunnatonta lukemattomien lehtien pinoa.

Katoava aika


Sähköpostiin tulvii jos jonkinlaista uutiskirjettä ja mainosta. Facebook-seinällä päivitysten virta on loputon. Jos eksyy googleen niin hakutuloksia riittää loppuelämäksi. Kun erehdyt klikkaamaan jotain uutislinkkiä facen kautta, unohdut surffamaan uutissivulle, kun aina vain klikkaat uutta mielenkiintoista otsikkoa.

Onneksi välillä heräät horroksesta. Hetkinen, piti tehdä töitä eikä surffata netissä lukien julkkisjuoruja.

Töllötin


Ennen muinoin minulla oli televisio ja siinä nauhoittava video. Silloin piti olla telkkarin ääressä, kun lempisarja tuli tai nauhoittaa se videolle.

Sitten tuli tallentava digiboksi. Vaikka tallennustilaa oli mukamas tajuton määrä, niin kyllä siinäkin tuli raja vastaan nopeasti kun vain tallensi ja tallensi. Eihän niitä ohjelmia kukaan ehtinyt katsomaan. Boksi vain tallensi, mutta kukaan ei katsonut. Muutaman kerran jouduttiin vain poistamaan kokonainen sarja. Ihan sama kuinka ihana ja hauska sarja oli kyseessä, mutta kun ei yksinkertaisesti ollut halua laittaa tarvittavia tunteja sen katsomiseen, kun elämässä oli muuta tärkeämpää johon aikansa käyttää.

Nyt on nettitallennus. Vielä enemmän tallennustilaa...

Mediaähky


Minulle tulee nyt jo ähky, kun vain kirjoitan tätä. Mutta se oli minun elämäni. Jossain vaiheessa tuli sitten raja vastaan.

Ei enää lehtien lukemista. Ei enää radion kuuntelua. Ei enää telkkarin katsomista. Ei. Ei! EI! Aloitin medialakon. Minun medialakkooni kuului, etten katso, lue tai kuuntele uutisia ja mainoksia.

Kyllä, se oli aluksi vaikeaa, kun oli tottunut siihen, että täytyy tietää kaikki mitä tapahtuu. Mutta nyt kun siihen on tottunut, tuntuu vaikealta seurata uutisia. Tv:stä en jaksa lainkaan katsoa uutisia. Radiosta kuuntelen niitä vain olosuhteiden pakosta (muun muassa äitini kuuntelee radiota). Sanomalehtiä luin viimeksi kun olin mökillä käymässä. Oli ihan virkistävää lukea pari Hesaria. Mutta, että tekisin sen joka päivä - ei missään nimessä.

Välillä joku kysyy, ettenkö pelkää, että missaan jotain tärkeätä. En. Jos oikeasti jotain todella tärkeätä tapahtuisi maailmalla, eiköhän joku kertoisi siitä. Maailman tapahtumat vaikuttavat loppujen lopuksi todella vähän elämääni.

Elämäni jatkuu, vaikka en tiedäkään mitä maailmalla tapahtuu.

Nykytilanne


En kuuntele radiota. Jos kuuntelen jotain, kuuntelen valmennuksia tai musiikkia ilman mainoksia ja välispiikkejä. Kuuntelen lempikappaleitani. Se riittää.

En omista televisiota. Ne kaksi sarjaa, joita tällä hetkellä seuraan, katson internetistä minulle sopivaan aikaan.

En tilaa sanomalehtiä, en aikakauslehtiä ja olen vain yhden järjestön jäsen.

Postiluukussa ei ole mainoskieltoa, koska se ei ole yksin minun postiluukkuni, mutta siitä tulevat mainokset heitän suoraan paperinkeräykseen ja ilmaisjakelulehtiä selaan joskus, kun on sellainen fiilis. Mutta nekin saatan heittää suoraan paperinkeräykseen.

Sähköpostiin ei tule mitään uutiskirjeitä, joita en halua. Niitä, joita haluan tilata, mutta en kerkeä juuri sillä hetkellä lukemaan, arkistoin tai poistan suoraan. Roskapostisuodatin toimii onneksi erittäin hyvin. Ei tarvitse lukea viagra-mainoksia.

En seuraa säännöllisesti mitään uutispalvelua, ja voin hyvin. En kaipaa uutisia. Jos kaipaisin, varmaankin ottaisin käyttöön jonkun nettipalvelun, johon saa itse määritellä mistä aiheista haluaa lukea ja palvelu poimii jutut internetistä. Mutta vielä en ole valmis siihenkään - saa nähdä olenko koskaan.

Uutiset eivät vie minua oikeaan suuntaan. Haluan keskittyä elämässäni siihen, mitä haluan, mikä minulle on tärkeätä ja mitä haluan juuri sillä hetkellä tehdä. En halua, että uutiset vaikuttavat tekemisiini. Mainoksista puhumattakaan. En anna edes sääennusteiden vaikuttaa tekemisiini. Aamulla sen näkee ikkunasta millainen ilma on ja jos on tarpeen tietää sade-ennusteet, ne näkee kätevästi internetistä paikkakuntakohtaisesti.

En esimerkiksi tänäänkään antanut sateen pilata päivääni. Lähdin joka tapauksessa pyörällä - ja loppuihan se sadekin pian :-)


9. heinäkuuta 2013

Kerro se sanoin

Muistelen lukeneeni jostain, että kun Ruotsin kruununprinsessa Victoria aikoinaan matkusti kuukauden verran, hänen silloinen miesystävä nykyinen puoliso, löysi mukavan yllätyksen rakkaansa lähdettyä. Daniel löysi 30 kirjettä - yhden jokaiselle päivälle kun Victoria on poissa. Näin Victoria pystyi kertomaan rakkaalleen joka päivä rakkaudestaan, vaikka ei ollutkaan paikalla.

Toki nykyaikana sellainen onnistuu helpostikin, mutta sitä suuremmalla syyllä etukäteen paperille harkiten kirjoitettu viesti on vielä suuremmassa arvossa.

Monia tapoja viestiä


Minulla on tapana jättää puolisolle käsinkirjoitettuja viestejä. Se voi olla vaikka vain ilmoitus, että missä olen. Minusta ainakin on kiva tietää missä perheenjäsenet kulkevat.

Yllätysviesti on myös kiva. Piilota vaikka toisen eväskippoon joku kiva viesti. Vaihtoehtoja on lukemattomia!

Äidin kanssa olen harrastanut kirjeenvaihtoa. Ihan perinteistä käsin paperille ja postin kautta lähetys. Välillä on vain helpompi kirjoittaa tunteistaan ja ajatuksistaan paperille kuin puhua niistä.

Pikkusiskon kanssa olemme lähetelleet sähköposteja. Joidenkin kavereiden kanssa lähetämme facebook-viestejä. Jonkun kanssa WhatsApp-viestejä. Jonkun kanssa viestii pääasiassa vain puhelimitse. Joitakin näkee ja vaihtaa siinä kuulumiset.

Ihmiselle, johon ei syystä tai toisesta saa yhteyttä, voi myös viestiä. Kirjoita. Vaikka kirjettä ei voikaan lähettää, niin asioiden ulospurkaminen jo auttaa.

Jokaisen kanssa muodostuu se oma tapa kommunikoida ja viestiä. Tärkeintä kuitenkin on, että pitää yhteyttä. Kertoo ja kysyy kuulumisia. Kertoo tunteistaan.

Elämän jakaminen luo ihmissuhteen


Tärkeintä ihmissuhteissa on jakaminen. Jaetaan ne hyvät ja huonot hetket. Hyvät hetket vahvistuvat toisen kanssa ja huonoissa hetkissä olkapää tai kannustava puhe on paikallaan. Ihmissuhde on jakamista. Ilman jakamista ei ole mitään suhdetta.

Kenelle sinä voisit tänään kertoa sen sanoin?

P.S. Onko mitään parempaa kuin saada rakkauskirje rakastetultaan. Oikeasti? Koska sinä olet viimeksi kirjoittanut rakkauskirjeen?

1. heinäkuuta 2013

Mitä muuta tämä voisi tarkoittaa?

Suutumme ja hermostumme asioista. Miksi?

Jätämme asioita tekemättä ja lykkäämme niitä, vaikka tiedämme että ne kuitenkin tulee tehdä jossain vaiheessa. Miksi?

Haluamme tehdä jotain ja järki sanoo, että niin olisi hyvä tehdä, mutta jätämme kuitenkin tekemättä tai jopa sabotoimme itseämme. Miksi?

Koska annamme asioille merkityksen, josta emme pidä.

Kun puoliso tulee myöhässä kotiin, miksi suutumme?


Ensinnäkin mikä määrittelee, että hän on myöhässä? Voi olla, että hän on vain mennyt käymään jossain töiden jälkeen. Sinun mielestäsi hän on myöhässä, koska hän ei ole tullut kotiin siinä ajassa, jossa hänen sinun mielestäsi olisi pitänyt tulla.

Odottaminen voi ärsyttää, koska olet valmistanut illallisen ja ajoittanut sen siihen, että hän olisi tullut "normaaliaikaan" kotiin.

Odottaminen voi pelottaa, koska luot mielikuvia hänestä toisen kanssa pettämässä sinua.

Lopulta kun toinen tulee kotiin, olet kerännyt hirveän määrän vihaa sisällesi, joka purkautuu saman tien kun toinen astuu ovesta sisään. Toinen saa valtavan määrän syytöksiä päälleen, vaikka hän ei välttämättä, eikä erittäin todennäköisesti oikeasti ole tehnyt mitään ansaitakseen sitä.

Vaihtoehtoisesti olisit voinut miettiä, mitä muuta tämä voisi tarkoittaa. Mitä muuta se voisi tarkoittaa, että hän on myöhässä? Se voisi tarkoittaa vaikka sitä, että hän on joutunut jäämään ylitöihin. Tai matkalla on ollut jotain, joka on aiheuttanut tavanomaista pahemman ruuhkan ja hän on ollut jumissa liikenteessä tai bussi- tai junavuoro on jäänyt välistä. Tai hän kenties on mennyt ostamaan sinulle jotain lahjaa. Tai hän on lähtenyt kaverin kanssa käymään jossain. Tai hän on mennyt käymään ruokakaupassa, ostamaan koiralle ruokaa... Tai... tai... tai... Vaihtoehtoja on lukemattomia, ja oikean syyn saat selville ainoastaan kysymällä.

Katsotko mieluummin elokuvia vai tiskaat?


Onko tyhmä kysymys? Ei ole.

Toisen mielestä elokuvien katsominen voi olla tosi ihanaa ajanvietettä ja rentouttavaa. Toisen mielestä se on stressaavaa ajanhaaskausta ja tylsää.

Toisen mielestä tiskaaminen on tosi tylsää. Toisen mielestä ihanan rentouttavaa ja meditatiivista - samalla kun astiat puhdistuu, saa mielen järjestykseen ja kokee saavansa sekä kodin että itsensä takaisin järjestykseen.

Lehtien luku sohvalla maaten


Joitakin ärsyttää suunnattomasti se, että kun puoliso tulee kotiin, hän vain menee sohvalle makaamaan. Joko hän lukee lehtiä, katsoo telkkaria, on tietokoneella, pelaa jotain tai sitten on vaikka tekemättä yhtään mitään.

Toista ärsyttää, kun tiskit pitäisi tiskata, ruokaa laittaa, pyykkiä pestä, imuroida, kaupassa käydä...

Mutta jos sohvalla makaaminen tarkoittaa sinusta ajanhukkaa ja laiskuutta, niin mietipä mitä muuta se voisi tarkoittaa?

Kun toinen menee sohvalle työpäivän jälkeen, se voi vaikka tarkoittaa että hän lepää hetken saadakseen työasiat mielestä. Se voi tarkoittaa rentoutumista raskaan työpäivän jälkeen. Se voi tarkoittaa henkistä ja fyysistä lepoa. Ja voi olla, jos viet tämän levon toiselta pois , hän lopulta uupuu, koska hänellä ei ole enää keinoa purkaa työstressiä. Tai voi olla, että hän siirtyy purkamaan stressiä jollain muulla tavalla, esimerkiksi tarttumalla pulloon. Tai hän menee baariin kavereiden kanssa, kun kotona ei saa olla rauhassa.

Vapaa-aika kotona vai kodin ulkopuolella? Yhdessä vai erikseen?


Jos sinä vietät päivät kotona ja toinen maailmalla, älä odota että hän haluaa lähteä kanssasi tuulettumaan kotiin päästyään. Maailmalla ollut ei ehkä halua mitään niin paljon, kuin levätä ja olla kotona. Kotona ollut ei taas halua mitään muuta kuin vain päästä ulos ja tekemään asioita. Perheriidan paikka? Useimmilla valitettavasti kyllä.

Mitäpä jos asettuisit hetkeksi toisen asemaan. Mietipä jos itse olisit kaikki päivät poissa kotoa. Etkö sinäkin sitten kaipaisi kotiin päästyäsi lepoa ja rauhaa. Tai jos asetut kotona olevan asemaan. Eikö sinustakin olisi sitten ihanaa välillä päästä maailmalle.

Vaikka parisuhteessa olisi kuinka ihanaa tehdä asioita yhdessä, on otettava huomioon molemmat osapuolet. Jos sinä kaipaat tuuletusta, ole hyvä ja mene. Jätä toinen kotiin nauttimaan koti-illasta. Jos kaipaat koti-iltaa, anna toisen lähteä harrastuksiin.

Toki yhteistäkin aikaa parisuhteessa tulee olla, mutta ei vaadita toiselta mahdottomia. Tehdään yhdessä sellaisia asioita, joista molemmat nauttivat eikä pakoteta toista epämiellyttäviin tilanteisiin.

Sukat lattialla


Tulet kotiin ja ovella on vastassa likaiset sukat. Ennen kuin räjähdät, mieti mitä muuta se voisi tarkoittaa?

Voisiko se tarkoittaa sitä, että puolisosi on odottamassa sinua romanttisesti ilkosillaan makuuhuoneen puolella?

Et suutu siitä, mitä joku teki tai sanoi. Suutut siitä, minkä merkityksen annat teolle tai sanoille. Mietipä tätä seuraavan kerran, kun olet räjähtämässä tai sanomassa valitun sanan toiselle.

Kaupan karkkihyllyllä


Mitä sokeristen herkkujen kauppaan jättäminen voisi tarkoittaa, muuta kuin sitä että laihdutat tai että olet mielestäsi lihava?

Se voisi tarkoittaa vaikka sitä, että haluat pitää itsestäsi ja perheestäsi hyvää huolta. Haluat tarjota itsellesi ja perheellesi vain parasta mahdollista ravintoa. Tai se voi tarkoittaa sitä, että haluat taas mahtua lempifarkkuihisi.

Tavoitteena on löytää itseään motivoiva merkitys. Varmasti herkut tulevat mukaan, jos ajattelet, että niiden kauppaan jättäminen on tapa kiduttaa itseään, kieltää itseltään herkuttelu ja nautinnot. Mutta eihän se pidä paikkansa. Kuinka nautinnollista on vetää jalkaan ne lempifarkut ja mahtua niihin?

Voisiko lempifarkkuihin mahtuminen merkitä sitä, että olet pitänyt itsestäsi loistavaa huolta, syönyt terveellisesti ja liikkunut riittävästi? Vai tarkoittaako se sitä, että olet kiduttanut itseäsi jollain ihmedieetillä kärsien nälästä? Kumpi on motivoivempaa?

Tee näin jatkossa


Mietipä ensi kerralla, kun olet reagoimassa johonkin, että mitä muuta se voisi tarkoittaa. Mieti mielessäsi: "Mitä muuta tämä voisi tarkoittaa?" Äläkä tyydy vain yhteen vaihtoehtoon, jos et heti löydä mielekästä. Kysy niin kauan kunnes löydät mielekkään vastauksen.

Tätä voi käyttää niin kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa kuin siinä, että yrität saada itsesi tekemään jotain mitä et millään saa tehdyksi.

Mitä muuta tämä voisi tarkoittaa?